Aamulehti 153, 5.7.1901
W:n 1815 seuduissa, kun useimmat ensimäisistä wärjäreistä oliwat elossa ja toimessa, lienee wärjäysliike kaupungissa ollut jokseenkin wilkas ja kannattawa. Ammattihenki heidän keskuudessaan näyttää olleen korkealla. W. 1817 esittiwät wärjärit Lagerqwist, Sundgren ja Wessman, "kolme mestaria wärjärinprofessionissa", kuten he itseänsä nimittiwät, wi enempää eikä wähempää kuin säännöllisen hallioikeuden perustamista Tampereelle, jossa oikeidessa järjestysmies Tihlman olisi esimies. Kun woimassa olewa hallijärjestys w:lta 1770 sisälsi useita ammattikuntaisia pakkomääräyksiä ja rajoituksia, tuntuu warmalta, että hallioikeuttakin puuhattiin nyt ainoastaan mestarien omaksi suojaksi. Tällainen pyrkimys oli Tampereen perustuskirjasta poikkeawa. Kaupungin oikeus ei ryhtynyt asiaan, waan antoi pyytäjille osoituksen Suomen hallituskonseljin talousosastoon. Siihen erään asia sitten jäikin. Eipä kaupungin wärjäriprofessioonilta puttunut muitakaan yhteisiä puuhia. Jokainen uusi wärjäriksi pyrkiwä oli professioonin puolesta otettawa kuumasti wastaan. Olemme ennen maininneet, miten esim. w. 1813 kaksi wärjäriksi pyrkiwää palautettiin tyhjin toimin kaupungista, koska kaupungissa jo oli kolme täyttä mestaria wärjäyksessä ja lisä tuottaisi tuhon koko ammatille. Mutta ammattikunnan ei aina onnistunut suojella itseänsä yhtä hywin. Jo w. 1815 täytyi sen ottaa wastaan uusi tulokas, josta aluksi tuli paljon lewottomuutta leiriin.
Tulokas oli Eerik Haggren ja kuului hän Tampereella mainittawaan Haggrenin sukuun, jota jo jonkun aikaa oli kaupungissa edustanut tulokkaan weli nahkuri Georg Haggren.
W. 1814 anoi Eerok Haggren turkulaisen kisällikirjansa ja esittämäinsä takuitten nojalla päästä wärjäriksi, ylileikkaajaksi (öfwerstärare) ja werkatehtailijaksi Tampereelle. Tunnettu wärjäri kolminaisuus pani tietysti wastaan, sanoen kolmessa mestarissa jo olewan yltä kyllä Tampereelle ja useammassa wain tulewan entisten tai uuden häwiön, "erittäinkin nyt, kun wäriaineet owat tawattoman kalliit ja wärjäys maassa wallitsewan rahapulan wuoksi on melkoisesti wähentynyt". Kaupungin wanhimmat yhtyiwät noihin kolmeen ja huolimatta siitä että wiskaali Haltman keisarin nimessä waati Haggrenille pääsyä ja itse Tihlman katsoen hakijan kolmeen kisälliwuoteen, kaupungin perustuskirjan määräyksiin ja ympärillä olewan maakunnan laajuuteen, oli samaa mieltä wiskaalin kanssa, hylkäsi kaupunginoikeus Haggrenin hakemuksen, sillä hiukan lystillisellä lisä syyllä, että kaupungin kolme entistä wärjäriä owat perheellisiä, jota wastoin Haggren naimattomana woisi helpommin etsiä toimeentuloansa muualta.
Haggren ilmoitti walittawansa ja pyysi walitusajan kuluessa saada harjoittaa kaupungissa ammattiaan. Sekin ewättiin, mutta kisällinä luwattiin häntä suwaita. - Sellainen oli ajan käsitys työstä ja tuotannosta. Työtä kyllä oli, mutta se ei saanut tulla tekijänsä hywäksi.
W. 1815 tuli Haggren wärjäriksi Tampereella senaatin päätöksellä. Wielä seuraawana wuonna oliwat wanhat wärjärit haarniskoissa tulokasta wastaan. Häntä syytettiin siitä, että hän wei ansiot muilta mestareilta tyrkyttämällä itseään ja palkkawäellä ja ryypyillä wiettelemällä töitä maalaisilta. Syytetty otti asian ylemmältä kannalta suoden anteeksi wastustajilleen. Ja sula sowinto tuli pian wärjäriprofessioonissa wallalle. Haggren kiiruhti woimistamaan mestarinäytteensä, joka "katsantomestareiden" Lagerqwistin ja Sundgreenin silmäin alla suoritettiin ansiokkaasti. Niin tuli Haggren mestarien rulliin ja alkoi antaa uusille pyrkijöille samalla mitalla kuin itse oli saanut.
W. 1815 asettui Tampereelle wärjäri Fredrik Grek ja osti niinkuin olemme maininneet, wangan Spiringin tehtaan Wärjärikadun warrella. Saamme toisessa yhteydessä perehtyä lähemmin mieheen ja hänen suuremmoisiin werkatehdas hanneisiinsa. Tässä wain mainitsemme, että Fr. Grek alkoi liikkeensä loistolla ja päätti sen w. 1628 [painovirhe; luult. 1828] loistawalla konkurssilla. Mutta Grekin nimi jäi kunnialla elämään Tampereen wärjärikunnassa, missä sitä edustiwat Fr. Grekin pojat, wärjäri ja raatimies Johan Kasper Grek (wärjärioikeudet w:lta 1821) ja wärjäri Kaarle Fredrik Grek (tullut wärjäriksi 1831).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti