Koti-Maalari.
Muutamia neuwoja maamiehille
kaikenlaisista
sekä öljy- että wesi- ja maito-maalauksista ja lakeeraamisista
toimittanut
A. Manninen
Helsingissä,
Suomalaisen Kirjallisuuden-Seuran kirjapainossa, 1856.
P. Tikkasen kustannuksella
Imprimatur: G. F. Aminoff.
Esipuhe.
Katsoessa sitä yleistä taidottomuutta kuin Suomen useammissa paikkakunnissa on kailenlaisen siisteyden, niinpä siihen kuuluwan maalaus-taidonkin suhteen ja toiselta puolesta, kuin kuitenkin olisi jokaisella maamiehellä itsellä kylliksi aikaa pitkinä talwen iltoina ja aamu-puhteina kaikenlaisia käsityötäkin harjoittaa, olen ryhtynyt kirjoittamaan ja kokoilemaan tämmöisen kirjan, jossa selitetään kaikenlaisista maalauksista ja lakeeraamisista maanmiestemme koti-tarpeeksi. - Tässä olen seurannut sekä omia waariin-ottojani ja kokeitani, kuin myös osaksi entisiä neuwoja sanomalehdissä, joiden neuwot jääwät ajan päälle unhotuksiin, koska joutuwat semmoistenkin käsiin, jotka niitä eiwät paljo halua eikä hywäksensä käytä. Senwuoksi olen koonnut tähän pienoseen kirjaan ne tarpeellisimmat neuwot, että saapi, ken haluaa, muutamilla kopeekoilla käteensä koko sen kalliin maalarin konstin, jota moni maalari ei ole haluawille neuwonut, kuin tuskin suuren rahan edestä. - Löytyy kyllä jo w. 1854 Oulussa painettu "Maalaus- ja Petsaus-oppikirja" suomeksi; mutta sitä ei wielä tähän asti ole löytynyt saatawaksi maamme kaikissa kirjakaupoissa, waikka tarwis on yleinen jokapaikassa; ja toisekseen on siinä moni neuwo liian lyhyt wasta-alkawalle; mutta on siinä monta neuwoa, jotka ei löydy wielä tässä kirjassa. Senwuoksi, ken haunnee mennä pitemmälle maalaus- ja warsinkin petsaus-opissa, se hankkikoon myös mainitun suomennoksen. Mutta tämä kirjanen on sowitettu wasta-alkawille.
A. M-n.
Öljyn keittäminen wernissaksi.
Tämähän se onkin ensimäinen ja tärkein opittawa koko maalarin taidossa, sillä kuin waan öljy on wernissaksi keitetty, niin sopii siihen panna sekaan mitä wäriä hywänsä, mitä näköä waan tahtoo maalauksellensa. Tawallista talonpojan jokapäiwäsiä työkaluja j. m. s. maalatessa, jossa ainoasti tarkoitetaan wahwuutta, ei siis tule wärien hywyys waan ainoasti öljyn hywäksi keittäminen kysymykseen.
Öljyn keittämisellä tarkoitetaan ainoasti, että se kuiwaisi kowaksi eli menisi puun sisälle. Ilman keittämättä on se waan raswaista, eikä kuiwa paremmin kuin mikä muukaan raswa; mutta soweliaasti keitettyä katoaa siltä pois tämä sulawa omaisuutensa ja muuttuu pian kuiwaawaksi ja puun pinnassa luutuwaksi aineeksi.
Kirkkaita eli kuuleoita wäriä warten öljyä keitettäessä on oltawa tarkempi kaikinpuolin. Pata, eli paremmin kuparinen kattila, jossa sitä keitetään, pitää oleman hywin puhdas, niin ettei se likaa eli mustuta öljyä, eikä pidä pantaman juuri paljo semmoisia kuiwa-aineita sen sekaan, jotka mustuttawat, niinkuin esimerkiksi kuparrökki, hartsi, mönja j. m. s. owat. Siinä on kyllä, kuink panee waan noin 12 luotia hywin hienoksi jauhettua silwerglittiä ja noin 1 eli 2 luotia mönjaa jokaista öljy-kannua kohtaan. - Kuin nämä aineet owat hämmennetty öljyyn keitto-kattilassa, pannaan se tasaisen hiiliwalkean päälle ja annetaan kuumentua, jolla ajalla sitä waan ehtimiseen hämmennetään. Hiiliwalkea on öljyä keittaessä parempi, senwuoksi, että öljy tahtoo kuumana pyrkiä laitojensa yli tuleen, jos sitä waan roima-tulella keitetään ja jos se saapi yli laitoksensa kuohua tuleen, jossa pitää tarkka waari pidettämän.
Miten kauwan öljyä keitetään, se tarwitsee harjoittamisen kautta tottumista. Yksi maalari käyttää yhtä, toinen toista koetus-keinoa tässä asiassa, niinkuin esimerkiksi sekaan pantun tuoreen leipäpalasen kowettumista, linnun tahi kanan höyhenen eli sulan siihen kuumaan öljyyn pistäessä käpristymistä j. n. e. Mutta usein, kuin näitä keinoja koetellaan, tahtoo - semmenkin äkkinäisemmältä - jo päästä liiaksi, sillä kattilan kuumuus wetää sitä wielä kypsemmäksi jälkeen tulelta ottamisenkin.
Warmin koetuskeino on kuitenkin se, että tipahutetaan aina pikkusen sitä keitettäwää öljyä johonkin jähtymään, jota sitte sormella hiwutetaan ihon, esimerkiksi käsi-selän päällä, ja kuin se tässä hiwuttaessa näkyy wähän walkeana wahtona kumpuawan kuin saippua ja muutenkin wetäisee ihosta kuiwan näköiseksi, on se paraiksi keitettyä.
Näöstä eli karwaltansa on taas öljyn parasta kypsyyttä tunteminen tottumisen kautta woitettawa. Se on näin: kuin öljyyn sekoitetaan kuiwa-aineita (silwerglittiä, mönjaa j. n. e.) niin se saapi wähän punertawan näön; mutta samassa kuin tämä punertawa näkö keittäessä rupeaa katoamaan ja öljy muttuu enemmän mustan karwaiseksi, on se otettawa pois tulelta ja silloin on se hywää kuiwamassa.
