Otawa 41, 17.10.1862
(Lisätähti Otawalle, Sanomille Wiipurista N:o 41).
Ken haluasi walmistaa parempaa nahkaa kuin mitä jokapäiwäseksi tarpeeksi käytetään ja kuin tässä edellä on sanottu, niin tehköön seuraamalla tawalla:
Silte kuin nahat owat olleet luutussa (lipiässä) ennen sanotun määrän, otetaan ne ylös ja wuoltaan eli höylätään ne niin että nahka tulee yleensä jotenni yhtäläiseksi paksuksi sitä warten tehdyllä wuolin raudalla, joka on noin 3 korttelin pituinen, parituuman lewyinen, teräwän moisilla reunoilla, joka tawallisesti on tahkottu kierteelle. Sitten pestään eli huuhdotaan nahat. Huuhdottua pannaan nahat hauteesen, joka on tehty, nahoista otetuista liharentuista, wedestä ja kanan eli muun linnun sonnasta. Tässä hauteessa sekotetaan ja liikutellaan nahkoja wähintään kahdesti päiwässä. Tätä tekoa tehdään siksi kunne nahat alkaa näyttää entistä pienemmiltä. Sitte otetaan nahat tästä hauteesta ylös ja käämitään kaikki roska ja jääneet karwan tynget tarkon pois, tawallisella sierakiwellä eli erityisellä sitä warten warustetulla kaawinweitsellä. Sen tehtyä pannaan nahat taas samaan hauteeseen, jossa niiden annetaan olla siksi kuin niissä wielä jälellä olewa liha-kelme huokeasti tuntuu erkanewan. Sitte otetaan ne ylös ja lykitään lihan jäännökset hywin tarkon pois. Tämän tehtyä pannaan nahat samallaiseen kuori- eli parkki-weteen, kuin tawallisista nahoista ennen on sanottu, ja muuteni menetetään samalla tawalla, sillä erotuksella waan, että pajunkuoret tässä olisi muita soweliaammat. Kuorisekoituksesta happeesta (kuoriwedestä) otettua, samate menetellään kuten tawallisten nahkain walmistamisesta on neuwottu. Tahdottasiko nyt näitä nahkoja mustiksi, niin on ensin puhuttawa:
Musteesta.
Nahkain mustaamiseksi käytettäwää mustetta tehdään seuraawalla tawalla:
Otetaan jokuu määrä tawallista nahkain walmistukseen käytettäwää kuori eli parkki-wettä, johon pannaan parkkiheiniä, pajun ja kuusen kuoria, pannaan sitte pataan ja annetaan kiehua siksi kun wesi on tunnettawasti tarpeen mukaisesti mustaa. Keitoksen tulelta otettua, pannaan siihen poltetuita raudan palatsia. Sitte on keitos, wähän seisottuaan, walmis musteeksi käytettää. Nyt saattaa alkaa:
Nahkain mustaamisen.
Mustaaminen soweliaammin toimitetaan sitäwarten tehdyllä siankarwa tupulla eli harjalla, mutta harjan puutteessa woipi sitä waate-resulla j. m. s. toimittaa. Mustaaminen toimitetaan tawallisesti hiwuttamalla nahan pintaa, mertiopuolelle.
Kuin nahka on yleensä kerran näin hiwuteltu, pitää nahka wenytettämän ja oijottaman niin suoraksi ja siliäksi kuin suinki mahdollista on. Sitten taas, nahan wähän kuiwattua, pitää taas mustattaman ja muuten samalla tawalla menetwttämän. Tätä tekoa tehdään aina uudelleen niin kauwan kuin nahka on saatu niin mustaksi, ettei siinä missään walkeita pilkkoja eli harmaita paikkoja löyvy. Nahka, niin mustaksi saatua, lykellään eräällä ruusu-raudalla, joka on pian tawallisen käsihöylän muotonen, pohjaan poikkipäin wiereensä wedetyillä ruusuilla. Tämä työ paraite toimitetaan tawallisella eli sitäwarten laitetulla pöydällä. Nahka laitetaan kiini pöydän ulkolaitaan ja sitte kaksinkerron kääntämällä wedellään ruusulaudalla, siksi kuin nahka on saatu aiwan pehmeäksi ja kuohkeaksi, sekä saanut ruusukkaisen pinnan. Sitte woidellaan nahkat tali raswalla, jonka jälkeen taas lykellään ruusulaudalla. Wiimeksi hiwutetaan nahkaa jollain waateresulla siksi kunne kaikki roska on siitä saatu pois ja woidellaan raswalla (tran), jonka tehtyä nahka on walmis.
(Jatk.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti