Punainen wiiwa.

Suur-Savo 149, 28.12.1910

Ken se oli, joka näki weriwihollisen hyökkääwän siihen mökkiin, jota hän omanansa piti, ja jota hän oli elämänikänsä kodiksensa luullut? Jonka syntymäsijan wanhimpaan aittahirteen hänen äitinsä isä oli kylän parhaalla maalarimestarilla piirrättänyt: "Taskisen Aitta 1774 Malasi Gustaf Stinstelius Utgifvet Suomexi?"

Kuka nyt enää wastaa siihen kysymykseen? Nyt sille wain korkeintaan puolisiwistyneesti hymähdetään. Onhan meillä niitä puolisiwistyneitä tarpeeksi...

Tarina kertoo, että se on tarun sankarittaren werta. Taru on taru...

Kangasalan kirkonseinässä aamuaurinkoa terwehtii punainen, weripunainen wiiwa.

Punainen wiiwa...

Se on wedetty siihen wuosisatoja sitten - nykyajan ihminen sitä tuskin huomaakaan. Tuskin huomaa, että se wiiwa itkee merta.

Se wiiwa, se on kansansadun siihen piirtämä punaisella wärillä, mutta satoja wuosia jälkeenpäin tiedemies - tutkija -  maalari - intoilija - näkee sen kihelmöiwän werta.

Suomalaista werta...

On se suomalaisen weri joskus wirrannut, on muuallakin kuin sadun sankaritöissä.

Ei se ehtynyt wielä niinäkään aikoina, jolloin wäärentämätön historia lapsillemme jotakin opetti.

Nytkö wärinsä muutti? Joko loppui, joko katosi?

On wielälin punainen wiiwa, hienompi, hiotumpi, on kauniimpi, on sywempi. Kuka weti sen wiiwan?

Ei wedä sitä kehno — hälle se on häwäistys.

Ei wedä weltto — liika waiwa on, rasitus

- Sen wain wetää mies, jonka sydänweri itkee kiwessä salaisten wuotten;

- Sen wetää nainen alta werikyynelitten.

Onko wielä Suomessa wetäjiä punaisen wiiwan?