Musta maali on melkein kaikista waikein kuiwamaan, senwuoksi on siihen käytettäwä öljy keitettäwä enemmän kuiwaamwaksi. Silloin siihen saapi, lisäksi äsken sanotuille, panna sekaan hitusen hartsia ja kuparröökkiä, mutta tästä wernissasta ei sitte tummuutensa wuoksi ole kuuleampiin maaliloihin pantawaksi.
Kyllä öljyä saapi keittää niinkin, ettei pane muuta kuin äsken sanotun määrän (12 luotia kannulle) silwerglittiä sekaan ja sitte öljyn kiehuttua ja tulelta otettua pannaan siihen wielä 2 luotia hienonnettua plysokeria (blysocker) kannua päälle. Sitte annetaan wernissan seisoa kattilassa, siksikuin se jähtyy, jonka jälkeen päällimäinen, kirkkaampi osa kaadetaan eri astiaan, käytettäwäksi kuuleimpiin, ja se paksumpi pohjaan painunut mustempiin maalauksiin.
Jos niin sattuisi, että öljy tulisi liiaksi keitetyksi, joka jähdyttyä nähdään sen paksuudesta ja mustuudesta, niin on sitä wernissaa käytettäwä waan tummiin ja pohja-maaliloihin, niinkuin mustaan, pruuniin, punamultaan j. n. e. Jos taas öljy jäisi liian wähälle keittämiselle, niin sopii sitä uudesti keittää; mutta silloin on tarkemmasti waroittaminen, ettei se ylimäärään pääse.
Kuuleampiin ja hienompiin maalauksiin käytettäwä öljy pitää ennen keittämistä puhdistettaman. Se tapahtuu näin: siihen puhdistettawaan öljyyn pannaan samanwerran kuumaa wettää, hämmennellään 15 minuutin aika ja sitte annetaan seisoa yön yli, jonka perästä se päällä olewa selwennyt öljy kaadetaan pois eri-astiaan. Tällätawalla uudistetaan puhdistaminen kaksi tahi kolme kertaa. Näin saadaan selwä ja puhdas öljy, joka wastaa kaikki tawalliset tarpeet, wieläpä hienompiinkin maalauksiin; mutta jos näihin wiime-mainittuihin tarpeisiin haluttaisiin saada wielä täydellisempi puhtaus öljylle, niin on paras panna sen läkkisiin lootiin tahi laajoihin lasiputelliin auringon paisteeseen, josta öljy tulee ihan walkoiseksi.
Maali-aineiden nimiä ja näköjä
Walkea maali.
Walkoiseen maaliin ei tarita muuta kuin plywittiä. Mutta koska plywitti on kallista ja raskasta, niin ruukataan aina walkoista maalatessa ensimäinen kerta pohjata liitu-maalilla, ja jos kolmasti maalataan, niin wielä toiseenkin maalaukseen pannaan puoleksi liitua. - Walkoisella maalilla on se wika, että se tahtoo ajanpäälle kellastua. Tätä woidaan wähän pitkistää, jos pannaan sekaan hitunen siniwäriä, josta [saapi?] sinertäwämmän näön, joka haihduttaa keltaista. Toiset maalarit taas eiwät keitä ensinkään walkoiseen maaliin käytettäwätä öljyä, waan panewat sitte jauhaessa sekaan plysokkeria. Näin ei maali saa kiiltoa (glans), mutta estyy senkautta paremmin kellastumisesta.
Päärly-maali eli harmaja.
Tähän pannaan waan plywittiä ja siihen sekoitetaan kimröökkiä senwerran kuin kukin lystää näön suhteen.
Sininen maali.
Siniseen maaliin waaditaan jotakin sinistä wäriä. Tawallisimpia owat berliineri-sini (berlinerblått), wuori-sini (berg-blått) ja tawallinen sini-wäri (indigo.) Ensiksi mainittu on kaikista helpoin, mutta wiimeinen kaikista kauniin ja näkysin. Näiden sinisten wärien sekaan on pantawa plywittiä sen mukaan, kuinka waaliata eli tummaa maalia tahdotaan. Paras on aina jättää waaliammaksi, sillä kaikki siniset maalit tummenewat ajan päälle.
Wiheriäinen eli ruohonpäinen maali.
Tätä saadaan sinisien ja keltasien wärien yhteen sekoittamisesta, jota kukin saapi laittaa tahtonsa mukaan. esimerkiksi menkeliä ja berliineri-sinistä, eli kromikeltaa (kromgult) ja sini-wäriä. Hienompiin maalauksiin woipi panna braunschweiger-wiheriäistä eli spanskröönaa. Nämä owat hywiä ja kauneita, eiwätkä kadota kirkkauttansa ilman waikutuksissakaan; waan owat jotenkin kalliita ja päälliseksi waikeita hienoksi saada. Puolta helpommaksi tulee niiden hierominen, jos ensistään jossakin huhmareessa surwoo niitä ja sitte poimii pois kaikki seassa olewat waski-murut.
Huoneen seinäin, laattiain, aitauksien ja monen muun suuremman kappaleen wiheriäksi maalaaminen helponnetaan näiden edellä sanottuin suhteen, jos keltasen puolesta otetaan waan kelta-okraa (ljusockra), joka on helppoa hinnaltansa, mutta on se tummempatakin kuin nämä muut. Tätä tummuutta saadaan kuitenkin wähän poistetuksi, kuin se pestään wedessä. Tämä tapahtuu näin: okra jauhetaan ensin maalikiwellä weden kanssa hienoksi ja sitte sekoitetaan paljoon weteen jossakin suuremmassa astiassa. Kuin sitä on joku minuutti siinä hämmennetty, annetaan sen seisoa eli asettua wähän aikaa, jonka jälkeen wesi kaadetaan warowasti pois ja se pohjaan laskeinnut sako kuiwataan ja sitte käytetään maalaukseen.
Öljy-maalit okra-wäristä on hidas kuiwumassa, mutta sitäkin woipi auttaa, kuin sekoittaa luodin werran silwerglittiä ja puoli luotia plysokkeria jokaiselle maali-naulalle.
Kukin woipi mielipänsä myöten panna wiheriäiseen maaliin muirakin aineita, esim. oliwe-wiheriäiseen wähän mustaa ainetta, eli taas joka tahtoo waalian wiheriäistä, woipi panna plywittiä, j. n. e.
Punaista maalia.
Heliätä punaista saadaan sinuuperista (cinober); mutta koska tämä on joksikin kallista, niin pannaan puoleksi ja enemmäksikin mönjaa sekaan. Wiiwa-maalisa woipi pitää sinuuperia yksinänänsä. Mönjasta paljaantansakin laitetaan punaista maalia; mutta se tulee joksikin waaliata, senwuoksi sekoitetaan siihen joitakin mustan-punaisia wäriä, esim. paremmissa maalauksissa floendina-lakkaa ja myös huonommissa gugel-lakkaa, tahi waan punamultaa. - Myös Engelskanpunaisesta (Colcothas) saadaan kaunista puna-maalia.
Tummanpunaista saadaan, kuin sekoitetaan jotakin sinistä maalia punaisiin, esim. berliineri-sinistä sinuuperiin, j. n. e.
Werenkarwaista saadaan floendina-lakasta, jos siihen sekoitetaan wähän sinuuperia. - Turkinpakaanista (Turkiskpagan) saadaan erästä punaiseen wiwahtawata näköä.
Ruusunpunaista saadaan kuin pannaan 6 naulalle plywittiä 1 luoti sinuuperia.
Punakeltaista saadaan punaisien ja keltaisien, ja sinipunaista eli kihtoawata (gredelin) punaisien ja sinisien wärien sekoittamisesta.
Pruunipunaista saadaan gugellakasta yksinänsä, eli jos sekoitetaan muihinkin punaisiin maaliin kimröökkiä mielen mukaan.
Keltaista maalia.
Parasta, heliän-keltaista saadaan kromgult-nimisistä keltamaalista. Näitä löytyy parempia ja huonompia sorttia, joilla myös on erihintakin. - Parisergult on myös heliätä keltaista. Löytyy köningsgelb niistä keltaista maalia. Mutta yleisemmin walmistawat Suomen maalarit keltaisensa menkelistä (mengel). Se on kowaa ja raskasta, senwuoksi täytyy se ensin surwottaa hienoksi, eroitella lyijynkappaleet siitä pois ja sitte jauhaa maalikiwellä weden kanssa hienoksi, jonka perästä se kuiwataan ja taas jauhetaan öljywernissan kanssa.
Järeämpiin keltaisiin, niinkuin huoneen seinän j. m. s. maalauksiin pannaan ainoasti kelta-okraa (ljusocker). Tähän saattaa sekoittaa plywittiä, jos tahtoo waaliankeltaista.
Okra pitää ensin wedellä puhdistettaman kaikista muista maalaaduista, niinkuin edellä on jo neuwottu.
Mustaa maalia.
Mustaa saadaan kimröökistä. Kimröökki pitää ensin paahdettaman, ennenkuin sitä wernissan kanssa sekoitetaan. Tämän woipi toimittaa jossakin pannussa eli sawi-astiassa, joka kannella peitetää ja tiuristetaan sawella hengen pitäwäksi, jonka perästä sitä pidetään tulisten hiilien seassa puoli tiimaa. Näin tulee se paremmin kuiwawaksi. Edellä on jo neuwottu, kuinka öljy pitää kowemmin keitettää mustaan maaliin.
Kimröökin puutteessa käytetään padan nokea ja koiwun hiiliäkin mustaan maaliin; niissä on waan enemmän jauhamista. - Jos mustaa maalia tahdotaan sinistämään, niin sekoitetaan siihen berliineri-sinistä.
Pruuni-maalia.
Pruuni-maali saadaan hywin poltetusta umbrasta. Tätä warten umbra ensin jauhetaan maali-kiwellä kuiwiltansa hienoksi ja sitte rautaisessa pannussa eli pellillä paahdetaan kuumain hiilien päällä. Jos tähän pannaan plywittiä, mönjaa j. n. e. niin saadaan monenlaisia wärin muutoksia.
Mutta umbran puutteessa saadaan awullisia pruuni-maalia, kun waan sekoitellaan mielensä mukaan puanisia ja mustia wäriä, esim. punamultaa ja kimröökkiä.
-----
Nämä owat nyt tawallisimpia maalia. Wielä löytyy maali-aineita ja näköjä, joita ei ole tässä mainittu; mutta näilläkin jo saadaan monia näköjä, kuin niitä sekoitellaan mieliänsä myöten. - Se myös haihduttaa, että samoilel maaliaineilel löytyy useampia nimiä Tässä on koettu seurata yleisimpiä.
Muistettawia asioita öljy-maalauksessa.
Maalarilla pitää oleman: 1:ksi maaluu-kiwi, jonka päällä wärit jauhetaan eri hierotaan, jota myös ruotsinkielen mukaan paikoin sanotaan riiwaamiseksi. Tämmöisen kiwen saapi sileästä paasista, kuin sitä hioo siliämmäksi toisilla kiwillä. 2:ksi hieroma-kiwi, jota maalarit lyöpperiksi sanowat ja jolla wäri-aineet hierotaan. Tämän woipi myös walmistaa jostakin soikeasta kiwestä, joka on alapäästä noin 4 eli 5 tuumaa leweä. 3:ksi pienonen, wiisto-päinen, ohut puulapio eli pakkeli, jolla maalia hierottaessa usein käännellään ja kokoon lykätään sekä wiimein poisotetaan, ja 4:ksi suurempia ja pienempiä pensseliä eli sutia, joilla maalit puulle lykätään. - Näitä tehdään puhdistetuista sian harjaksista, sitoen kowasti liimassa kasteltuun puu-warteen. Sitomanauha myös kastellaan liimassa, ettei warsi eikä harjakset pois suollu.
Maalia hierottaessa on tarkattawa, että wahwasti painetaan kiweä pyörittäessä, joten se paremmin hienonee. Eikä pidä pantaman aiwan paksulta kerrallansa, niin että se paljo riesuu kiwen laidoille. Aina pitää koottaman maalia keskelle päin sekä jauhamalla, että lapiolla. Kaikki maali pitää hierottaman hywin hienoksi. Hieno maali on kauniimpata ja lujempata pitämässä, sekä myös saadaan enemmän samasta aineesta, kuin karkeammaksi heitettynä. Maalin hienous tunnetaan kuin sitä pyyhitään puulle ja siinä ei näytä enää järeitä paikkoja eikä siemeniä. Tarpeeksi hieno maali alkaa myös hierottaessa sikistyä ja pitää litinätä; mutta karkea kahisee.
Aina, hieromisen siksi kerraksi loputtua, pitää kiwet pyyhittäwän puhtaaksi, ett'ei maali saa kuiwettua niihin kiini. Samati on tehtäwä silloin kuin jotakin toista maalia rupeaa samalla kiwellä hieromaan.
Kuin maalia on tarpeeksi asti saatu hierotuksi ja pantuksi eri astiaan, kaadetaan siihen wernissata - ulkomaalauksissa ei haittaa jos panee keittämätöintäkin öljyä - sekaan, niinpaljo, että se tulee hywin weteläksi welliksi.
Ensikertainen eli pohja-maali saapi olla hywin wetelätä, semmenkin ulko-maalauksissa, niin että öljy paremmin ja sywemmältä wetäisee puuhun. Toinen ja kolmas maali pitää oleman paksumpaa, niin että se kokonaan peittää puun juowat. - Wiimeiseen maaliin, parempia kaluja ja kuuleammilla maalilla maalatessa on pantawa terpentiiniä, joka tekee maalin kirkkaammaksi ja paremmin kuiwawaksi. - Kuuleammissa maalauksissa on myös tummentumisen ja kellastumisen estämiseksi hywä, ettei panna wiimeiseen päällys-maaliin wernissata, waan ainoasti keittämätöintä öljyä ja terpentiiniä sekä jo hieroessa wähän plysokkeria.
Plysokkerin siassa käytetään myös walkeata, poltettua wihtrilliä eli kuparröökkiä (kopparrök). Se poltetaan paistin pannussa eli pellillä, jonka pohjalle ensin tarttumisen estämiseksi on pantu liitu-jauhoa. Tulisten hiilien päällä pidetään sitä niinkauwan kuin kaikki kosteus on siitä pois kuiwanut ja kalkin kaltainen walkoinen kansi on waan jälellä.
Kuin ensimäinen eli pohja-maalaus on jo hywin kuiwanut, täytetään kaikki raot, halkeamat ja oksan reijät kitillä eli pakninkilla. Ja kuin se kuiwaa kowaksi, hierotaan eli hiwutetaan sen yli hohkakiwellä (pimpsten) öljyn kanssa aiwan tasaiseksi ja sileäksi kuin lasi. Sitte maalataan toinen kerta.
Kittiä tehdään hienoksi jauhetusta liidusta, sekoittaen tahtaaksi öljyn ja liiman tahi hywin keitetyn ruisjauho-liisterin kanssa.
Kaikki ja warsinkin wiimeinen maalaus pitää tasaisesti ja pitkin puuhun päälle wedettämän. Ei pidä myös lii'an paljo kerraltansa pensseliä maalissa kasteleman, ettei se maahan tippuisi, eikä jättäisi paksuja, ropakon laisia paikkoja niihin tienoihin,m ihin pensseli ei oikein sowi.
Kuin wiimeinen maali on ruwennut wähän kuiwahtamaan, niin on paremman kirkkauden saamiseksi hywä, että sitä tyhjällä pensselillä wetelee pitkinpäin.
Tämän wiimeisen maalauksen puolikuiwaksi tultua, eli jo samassa kuin se rupeaa kannattamaan, wedellään wiiwat ja tehdään kuwaukset, missä niitä tarwitaan. Aiwan kuiwaneeseen maalaukseen ei tahdo wiiwat tarttua, eikä pysyä semmoisena kuin ne tehdään.
Wiiwoittelemisessa tarwitaantarkka, horjumaton käsi ja tarpeen mukaan hieno, hiwusista eli orawan hännän jouhista rikun nenään sidottu wiiwa-pensseli. Kuwauksia ja kirjoituksia tehdessä tarwitaan lyhempiä, noin puolen tuuman pituisia pensseliä. Wiiwa-maaliin pitää sekoitettaman terpentiiniä, että se on norjempata eli hapraampata.
Ken tahtoo oikein suoria wiiwoja sekä myös kaikenlaisia kuwia opetella wetämään ja laittamaan, sen pitäisi harjoitella itseänssä wiiwanto-opissa. Siihen woipi selkeäjärinen mies harjaantua kotonansakin, lukemalla ja siinä siwussa tekemällä, mitä "Wiiwanto- ja Mitanto-oppi" nimisessä kirjassa neuwotaan. Tämä kirja löytyy jo suomeksikin, painettu Wiipurissa w. 1854.
Wiiwainkin kuiwettua on maalaus walmis; mutta jos tahdotaan wielä lakeerata, niin se on tehtäwä nyt.
Lakeeraamisessa eli lakkaamisessa ei ole mitään konstia, jos waan on jo walmis, ostettu lakkawernissa. Tätä saapi kauppapuotiloissa ostaa "maalari-lakan" nimellä, waikka se ostain on joksikin kallista. Tämän sekaan tipahutetaan wielä wähän terpentiiniä - jos nimittäin se näyttäisi sakeanlaiselle, jossa tilassa se ei oikein hywästi ota kuiwaaksensa ilman terpentiiniä siihen sekoittamatta. Päälle wedellään tämä samanlailla kuin maalikin, hywin puhtaalla pensselillä tasasesti pyyhkien. - Tämänkautta saapi maalaus kauniin sileyden ja kiillon, sekä tulee paljo lujemmaksi.
Tässä wielä neuwotaan Th. Weiß'en mukaan tekemään kopaali-wernissaa, jota pannaan maalauksen päälle, on hywää näöltänsä ja muuten pitäwätä, eikä tule kalliiksi.
Tawallisin ja paras keino tämän wernissan walmistamiseksi on seuraawa: Lasi-asiassa hiilistön päällä warowasti kuumennetaan yksi osa karkeaksi muserrettua kopaalia, niinkauwan, ettei se enää sawua ja waluu niinkuin öljy. Tämän perästä pannaan wähitellen ja warowasti kaksi osaa lämmitettyä liinöljy-wernissaa ja kaksi osaa terpentiini-öljyä.
Jos tarwitaan nahkaa lakeerata, niin pannaan 3 osaa liinöljy-wernissaa ja 1 osa terpentiini-spiritusta yhteen osaan kopaalia.
Muiden lakeeraus-aineiden puutteessa auttaa jo wähän, jos kuiwaneen maalauksen ylitse wetelee pensselillä paljasta hywin keitettyä liinöljy-wernissaa.
*) Mitä tässä wesimaalauksita tulee sanottawaksi, on osittain Oulun Wiikko-Sanomain w. 1852 N:o 40 ja 41 mukaan, waariinottaen ja lisäten kuitenkin omia kokemuksia.Wesi-maalauksista*)
Wesimaalauksiin ei kelpaa kaikki maali-aineet. ainoasti ne, jotka sulawat wedessä, owat siihen kelwollisia.
Punaista wesimaalia seinille tehdään sillä tawalla, että ensin lämmitetään wettä padassa, ei kuitenkaan kiehuwaksi.
Kuutta kannua wettä wasten otetaan sitte ensin 9 naulaa wihtrilliä, ja kuin se on siihen lämpimään weteen sekoitettu ja sulanut, niin hämmennetään siihen wähitellen 12 naulaa punamultaa, jonka jälkeen padan annetaan hiljalleen kiehua puolentoista tiimaa, ja kiehuessa sekoitetaan siihen 2 naulaa rukiisia taikka ohraisia jauhoja ja 5 eli 6 luotia hienoksi surwotuita kalleppeliä (galläpple). YThdellä kannulla tätä maalia saadaan jo maalatuksi 9 neliskulmaista syltää seinästä, josta kukin itse saattaa laskea luwun, paljonko aineita pitää ottaa koko huoneen maalaamiseksi. - Withrilli ei ole juuri wälttämättömästi tarpeellinen, waan sen siaan woipi ottaa lihan eli woin suolawettä, taikka kuiwiakin suoloja. Ei toki withrillikään tätä maalia warsin kalliiksi tee, sillä wihtrilliä myödään paikoin 10 kopeekkaa naula. Punamulta nauloittain taitaisi maksaa 4, ja kalleppelit 2½ kopeekkaa luoti. Tämän hintalaskun jälkeen tulisi 10 korttelia korkian ja 11 syltä pitkän seinän maali-aineet maksamaan ainoasti 80 kopeekan paikoille.
*) Katso Maamiehen Ystäwä w. 1851 N.o 40.Tawallista kauniimpi puna-maali *)
Liemi keitetään kuin tawallisestikin wedestä, withtrillistä ja rukiin jauhoista. Kuin liemi on walmis, sekoitetaan siihen punamultaa, kuin tawallisesti, ainoasti sillä eroituksella, että pannaan noin puoltawähemmän punamultaa entisestänsä. Sitte pannaan jauhettua Hollannin-kriitua (Hollands-krita) siihen määrään, että keitos tulee sen näköiseksi, kuin kunkin mielestä on kauniinta. Jos maali tulisi liian waalakaksi kriitua lisätessä, niin sekoitetaan uudesti punamultaa ja sitä tehden toista tahi toista niinkauwan, että keitos on sekä näöltänsä että sakeudeltansa tahdon ja tarpeen mukaista. - Jos kriitu eli punamulta owat karkeita, niin pitää ne ensin jauhettaman hywin hienoksi tawallisella maalarin kiwellä, ennenkuin pataan pannaan.
Keltaista wesimaalia seinille saadaan, jos kuuteen kannuun wettä, sekoitetaan 12 luotia wihtrilliä, sama määrä suolaa, 2 naulaa ruis- taikka ohra-jauhoja, 10 naulaa alunan kuonaa (alunslamm), 7 naulaa liitua ja 8 naulaa kelta-okraa. Tämä maali tulee pian kahdenkertaisesti punaisen maalin suhteen maksamaan.
Huokiampaa keltamaalia seinille saadaan silläkeinoin, että wihtrilliweteen hämmennetään kalkkia ja wettä, jotka sitäwarten owat eriastiassa toisiensa kanssa sekoitetut.
Wiheriätä (krööniä) wesimaalia seinille. Muita aineita tähän maaliin otetaan samoin werroin, kuin wastamainittuun keltaiseenkin, paitsi kelta-okraa ja liitua, jotka jätetään pois ja wihtrillin siasta otetaan yhtäpaljo wiheriätä alunaa.
Kaikkia näitä wesimaalia pitää keitettämän hiljallensa niinkauwan kuin sekoitus-puu keitoksesta ylösotettuna wetäisee samassa kuiwan näköiseksi.
Liima-maali huoneiden laipioille, sisä-seinille ja paperille. - Walkeata saadaan, kuin pannaan 4 naulaa liitua ja 8 luotia liimaa, keitettynä niin paljossa wedessä kuin sakeudessensa näkyy tarwittawan. Jos siihen hämmennetään 1 luoti hienonnettua lakmuusia, niin saadaa sillä keinoin päärly-maalia. - Keltaista saadaan kuin pannaan liima-weteen kelta-okraa, ja jos tämä olis mielestä liian ruskeata, niin pannaan mielin-määrin liitua sekaan. - Heliämpätä keltaista saadaan kromgult nimisen keltamaalin liimaweteen sekoittamisesta. - Wiheriätä eli ruohonpäistä tulee kromikellan ja berliineri-sinisen yhteensekoittamisesta. Sinistä saapi berliineri-sinisen ja liidun sekoittamisesta. Plywitistä ei ole wesimaaliin pantawaksi, sillä se mustuu ajan päälle.
Liima-maaliin ei pidä pantaman juuri paljoa liimaa, sillä paljo pantuna, kiskoilee se limpsuina pois.
Mustaa wesimaalia ruumis-arkuille j. m. s. saadaan, kuin hiljallensa kiehuwaan liima-weteen sekoitetaan kimröökkiä. Tähän saapi panna runsaamminkin liimaa, että kimröökki paremmin sekauntuu, sillä se ei tahdo sekauntua huonoon liimaweteen. Mutta kuin tipahutetaan wähän palowiinaa sekaan niin sitte kimröökki sekaantuu hywästi. - Tätä keitosta pyyhitään puulle kuumana kahdesti, niinkuin muitakin wesi-maalia, sillä yhdellä kerralla ei tule mikään maalaus tasaista eikä puun peittäwää.
Kyllähän ruumis-arkkuja mustataan maito-maalillakin, mutta se tahtoo tulla kaljaman näköistä.
Eräitä muita maalia.
Tulen-kestäwätä maalia saadaan, kuin sekoitetaan potaskaa weteen niinpaljo kuin sulaa ja sillä tahkotaan se maalattawa paikka eli ala. Sitte hämmennetään potaska-sulaus enemmällä wedellä ja siihen sekoitetaan senwerran kelta-okraa ja jauhoja, kuin tawallisen maalin sakeudeksi näkyy tarwittawan, ja sillä pyyhkäistään sama maalaus-ala 3 eli 4 kertaa. Aineita seitsemään neliskulmaiseen syleen on mennyt: 20 naulaa kelta-okraa, 1½ naulaa jauhoja ja 1 naula potaskaa sekä wettä tarpeen mukaan. Tulipaloissa on tällä maalilla siwuttu seinä kestänyt 2 tiimaa, ennenkuin tuli on sille mitään woinut, ja sittekään se ei ole ilmituleen syttynyt, waan ainoastansa hiiltynyt.
Maito-maalia sekä ulko- että sisä-seinille. Se ei tule erittäin kalliiksi ja on sekä siisti että kestäwä. Pari isompaa, hienoksi surwottua kalleppeliä keitetään puolessa tuopissa wiinaa, ja siihen sekoitetaan liima-sulausta siksi, että wispilöittäissä wahtoaa. Tämä sekoitus hämmennetään sitte wispilöimällä kymmeneen kannuun wasta lypsettyä maitoa ja siihen pieksetään 10 naulaa hienoa liitua, jos tahdotaan walkiaksi, taikka muita aineita, niinkuin: punamultaa, kelta-okraa, wiheriätä alunaa j. n. e. jos tahdotaan punaiseksi, keltaiseksi, wiheriäksi j. n. e.
Maalia ulkohuoneiden owille, kehnommille lattioille, astimille, lääwän ja tallin sisä-rakennuksille, astiain ulkolaidoille j. n. e. Piki-öljyä eli ryssän öljyä (tököttiä) keitetään padassa ja keittäessä sekoitetaan siihen mielinmäärin punamultaa, jolla sitte kelpaa nimitettyjä kappaleita maalata kerran eli kahdesti päälle pyyhkäisemällä. Tämä maali on hywin kestäwää, eikä tule erittäin kalliiksi. - Myös toisin tawoin saadaan hywin lujaa maalia, jos otetaan yksi osa terwaa ja 3 osaa raswaa (roskatalia, roskawoita, raania, ihraa) ja niihin yhteenkeitettäessä pannaan wähä hartsia sekaan - tynnyriä wasten 3 naulaa. - Se kuiwaa kyllä hitaisesti, mutta ei se sitte heti lähdekään sialtansa.
*) Katso Oulun Wiikko-Sanomia w. 1853, N:o 40.Wernissaa astiain sisä-aidoille*) Wiili- ja maitopyttyjen sekä monenlaisten muiden astiain puhtaana pitäminen antaa paljo työtä emännille. Niiden sisälaidat alinomaisesta märkyydestä ja happamisesta wähitellen alkawat mustua ja lahoa. Siitä syystä taitaisi monikin toiwoa tietääksensä jonkun keinon, joka estäisi märkyyden niihin sisään uppoamasta. Tawallinen maali kyllä sopii ulkopuolelle, mutta jos se sisäpuolella kestäisikin, niin on se kuitenkin siihen sopimatoin, koska tawallisen öljy-maalin seassa on terweydelle wahingollisia aineita, joita woisi li'ota sisällä pidettäwiin ruoka-aineisiin. Seuraawata wernissaa, jossa ei ole myrkyllisiä aineita, ja josta ei juuri eroakaan mitään, enemmän kuin sawi-astiain silauksesta, kiitetään warsin soweliaaksi puu-astiain sisälaitoihin. Sen walmistamiseksi tarwitaan:
4 luotia kummilakkaa,
8 " alkoholia (spiritusta),
½ " Linnun liimaa (fogellim, viscus quernicus),
2 # Armenian puna-sawea (röd bolus),
Ensin sulataan linnun-liima alkoholissa, ja sen tehtyä, pannaan kummilakka rouhennettuna sekaan ja puteli pidetään suullittuna (korkki suussa) lämpimässä paikassa, siksikuin kummilakka sulaa, jonka jouduttamiseksi putelia wälimmiten putää puistella eli sylkyttää. Kuin kummilakka on sulanut, sekoitetaan siihen wiimeksi punasawi, jonka pitää sitä warten olla hywin hienona, nöytämäisenä pulwerina. Tätä wernissaa pyyhkäistään astian sisä-laitaan useampi kerta peräkkäin, mutta hywin ohuelta kerrallaan, eikä toista kertaa päälle, ennenkuin edellinen on täysiksi kuiwanut; sillä jos sitä paksummalta kerrallaan tulisi, niin se ei kuiwaisi oikein kowaksi.
Ne tähän menewät aineet saadaan apteikistä, eiwätkä maksa niin erittäin, etteiwät piankin tulisi palkituksi siltä ajan woitolta, joka näin wernissatuin astiain puhtaana pitämisestä on tulewa, mainitsematta toista woittoa, joka tulee siitä, että astiat sillä lailla kestäwät kauwemmin.
Lakeeraamisesta.
Wi aiwotakaan tässä kirjaisessa petsaus- ja lakeeraus-oppia suuresti kajota. Kuitenkin selitetään siitä wähän maamiestemme koti-tarpeeksi.
Lehtipuut owat parhaat lakeerata, sillä hawupuissa owat kowat suonet ja harmaat syet, jotka tekewät niiden lakeeraamisen wähemmin soweliaaksi. Kaiketikin wetäwät ne haurautensa wuoksi enemmän lakeeraus-aineita, jonkawuoksi hawupuut pitää ennen lakeeraamista hywin hienoksi sihdatuilla tiili-jauhoilla hiwutettaman, että kaikki puun huokoset täyttyy.
Lakeerattawa paikka puusta höylätään hywin sileäksi ja kihnataan sitte wielä rauta-kortteilla eli hywin sileällä hohka-kiwella kiiltäwäksi, että se saisi tasaisen maalin.
Sitte pannaan se pariksi wuorokaudeksi kuiwamaan 39 Celsiuksen pykälän lämpimään, joten kaikki märkyys lähtee puusta ja sen huokoset aukiawat. senperästä on puu walmis painettawaksi eli wärjättäwäksi. Paine walmistetaan senjälkeen, minkä näköiseksi puuta halutaan.
Kyllähän puuta lakeerataan ilman edeltäpäin painamattakin, niin, että wasta puleeratessa pannaan puleeri-tyynyyn eli tuppuun sitä ainetta, minkä näköiseksi aiwotaan, esim. keltaista tahdottaissa gurkmeja-jauhoja, punaista tehdessä drakinwerta (drakblod), mustaan kimröökkiä j. n. e.; mutta näin ei tahdo saada yksitasaista näköä jokapaikalle. Senwuoksi se on - semminkin isommissa lakeerauksissa - hywä, että puu eli lakeerattawa kappale ensin painetaan sen näköiseksi kuin sitä aiwotaan, ja sitte wasta puleerataan.
Punaista painetta saadaan, kuin otetaan ½ luotia konsionelli-nimistä punapainetta ja 2 luotia wiinsteniä, jotka keitetään kahdessa naulassa wettä ja siihen wielä sekoitetaan 2 luotia puhdasta tinasuolaa.
Eli toisella lailla: Kuin tahdotaan kaunista waalianpunaista, lioitetaan puu ensin alunawedessä, jossa on 1 luoti alunaa jokaiselle wesinaulalle, ja sitte maalataan jälkeen keitoksella, jossa on 8 luotia fernbokkia ja 1 kannu etikkaa.
Eli: Keitetään 8 luotia sandeli-puuta 1 tuopissa wettä puoli tiimaa. Tämä keitos sitte siilataan ja sillä lämpimänä ollessa pyyhitään puu moneen kertaan.
Keltaista saadaan, kuin puu ensin woidellaan alunawedellä, ja sitte keitetään gulholtz nimistä painepuuta wedessä, jossa puuta painetaan.
Eli toisella lailla: Kahden luodin päälle hienoksi jauhettua gurkmeija-juurta pannaan puoli tuoppia wiini-etikkata. Nämä keitetään moniaita kertoja ja jäähtyneenä siilataan liinawaatteen läpitse. Tällä paineella pyyhitään puu monesti.
Eli: Lämmitetään ensin painettawa puu ja sitte lämpimänä pyyhitään se yleensä sekoituksella, jossa on siewettä ja ihmisen kusta, puoleksi kumpaakin ja wähän alunaa. Kuta usiammin tällä puuta pyyhitään, sen tummemmaksi se tulee; ja jos sitä samassa pyyhittyä paahdetaan tulen edessä, niin muuttuu se tumman punaiseksi.
Mustaa saapi kuin ensin upottaa puun rauta-mustaan (sekoitukseen raudasta ja etikasta) ja sen perästä pyyhitään monesti keitoksella, johon on pantu 8 luotia muserretuita kall-eppeliä, 1 naula pruunia bersiljaa ja 2 kannua wettä.
Eli: 8 luotia raspattua kampesche-puuta keitetään 9 naulassa wettä, ja kuin on pantu sekaan 1 luoti hywiä hienonnettuja kalleppeliä, keitetään wielä puoli tiimaa ja wieläkin sekoitetaan 3 luotia rauta-wihtrilliä, 1 luoti etikanhappo kuparioxidia ja 6 luotia kummilakkaa (gummi-arabicum).
Paljo löytyy muitakin paine-aineita ja näköjä; mutta joka niistä haluaa tarkempia tietoja, se lukekoon Th. Weissen, jo suomeksikin löytywästä "Maalaus- ja Petsaus-oppi kirjasta."
Jos se painettawa puu on pieni, pannaan se jo paineen sekaan kiehumaan niinkauwaksi, että paine on mennyt joksikin sywältä, noin 3/10 tuumaa puun sisälle. Mutta isommat kalut ja puut painetaan näin walmistetuilla paineilla niin, että paine pyyhitään kuumana, pehmeällä pensselillä kuiwatulle ja lämpimässä olewalle puulle 4 eli 5 kertaa ja annetaan aina wälillä hywästi kuiwaa. - Kuin puu on painettu ja kuiwanut, kihuataan pinta sileäksi ja kiiltäwäksi ja sitte lakeerataan.
Lakeeraus eli puleeraaminen toimitetaan näin: Puu kostutetaan ensin wähän puuöljyllä ja kihnataan wanhoilla willoilla eli pehmeällä willapaperilla, että liika öljyn hiki pois lähtee. Sitte kääritään palainen sarkaa eli muuta willaista waatetta neljinkerroin pienoiseksi tyynyksi. Sen päälle tiputetaan lakeeri-öljyä (fernissaa) ja sitte kääritään wanhan, yksin kerroin olewan liinawaate-tilkun sisään. Tällä tupulla ympärinsä kihnataan puun pintaa, osittain suoraan wetelemällä, osittain pyörittämällä, ja aina kuin tuppu tulee kuiwaksi, awataan se kääreestänsä ja tiputetaan uudestaa lakeeri-öljyä sarka tukolle, josta se sitte waatteen läpi tunkee puulle. Wälista pitää tuppua wähäisen öljyttää, joko puu- eli liinöljyssä, joka estää sen tarttumasta, eikä pidä ennen uudesti samalle paikalle pantawaksi tuppua kostutettaman, ennenkuin ensiksi pantu on kuiwanut. Näin tehdään niinkauwan kuin puu on saanut peilinmoisen kiillon ja sileyden. se on waan waroitettawa, ettei tuppua kastella paljo kerrallansa, eikä ensimältä kowasti kihnuteta. Ei myös saa hiwuskarwaakaan laskea kihnattawan puun päälle. Wiimeiseltä, kuin se jo rupeaa kuiwamaan ja kowettumaan, saapi tuppua painaa kowemmin sekä kihnata joutuisammin, niinkauwan kuin se on mielestä täydellisesti hywä. Sitte wiimeksi pyyhitään kewiästi pumpulisella waatteella lakeerauksen päällystä, niin että kaikki öljyn aine siitä pois lähtee, joka waan tummentaisi lakeerauksen kiiltoa.
Jos puleerattaissa tahdotaan antaa puulle wiheriäistä wäriä, niin pitää se olla ensin painettu keltaiseksi ja sitte puleeratessa pannaan puleeri-tupun sisään wähän hienoksi jauhettua berliinerisinistä ja sitte puleerataan niin kauwan kuin saadaan se tahdottawa näkö. Jos tahdotaan puleerata punaista, niin käypi se laatuun, kuin sekoittaa sandelipuuta puleeri-aineen kanssa. Sandelipuuta ja wieneri-punaista (Wiener-rödt) pannaan waan puleeraus-tuppuun, josta se yhtenä lakeeri-öljyn kanssa antaa puulle maalinsa. Jos tahdotaan antaa punaiselle mermorin näköä, niin pannaan taas poltettua kimröökkiä tupun sisään ja sillä wiimeksi puleerataan. - Että saada tummempia juowapaikkoja, niin pisetetään puleeri-tupun syrjä kuiwassa kimröökissä ja sillä sitte wedellään hywin joutuisasti semmoisia juowia kuin tahdotaan.
Puleeri-ainetta eli lakeeri-öljyä saapi ostamallakin kauppa-puotiloista; mutta parasta ja helpompaa se on kuin itse walmistaa sen.
Lakeeri-aineet sulatetaan tawallisesti wäki- eli spiritus-wiinassa (alkohol). Ne owat hartsia eli pihkoja ulkomaan puista ja saadaan apteikista. Nämä pihkat pitää olla puhtaista ja kirkkaita, jos miettii niistä saada hywää lakeeri-öljyä. Tätä walmistetaan useammallakin tawalla. Se on muistettawa, että wäki-wiina pitää olla hywin hywää, wähinnäkin 36 eli 40 pykälää wäkewätä. Tätä saadaan, kuin palowiina juoksutetaan eli tisleerataan wähintäinkin 3 kertaa, että weden märkyys siitä wähenee, joka tunnetaan, kuin otetaan kuiwia wruutia, pannaan niihin sitä juosnutta wäkiwiinaa niin paljo, että ruudit juuri peittywät ja sytytetään tuleen tuulen käymättömällä paikalla. Jos ruudit syttywät, on wäkiwiina tarpeeksi woimallista, mutta josko eiwät, niin on wiinasta wielä liiaksi wesi-märkyyttä. Kuitenkin on tällä koetus-keinolla syitä, jotka useinkin estäwät syttymisen.
*) Unssi on apteekin paino-mitan osa.Eräs ranskalainen cadet-nimeltä on antanut seuraawan neuwon tehdä lakeeri-öljyä, jonka on tuntenut hywin soweliaaksi: 4 luotia Sandrakia, 1 unssi *) Mastiksia herneinä ja 4 unssia keltaista kummilakkaa murennetaan ja pannaan puoleen neljättä (3½) kortteliin wäkiwiinaa (spiritus) ja annetaan kylmässä sulata ja usein puistellaan. Jos lakeerattawa puu on hywin syekästä, pannaan 2 luotia terpentiinia sekaan.
Englannin lakeeri-öljyä saadaan kuin pannaan 375 osaa keltaista kummilakkaa ja 32 osaa Mastiksia, annetaan sulata kylmässä 600 osassa wäkiwiinaa, jota pitää myös usein pudistella. Tätäkin kehutaan erittäin hywäksi.
Th. Weiss'en kirjassa neuwotaan näin: yksi osa hinonnettua kummilakkaa (skällack) ja kolme osaa wäkiwiinaa pannaan sekaisin yhteen putelliin, jonka suu sidotaan rakolla, johon neulalla pistetään reikä, jonka perästä putelli pannaan moneksi päiwäksi seisomaan auringon paisteeseen eli lämpimän kakeliuunin päälle ja tihiään puistetaan. Sittekuin kummilakka on sulanut, lisätään wielä yksi osa kopaali-sprit-wernissaa. Tämä antaa puleerille sen kauniimman kiillon ja omituisen kelwollisuuden. - Tämä onkin yksinkertaisin ja ehkä parain neuwo.
Putellin suulle sidottuun rokkoon pitää reikä pistettamän senwuoksi, että wiinan-höyry pääsee pois wähemmäksi, ettei lasi särkeynny. - Putellia pitää usein puistaa, että aineet paremmin sulaisiwat ja kuin owat sulaneet, annetaan tämän wernissan selwetä ja kaadetaan waroen toiseen putelliin eli siilataan hienon waatteen läpitse. Sitte tukitaan puteli hengen pitäwäksi, muutoin höyryää wäkiwiina pois ja wernissa jääpi sakeaksi. Näin käypi aina aikaa myöten waikka warotaankin, ja silloin on wäkiwiinaa lisättäwä niin paljo, että wernissa saapi tawallisen wetelyytensä. (Wertaa Maamiehen Ystäwä w. 1849 N:o 3).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti