Käsiteollisuus (5-6/1914)
Ihmisen olemukseen kuuluu mielihalu koristaa ympäristöään. Ammoisista ajoista on hän tarkoitukseen käyttänyt värejä. Keksimänsä värilliset ainekset hän jauhoi hienoksi, pani sideainetta joukkoon ja käytti saamaansa värillistä tuotetta maalina. Tai keitti hän niistä sopivan keitoksen, imeytti sen kuituihin ja niin syntyi värjäys.
Yleisenä luulona on, että kaikki luonnon värit ovat erittäin kestäviä. Niin ei kuitenkaan ole aina laita. Päinvastoin voi todistaa, että useimmat niistä, jos valonkestävyys on kyseessä, ovat varsin huonoja. Poikkeuksen tästä säännöstä tekevät eläinkunnasta saatava punanen kosnil-väri sekä kasvikunnasta saatavat, punasta väriä antava krapp ja sininen indigoväri. Kun nämä sitäpaitsi poikkeavat muista luonnonväreistä siinä, että ovat sävyltään kirkkaita ja niitä sentähden on käytetty muiden luonnonvärien sävyttäjänäreinä ovat nämäkin tulleet tästä kunniasta osalliseksi. Sitäpaitsi riippuu luonnonvärienkin, kuten yleensä muidenkin väriaineiden kestävyys suuresti siitä, mille kuituaineelle ja miten se on värjätty.
Mitä omasta maastamme saataviin luonnonväreihin tulee, on niiden värisävyasteikko varsin rajoitettu. Jos niitä vaan olisi käytettävissämme, saisimme kaikkialla nähdä vaan keltaista ja sen punervia sävyjä sekä ruskeaa. Sininen ja punanen puuttuvat kokonaan. Näiden aikaansaamiseksi on turvauduttava ulkomaalaisiin: indigoväriin, krappiin ja kosniliin. Oleellista eroa ei näin ollen löydy käytämmekö samaan tarkoitukseen ulkomaalaista keinotekoista indigoa tai alitsarinia, joka on krapissa pääosana.
Keinotekoisia värejä, jotka, kuten tunnettua lienee, ovat tieteen löytämiä tuotteita kivihiilitervasta saatavista aineista, on soimattu siitä, että ovat liian räikeitä ja pilaavat käyttäjiltään värimaun. Tämä arvostelu piti vielä paikkansa viime vuosisadan jälkipuoliskolla, jolloin keinotekoisia värejä suuremmassa määrin ruvettiin tehdasmaisesti valmistamaan, vaan ei nykyään. Useimmat niistä väreistä, jotka sidotaan villaan tai puuvillaan erikoisilla metallisuoloila eli peitoilla ja joita sentähden nimitetään peittaväreiksi, ovat erittäin kestäviä ja samalla enemmän tummennettuja värisävyltään. Samaa voi sanoa puuvillaa kestävästi värjäävistä n. s. rikkiväreistä. Myöskin moniaista kyyppivärien luokkaan kuuluvia väriaineita, jotka käyvät kaupassa helindon-, algol- ja indanthren-värien nimellä, ja jotka kestävyydessä jättävät sukulaisensa kuulun indigonkin jälkeensä, ei voi moittia liiallisesta räikeydestä.
Niin ihanteellista kun luonnonvärien käyttäminen onkin, ei niillä enään, niiden etujen rinnalla, joita keinotekoiset tarjoovat, ole todellisuuden perustetta. Yksipuolinen käytäntönsä, värjäystapojen ja tulosten epävarmuus sekä kestävyytensä, joka useissa tapauksissa antaa paljon toivomiselle sijaa, ovat ominaisuuksia, joihin nähden meidän aikamme keinotekoiset värit ovat niitä ylivoimaisempia.
Vaikka siis tiede viime aikoina on luonut teknillisessä ja taiteellisessa suhteessa yhä ihanteellisempia uusia värjäystapoja, on kotiteollisuusväen piireissä niin hyvin meillä kuin Skandinaaviassa pidetty ikäänkuin kansantaiteen loukkauksena muitten kuin vanhojen kasvivärein kotioloissa käyttämistä. Ei ole huomattu, että tuo n. k. "pussivärien" käyttö räikeine luopuvine saavutuksineen on vain irvikuva oikeitten uudempien värjäysmenettelyitten rinnalla.
Mielihyvällä on teknillisissä piireissä huomattu, että maamme kotiteollisuuden tarkastaja on tämän vuoden alussa ottanut rohkean askeleen järjestämällä kutomakoulujemme opettajattarille alitsarini- ja indanthren-värjäykseen perustuvat kokeilukurssit. Samalla kuin uskomme tästä alotteesta syntyvän yleistä harrastusta kotiteollisuuspiireissä selvän ottamiseen siitä, mitä muitakin mainioita mahdollisuuksia uudempi värjäystekniikka heilel voi antaa, lausumme sen toivomuksen, että tulevia kursseja järjestettäessä ei enää etsittäisi ulkomailta opettajaa vaan tyydyttäisiin Tampereen teknillisen opiston värjäysosaston oppijakson suorittaneisiin mestareihin, jotka nyttemmin tällä alalla ovat aikansa tasalla.
Tällöin on myös parhaat takeet siitä, että tasapuolisimmin tulee harkituksi, minkä tehtaan väriaineita on edullisin käyttää.
V. M. J. Viljanen.
----------------------
Olen jo kauvan ollut sitä mieltä, että n. k. kasvivärjäyksen ohella on meillä saatava koti-olojakin varten yleisemmin käytettäväksi myös n. k. keinotekoisista väreistä edullisimmiksi huomattuja. Kasvivärjäyksellä saadaan kuitenkin parhaiten sellaisia pehmeitä värivivahduksia, joita esivanhempamme ovat varsinkin kuvitetuissa kudoksissaan käyttäneet eikä senvuoksi suinkaan ole mielestäni syytä peräytyä pois kasvivärjäyksenkään harrastamisesta. Mutta aikaa säästävämpää värjäystä vanhojen perinnäisten ohella kaipaamme sekä semminkin pellavalle ja puuvillalle sopivaa.
Että tänä vuonna järjestämäni värjäyskurssien opettajaksi kutsuin ulkolaisen teknikon, aiheutui siitä, että tutkimusmatkallani Ukrainassa tulin havainneeksi, että pitkä-aikaisen kokeilun perästä badenilaisen tehtaan ainekset ja menettely oli havaittu koti-oloihin mitä oivallisimmiksi. Jatkuvassa värjäysopetuksessamme tulemme mielihyvällä apuna käyttämään Tampereella kouluutettuja opettajia.
Lauri Mäkinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti