Käsiteollisuus (9/1909)
Kun monasti tulee kysymykseen pienempiä maalaustöitä kotioloissakin, eikä varsinaista oppikirjaa toistaiseksi suomenkielellä tätä alaa varten löydy, tulemme tässä neuvojen osastossa jatkuvasti antamaan välttämättömimpiä neuvoja maalauksen toimittamisesta, väriainesten valitsemisesta eri tarkoituksiin, lakeerauksesta y. m.
Maalauksen tarkoituksena on osaksi siveltävän pinnan somistaminen ja puhtaampana pysyttäminen, mutta varsinkin puun tai muun aineksen säilyttäminen ilmanvaihdosten vaikutuksilta vapaana. Varsinkin tämän viimemainitun turvan aikaansaamiseksi on öljyväri luotettavin. Sen ohella käytetään liimaväriä sekä erinäisillä hapoilla vahvennettuja vesivärejä. Tulemme aluksi käsittelemään öljyvärimaalausta.
Öljyvärimaalaus. Öljyvärillä maalattavan esineen tai pinnan tulee olla kuiva. Mitä sileämpi maalattava pinta on, sen vähemmällä maalauksessa päästään. Jos on maalattava havupuu-lautaa, on syytä pahimmat pihkapesäkkeet poistaa, sillä pihkasta voi tihkua tärpätti-ainetta vahvemmankin maalauspinnan läpi vielä vuosienkin jälkeen. Kaikkia pihkaisia piakkoja, varsinkaan oksia ei kannata käydä paikkaamaan. Semmoiset vähemmin pihkaiset kohdat voidaankin saada "kuoletetuiksi" sillä että niihin pienellä pensselillä tai puuvillatukolla sivellään tavallista puusepän lakkaa.
Ensimäinen värisivellys, jota kutsutaan pohjaväriksi, vedetään aivan ohkaisena. Sen päätarkoituksena on saattaa puun pinta semmoiseksi, että se spakkeli-aines, millä epätasaisuudet täytetään paremmin puuhun tarttuisi. Spaklausta ja hiomista välillä toimittaen, josta tuonnempana lähemmin, sivellään varsinaiset peittovärit jotenkin sakeina, mutta mahdollisimman ohkasin kerroksin. Eri kerroksien on annettava huolellisesti kovettua ennenkuin uuteen sivelemiseen ryhdytään.
(Jatk.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti