Uusi Suometar 277, 26.11.1884
Nurmeksesta marraskuun 14 päiwänä. Täällä eletään ja on eletty wanhan hiljaista Vauhtiamme pienten puutteitten kanssa.
[...]
Toispäiwänä lopetettiin täällä tavalliset syyskäräjät, jotka kestiwät lokaluun alkupäiwistä saaakka, ja tutkittiin niissä muitten juttujen joukossa murhajuttuja. Eräs näistä jo päättyi ja tuomittiin syypäät ansaittuun rangaistukseen. Toinen waimonsa murhajuttu jäi joulukuussa tapahtuwiin wälikäräjiin. Samoin päättyi näissä käräjissä muuan juttu juttuloista parahin: nimittäin lampijuttu, jota jo on jututtu monet lakiajat ja aina senatissatin asti. Asianlaita näet oli semmoinen, että piirikunnan lääkäri, tohtori Collan muutamia wuosia takaperin alkoi aprikoida, että kirkon läheisyydessä olewain Tuupan ja Rekulan lampien wesi saastutetaan pyykin pesulla y. m. niin suureen määrään, että ilmakin kirkonkylässä siitä saastutetaan, sikäli että kaikenlaiset taudit siitä seuraisi, jonka tähden mainittu tohtori kuntakokouksessa anoi sakon haastolla kieltoa mainituissa lampiloissa kaikenlaisten wärjäystuotteitten ynnä muitten waatteitten huuhtomiselle, johon kumminkaan kuntalaiset eiwät yksimielisesti suostuneet. Tästä seurasi walitukset läänin kuvernörin-wirastoon, wesi lampiloissa kemiallisesti tutkittiin ja hawaittiin saastaiseksi, taidettiinpa muistaakseni lampien wesi laittaa lääke-ylihallituksen Helsinkiin tutkittavaksi ja rettelöitiin aina senatissa asti. Waan miten ollakaan: mainittu tohtori sai kuin saikin uhkasakon näitten lampien saastuttamiseen, jota uhkasakon julistamista yleisölle kumminkaan ei laillisessa järjestyksessä tehty, joten moni kuntalainen tämmöisestä kiellosta ei tiennyt mitäkään. Sattuipa wielä niinkin, että muuan wärjäystehtaan työntekijä sattui huuhtomaan wärilankoja tehtaan alla olemassa Rekulan lammissa. Tämän huomasi tohtori ja antoi heti manuun oikeuteen wärjärille ja hänen työntekijällensä, josta seurasi juttu, joka päättyi niin että wärjäriä sakoitettiin. Tästä nyt wärjöri katsomaan, eiköhän muutkin sattuisi samaan erhedykseen, eikä aikaakaan, niin sai selwän tiedon siitä, että uhkasakon hankkijan talonwäki huuhtoiwat waatteita, astioita y.m., jopa uittiwat hewosensakin tohtorin asunnon alla olewassa, saman uhkasakon alaisessa Tuupanlammissa. Nyt haastettiin tohtori vuorostaan oikeuteen ja uusi juttu alkoi. Nähtyänsä sakon alaiseksi joutuwansa ilmoitti tohtori oikeudessa että uhkasakko ei ole laillisesti yleisölle ilmoitettu kuulutuksella kirkossa ja taulupaaluilla lammin rannoilla. Tämä auttoi, tohtori wapautettiin sakosta ja kanne kumottiin. Mistähän tämä konsti mieleen juolahti, koska tämmöinen epäjärjestys uhkasakon julkisuuteen saattamisessa wähääkään ei juolahtanut mieleen saattaessa wärjäriä sakkoon. Kihlakunnan-oikeuden päätöksen wetosiwat niin kantaja kuin wastaaja howi-oikeuteen. Miten sielläkin käynee.
[...]
E.W. H-ja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti