Ilmarinen 20, 22.5.1868
Eräs kirjoittaja H. K. on tämän wuotisessa Ilmarisessa n:o 14, kirjoituksellaan "Kelpaako pajun kuoret?", kiitettäwällä mielijohdolla kehoittanut maalaisia parkin kokoomiseen ja ehdotellut kauppiaita sitä ostamaan. Kirjoittaja walittaa muun muassa parkkia ei saatawan Suomen kaupunkeihin kaupaksi, waan että niiden, jotka parkin keräämisellä tahtowat jotain ansaita, täytyy kuljettaa tawaransa Wenäjälle eli myydä alihinnoin kaupunkien nahkaparkkijoille. Me tahdomme nyt tämän johdolla lausua wielä monjaan sanan parkin kaupasta ja sen ohessa antaa eräitä ohjeita parkin keräämiseen ja walmistamiseen, kuin tiedämme että sitä woidaan saada suuremmissa määrissä kaupaksi omissa kaupungeissaki, kuin waan tawara on jokseenki tarkoitukseensa kelpaawaa. Siihen tawalliseen walitukseen, että parkista maksetaan liian huono hinta, eli ett'eiwät maalaiset saa sitä kaupaksi, tiedämme olewan pääasiallisen syyn sen, että parkki, jota wissit paikkakuntalaiset Wiipurin läänissä enin kuljettawat kaupaksi, on tawallisuutta myöten huonolla walmistuksella pilattu, s. o., parkki on joko liian huono eli perki kelpaamaton, kun harwat sen kettäjistä tietäwät miten kelwollista parkkia on walmistettawa. Usein luullaan myös monen parkin kerääjän walittawan: "Ei tuo parkin kauppa elätä", kun hän on waan jonkun päiwäkauden kerännyt ja sitten jonkun kymmenisen puudan tähden lähtee hewosella ja ewäillä pitkät matkat kaupunkiin, jossa hän wielä sitä kaupitellessaan menettää päiwäkaudet! — Tähän on lisättäwä wielä se alhainen, usein kohdattawa oman woiton pyyntö, jolla parkin wetäjät pyytäwät sokaista ostajan silmät kuin he kuleihin eli säkkeihin pannessaan kastelewat parkin eli sekoittawat hiekkaa wäliin, j. m. s., siten lisättäksensä tawaralle painoa ja näin tekewät tawaransa kelpaamattomaksi. Onkos ihme jos ei sellainen parkin kauppa elätä? Mutta kettäköön hän jossain isommissa määrissä parkkia ja tehköön sen kelpaawaksi huolellisella korjuulla, niin saa nähdä jos ei se — erinomattain tänä köyhänä aikana — ole mitä edullisin työn ja rahan ansio ja sopiwa niin talolliselle kuin irtaimelle wäelle, eritoten kun tiedämme wielä, mainitun H. K:n kirjoituksen mukaan, siitä olewan ison hyödyn niitun wiljelykselle. Tässä suhteessa annamme nyt monjaita tärkeitä waarinottamisia:
Parhain aika pajun kuorimisten ja walmistamiseen on nykyisen lämpymän kewään suhteen Toukokuun wiime päiwät sekä koko Kesäkuu. Mitä pajun kuorimiseen tulee niin ei se tarwitse mitään ohjaamista; osaahan sen itsekukin opettamattakin. Kuorittu parkki on hoidettawa samalla huolellisuudella kuin leikkoheinä. Kastuminen, kun parkki on ehtinyt kuiwahtaa, on kartettawa sentähden, että sen woima kastuessa laimistuu, uudestaan kuiwattua saa punasen wärin ja maksetaan aina alhaisempi hinta. Parhain ja woimallisin parkki saadaan aina hienommista ja nuorista puista, waan yleensä kelpaawat isonpienki pajujen kuoret, kuin ne waan owat kaarnattomat. Edullisin on jos parkki saadaan päiwäpaisteessa kuiwatuksi, mutta sopii myös kuiwata riihi-lämpymässä. Molemmissa suhteissa on parkki saatawa niin kuiwaksi, että sitä helposti woidaan kalliolla eli riihessä riusalla puida eli loukuttaa. Mitä hienommiksi liuskoiksi parkki puimalla saadaan, sitä woimakkaampi tulee se. Kuiwattua ja puitua on parkki säilytettäwä wesitarkoissa huoneissa ja kuljettaissa niinimatoissa eli säkeissä.
Parkin halullisia ostajia luulemme löytywän joka kaupungissa, ja tiedämme warmuudella Wiipurissa par'aikaa tätä tawaraa halulla ostettawan ei ainoastaan kaupungin nahkapajaston tarpeeksi waan myös suuremmissa määrissä ulkomaille wietäwäksi, ja tiedämme siitä maksettawan kohtuullinen hinta.
Ajatelkoon nyt itsekukin maalainen asiaa ja ryhtyköön heti työhön, josta hänelle on monenlainen hyöty!
Toukokuun 14 p:nä. Wiipurilainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti