Nahkain walmistamisesta.

Otawa 41, 17.10.1862

(Lähetetty).

Koska meillä on niin jäykkä ilman-ala että meidän on itsemme yhtäläisesti, wieläpä paremminki, lämpimän suhteen kuin ruuwan, niin täydymme hankkia itsellemme ei ainoastaan ruokaa ja huoneet mutta myös waatteet. Tätä lämpimän saantia eli ruumiimme suojelemista kylmällä on totuttu toimittamaan monen moisilla taitoteoksilla. Mutta paras ja wanhin keino on, siksi tarpeeksi käyttää elukkain nahkoja. Kuitenkaan nahat siltään kun ne elukkain päältä otetaan ei ole siihen kelwollisia. Ne tarwitsewat erityistä walmistamista eli muokkaamista siihen kelwatakseen. Että maassamme kyllin löytyy, sanottuun toimeen, taitawia miehiä, sitä en ollenkaan kiellä; päin wastoin sen myödytän, mutta se on kuitenni kummallinen, kuin nämä taiturit näkywät taitonsa pitäwän niin salassa, kuin jonkun erinomaisen taikakeinon, niin etteiwät sanaakaan siitä ole yleisölle hiiskahtaneet. Nähdessä tämän taidon jokapäiwäistä tarwetta ja sitä wahinkoa jonka maamiehemme wuosittain saawat kärsiä nahkainsa walmistamisessa, juuri sentähden että heiltä puuttuu tarpeellinen taito, aiwon tässä antaa lyhykäisiä osoituksia. Tällä en tarkota että tämä taito olisi maamiehiltämme niin omattama ettei siihen ollenkaan erityisiä taituria tarwittaisi, waan kuin nämä taiturimme owat niin harwassa että on mahdoton niitä saada, niin luulen tarpeelliseksi siitä tässä sanasen wirkkaa. Neuwoista, joita tässä tulen käyttämään, tulee minun kiittää wuoturi-oppilaista Matti Sjöbergiä, joka on ne minulle hywäntahtoisesti esitellyt.

*) Nahkain walmistamisesta turkiksi on jo kirjoitettu S. Julk. S:missa.
I:ksi Tawallisteu parkki-nahkain walmistamisesta.*
Kuin nahkoja aiwotaan walmistaa, pitää ne lijotettaman niin pehmiäksi kuin suinki mahdollinen on, ainakin niin kuohkiaksi kuin elukkain päältä otettaissa. Sitten kun nahat on näin pehminnyt pitää siitä lika ja roska pois lykättämän, niin että nahka tulee joksikin puhtaaksi. Kaapiminen on toimitettawa jollain sopiwilla aseilla eli raudan kulmalla. Sitten pannaan nahka lipiäseen eli kuten sanotaan: "luuttaan," johon on pantu 3/4 kappaa kalkkia eli 1 kappa koiwun tuhkaa tawallista lehmä ja kokoansa myöten wähempi pienempää wuotaa päälle ja lämmintä wettä siihen määrään että nahat on yltä yleensä weden sisällä. Nahkoja tähän pannessa on tarkon warominen että lipiä on tarpeeksi kylmää, sillä weden kuumana ollessa menee nahat pian pilalle. Kuin nahoista karwat alkaa helposti lähteä, otetaan ne ylös ja karwa lykitään pois. Karwan lykittyä pannaan nahat taas samaan lipiäsen ja annetaan olla wähintäin puoltoista kuukautta eli enemmän, sen mukaan kuin tarwis näyttää waatiwan. Tässä myös on waari otettawa, jos nahkain walmistus on toimitettawa kesän eli talwen aikana, koska nahkain walmistaminen kesällä, ilman lämpimänä ollessa, joutuu pikemmin, kuin sitä wastaan talwella käypi hitaisemmin. Nahkojen näin lipiässä eli "luutussa" ollessaan, on ensimältä kahdesti ja wiimeseltä ainakin kerta wiikossa liikutettawa, joka sitte ylösottamalla eli muuten kääntelemällä. Kuin nahkain kanssa näin on tarpeeksi asti menetetty, ja otettu luutusta ylös, pitää niistä taas lika ja roska pois kaawittaman. Nahat näin puhtaaksi kaawittua, pannaan puhtaasen weteen, huuhtoontumaan, jossa niiden annetaan olla wähintäänni wiikonpäiwät. Wedestä nostettua kaawitaan nahoista kaikki liika wesi pois ja pannaan sitte parkki-weteen, johon on pantu 2 kappaa hienoksi hakatuita pajun ja koiwun kuoria, kutakin tawallista wuotaa kohti, ja pienemmille kokonsa suhteen wähemmin. Tätä kuorien määrää sitten lisätään pitkin matkan sen mukaan kuin tarwis näyttää waatiwan, siksi kunnes kuorien määrä woipi nousta wähintäänni 7 kappaa kunkin keskinkertaisen wuodan osaksi. Kuin nahat on tähän laitokseen pantu sekoitetaan sitä jokapäiwä wähintäänni kaksi kertaa päiwässä, aina tiimakausia kerrallaan. Tässä on muistettawa, että nahat pitää olla yleensä wedessä.

Kuin nahat alkaa näyttää jotenni walmistuneelta ja muuten kelwollisilta, joka nähdään nahkoin punertamasta pinnasta, otetaan ne ylös ja puhdistetaan puhtaaksi kaikesta roskasta ja wäännetään liika wesi pois. Sen tehtyä woidellaan ne kummaltaki puolelta raaniksi kutsutulla raswalla. Nyt annetaan nahkain kuiwaa ulkoilmassa. Kuin nahat owat jotenni kuiwanneet otetaan ne käsillä wenytettäwäksi eli oijottamaksi. Tämä menytys ja oikominen toimitetaan seuraawalla tawalla: rauta on tehty pian tawallisen olkipetkeleen näköinen, johon pannaan noin kyynärän pituinen puuwarsi. Nahka laitetaan kiini pöytään eli muuhun semmoiseen paikkaan, jossa kiini pitopaikka tulee olemaan wähän yläällä maasta. Sitte painellaan nahkaa tällä petkel-raudalla, toisella kädellään pidellen rautaa ja kylellään nojaten warren päähän, pitäin toisella kädellä kiini nahan alalaidasta. Tämän tehtyä on nahka walmis. (Jatk.)