Scientific American 38, 12.6.1847
The Art of Painting.
(Continued from No. 37)
TRANSFERRING PRINTS.
Lithographic and other prints are sometimes used in ornamental printing, being transferred to the durface of painted grounds by the following process: - The ground is sized with a mixture of two parts of copal varnish with one of old linseed oil, or with an article sold at the paint stores under the name of transfer varnish, which consists principally of diluted fir balsam: and the print to be transferred is put into warm water. When the sizing is nearly fry, but still adhesive, the print is pressed between two or more dry papers, to deprive it of its surplus moisture, and is then gently pressed - the print side down - on the sized ground. When the sizing is thoroughly dry and hard, the paper which adheres thereto, is again moistened with warm water, and being gently rubbed with the hand, will peel off, leaving the entire print adhering to the ground. This may be colored with transparent colors, and afterward secured by varnish. This work is frequently applied to fancy sleighs, fire engines, and omnibuses.
CRYSTALINE CHANGEABLE PAINTING.
This may be said to the most brilliant branch, in the entire art of painting, in as much as the pictures produced in this line are more brilliant in appearance than any other. It is seldom seen on any other work than nicely wrought French fancy boxed, waiters or teatrays. It can be executed on no other ground than tin-plate, or tinned iron plate, which for nice work should be smoothly planished; but a practitioner may work on the ordinary tin plate. The crystalizing process is effected by means of acids. Let the plate be perfectly clean, and placed in a horizontal position; then dip a very soft brush in muriatic acid, and wash over the face of the plate with it, and immediately immerse the plate in clear water. Wipe the plate dry, and repeat the process three or four times, and the plate will have acquired a beautiful changeable crystalline appearance. Another process which gives a finer and differently formed crystaline figure, is effected by a mixture of equal parts of sulphuric and muriatic acid, diluted with double the quantity of water. For this process, the plate should be annealled, by being held over a charcoal fire until the tin on the plate begins to melt; but it should become cold again before the acid is applied. A still greater diversity of crystaline figures may be produced, by applying a hot iron to the under side of the plate while in a horizontal position, and moving the hot iron slowly in various directions over the surface of the plate; thus by anuealing some parts of the plate while other parts escape, the crystalization, whether produced by the muriatic or mixed acids, will appear differently in different parts. By a litte experimental practice, a learner may be able to produce such an appearance as may suit in his taste. Having prepared the ground in this manner, and provided a full variety of transparent colors (heretofore described for painting on glass) and some fine hair pointed pencils, proceed to draw the outlines of the designed picture on the crystallized ground, observing to lay out the design in such manner as to accommodate the crystalline figures and show them to the best advantage. On some parts of this work, opaque colors may be applied, but in such a manner that the most important and conspicuous figures, shall present the changeable crystalline appearance, in bright colors and metallic brilliancy. Of course the lights must be observed, and the same rules in applying the colors observed as in transparent paintings. Human faces must be painted opaque, unless a sufficient space of the ground may be found of a uniform shade, to accommodate it, in which case the changeability of the countenance, as the position of the picture is varied, will have an interesting effect. Water views, edifices, rocks, flowers, and ladies' dresses, may be worked in the transparencies; and especially forests, if well managed, will have a beautiful effect by their changeability, and resembling the appearance of trees and foliage wacing in the wind. Also, waves of the ocean, will appear in motion, as the position of work, relative to the eye, is changed or varied. The bronzes, gold or silver, may be occasionally applied to this kind of painting; and the whole is to be finished and secured by a smooth coat of copal or seed lac varnish.
IMITATION PAINTING.
Thi branch has propably never been so much in vogue as at present. Imitations, or pretended imitations, of oak, maple, mahogany or marble, may be seen on three-fourths of the doors of houses in the cities, besides wainscotting, chimney pieces and furniture. The grounds for this work are painted with common oil paints, and of colors corresponding with the lightest parts of the materials intended to be imitated. The ground for maple is a straw color, made of whitelead slightly tinged with chrome yellow and yellow ochre. When this is dry, a thin coat of terra de sienna ground in water slightly sweetened with sugar; and while this coat remains moist, the deeper shades, termed graining, are laid on with a peculiar flat brush, called a grainer. The first staining is usually applied by a piece of cotton cloth, and so thin as to show the ground color through it. This staining is then rubbed off, or removed from such parts as are intended to remain light, with a piece of cork. If bir's eyes in the wood are to be represented, a flat piece of cork with several points formed on the edge thereof, is used. It is important thant the learner should have several varnished pieces of the real wood before him while practising, to guide him in forming the grains and shades, which must be performed before the graining is dry. In case of any mistake, the whole may be washed off with water, and the work re-commenced. When this graining is dry, it must receive a coat of copal varnish. In imitation of birch the same color is used for the ground, and either terra di sienna, or umber, may be used for staining and graining. For imitations of oak, the ground color is slightly tinged with Venetian red, sometimes approaching a salmon color. The principal color used in graining, in terra de sienna, with occasionally burnt umber. In this branch, a tool similar to a comb, made of soft wood, is used in removing the staining in streaks, lengthwise: and a piece of cork is used in forming the cross lights. The deeper graining is made with a graining brush as before directed. Either of the ground colors before mentioned, will answer for mahogany imitations. The principal and almost exclusive color used for staining and graining, is burnt terra de sienna; though sometimes Venetian red is used in staining, and occasionally burnt umber or gum asphaltum in the darkest shades. In this process, a part of the graining is applied, and blended with the staining by having a soft stiff brush passed over it: after which the sharper shades are formed by the grainer. The graining colors for this work, may be ground in a mixture of oil and spirits of turpentine, and this is, in some respects, less difficult to manage, than the water staining, though there is less facilitation in the process. Imitations of marble are produced on white, or light slate colored grounds, and the shading colors, - which are ground in oil - are applied immediately to the ground color, and blended therewith before the former begins to dry. The shading used in light marbles, is generally a mizture of blue, black and white, though occasionally green, red and yellow are used; - true marble being often shaded with each of those colors. In imitating the Egyptian marble, the ground is painted nearly black, and the graining or clouding is formed with various lighter colors. In all attempt at imitation, the practitioner should be furnished with choice of specimens of the real article, and imitate by sight and judgment; as no specific rules can possibly be given whereby he can succeed without a sample.
(To be continued.)
27.8.08
Artificial Light.
Scientific American 38, 12.6.1847
In the solar rays the tints are so combined that in their transmission through the atmosphere they yield a perfectly colorless light. - These tints are red, yellow and blue, and to their exact balance are we indebted for pure light. In artificial light this equilibrium is destroyed, for the red and yellow tints prede minute, and we are therefore more unable to judge of color by candle light. To remedy this it has been suggested to employ cobalt in the manufacture of lamp globes, &c., so that a slight tinge of blue might correct the artificial light.
In the solar rays the tints are so combined that in their transmission through the atmosphere they yield a perfectly colorless light. - These tints are red, yellow and blue, and to their exact balance are we indebted for pure light. In artificial light this equilibrium is destroyed, for the red and yellow tints prede minute, and we are therefore more unable to judge of color by candle light. To remedy this it has been suggested to employ cobalt in the manufacture of lamp globes, &c., so that a slight tinge of blue might correct the artificial light.
Myytäwänä.
Wiipurin Uutiset 129, 7.6.1888
Tiedemann'in Meripihkalakkawäriä.
Parhain Lattiasiwellyswäri 4 waihewäristä öljywäriä parempi, kuiwaa 6 tunnissa, säästäen lakkakiilloitusta. 2 1/3 naulan pöntöissä
L. Herold'illa.
Konttori Katariinan kadun warrella, konsuli Wolff'in talo.
Sätt att erfara, om bomull finnes inblandad uti linnelärft.
Wiborg 21, 17.3.1857
D? Elsner uppgifver följande förfarande: ½ lod krapp (roten af rubia tinctorum och peregrinus), raspad och inlagd uti en flaska, öfvergjutes med 6 lod alkohol af 91 procent Tralles och lenmas att stå 21 timmar i vanlig temperatur, omskakas derunder ofta och filtreras genom hvitt läskpapper. Den klara, brungula vätskan för varas på korkad flaska. Då en lapp rent linnelärft doppas i denna vätska, antager dev efter 1/8 à %frac14; timmos förlopp en likformig, oren orangeröd färg, rent bomullslärft [---] deremot af samma tinctur en jemn guli färg. - Finnes nu både bomulls och lingarn inblandadt uti väfven, så blir den i förhallande dertill: orangeröd- och gul-spräcklig. Om en till undersökning heslämd lapp upprispas på både rännings och inslags sidorna, så att der bildas ungefär halftums eller kortare fransar, så utfaller färgskillnaden ännu tydligare, om lärftet består af bomulls- och linnegarn. Att detta prof gäller hvitt ofärgadt lärft är tydligt.
B.
D? Elsner uppgifver följande förfarande: ½ lod krapp (roten af rubia tinctorum och peregrinus), raspad och inlagd uti en flaska, öfvergjutes med 6 lod alkohol af 91 procent Tralles och lenmas att stå 21 timmar i vanlig temperatur, omskakas derunder ofta och filtreras genom hvitt läskpapper. Den klara, brungula vätskan för varas på korkad flaska. Då en lapp rent linnelärft doppas i denna vätska, antager dev efter 1/8 à %frac14; timmos förlopp en likformig, oren orangeröd färg, rent bomullslärft [---] deremot af samma tinctur en jemn guli färg. - Finnes nu både bomulls och lingarn inblandadt uti väfven, så blir den i förhallande dertill: orangeröd- och gul-spräcklig. Om en till undersökning heslämd lapp upprispas på både rännings och inslags sidorna, så att der bildas ungefär halftums eller kortare fransar, så utfaller färgskillnaden ännu tydligare, om lärftet består af bomulls- och linnegarn. Att detta prof gäller hvitt ofärgadt lärft är tydligt.
B.
Prussian Blue
Scientific American 38, 12.6.1847
In manufactures, his is the most brilliant of all the blues. Neither wood, indigo, copper nor cobalt can approach to it. For a long time its application to woollen dyeing was deemed impossible, as a basis of iron was considered to be necessary to the formation of the color; but by late discoveries new combinations of a different nature have resulted in the production of a color of intense brilliancy and very durable without a single grain of iron used as a basis. The process is, for one pound of woollen cloth, two ounces of the prussiate of potass, two of tartaric acid, and equal quantities of nitric acid and sulphuric until the liquor has a slight acid taste. The goods are (any quantity to the above ratio of proportions) put in the boiler after the stuffs are dissolved and gradually brought to a boil and kept boiling for twenty minutes; they are then taken out and washed, and a fresh boiler with a small proportion of logwood and the muriate of tin brought to the boil, through which the goods are run for about 15 minutes. Light blues need not the last process. Cochineal instead of logwood, gives the color an exceedingly rich tinge.
In manufactures, his is the most brilliant of all the blues. Neither wood, indigo, copper nor cobalt can approach to it. For a long time its application to woollen dyeing was deemed impossible, as a basis of iron was considered to be necessary to the formation of the color; but by late discoveries new combinations of a different nature have resulted in the production of a color of intense brilliancy and very durable without a single grain of iron used as a basis. The process is, for one pound of woollen cloth, two ounces of the prussiate of potass, two of tartaric acid, and equal quantities of nitric acid and sulphuric until the liquor has a slight acid taste. The goods are (any quantity to the above ratio of proportions) put in the boiler after the stuffs are dissolved and gradually brought to a boil and kept boiling for twenty minutes; they are then taken out and washed, and a fresh boiler with a small proportion of logwood and the muriate of tin brought to the boil, through which the goods are run for about 15 minutes. Light blues need not the last process. Cochineal instead of logwood, gives the color an exceedingly rich tinge.
26.8.08
Neuvojen osasto: Ompelu ja kutominen - Värien kestävyyden koetteleminen
Käsiteollisuus 2 /1909
Värien kestävyyden koettelemiseen tulisi jokaisen nykyisinä petollisuuksien aikoina olla jossa määrin perehtynyt, sillä korvaamaton ja harmillinen on vahinko siitä, jos vasta isotöisen ompeleen tai kudoksen käytäntöön jouduttua huomaa uhranneensa työtä ja vaivaa senlaatuisten lankojen tai kankaan käsittelyyn, joitten väri ei olekkaan pysyvää. Värien kestävyyden koettelemiseksi antaa Kutoma- ja paperiteollisuus-lehti seuraavia oivallisia neuvoja.
Värien kestävyyden määrääminen ei vaadi erikoisempia tietoja. Sen voi toimittaa ken tahansa, kunhan vaan hänellä on selvillä, miten se on käytännössä tapahtuva. Ja nykyaikaan olisi jokaisen tämä osattava, sillä niin kauan kuin kauppiaamme eivät vaadi tehtailijoilta tietoa, miten kunkin kankaan tai langan väri ottaa ulkonaisia vaikutuksia kestääkseen, on aina sen vaaran alaisena, että saa käytettäväkseen värejä, jotka ovat tavaran tarkoitukseen nähden joko väärin käytetyt tai halpuutensa tähden antavat muuten toivomiselle sijaa.
Pesoa kestäväksi nimitämme värin, joka ei vedestä eikä saippualiuoksesta vaalene, eikä ylipäänsä näissä olosuhteissa "lähde". Käsite on siis hyvin venyvä. Sillä kovassa vedessä käsitellessä kestävät värit pesoa yleensä paremmin kuin pehmeässä. Väkevä saippualiuos saa ne paremmin lähtemään kuin heikko. Ja lipeäaineita kestävät vaan harvat värit. Mitaksi värien kestävyyttä määritellessä on näin ollen otettava joku väkevyydeltään tunnettu liuos, ja sellaisena käytetään aina saippualiuosta, joka sisältää 5 gr saippuaa litrassa vettä veden ollessa kokeessa 40°C. Tähän liuokseen upotetaan koeteltavana oleva värjäys, johon riittää hyvästi pieni pala kangasta tai lankaa. Yksinään ei sitä sinne panna, vaan kiedotaan sen ympäri yhtäsuuri palanen valkeaa kangasta tai lankaa. Värjäyskoepalan ollessa villaa, on valkean kankaan tai langankin sitä oltava j. n. e. olosuhteista riippuen. Hauteessa saavat nämä olla 15 à 20 minuuttia, jonka jälkeen ne hyvästi virutetaan puhtaalla vedellä ja lopuksi jätetään tähän virutusveteen muutamaksi minuutiksi.
Jos mukana ollut valkea kangaspala tai lanka kuivattamisen jälkeen näyttää itsellään väriä, ei kysymyksessä ollut väri ollut pesoakestävää, ja määrää sen huonouden tällöin se määrä väriä, joka siitä on lähtenyt valkealle kangaspalalle tai langalle. Päinvastaisessa tapauksessa voi värin pitää tavallisissa oloissa pesoa kestävänä värinä. Kun monet värit tässä pesokokeessa muuttuvat sävyltään, on asialle eduksi, että sitä kokeen jälkeen verrataan pesemättömään värjäykseen. Jos se tähänkin nähden jäi muuttumattomaksi voi sen hyvällä syyllä korottaa vieläkin korkeampaan arvoluokkaan.
Hyvin läheistä sukua pesokestävyyden määräämisen kanssa on vanutuskestävyys. Tällä ymmärretään värin puoliaan pitämistä vanuttaessa. Samanen ominaisuus tulee siis etupäässä kysymykseen villaväreihin nähden. Tämä koe toimitetaan siten, että otetaan 2 osaa kysymyksenalaisella värillä värjättyä löysää villaa ja sekotetaan siihen hyvästi rikitettyä valkeaa villaa 1 osa ja tätä seosta hangataan käsissä samalla kuin sitä tuon tuostakin kosketellaan saippuavedessä ja kuumassa vedessä. Kun vanua on syntynyt, pestään villa ensin lämpimällä ja sitten kylmällä vedellä ja kuivataan. Jos valkea villa jäi värittömäksi ja itse väri verrattuna alkuperäiseen värjäykseen ei ottanut sävyltään lainkaan muuttuakseen, on se vanuttamista kestävä väri ja siis tarkoitukseensa sopiva.
Valoakestäväksi nimitetään, kuten nimikin jo ilmoittaa, väriä joka ei muutu valosta. Tämän ominaisuuden tutkimiseksi leikataan kysymyksenalaisesta värjäyksestä pieni pala, ja pannaan toinen puoli siitä kahden pahvinpalan väliin, jotka sopivin keinoin kiinnitetään toisiinsa. Pahville kirjoitetaan päivämäärä ja kuuluku ja laite ripustetaan päivänpuoleiseen ikkunaan. Tällöin saa valo vaikuttaa kappaleessa siihen osaan joka ei ole pahvin peitossa. Aika ajoin tutkitaan valon vaikutusta tähän vertaamalla sitä siihen osaan, joka on pahvien välissä. Miltei kaikki värit ottavat tässä kokeessa muuttuakseen. Valotusajan pituudesta ja värinmuutoksen vähyydestä tai paljoudesta päätettäköön sitten missä määrin kysymyksessä oleva väri on huono tai hyvä valoa kestämään. Tällöin on tietenkin otettava lukuun vuodenaikakin. Keväällä muuttuvat värit helpommin valossa kuin muina vuoden aikoina.
Hieromista kestävää on väri, joka hangattaessa kankealla puuvillakankaalla jättää tämän aivan kiiltäväksi.
Värien kestävyyden koettelemiseen tulisi jokaisen nykyisinä petollisuuksien aikoina olla jossa määrin perehtynyt, sillä korvaamaton ja harmillinen on vahinko siitä, jos vasta isotöisen ompeleen tai kudoksen käytäntöön jouduttua huomaa uhranneensa työtä ja vaivaa senlaatuisten lankojen tai kankaan käsittelyyn, joitten väri ei olekkaan pysyvää. Värien kestävyyden koettelemiseksi antaa Kutoma- ja paperiteollisuus-lehti seuraavia oivallisia neuvoja.
Värien kestävyyden määrääminen ei vaadi erikoisempia tietoja. Sen voi toimittaa ken tahansa, kunhan vaan hänellä on selvillä, miten se on käytännössä tapahtuva. Ja nykyaikaan olisi jokaisen tämä osattava, sillä niin kauan kuin kauppiaamme eivät vaadi tehtailijoilta tietoa, miten kunkin kankaan tai langan väri ottaa ulkonaisia vaikutuksia kestääkseen, on aina sen vaaran alaisena, että saa käytettäväkseen värejä, jotka ovat tavaran tarkoitukseen nähden joko väärin käytetyt tai halpuutensa tähden antavat muuten toivomiselle sijaa.
Pesoa kestäväksi nimitämme värin, joka ei vedestä eikä saippualiuoksesta vaalene, eikä ylipäänsä näissä olosuhteissa "lähde". Käsite on siis hyvin venyvä. Sillä kovassa vedessä käsitellessä kestävät värit pesoa yleensä paremmin kuin pehmeässä. Väkevä saippualiuos saa ne paremmin lähtemään kuin heikko. Ja lipeäaineita kestävät vaan harvat värit. Mitaksi värien kestävyyttä määritellessä on näin ollen otettava joku väkevyydeltään tunnettu liuos, ja sellaisena käytetään aina saippualiuosta, joka sisältää 5 gr saippuaa litrassa vettä veden ollessa kokeessa 40°C. Tähän liuokseen upotetaan koeteltavana oleva värjäys, johon riittää hyvästi pieni pala kangasta tai lankaa. Yksinään ei sitä sinne panna, vaan kiedotaan sen ympäri yhtäsuuri palanen valkeaa kangasta tai lankaa. Värjäyskoepalan ollessa villaa, on valkean kankaan tai langankin sitä oltava j. n. e. olosuhteista riippuen. Hauteessa saavat nämä olla 15 à 20 minuuttia, jonka jälkeen ne hyvästi virutetaan puhtaalla vedellä ja lopuksi jätetään tähän virutusveteen muutamaksi minuutiksi.
Jos mukana ollut valkea kangaspala tai lanka kuivattamisen jälkeen näyttää itsellään väriä, ei kysymyksessä ollut väri ollut pesoakestävää, ja määrää sen huonouden tällöin se määrä väriä, joka siitä on lähtenyt valkealle kangaspalalle tai langalle. Päinvastaisessa tapauksessa voi värin pitää tavallisissa oloissa pesoa kestävänä värinä. Kun monet värit tässä pesokokeessa muuttuvat sävyltään, on asialle eduksi, että sitä kokeen jälkeen verrataan pesemättömään värjäykseen. Jos se tähänkin nähden jäi muuttumattomaksi voi sen hyvällä syyllä korottaa vieläkin korkeampaan arvoluokkaan.
Hyvin läheistä sukua pesokestävyyden määräämisen kanssa on vanutuskestävyys. Tällä ymmärretään värin puoliaan pitämistä vanuttaessa. Samanen ominaisuus tulee siis etupäässä kysymykseen villaväreihin nähden. Tämä koe toimitetaan siten, että otetaan 2 osaa kysymyksenalaisella värillä värjättyä löysää villaa ja sekotetaan siihen hyvästi rikitettyä valkeaa villaa 1 osa ja tätä seosta hangataan käsissä samalla kuin sitä tuon tuostakin kosketellaan saippuavedessä ja kuumassa vedessä. Kun vanua on syntynyt, pestään villa ensin lämpimällä ja sitten kylmällä vedellä ja kuivataan. Jos valkea villa jäi värittömäksi ja itse väri verrattuna alkuperäiseen värjäykseen ei ottanut sävyltään lainkaan muuttuakseen, on se vanuttamista kestävä väri ja siis tarkoitukseensa sopiva.
Valoakestäväksi nimitetään, kuten nimikin jo ilmoittaa, väriä joka ei muutu valosta. Tämän ominaisuuden tutkimiseksi leikataan kysymyksenalaisesta värjäyksestä pieni pala, ja pannaan toinen puoli siitä kahden pahvinpalan väliin, jotka sopivin keinoin kiinnitetään toisiinsa. Pahville kirjoitetaan päivämäärä ja kuuluku ja laite ripustetaan päivänpuoleiseen ikkunaan. Tällöin saa valo vaikuttaa kappaleessa siihen osaan joka ei ole pahvin peitossa. Aika ajoin tutkitaan valon vaikutusta tähän vertaamalla sitä siihen osaan, joka on pahvien välissä. Miltei kaikki värit ottavat tässä kokeessa muuttuakseen. Valotusajan pituudesta ja värinmuutoksen vähyydestä tai paljoudesta päätettäköön sitten missä määrin kysymyksessä oleva väri on huono tai hyvä valoa kestämään. Tällöin on tietenkin otettava lukuun vuodenaikakin. Keväällä muuttuvat värit helpommin valossa kuin muina vuoden aikoina.
Hieromista kestävää on väri, joka hangattaessa kankealla puuvillakankaalla jättää tämän aivan kiiltäväksi.
Indelible Ink For Marking Linen
Scientific American, 14.8.1869
By Dr. Belmann.
The following are a number of formulae for preparing indelible ink to be made use of in marking linen. As they have all been thoroughly well-tried, and found effectual, it is to be hoped they may prove of some use to the public.
The linen is first moistened with a fluid, consisting of a mixture of, 2 parts carbonate of soda in crystals, 2 parts gum-arabic, 8 parts of water, and then dried. When quite dry, it is rubbed with a glass cloth to render it as smooth as possible, so that it may be easier to write upon. The composition of the ink itself is as follows: 1 2/3 pts. nitrate of silver, 16 pts. distilled water, 2 pts. gum-arabic, and 1/8 pt. of sap green. The nitrate of silver is first disolved in the distilled water, and the gum-arabic and sap green are subsequently added.
It is necessary to write with a quill pen, all metallic pens except gold ones, decomposing the ink. It is a good plan to trace the letters on the linen with a pencil before writing them.
Marking linen is most conveniently effected by using a pencil and a small copper plate with perforations corresponfing to the letters required. This plate is laid upon the linen, and the ink is applied with the pencil to the cut-out spaces, so that these spaces, and these alone are smeared with the ink.
The following ink is of service for marking linen with a pencil, when a metallic pattern-tracer is employed: 2 pts. Nitrate of silver, 4 pts. distilled water, 2½ pts. gum-arabic, 3 pts. carbonate of soda crystals, 5 pts. liquid ammonia.
The best way to prepare the ink is to first dissolve the nitrate of silver in the liquid ammonia, and the gum-arabic and soda in the distilled water. The two solutions are then mixed together and slightly warmed, when the whole mixture becomes brown. A few drops of a solution of magenta, makes the ink somewhat more distinct. It is of course unnecessary in this method to previously moisten the spot with gum-arabic solution.
For very fine linen the following ink is best employed: 4 pts. Nitrate of silver, 24 pts. distilled water. To this solution liquid ammonia is added, until the precipitate which is first formed, is re-dissolved. Then a little sap green, indigo, etc., are ground together, and dissolved in a solution of 4 pts. gum-arabic, and this so[l]ution and that of the nitrate of silver are mixed together. The whole is then diluted untill it occupies 32 parts. This ink is very limpid, and easy to write with.
When dry a hot iron need only be passed over the surface of the linen, when the letters will at once make their appearance, their tint being a deep black. The ink does not injuriously affect even the finest linen.
The discovery of an aniline black has led to the employment of this coloring matter in marking linen.
This ink has the advantage of being cheaper than the ink prepared from nitrate of silver. It has also another advantage over the latter salt, viz. that is it chemically indelible. The ink made with nitrate of silver can be removed by washing the linen with a solution of hyposulphite of soda, or by moistening it with a solution of bichloride of copper and then washing with liquid ammonia. This is not the case with the aniline ink, the color of which cannot be removed by any chemical agent whatever. Linen therefore marked with this ink can never be appropriated by other persons than the rightful owner.
Such aniline ink may be prepared in the following way: 8½ grs. of Bichloride of copper are dissolved in 30 grains of distilled water, then are added 10 grains of common salt, and 9½ grain of liquid ammonia. A solution of 30 grains of hydrochlorate of aniline in 20 grains of distilled water is then added to 20 grains of a solution of gum-arabic, containing 2 pts. water, 1 pt. gum-arabic, and lastly 10 grs. of glycerin. Four parts of the aniline solution thus prepared are mixed with one part of the copper solution.
The liquid which results has a green appearence, and may be at once employed for marking linen, since it invariably becomes black after a few days. A steel pen may be employed as well as a quill. If it is desirable not to wait so long for the appearance of the black color, a hot iron may be passed over the writing when the ink is dry, or the linen may be held over the flame of a spirit lamp, or over a hot plate, or hot water, when the black tint will readily appear.
It is a good plan to put the linen when marked into a tepid solution of soap, which has the effect of bringing out a fine blush tint. The ink must be so limpid that it is able to permeate the tissue of the linen, so that the marks appear on both sides.
It is advisable to mix the solutions together, only when the ink has to be made use of.
The ink is perfectly indelible, and so easy to write with that the finest devices may be drawn with it.
A very cheap brown marking ink may be prepared from binoxide of manganese, as follows: 4 pts. Acetate of manganese dissolved in 12 pts. of water.
The place on the linen where the marks have to be made, must be previously moistened with the following solution: 1 pt. Yellow prussiate of potash, ½ pt gum-arabic, 3 pts. water. The linen having been saturated with the above solution, is then dried, and afterwards marked with the manganese solution. On the letters becoming dry, the following solution is spread over the spot with a pencil: 4 pts. Carbonate of potash, 10 pts. water. The letters then become brown, and their color cannot be removed by alkalies, nor by acids, with the exception of dilute hydrochloric acid.
A purple marking ink can be prepared by employing bichloride of platinum: 1 pt. Bichloride of platinum, 16 pts. distilled water.
The place where the letters have to be written, must be moistened with a solution of 3 ots. Carbonate of soda, 3 pts. gum-arabic, 12 pts. water. The spot is then dried and made smooth. After the letters have been written with the platinum ink and become dry, the linen is moistened with a solution of 1 pt. Chloride of tin, 4 pts. distilled water, when an intense and beautiful purple-red color makes it appearance.
By Dr. Belmann.
The following are a number of formulae for preparing indelible ink to be made use of in marking linen. As they have all been thoroughly well-tried, and found effectual, it is to be hoped they may prove of some use to the public.
The linen is first moistened with a fluid, consisting of a mixture of, 2 parts carbonate of soda in crystals, 2 parts gum-arabic, 8 parts of water, and then dried. When quite dry, it is rubbed with a glass cloth to render it as smooth as possible, so that it may be easier to write upon. The composition of the ink itself is as follows: 1 2/3 pts. nitrate of silver, 16 pts. distilled water, 2 pts. gum-arabic, and 1/8 pt. of sap green. The nitrate of silver is first disolved in the distilled water, and the gum-arabic and sap green are subsequently added.
It is necessary to write with a quill pen, all metallic pens except gold ones, decomposing the ink. It is a good plan to trace the letters on the linen with a pencil before writing them.
Marking linen is most conveniently effected by using a pencil and a small copper plate with perforations corresponfing to the letters required. This plate is laid upon the linen, and the ink is applied with the pencil to the cut-out spaces, so that these spaces, and these alone are smeared with the ink.
The following ink is of service for marking linen with a pencil, when a metallic pattern-tracer is employed: 2 pts. Nitrate of silver, 4 pts. distilled water, 2½ pts. gum-arabic, 3 pts. carbonate of soda crystals, 5 pts. liquid ammonia.
The best way to prepare the ink is to first dissolve the nitrate of silver in the liquid ammonia, and the gum-arabic and soda in the distilled water. The two solutions are then mixed together and slightly warmed, when the whole mixture becomes brown. A few drops of a solution of magenta, makes the ink somewhat more distinct. It is of course unnecessary in this method to previously moisten the spot with gum-arabic solution.
For very fine linen the following ink is best employed: 4 pts. Nitrate of silver, 24 pts. distilled water. To this solution liquid ammonia is added, until the precipitate which is first formed, is re-dissolved. Then a little sap green, indigo, etc., are ground together, and dissolved in a solution of 4 pts. gum-arabic, and this so[l]ution and that of the nitrate of silver are mixed together. The whole is then diluted untill it occupies 32 parts. This ink is very limpid, and easy to write with.
When dry a hot iron need only be passed over the surface of the linen, when the letters will at once make their appearance, their tint being a deep black. The ink does not injuriously affect even the finest linen.
The discovery of an aniline black has led to the employment of this coloring matter in marking linen.
This ink has the advantage of being cheaper than the ink prepared from nitrate of silver. It has also another advantage over the latter salt, viz. that is it chemically indelible. The ink made with nitrate of silver can be removed by washing the linen with a solution of hyposulphite of soda, or by moistening it with a solution of bichloride of copper and then washing with liquid ammonia. This is not the case with the aniline ink, the color of which cannot be removed by any chemical agent whatever. Linen therefore marked with this ink can never be appropriated by other persons than the rightful owner.
Such aniline ink may be prepared in the following way: 8½ grs. of Bichloride of copper are dissolved in 30 grains of distilled water, then are added 10 grains of common salt, and 9½ grain of liquid ammonia. A solution of 30 grains of hydrochlorate of aniline in 20 grains of distilled water is then added to 20 grains of a solution of gum-arabic, containing 2 pts. water, 1 pt. gum-arabic, and lastly 10 grs. of glycerin. Four parts of the aniline solution thus prepared are mixed with one part of the copper solution.
The liquid which results has a green appearence, and may be at once employed for marking linen, since it invariably becomes black after a few days. A steel pen may be employed as well as a quill. If it is desirable not to wait so long for the appearance of the black color, a hot iron may be passed over the writing when the ink is dry, or the linen may be held over the flame of a spirit lamp, or over a hot plate, or hot water, when the black tint will readily appear.
It is a good plan to put the linen when marked into a tepid solution of soap, which has the effect of bringing out a fine blush tint. The ink must be so limpid that it is able to permeate the tissue of the linen, so that the marks appear on both sides.
It is advisable to mix the solutions together, only when the ink has to be made use of.
The ink is perfectly indelible, and so easy to write with that the finest devices may be drawn with it.
A very cheap brown marking ink may be prepared from binoxide of manganese, as follows: 4 pts. Acetate of manganese dissolved in 12 pts. of water.
The place on the linen where the marks have to be made, must be previously moistened with the following solution: 1 pt. Yellow prussiate of potash, ½ pt gum-arabic, 3 pts. water. The linen having been saturated with the above solution, is then dried, and afterwards marked with the manganese solution. On the letters becoming dry, the following solution is spread over the spot with a pencil: 4 pts. Carbonate of potash, 10 pts. water. The letters then become brown, and their color cannot be removed by alkalies, nor by acids, with the exception of dilute hydrochloric acid.
A purple marking ink can be prepared by employing bichloride of platinum: 1 pt. Bichloride of platinum, 16 pts. distilled water.
The place where the letters have to be written, must be moistened with a solution of 3 ots. Carbonate of soda, 3 pts. gum-arabic, 12 pts. water. The spot is then dried and made smooth. After the letters have been written with the platinum ink and become dry, the linen is moistened with a solution of 1 pt. Chloride of tin, 4 pts. distilled water, when an intense and beautiful purple-red color makes it appearance.
Ilmoitus (värjärinsälliä haetaan)
Uusi Suometar 185, 13.8.1885
Raitis ja taitawa wärjärinsälli (kyypinhoitaja) saa paikan Herman Lindströmin luona Porwoossa.
Wärjärin sällit hoi!
Uusi Suometar 72, 16.6.1880
Taitawa sällisaapi luonamme hoitaakseen pitkälliseksi aikaa wärjäys toimen. Kääntykööt oitis, joko suullisesti, tahi kirjallisesti luoksemme. Nurmijarmellä, Kesäl. 12 p. 1880.
Tilander ja Leppälä.
Kirjetie: Korpi— N:järwi.
Neuvojen osasto: Metallityöt - Raudan mustaksi värjääminen
Käsiteollisuus 2/1909
Raudan mustaksi värjääminen. Mustaksi värjättyjä tarve- ja korukaluja käytetään hyvin runsaasti. Tämä mustavärjäys lienee kotoisin Sveitsistä, saksalaisetkaan eivät sano oikein päässeensä sveitsiläisen taidon perille. Nyt kertoo kumminkin Metall-Technik keksineensä moitteettoman keinon, joka olisi seuraava:
Ehdottomasti puhtaat ja varsinkin rasvasta vapaat tavarat upotetaan liuokseen, jossa on 1 osa kaksoiskromihappoista kalia 10 osassa vettä. Kylvystä poisotettuina kuivataan kappaleet ilmassa ja pannaan sitten pariksi minutiksi avonaiselle voimakkaasti hehkuvalle nokeamattomalle hiilitulelle. Näin syntyy tumman ruskea väri. Tätä menettelyä useampaan kertaan uusimalla saadaan rauta vähitellen aivan mustaksi. On vaan tarkoin huolehdittava siitä, että tummennettavat esineet ovat pinnaltaan aivan metallisen puhtaita ja rasvattomia. Tästä syystä ei niihin myöskään saa sormin koskea, koska tällaiseen kohtaan ei neste tartu. Rasva poistetaan paraiten viinihapolla tai bentsiinillä.
Raudan mustaksi värjääminen. Mustaksi värjättyjä tarve- ja korukaluja käytetään hyvin runsaasti. Tämä mustavärjäys lienee kotoisin Sveitsistä, saksalaisetkaan eivät sano oikein päässeensä sveitsiläisen taidon perille. Nyt kertoo kumminkin Metall-Technik keksineensä moitteettoman keinon, joka olisi seuraava:
Ehdottomasti puhtaat ja varsinkin rasvasta vapaat tavarat upotetaan liuokseen, jossa on 1 osa kaksoiskromihappoista kalia 10 osassa vettä. Kylvystä poisotettuina kuivataan kappaleet ilmassa ja pannaan sitten pariksi minutiksi avonaiselle voimakkaasti hehkuvalle nokeamattomalle hiilitulelle. Näin syntyy tumman ruskea väri. Tätä menettelyä useampaan kertaan uusimalla saadaan rauta vähitellen aivan mustaksi. On vaan tarkoin huolehdittava siitä, että tummennettavat esineet ovat pinnaltaan aivan metallisen puhtaita ja rasvattomia. Tästä syystä ei niihin myöskään saa sormin koskea, koska tällaiseen kohtaan ei neste tartu. Rasva poistetaan paraiten viinihapolla tai bentsiinillä.
Surupuwut eri kansoilla.
Tieto-Sanomia Suomen Kansalle 34, 23.8.1871
Italian wanhat kansat suriwat kuolleitaan, waimot walkeissa, miehet ruunisessa waatepuwussa. Kiinalaiset surewat wielä tänäkin päiwänä walkeissa waatteissa. Turkkilaiset, Syrialaiset ja Armenialaiset pitäwät surupukunaan sinistä waatetta, Egyptiläiset keltaista ja Etiopialaiset harmaata. Jokaisella näillä waatewärillä on eri merkityksensä. Walkea wäri kuwaa puhtautta sekä ruumillista että siweydellistä, sininen muistuttaa selkeää sinistä taiwasta, keltanen johdattaa mieleen kuihtuneet kellastuneet lehdet, jotka syksyllä putoowat puusta, harmaa yhdistää itsessään mustan ja walkean wärin, walon ja pimeyden, päiwän ja yön; harmaa on ilta- ja aamuhämärän wäri muistuttaa sekä elämän illasta että ijäisyyden aamusta. Musta wäri, jolla koko Europassa suretaan, muistuttaa sekä pimeästä ijäisyyden yöstä, johon kuolleen on astuminen, että siitä pimeydestä eli haikeasta huolesta, joka on tunkeunut jälelle jäänneiden poween ja mieleen. Europalaisilla on, kuin nähdään, surullisin— ajatus ja kuwaus kuolemasta.
[Julkaistu myös: Sanomia Turusta 37, 15.9.1871]
Italian wanhat kansat suriwat kuolleitaan, waimot walkeissa, miehet ruunisessa waatepuwussa. Kiinalaiset surewat wielä tänäkin päiwänä walkeissa waatteissa. Turkkilaiset, Syrialaiset ja Armenialaiset pitäwät surupukunaan sinistä waatetta, Egyptiläiset keltaista ja Etiopialaiset harmaata. Jokaisella näillä waatewärillä on eri merkityksensä. Walkea wäri kuwaa puhtautta sekä ruumillista että siweydellistä, sininen muistuttaa selkeää sinistä taiwasta, keltanen johdattaa mieleen kuihtuneet kellastuneet lehdet, jotka syksyllä putoowat puusta, harmaa yhdistää itsessään mustan ja walkean wärin, walon ja pimeyden, päiwän ja yön; harmaa on ilta- ja aamuhämärän wäri muistuttaa sekä elämän illasta että ijäisyyden aamusta. Musta wäri, jolla koko Europassa suretaan, muistuttaa sekä pimeästä ijäisyyden yöstä, johon kuolleen on astuminen, että siitä pimeydestä eli haikeasta huolesta, joka on tunkeunut jälelle jäänneiden poween ja mieleen. Europalaisilla on, kuin nähdään, surullisin— ajatus ja kuwaus kuolemasta.
[Julkaistu myös: Sanomia Turusta 37, 15.9.1871]
25.8.08
Maalarin rätinki, kirjoitettu Hampurissa 1783.
Tapio 4, 23.1.1869
Pyhän Hengen hospitaalin hyvin ylistettävä johtokunta.
Debet.
M:rkk. kill.
1. Luomisen työn korjaillut (siinä ei paljo tekemistä) -4
2. Kymmenet käskysanat oikonut (vähä vaivaa siinäki) -6
3. Ryövärille ristinpuussa tehnyt uuden nenän ja 9 uutta sormea -10
4. Pontius Pilatuksen komistellut ja lakkinsa uudella reunuksella varustanut 1:4
5. Enkeli Gabrielin molemmat siivet kullannut - 14
6. Ylimäisen papin piikaa kolmeen kertaan sukinut sekä poskensa ehta karmiinilla sivellyt 2:2
7. Apostoli Pietarin kukolle tehnyt uudet höyhenet - 4
8. Maria Magdaleenalle laatinut uuden rinnan 2:-
9. Itäisen taivaan kirkastellut sekä useita tähtiä uudesta tehnyt 1:10
10. Helvetin tulta vähän virkistellyt ja yhdelle perkeleelle tenyt uuden hännän 1:12
11. Wahventanut erään kadotetun kahlehia -8
12. Ripustanut kaikki hospitalin herrat johtajat seinälle paraaseen järjestykseen, toinen toisensa perästä -12
--------------
Summa 13:2
Maksun saanut, joka kiitollisuudella kuitataan. Hampurista helmikuun 14 p. 1783.
Gabriel Schmiedemann, taidemaalari.
(O. W. S.)
Manganese - Its Useful Applications In The Arts.
Scientific American 5, 30.1.1869
By Dr. L. Feuchtwanger.
This mineral substance was known in ancient times under the name of "glassmaker's sopa" and was consideres a species of iron ore. In the year 1740 it was ascertained to be an oxide of a separate metal, and in 1774, Gahn obtained the pure metal from the native carbonate, exposing the same to intense heat for several hours, or by subjecting chloride of manganese to electrolysis. Boerhaave does not appear to have known the metal. In my English edition of 1753 he speaks of it in the following words: "Take the frit and set it in the melting pots in a working furnace, adding in each pot a proper quantity of a blackish stone not unlike loadstone, and called manganese, which servesto purge off that greenish cast natural to all glass and to make it clear." Scheele, Bergman, Chevreul, Berthler, and Berzelius, have in modern times investigated the physical and chemical characters of manganese. The ore is widely distributed over our globe; it accompanies many iron ores, particularly the hematites, also the franklinite of New Jersey. It has been detected as a constituent of meteoric iron in the ashes of most vegetable and many animal substances, is the coloring principle of many fossils in a dendirtic form in the chalcodony which is called the "mocha stone," and in the same form on sand pebbles of which I found plenty in Stanislaus River in California. It also occurs combined with sulphur, carbonic acid, silica, water, and with many atomic proportions of oxygen, such as protoxide, sesquioxide, binoxide, manganic acid, and permanganic acid becoming thereby sometimes a base and sometimes an acid. The principal varieties of manganese found in nature are of the following descriptions:
1st. Hausmannite has the form of a four-sided pyramidal crystal, with hardness 5, and a specific gravity 4·7.
2d. Braunite is an anhydrous sesquioxide, crystallizes in an octahedron, is much harder than the last, and has a higher specific gravity.
3d. Psilomelane, generally called the compact gray oxide, occurs in botryoidal and stalactitic shapes.
4th. Manganite is a hydrous sesquioxide; crystallizes in right rhombic prisms.
5th. Pyrolusite, the most useful and abundant ore of manganese, derives its name from two Greek words signifying "fire" and "to wash", in allusion to its property of discharging the brown and green tints of glass; it crystallizes in small retangular prisms, or is fibrous, radiated, and divergent, of iron black color and grayish streak, has a specific gravity of 4·94, and is composed of 37 per cent oxygen and 63 per cent manganese. This ore is generally called binoxide, deutoxide, or peroxide, is a good conductor of electricity, and strongly electro-negative in the voltaic circuit. When heated to redness it readily parts with its excess of oxygen as it gives off one third of it. When heated with sulphuric acid one half of its oxygen escapes. Owing to this property it is more employed in the arts than any other oxide; it is called in trade the "black oxide of manganese." Its commercial value is dependant upon the proportion of oxygen which it contains in excess of that which is necessary to its existence as sesquioxide. A convenient method of estimating this excess of oxygen is founded upon the circumstance, that the black oxide of manganese is decomposed in the presence of oxalic acid, and from sulphuric acid proto-sulphate of manganese is formed, and all the excess of oxygen reacts upon the oxalic acid and converts it into carbonic acid which passess off with effervescence. If the micture be weighed before the decomposition has been effected, and again after it has been completed, the loss will indicate the amount of carbonic acid; each equivalent of peroxide of manganese gives two equivalents or its own weight of carbonic acid.
Manganic acid is known under the name of chameleon mineral, is obtained artificially by fusing the peroxide of manganese with equal weights of caustic potash, which when dissolved in a small quantity of water has a green color, but when largely diluted becomes purple and ultimately claret color; for this property it has been employed for many years in the arts.
Permanganic acid is artificially obtained by mixing intimately four parts of finely powdered peroxide of manganese with three and one half of parts of chlorate of potash, while five parts of hydrate of potash are dissolved in a small quantity of water and added tot he above mixture, the whole is evaporated and reduced to powder, then theated to dull redness for an hour in an earchen crucible and when cold the mass is treated with water and filtered through a funnel plugged with asbestor; the solution after being neutralized with sulphuric acid yields on evaporation beautiful red acicular crystals of permanganate of potash. This preparation of later years has become an important vehicle for disinfection. Among the other native oxides of manganese may be mentioned the mineral wad which is also very abundant but not valuable enough to produce gas. It is amorphous, solft, black, or brown and purple; when mized with linseed oil it produces spontaneous combustion. It is supposed to be the coloring ingredient of the dedritic delineations upon many substances, such a steatite and others mentioned elsewhere. The localities of manganese are very prolific; pyrolusite has been mined very extensively in Europe; psilomelan in England, France, Belgium, and the United States; manganite in Bohemia, Saxony, and England. Much of the latter is consumed in the bleacheries of those countries. The United States and the Provinces have inexhaustible deposits of the oxides of manganese. From Vermont, the eastern limit, to Georgia, the southern limit, large supplies were formerly furnished, but in late years West Virginia, North Carolina, and California have supplied us to a large extent but not of a high grade of oxidation. While the binoxide of manganese suitable for the manufactures ought to yield from 80 to 90 per cent of oxygen gas, the product of the last mentioned States has not exceeded 50 to 70 percent oxygen. The provinces of New Brunswick and Nova Scotia have produced within a few years very superior oxides of manganese, and the specimens I possess in my cabinet excel in richness and beauty those from Ilmuran in Thuringen and Ihlefeld in the Hartz mountains of days gone by. The manufacturers of bleaching powders in England have for the last twenty years been supplied by the little principality of Nassau to the amount of fifty thousand tuns per annum, while the United States with all its inexhaustible resources has not exported any, and it is hoped that before long the export of manganese may prove lucrative. The quality of the Nova Scotia manganese is, according to Howe, of high per centage, some from 82·4 to 89·8 of sesquioxide, and that from Tennycape as high as 97·04. The international manganese mine of New Brunswick contains from 80 to 85 per cent of sesquioxide. We find manganese in the State of Missouri containing much cobalt, while the Vermont manganese is associated with much iron. We also find in California, in the red hill of the bay facing the city of San Francisco, containing millions of tuns of psilomelane or compact manganese yielding from 40 to 50 per cent sesquioxide. We also know manganese to be abundant in Canada. A vein of 50 to 60 feet wide is said to exist at Bachawanning Bay on Lake Superior.
The geological position of manganese is not quite accurately known. In Germany it traverses porphyry and is associated with calcspar and baryta. In Vermont, in the United States, it is found among crystalline rocks; in Canada it is accompanied by dolomite, and in Nova Scotia it exists in a gray limestone, quartzite, and conglomerite, and it unquestionably belongs to the new red sandstone formation. My manganese mines at Pembroke are situated close to the gypsum deposits, which would range them with the upper silurian system.
I will now enumerate the many useful applications in the arts.
1st. Manganese is employed for producing oxygen gas in the chemical laboratory, the material of the compound blow pipe and drummond light, for the production of alkaline manganate in order to produce a good and cheap light in combination with coal gas.
2d. Manganese is most extensively used in the manufacture of chlorine so as to prepare a bleaching liquid or powder, the consumption of which by the paper and cotton manufacturers is unlimited.
3d. Next in importance is the manganese largely employed in the green flint glass works in precipitating the iron, and when added in excess to produce an amythust color in flint glass.
4th. Steel manufacturers require manganese for producing a hard and tough product; a half pound to didty iron will have the effect.
5th. Linseed oil is rendered more siccative by the addition of manganese, and is called a patent dryer for paints and varnished.
6th. A permanent black on earthenware and pottery is obtained by exposure to heat.
7th. A black enamel used in ornaments by jewelers is likewise produced with manganese.
8th. The manufacture of permangates, a powerful disinfectant, and the main material in the new oxygen light is obtained from the same.
9th. The quality of spirits, with or without distillation, is obtained by the use of ma[n]ganese.
10th. The chameleon mineral used in sugar refining is prepared with manganese.
The consumption of manganese for the manufacture of the new gas light about to be introduces in this country, forms a new epoch in this direction. It is to be converted first into the alkaline mangate, which acting as a sponge alternately absorbing the oxygen of the air and again releasing it, must require if successful, not less tan one hundred thousand tuns of manganese in order to produce a million cubic feet of oxygen gas, and I gather the following particulars from the programme issued by the inventors, Messrs. Tessle de Motay and Marechal of Metz: "The Manganates are decomposed at a temperature of 600 deg. Fah., by the action of a jet of ordinary steam which liberates the oxygen and leaves a residuum composed of sesquiozide of manganese and the alkaline base contained in the combination. The manganate is regenerated by submitting the above mentioned solid residue to the action of a current of air at the same temperature as used in the decomposition, and all these operations are conducted in a series of retorts placed in a furnace where the manganates, after being raised to a temperature of 600 deg. Fah., are alternately submitted to the action of a jet of steam and current of air which restores to the mass the oxygen has lost. The oxygen is disengaged by the steam from retorts; this steam is liquified by pressing into a condenser, and the pure oxide is collected into a gasometer. When applied for the production of light, oxygen in combination with common coal gas permits a reduction in the consumption of the latter, but at the same time giving an equal quantity of light in the proportion of 16 to 1.
The permanganate of potash of Condy's disinfectant is recommended as a powerful agent in obtaining pure drinking water and in epodemic diseases. But far the largest amount of manganese is consumed by the manufacturer of bleaching powders. England alone consumes 80,000 tuns for that purpose per annum, and as soon as the United States becomes independent of the English imported chloride of lime for bleaching the cottons and the papers, not less than one half million tuns will be consumed for the desired object, for on examining the repot of the director of the bureau of statistics, I find that 12,682 tuns of bleaching powder have been imported the first five months of the year at the value of $324,066.
By Dr. L. Feuchtwanger.
This mineral substance was known in ancient times under the name of "glassmaker's sopa" and was consideres a species of iron ore. In the year 1740 it was ascertained to be an oxide of a separate metal, and in 1774, Gahn obtained the pure metal from the native carbonate, exposing the same to intense heat for several hours, or by subjecting chloride of manganese to electrolysis. Boerhaave does not appear to have known the metal. In my English edition of 1753 he speaks of it in the following words: "Take the frit and set it in the melting pots in a working furnace, adding in each pot a proper quantity of a blackish stone not unlike loadstone, and called manganese, which servesto purge off that greenish cast natural to all glass and to make it clear." Scheele, Bergman, Chevreul, Berthler, and Berzelius, have in modern times investigated the physical and chemical characters of manganese. The ore is widely distributed over our globe; it accompanies many iron ores, particularly the hematites, also the franklinite of New Jersey. It has been detected as a constituent of meteoric iron in the ashes of most vegetable and many animal substances, is the coloring principle of many fossils in a dendirtic form in the chalcodony which is called the "mocha stone," and in the same form on sand pebbles of which I found plenty in Stanislaus River in California. It also occurs combined with sulphur, carbonic acid, silica, water, and with many atomic proportions of oxygen, such as protoxide, sesquioxide, binoxide, manganic acid, and permanganic acid becoming thereby sometimes a base and sometimes an acid. The principal varieties of manganese found in nature are of the following descriptions:
1st. Hausmannite has the form of a four-sided pyramidal crystal, with hardness 5, and a specific gravity 4·7.
2d. Braunite is an anhydrous sesquioxide, crystallizes in an octahedron, is much harder than the last, and has a higher specific gravity.
3d. Psilomelane, generally called the compact gray oxide, occurs in botryoidal and stalactitic shapes.
4th. Manganite is a hydrous sesquioxide; crystallizes in right rhombic prisms.
5th. Pyrolusite, the most useful and abundant ore of manganese, derives its name from two Greek words signifying "fire" and "to wash", in allusion to its property of discharging the brown and green tints of glass; it crystallizes in small retangular prisms, or is fibrous, radiated, and divergent, of iron black color and grayish streak, has a specific gravity of 4·94, and is composed of 37 per cent oxygen and 63 per cent manganese. This ore is generally called binoxide, deutoxide, or peroxide, is a good conductor of electricity, and strongly electro-negative in the voltaic circuit. When heated to redness it readily parts with its excess of oxygen as it gives off one third of it. When heated with sulphuric acid one half of its oxygen escapes. Owing to this property it is more employed in the arts than any other oxide; it is called in trade the "black oxide of manganese." Its commercial value is dependant upon the proportion of oxygen which it contains in excess of that which is necessary to its existence as sesquioxide. A convenient method of estimating this excess of oxygen is founded upon the circumstance, that the black oxide of manganese is decomposed in the presence of oxalic acid, and from sulphuric acid proto-sulphate of manganese is formed, and all the excess of oxygen reacts upon the oxalic acid and converts it into carbonic acid which passess off with effervescence. If the micture be weighed before the decomposition has been effected, and again after it has been completed, the loss will indicate the amount of carbonic acid; each equivalent of peroxide of manganese gives two equivalents or its own weight of carbonic acid.
Manganic acid is known under the name of chameleon mineral, is obtained artificially by fusing the peroxide of manganese with equal weights of caustic potash, which when dissolved in a small quantity of water has a green color, but when largely diluted becomes purple and ultimately claret color; for this property it has been employed for many years in the arts.
Permanganic acid is artificially obtained by mixing intimately four parts of finely powdered peroxide of manganese with three and one half of parts of chlorate of potash, while five parts of hydrate of potash are dissolved in a small quantity of water and added tot he above mixture, the whole is evaporated and reduced to powder, then theated to dull redness for an hour in an earchen crucible and when cold the mass is treated with water and filtered through a funnel plugged with asbestor; the solution after being neutralized with sulphuric acid yields on evaporation beautiful red acicular crystals of permanganate of potash. This preparation of later years has become an important vehicle for disinfection. Among the other native oxides of manganese may be mentioned the mineral wad which is also very abundant but not valuable enough to produce gas. It is amorphous, solft, black, or brown and purple; when mized with linseed oil it produces spontaneous combustion. It is supposed to be the coloring ingredient of the dedritic delineations upon many substances, such a steatite and others mentioned elsewhere. The localities of manganese are very prolific; pyrolusite has been mined very extensively in Europe; psilomelan in England, France, Belgium, and the United States; manganite in Bohemia, Saxony, and England. Much of the latter is consumed in the bleacheries of those countries. The United States and the Provinces have inexhaustible deposits of the oxides of manganese. From Vermont, the eastern limit, to Georgia, the southern limit, large supplies were formerly furnished, but in late years West Virginia, North Carolina, and California have supplied us to a large extent but not of a high grade of oxidation. While the binoxide of manganese suitable for the manufactures ought to yield from 80 to 90 per cent of oxygen gas, the product of the last mentioned States has not exceeded 50 to 70 percent oxygen. The provinces of New Brunswick and Nova Scotia have produced within a few years very superior oxides of manganese, and the specimens I possess in my cabinet excel in richness and beauty those from Ilmuran in Thuringen and Ihlefeld in the Hartz mountains of days gone by. The manufacturers of bleaching powders in England have for the last twenty years been supplied by the little principality of Nassau to the amount of fifty thousand tuns per annum, while the United States with all its inexhaustible resources has not exported any, and it is hoped that before long the export of manganese may prove lucrative. The quality of the Nova Scotia manganese is, according to Howe, of high per centage, some from 82·4 to 89·8 of sesquioxide, and that from Tennycape as high as 97·04. The international manganese mine of New Brunswick contains from 80 to 85 per cent of sesquioxide. We find manganese in the State of Missouri containing much cobalt, while the Vermont manganese is associated with much iron. We also find in California, in the red hill of the bay facing the city of San Francisco, containing millions of tuns of psilomelane or compact manganese yielding from 40 to 50 per cent sesquioxide. We also know manganese to be abundant in Canada. A vein of 50 to 60 feet wide is said to exist at Bachawanning Bay on Lake Superior.
The geological position of manganese is not quite accurately known. In Germany it traverses porphyry and is associated with calcspar and baryta. In Vermont, in the United States, it is found among crystalline rocks; in Canada it is accompanied by dolomite, and in Nova Scotia it exists in a gray limestone, quartzite, and conglomerite, and it unquestionably belongs to the new red sandstone formation. My manganese mines at Pembroke are situated close to the gypsum deposits, which would range them with the upper silurian system.
I will now enumerate the many useful applications in the arts.
1st. Manganese is employed for producing oxygen gas in the chemical laboratory, the material of the compound blow pipe and drummond light, for the production of alkaline manganate in order to produce a good and cheap light in combination with coal gas.
2d. Manganese is most extensively used in the manufacture of chlorine so as to prepare a bleaching liquid or powder, the consumption of which by the paper and cotton manufacturers is unlimited.
3d. Next in importance is the manganese largely employed in the green flint glass works in precipitating the iron, and when added in excess to produce an amythust color in flint glass.
4th. Steel manufacturers require manganese for producing a hard and tough product; a half pound to didty iron will have the effect.
5th. Linseed oil is rendered more siccative by the addition of manganese, and is called a patent dryer for paints and varnished.
6th. A permanent black on earthenware and pottery is obtained by exposure to heat.
7th. A black enamel used in ornaments by jewelers is likewise produced with manganese.
8th. The manufacture of permangates, a powerful disinfectant, and the main material in the new oxygen light is obtained from the same.
9th. The quality of spirits, with or without distillation, is obtained by the use of ma[n]ganese.
10th. The chameleon mineral used in sugar refining is prepared with manganese.
The consumption of manganese for the manufacture of the new gas light about to be introduces in this country, forms a new epoch in this direction. It is to be converted first into the alkaline mangate, which acting as a sponge alternately absorbing the oxygen of the air and again releasing it, must require if successful, not less tan one hundred thousand tuns of manganese in order to produce a million cubic feet of oxygen gas, and I gather the following particulars from the programme issued by the inventors, Messrs. Tessle de Motay and Marechal of Metz: "The Manganates are decomposed at a temperature of 600 deg. Fah., by the action of a jet of ordinary steam which liberates the oxygen and leaves a residuum composed of sesquiozide of manganese and the alkaline base contained in the combination. The manganate is regenerated by submitting the above mentioned solid residue to the action of a current of air at the same temperature as used in the decomposition, and all these operations are conducted in a series of retorts placed in a furnace where the manganates, after being raised to a temperature of 600 deg. Fah., are alternately submitted to the action of a jet of steam and current of air which restores to the mass the oxygen has lost. The oxygen is disengaged by the steam from retorts; this steam is liquified by pressing into a condenser, and the pure oxide is collected into a gasometer. When applied for the production of light, oxygen in combination with common coal gas permits a reduction in the consumption of the latter, but at the same time giving an equal quantity of light in the proportion of 16 to 1.
The permanganate of potash of Condy's disinfectant is recommended as a powerful agent in obtaining pure drinking water and in epodemic diseases. But far the largest amount of manganese is consumed by the manufacturer of bleaching powders. England alone consumes 80,000 tuns for that purpose per annum, and as soon as the United States becomes independent of the English imported chloride of lime for bleaching the cottons and the papers, not less than one half million tuns will be consumed for the desired object, for on examining the repot of the director of the bureau of statistics, I find that 12,682 tuns of bleaching powder have been imported the first five months of the year at the value of $324,066.
Siniwäri ja hengelliset-liikkeet Sawossa.
Tapio 4, 23.1.1869
Tuskin missään Suomenmaan paikkakunnassa tuhlataan siniwärin kautta niin paljon rahaa ulkomaille kuin täällä Sawon-maassa ja pohjois-Karjalassa. Tämä tuhlaus nykyaikana on yhtä suunnatoin kuin se on turhamainenkin, sillä melkein puolet siitä siniwäri-summasta mitä wuosittain ulkamailta Suomeen tuodaan, tarwitaan sawossa ja karjalassa. Se on lähes 150,000:tta markkaa, jonka paljas siniwäri wiepi wuosittain Kuopion ja Mikkelin lääneistä ulkomaille; mutta, että tämä seikka ei ole aina niin ollut, sitä on huokia ymmärtää. Ennen kuin siniwäri on Sawon naisten sydämmissä niin loistosan ja yleisen arwon saanut, niin siihen on tarwittu joku erinomaisempi kiihoitus, siihen on tarwittu joku woimakas henki yllyttämään wähien warojen silmin nähtäwää tuhlaamista. Mistä on tuo synkkämielisyyttä kuwastelewa, tuo liian kallis siniwärikiihko Sawon maaseurakuntain naisissa alkunsa saanut? sitä tahdomme tässä muutamilla sanoilla wiitata.
Noin kolmekymmentä wuotta takaperin nähtiin wielä Sawon naisten kantaman halpawärisiä waatteita, jotka kyllä kirjavuudellansa wetiwät tarkastajain silmät puoleensa, sillä niissä loisti yhtaikaa walkoinen, keltanen, waalian-sininen ja monta muuta eri-wäriä, mutta ne oliwat kuitenkin huokeata laatua. Wärjärit Sawossa ja Karjalassa eiwät siihen aikaan tarwinneet paljon tuota kallista siniwäriä, eikä siis rahat sen kautta huwenneet ulkomaille. Waimon puolet oliwat silloin terweitä, iloisia ja punakoita, juuri kuin kedonkukkaiset, eiwätkä milloinkaan näyttäneet synkkämielisiltä. Mutta sitte kuin se mainio heränneiden herra Paawo Ruotsalainen Nilsiän pitäjäässä, alkoi saarnaamaan semmoista parannusta, jonka tuntomerkit oliwat enimmästi waatteissa, niin siitä ajasta sai siniwäri armonsa Sawossa ja Karjalassa. Paawo ja samalta kiihkolta yltyneet papit, saarnasiwat parannusta, selwitellen kaikesta woimastansa miten perkele asuu semmoisen ihmisen sydämmessä, joka loistawissa waatteissa käypi ja pukee itsensä tämän maailman muodon jälkeen. Tästä seurasiwat suuret hengelliset-liikkeet pian jokaisessa pitäjäässä sawossa ja pohjois-karjalassa, wieläpä paikoin muissakin Suomenmaan paikkakunnissa, erittäinkin eteläpuolella Oulun lääniä. Miehen puolet heittäysiwät erittäin siiwottomiksi ja ruokottomiksi waatteuksensa ja ruumiin puhtauden puolesta, sen kautta näyttääksensä ei tahtowansa elää maailman muodon jälkeen, ja waimon puolet, ne ottimat eri suunnan. Kaikki entiset waatteet piti saada mustiksi ja uudet tehtiin samanlaiset. Koko waatteus waimonpuolilla, päälaesta kantapäihin asti, piti wärinsä puolesta kuwaaman sydämmen murhetta synnin yli ja muotinsa puolesta piti nutun, sekä miehen että waimon puolilla olla warustetun körtti-lepareilla seljäntakana. Wärjärit saiwat paljon työtä ja se kallis siniwäri sai mahtawan armon. Nämät hengelliset liikkeet ja waatteiden muutokset eiwät olleet eikä tapahtuneet kaikilla sydämmen eikä omantunnon waatimuksesta, mutta saadaksensa jumalisuuden ja totisen kristityn nimen ja armon, teki suuri joukko ihan suruttomia ihmisiä waatteuksessansa samankaltaisen muutoksen, joka siis semmoisen apinoimisen kautta muuttui tawaksi. Hengelliset liikkeet eiwät olleet pitkällisiä, ne lakastuiwat pian, joten ainakin ulkonaisen waatteusmuutoksen päälle perustettu kristillisyys tekee; mutta kansa sai kuitenkin siitä semmoisen mahdin, että siniwärissä nykyjään tuhlataan wuosittain rahaa ulkomaille enemmän kuin kohtuudella woisi kulua wiidessäkymmenessä wuodessa. Tämä on hedelmä P. Ruotsalaisen parannussaarnasta, jonka lisäksi oppineet selwittäwät termeyden tilan sawon naisissa tulleen sen kautta huonommaksi. Nykyjään kuletetaan Suomeen ei wähemmän kuin lähes 500,000:nen markan edestä wuosittain siniwäriä, jota kohtuudella ei tarwittaisi enemmän kuin korkeintaankin 100,000:nen markan edestä ja siinä olisi kyllä. Suotawa ja hartaasti toiwottawa olisi, että kansamme hylkäisi tuomoisen turhuuden ja säästäisi rahojansa parempiin tarpeisiin. Mitä on hyöty kalliilla siniwärillä painetuista waatteista, kuin sielun woimat niiden suojassa asumat pimiänä ja sokiana näkemästä mitään parempaa. Kirjat, sielun kirkastajat, unhotetaan ja hyljätään, joiden siaan tummat waatteet ostetaan lian ja siiwottomuuden suojaksi ja laiskuuden peitteeksi. Tämä on liian alentawaista Sawon naisille.
(Jatket.)
Tuskin missään Suomenmaan paikkakunnassa tuhlataan siniwärin kautta niin paljon rahaa ulkomaille kuin täällä Sawon-maassa ja pohjois-Karjalassa. Tämä tuhlaus nykyaikana on yhtä suunnatoin kuin se on turhamainenkin, sillä melkein puolet siitä siniwäri-summasta mitä wuosittain ulkamailta Suomeen tuodaan, tarwitaan sawossa ja karjalassa. Se on lähes 150,000:tta markkaa, jonka paljas siniwäri wiepi wuosittain Kuopion ja Mikkelin lääneistä ulkomaille; mutta, että tämä seikka ei ole aina niin ollut, sitä on huokia ymmärtää. Ennen kuin siniwäri on Sawon naisten sydämmissä niin loistosan ja yleisen arwon saanut, niin siihen on tarwittu joku erinomaisempi kiihoitus, siihen on tarwittu joku woimakas henki yllyttämään wähien warojen silmin nähtäwää tuhlaamista. Mistä on tuo synkkämielisyyttä kuwastelewa, tuo liian kallis siniwärikiihko Sawon maaseurakuntain naisissa alkunsa saanut? sitä tahdomme tässä muutamilla sanoilla wiitata.
Noin kolmekymmentä wuotta takaperin nähtiin wielä Sawon naisten kantaman halpawärisiä waatteita, jotka kyllä kirjavuudellansa wetiwät tarkastajain silmät puoleensa, sillä niissä loisti yhtaikaa walkoinen, keltanen, waalian-sininen ja monta muuta eri-wäriä, mutta ne oliwat kuitenkin huokeata laatua. Wärjärit Sawossa ja Karjalassa eiwät siihen aikaan tarwinneet paljon tuota kallista siniwäriä, eikä siis rahat sen kautta huwenneet ulkomaille. Waimon puolet oliwat silloin terweitä, iloisia ja punakoita, juuri kuin kedonkukkaiset, eiwätkä milloinkaan näyttäneet synkkämielisiltä. Mutta sitte kuin se mainio heränneiden herra Paawo Ruotsalainen Nilsiän pitäjäässä, alkoi saarnaamaan semmoista parannusta, jonka tuntomerkit oliwat enimmästi waatteissa, niin siitä ajasta sai siniwäri armonsa Sawossa ja Karjalassa. Paawo ja samalta kiihkolta yltyneet papit, saarnasiwat parannusta, selwitellen kaikesta woimastansa miten perkele asuu semmoisen ihmisen sydämmessä, joka loistawissa waatteissa käypi ja pukee itsensä tämän maailman muodon jälkeen. Tästä seurasiwat suuret hengelliset-liikkeet pian jokaisessa pitäjäässä sawossa ja pohjois-karjalassa, wieläpä paikoin muissakin Suomenmaan paikkakunnissa, erittäinkin eteläpuolella Oulun lääniä. Miehen puolet heittäysiwät erittäin siiwottomiksi ja ruokottomiksi waatteuksensa ja ruumiin puhtauden puolesta, sen kautta näyttääksensä ei tahtowansa elää maailman muodon jälkeen, ja waimon puolet, ne ottimat eri suunnan. Kaikki entiset waatteet piti saada mustiksi ja uudet tehtiin samanlaiset. Koko waatteus waimonpuolilla, päälaesta kantapäihin asti, piti wärinsä puolesta kuwaaman sydämmen murhetta synnin yli ja muotinsa puolesta piti nutun, sekä miehen että waimon puolilla olla warustetun körtti-lepareilla seljäntakana. Wärjärit saiwat paljon työtä ja se kallis siniwäri sai mahtawan armon. Nämät hengelliset liikkeet ja waatteiden muutokset eiwät olleet eikä tapahtuneet kaikilla sydämmen eikä omantunnon waatimuksesta, mutta saadaksensa jumalisuuden ja totisen kristityn nimen ja armon, teki suuri joukko ihan suruttomia ihmisiä waatteuksessansa samankaltaisen muutoksen, joka siis semmoisen apinoimisen kautta muuttui tawaksi. Hengelliset liikkeet eiwät olleet pitkällisiä, ne lakastuiwat pian, joten ainakin ulkonaisen waatteusmuutoksen päälle perustettu kristillisyys tekee; mutta kansa sai kuitenkin siitä semmoisen mahdin, että siniwärissä nykyjään tuhlataan wuosittain rahaa ulkomaille enemmän kuin kohtuudella woisi kulua wiidessäkymmenessä wuodessa. Tämä on hedelmä P. Ruotsalaisen parannussaarnasta, jonka lisäksi oppineet selwittäwät termeyden tilan sawon naisissa tulleen sen kautta huonommaksi. Nykyjään kuletetaan Suomeen ei wähemmän kuin lähes 500,000:nen markan edestä wuosittain siniwäriä, jota kohtuudella ei tarwittaisi enemmän kuin korkeintaankin 100,000:nen markan edestä ja siinä olisi kyllä. Suotawa ja hartaasti toiwottawa olisi, että kansamme hylkäisi tuomoisen turhuuden ja säästäisi rahojansa parempiin tarpeisiin. Mitä on hyöty kalliilla siniwärillä painetuista waatteista, kuin sielun woimat niiden suojassa asumat pimiänä ja sokiana näkemästä mitään parempaa. Kirjat, sielun kirkastajat, unhotetaan ja hyljätään, joiden siaan tummat waatteet ostetaan lian ja siiwottomuuden suojaksi ja laiskuuden peitteeksi. Tämä on liian alentawaista Sawon naisille.
(Jatket.)
Maalimainos
Tampere 55, 16.5.1883
Iso warasto maalarien tarwetawaroita n. k. Lyijywalkeaa (Blyhwitt), Sinkkiwalkeaa (Zinkhwitt), Keltaokraa, Liitua, Kimröökiä, Punamultaa, Mönjää, ynnä muita Wärejä joka laatua, kuiwia ja öljyn kanssa hierottuna.
Lakkawernissaa lattioille, huonee- ja ajokaluille y. m. y. m. Pellawa ja Liinöljyä, Tärpättiä, öljyfernissa, hywin kuiwawaa; Maalarin pensseliä, joka lajia ja suuruutta, tukussa ja wähittäin.
Huom.! Öljywäriä on myöskin 1, 2, 4 ja 7 naulan purkeissa joka wärisiä, walmiiksi sekoitettuna
käytettäwäksi
W:m Sandberg'lla.
Myrkyllisiä wäriaineita.
Suomen Julkisia Sanomia 94, 5.12.1864
Ruotsin pääkaupungin sanomalebdet sisältämät seuraawan annetun waroituksen:
"Ote Ruotsin lääkäriseuran protokollasta 15 p. marrask. 1864.
8§.
— — Koska niin muodoin esimiehen hra Hambergin tekemien kemiallisten analysein kautta on osoitettu, että se wäriaine, jota sanotaan anilinipunaksi ja kenties muutkin aniliniiwärit, olkoot kiinteässä tai juoksewassa muodossa, samoin kuin niillä wärjätyt waatteetkin, sisältäwät arsenikia enemmässä tai wähemmässä määrässä 35 procenttiin asti, niin lääkäriseura arweli, että näitä warsin waarallisia wäri-aineita ei pitäisi ensinkään saada kaupasta löytyä, sekä päätti yksimielisesti, että tämä seuran ajatus olisi sanomalehtiin pannun protokollan-otteen kautta julistettawa, etenkin kuin yllämainituita kauneutensa tähden paljon kysytyitä wäri-aineita yleisesti myydään ja wärjäämiseksi käytetään sekä pääkaupungissa että maaseuduillakin.
Edw. Edholm.
Ruotsin Lääkäriseuran sihteeri"
Ruotsin pääkaupungin sanomalebdet sisältämät seuraawan annetun waroituksen:
"Ote Ruotsin lääkäriseuran protokollasta 15 p. marrask. 1864.
8§.
— — Koska niin muodoin esimiehen hra Hambergin tekemien kemiallisten analysein kautta on osoitettu, että se wäriaine, jota sanotaan anilinipunaksi ja kenties muutkin aniliniiwärit, olkoot kiinteässä tai juoksewassa muodossa, samoin kuin niillä wärjätyt waatteetkin, sisältäwät arsenikia enemmässä tai wähemmässä määrässä 35 procenttiin asti, niin lääkäriseura arweli, että näitä warsin waarallisia wäri-aineita ei pitäisi ensinkään saada kaupasta löytyä, sekä päätti yksimielisesti, että tämä seuran ajatus olisi sanomalehtiin pannun protokollan-otteen kautta julistettawa, etenkin kuin yllämainituita kauneutensa tähden paljon kysytyitä wäri-aineita yleisesti myydään ja wärjäämiseksi käytetään sekä pääkaupungissa että maaseuduillakin.
Edw. Edholm.
Ruotsin Lääkäriseuran sihteeri"
Walkoisen wariksen...
Savo 108, 16.9.1890
Walkoisen wariksen ampui eräs metsästäjä Uudella kirkolla Kuutsoselän kylän läheisyydestä. Lintu oli aiwan walkoinen paitse päälakea, joka oli harmahtama, ja noukkaa, joka oli tuhkan harmaa. Tähän kummalliseen wärin muunnokseen lienee syynä tauti (albinos), jota myöskin korpit joskus sairastawat ja muttuwat silloin walkoisiksi. Ampuja matkusti samana aamuna Pietariin myymään tuota "walkoista warista", josta toiwoi saamansa hywät rahat. — K. S.
Walkoisen wariksen ampui eräs metsästäjä Uudella kirkolla Kuutsoselän kylän läheisyydestä. Lintu oli aiwan walkoinen paitse päälakea, joka oli harmahtama, ja noukkaa, joka oli tuhkan harmaa. Tähän kummalliseen wärin muunnokseen lienee syynä tauti (albinos), jota myöskin korpit joskus sairastawat ja muttuwat silloin walkoisiksi. Ampuja matkusti samana aamuna Pietariin myymään tuota "walkoista warista", josta toiwoi saamansa hywät rahat. — K. S.
Myötävänä (mainos)
Savo 108, 16.9.1890
Myötävänä
paljottain ja vähittäin
PAKETTIVÄRIÄ,
erinomaisen värikirkkaita ja hyviä
Wanhassa Apteekissa.
Salt-Cake in Dyeing.
Scientific American 5, 30.1.1869
Written for the Scientific American by Dr. M. Reimann.
In England, as well as in Germany, salt-cake, or sulphate of soda, has been employed for some considerable time already as an expedient in dyeing wool.
The practical dyer, when asked concerning the adcantages of this substance, which seems to possess so little importance, for the dyeing process, can state no reasonable ground for its employment, only in rare cases you will perharps hear that the bath dyes more equally when the sulphate of soda is added to it. Even the chemist, on regarding the matter somewhat superficially, does not observe what purpose the sulphate of soda serves in the dyer's bath. He considers it one of the number of utterly useless substances employed by the dyers in accordance with the prescriptions of some hand-book.
Nevertheless, if we regard the matter carefully in the following discussion, we shall see that sulphate of soda can be employment is based on the most interesting chemical and physical principles. At the same time we shall be obliged to advance into the comparatively unknown region of the dyeing theory, the practical use of which we shall soon recognize.
The sulphate of soda, which scarcely ever treated of in books of dyeing, because of its chemical indifference for coloring matters, elevates, as every soluble substance does, the specific weight, and thus also the boiling point of the solution. This property already, when taken into consideration, renders it important for many dyeing processes. It is possible, for instance, to change the shade of aniline violet into blue or red, according as the temperature of the solution is more or less elevated.
When the dyeing is performed in an acid bath (the dyers very frequently add sulphuric acid to their baths), the sulphate of soda combines with the free sulphuric acid in the bath, and forms with it bisulphate of soda, a crystallizable solid salt. In this manner the bath retains its acid reaction without the presence of free sulphuric acid in the bath. Hence, when half-woolen cloths are dyed, the cotton in them, ex-tremely sensiticve to the action of the mineral acids, will be very well preserved.
Dissolved in water in great quantities, the sulphate of soda diminished the capacity of the bath to dissolve the added coloring matters in as great a degree as though there were no such salt present; this, too, is highly important for many dyeing processes.
Several practical examples will demonstrate the advantages of sulphate of soda more conclusively than a whole series of theoretical observations. The red coloring matters as the cudbear, and more especially the magenta, and the red dyeing woods, possess, as is well known, the property of combining only with the greatest difficultu with the fiber when dyed in an acid bath. Therefore, whenever the substances are employed in the acid bath - and often this is necessary - the greatest part of the coloring matter is wasted and lost if the common process is employed. The same applies also to the yellow wood.
If, however, the said coloring matters be dyed in an acid bath according to this new method, a twofold result will be attained. By adding sulphuric acid, the dyeing power of the quantity of sulphate of soda which is employed, it is possible to control the combination of the pigment with the texible fiber. Therefore, by means of the sulphate of soda various shades can be produced.
This fact is of great importance in many sorts of dyeing. There are some kinds of yarn, especially the long slubbing wool, which have the property of felting when exposed too frequently to a change of temperature; they can then no longer be worked into weft yarn. Nevertheless, the wool must be exposed to such a change of temperature, for, in the preparing the shades, it is taken out of the bath at times, so that new coloring matter may be added to the part already in the bath.
In all these cases it would be unnecessary to take out the yarn if we were to add a little more coloring matter and acid, and shades could be produced by gradually adding sulphate of soda to the bath. By this process a great deal of manual labor may be spared, and the dyer enabled to work with far more security and comfort. Should at any time too much coloring matter have gone upon the fiber, the fault can readily be corrected by the addition of a little acid.
The truth of the above assertions is most easily preceptible in dyeing Magenta. As antoher example, let us regard the dying of shades, for which the wool must first be boiled in a solution of chrome salt, in the most cases in bichromate of potash. This is often done for red, brown, and grey, which are produced by means of logwood, red and yellow wood. When the wood i boiled in a bath of bichromate of potash, and especially when to this, as is commonly the practice, sulphuric acid is added, the colors of the logwood and red wood attack the fiber very quickly, and therefore often spread unequally. Hence, dyers must begin to dye at low temperatures, and must increase the heat very slowly. If to such a dyeing bath but a small quantity of acid is added, the effect of the coloring matters in it is almost nothing, it is, therefore, possible to dye with the boiling bath without fear of an unequal spreading of the coloring matters. It is only necessary to add, whilethe coloring matter is fixing on the fiber, sulphate of soda in small quantities, the coloring matter will combine with the fiber, while the sulphate of soda absorbs the free acid. It is therefore possible to produce shades without removing the goods from the bath, if we take care that the quantity of coloring matter which is at first added to the bath is not too small.
A simialt effect can be produced by adding the sulphate of soda at the beginning of the dyeing process. For sulphate of soda we may, in this case, employ even common salt. In this case the salts employed will, when dissolved in the fluid, precipitate the dissolved coloring matter, which is then contained in the bath, in a very fine state of division, or the salts will prevent the coloring matters from dissolving, according as these latter or the salts were first introduced into the bath.
For the process this is quite indifferent. The pigments fix on the fiber in the same measure as they are dissolved. Fresh coloring matter will only then be dissolved, when the portion already in dissolution is already consumed. The dyeing is more wqual, if the coloring matters are not dissolved in the bath, but are contained in it in a state of minute division, as every dyer knows who has ever employed aniline blue, soluble in water. This pigment, because of its ready solubility in acids, often fixes too quickly if the dyeing is carried on in an acid bath, and therefore dyes at times unequally. It is therefore best to dye from a neutral or weak alkaline fluid, and then to produce the blue by adding an acid. The same pigment soluble only in alcohol is precipitated as soon as its solution is added to the bath, and therefore dyed more equally, though more slowly still. In many cases also it is advantageous to employ sulphate of soda where small quantities of indigo carmine are used to give somewhat more of blue to a shade. The affinity of this coloring matter for wool being very great, small quantities of it may often dye the woolen goods very unequally; to prevent this, and give uniformity to the color, it is necessary to continue the boiling operation for some time. The indigo carmine will dye more slowly and equally in the case of the free acid is carried off by sulphate of soda.
The question now remains whether only the sulphate of soda, the importance of which I have endeavored to prove in the precoding remarks, is able to produce these results, or whether any other agent, can relace it in these processes.
In the preceding I already mentioned common salt as a substitute; and it can be advantageously employed, if either a higher specific weight can be produced, or the dissolved coloring matter be precipitated.
When common salt is employed in an acid bath, the development of hydrochloric acid is highly disagreeable. Cotton is violently attacked by it. Common salt can in turn be replaced for these processes by sulphate of magnesia and other salts which exercise no effect on the chemical constituents of the coloring matters, as, for instance, the compounds of alumina, iron, and tin.
Similar to the effect produced by the sulphate of soda, is that of the corresponding combination with potash, viz.: the sulphate of potash. This salt, however, is more expensive than the soda-salt. The bisulphate of potash is now already frequently employed in dyeing. The bisulphate of soda, which is a residium in some chemical manufacturing processes, for instance, in the production of nitric acid can often be advantageously employed for sulphate of soda and free acid.
To compare the expense of the employment of these substances, we must therefore observe that the sulphate of potash crystallizes without water, while the sulphate of soda contains 55·9 per cent, and the sulphate of magnesia 51·22 per cent of water, which is of course deoid of any value.
Finally, we must state that 100 parts of crystallized sulphate of soda are able to fix 30½ parts of sulphuric acid (of 668 B. s. w), and thus to form bisulphate of soda; or in other words, for every pound of sulphuric acid added to the bath, three pounds of crystals of sulphate of soda must be employed.
Written for the Scientific American by Dr. M. Reimann.
In England, as well as in Germany, salt-cake, or sulphate of soda, has been employed for some considerable time already as an expedient in dyeing wool.
The practical dyer, when asked concerning the adcantages of this substance, which seems to possess so little importance, for the dyeing process, can state no reasonable ground for its employment, only in rare cases you will perharps hear that the bath dyes more equally when the sulphate of soda is added to it. Even the chemist, on regarding the matter somewhat superficially, does not observe what purpose the sulphate of soda serves in the dyer's bath. He considers it one of the number of utterly useless substances employed by the dyers in accordance with the prescriptions of some hand-book.
Nevertheless, if we regard the matter carefully in the following discussion, we shall see that sulphate of soda can be employment is based on the most interesting chemical and physical principles. At the same time we shall be obliged to advance into the comparatively unknown region of the dyeing theory, the practical use of which we shall soon recognize.
The sulphate of soda, which scarcely ever treated of in books of dyeing, because of its chemical indifference for coloring matters, elevates, as every soluble substance does, the specific weight, and thus also the boiling point of the solution. This property already, when taken into consideration, renders it important for many dyeing processes. It is possible, for instance, to change the shade of aniline violet into blue or red, according as the temperature of the solution is more or less elevated.
When the dyeing is performed in an acid bath (the dyers very frequently add sulphuric acid to their baths), the sulphate of soda combines with the free sulphuric acid in the bath, and forms with it bisulphate of soda, a crystallizable solid salt. In this manner the bath retains its acid reaction without the presence of free sulphuric acid in the bath. Hence, when half-woolen cloths are dyed, the cotton in them, ex-tremely sensiticve to the action of the mineral acids, will be very well preserved.
Dissolved in water in great quantities, the sulphate of soda diminished the capacity of the bath to dissolve the added coloring matters in as great a degree as though there were no such salt present; this, too, is highly important for many dyeing processes.
Several practical examples will demonstrate the advantages of sulphate of soda more conclusively than a whole series of theoretical observations. The red coloring matters as the cudbear, and more especially the magenta, and the red dyeing woods, possess, as is well known, the property of combining only with the greatest difficultu with the fiber when dyed in an acid bath. Therefore, whenever the substances are employed in the acid bath - and often this is necessary - the greatest part of the coloring matter is wasted and lost if the common process is employed. The same applies also to the yellow wood.
If, however, the said coloring matters be dyed in an acid bath according to this new method, a twofold result will be attained. By adding sulphuric acid, the dyeing power of the quantity of sulphate of soda which is employed, it is possible to control the combination of the pigment with the texible fiber. Therefore, by means of the sulphate of soda various shades can be produced.
This fact is of great importance in many sorts of dyeing. There are some kinds of yarn, especially the long slubbing wool, which have the property of felting when exposed too frequently to a change of temperature; they can then no longer be worked into weft yarn. Nevertheless, the wool must be exposed to such a change of temperature, for, in the preparing the shades, it is taken out of the bath at times, so that new coloring matter may be added to the part already in the bath.
In all these cases it would be unnecessary to take out the yarn if we were to add a little more coloring matter and acid, and shades could be produced by gradually adding sulphate of soda to the bath. By this process a great deal of manual labor may be spared, and the dyer enabled to work with far more security and comfort. Should at any time too much coloring matter have gone upon the fiber, the fault can readily be corrected by the addition of a little acid.
The truth of the above assertions is most easily preceptible in dyeing Magenta. As antoher example, let us regard the dying of shades, for which the wool must first be boiled in a solution of chrome salt, in the most cases in bichromate of potash. This is often done for red, brown, and grey, which are produced by means of logwood, red and yellow wood. When the wood i boiled in a bath of bichromate of potash, and especially when to this, as is commonly the practice, sulphuric acid is added, the colors of the logwood and red wood attack the fiber very quickly, and therefore often spread unequally. Hence, dyers must begin to dye at low temperatures, and must increase the heat very slowly. If to such a dyeing bath but a small quantity of acid is added, the effect of the coloring matters in it is almost nothing, it is, therefore, possible to dye with the boiling bath without fear of an unequal spreading of the coloring matters. It is only necessary to add, whilethe coloring matter is fixing on the fiber, sulphate of soda in small quantities, the coloring matter will combine with the fiber, while the sulphate of soda absorbs the free acid. It is therefore possible to produce shades without removing the goods from the bath, if we take care that the quantity of coloring matter which is at first added to the bath is not too small.
A simialt effect can be produced by adding the sulphate of soda at the beginning of the dyeing process. For sulphate of soda we may, in this case, employ even common salt. In this case the salts employed will, when dissolved in the fluid, precipitate the dissolved coloring matter, which is then contained in the bath, in a very fine state of division, or the salts will prevent the coloring matters from dissolving, according as these latter or the salts were first introduced into the bath.
For the process this is quite indifferent. The pigments fix on the fiber in the same measure as they are dissolved. Fresh coloring matter will only then be dissolved, when the portion already in dissolution is already consumed. The dyeing is more wqual, if the coloring matters are not dissolved in the bath, but are contained in it in a state of minute division, as every dyer knows who has ever employed aniline blue, soluble in water. This pigment, because of its ready solubility in acids, often fixes too quickly if the dyeing is carried on in an acid bath, and therefore dyes at times unequally. It is therefore best to dye from a neutral or weak alkaline fluid, and then to produce the blue by adding an acid. The same pigment soluble only in alcohol is precipitated as soon as its solution is added to the bath, and therefore dyed more equally, though more slowly still. In many cases also it is advantageous to employ sulphate of soda where small quantities of indigo carmine are used to give somewhat more of blue to a shade. The affinity of this coloring matter for wool being very great, small quantities of it may often dye the woolen goods very unequally; to prevent this, and give uniformity to the color, it is necessary to continue the boiling operation for some time. The indigo carmine will dye more slowly and equally in the case of the free acid is carried off by sulphate of soda.
The question now remains whether only the sulphate of soda, the importance of which I have endeavored to prove in the precoding remarks, is able to produce these results, or whether any other agent, can relace it in these processes.
In the preceding I already mentioned common salt as a substitute; and it can be advantageously employed, if either a higher specific weight can be produced, or the dissolved coloring matter be precipitated.
When common salt is employed in an acid bath, the development of hydrochloric acid is highly disagreeable. Cotton is violently attacked by it. Common salt can in turn be replaced for these processes by sulphate of magnesia and other salts which exercise no effect on the chemical constituents of the coloring matters, as, for instance, the compounds of alumina, iron, and tin.
Similar to the effect produced by the sulphate of soda, is that of the corresponding combination with potash, viz.: the sulphate of potash. This salt, however, is more expensive than the soda-salt. The bisulphate of potash is now already frequently employed in dyeing. The bisulphate of soda, which is a residium in some chemical manufacturing processes, for instance, in the production of nitric acid can often be advantageously employed for sulphate of soda and free acid.
To compare the expense of the employment of these substances, we must therefore observe that the sulphate of potash crystallizes without water, while the sulphate of soda contains 55·9 per cent, and the sulphate of magnesia 51·22 per cent of water, which is of course deoid of any value.
Finally, we must state that 100 parts of crystallized sulphate of soda are able to fix 30½ parts of sulphuric acid (of 668 B. s. w), and thus to form bisulphate of soda; or in other words, for every pound of sulphuric acid added to the bath, three pounds of crystals of sulphate of soda must be employed.
Muutama sana Suomenmaan puista: Kuusi.
Sanomia Turusta 14, 8.7.1851
Muutama sana Suomenmaan puista.
(Jatko 3:ta— 13:ten n:roon.)
Kuusi.
Kuusi ei kaswa juuri niin ylähälla pohjasessa kuin mänty taikka honka. Inarin järwen paikkakuntia ylempänä sitä ei siis hawata. Kuusen paras maa on kiwinen ja soranen, wähän sawen taikka mullan sekawa, kalwessa wuoren suojassa, hiukan lauhkea mutt'ei wetinen; lihotetussa, mullakkaassa taikka kalkinsekasessa maassa rupee sydän aikasin mätänemään; kuiwalla hietakankaalla se ei kaswa. Poltinpuiksi hakataan se jo 30 wuotisena, siemeniä saadaan 70 ajastaikasesta, ja 100 taikka 150 ajastaikanen on kelwollinen tapannoiksi; 200 ikäsenä on se wielä tuorre. Kuusi kukostaa Touko- taikka Kesä-kuussa, ja siemen on tuleentunut seuraawassa Marraskuussa. Siemen-käwyt eli törtöset kootaan Joulun aikaan taikka ennen Maaliskuuta, kuiwataan ja siemen kylwetään samalla lailla kuin männynkin, josta tämän edellisessä numerossa on neuwottu. Käpyjen eli törtösten kuiwaamisessa tulee karttaa ylöllistä kuumuutta. Parahultanen kuumuus nähdään, jos käpyjen sekaan pannaan wähänen astia talia; niin pian kuin tali rupee sulaamaan, on lämmintä pois päästettäwä niin paljon että tali rupee taas hyytymään. Koskei kuusi kaswa siementä muuta kuin
joka 4 taikka 5:des wuosi; niin tulee siittä ajasta ottaa waaria, jona sitä saadaan. Siemen säästyy myös käwyissäkin itäwänä, tuulisessa kylmässä huoneessa, 3, 4 wuotta, kuitenkin on nuori siemen paljoa parempi wanhaa. Kewä kylwö on parempi kuin syyskylwö, ja tulee taimelle 4 taikka 6:den wiikon takaa; syyskylwö tulee maalle kewäällä, sitte wasta kuin ilmat owat lämminneet. Siemen sekotettakoon maahan neljännenosan tuuman sywyyteen.
Kuusen neulasista tehdään Norrjassa hewosen ja karjan ruokaa seuraawalla lailla: Keskunkertasista kuusista katkotaan haarojen latwat Helmi-kuussa, jollon kuusen-neste on juoksussa ylähälle, ja lakataan sitte kirweellä niin lyhyiksi, ett'eiwät ole yli 3:men tuuman mittasia. Nämät hakatut neulaset pannaan ammeeseen wedessä likoomaan pihasta, yhdeksi taikka kahdeksi wuorokautta, jonka perästä wesi juoksutetaan elikkä kaadetaan pois. — Näitä neulasia karjalle antaissa pannaan puoliksi peluja sekaan, taikka pelujen puutteessa jauhoja elikkä pienennettyjä perunoita. Lihan- taikka kalan-suolawesi (laukka), elikkä paljaat suolatkin, tekewät tämän silpun maukkaammaksi ja terweellisemmäksikin elukoille. - Neulasia ei lioteta enempää erältä, kuin yhden päiwän tarpeet; sillä toiseen päiwäan säästetyt kadottaawat woimansa ja makunsa. Sen werran kuin elukka yhtenä taikka puolenatoista tuntina jaksaa syödä, annetaan erällä eteen, mutt'ei enempää. -- Jos elukka tulee tästä kowalle, niin wahetään neulasia ja lisätään suolasuutta.
Ha'on neulasista keitos on hywä juottaa yskäselle elukalle, sitte kuin räkä on ruwennut juoksemaan. — Langat ja liina, elikkä palttina, tuleewat pitäwimmiksi
ja walkeneewat paremmin walkenemaan pantuna, jos niitä keittäissä on kuusen-hakoa padan pohjalla. — Käwyt elikkä törtöset antaawat ruskean paineen, jos painettansa keitetään rikkisurwottujen käpyjen seassa wedessä, ja sen perästä koiwun-tuhasta keitetystä wäkewässä lipeässä. — Kuusen pihkaa pureskeleminen lujenta hampaat, puhdistaa ikenet ja estää kerpuukin. — Kuusen juuret auttaawat köyden werosta siteiksi ja wauloiksi; niistä palmikoidaan myöskin koppia.
(Jatketaan.)
Muutama sana Suomenmaan puista.
(Jatko 3:ta— 13:ten n:roon.)
Kuusi.
Kuusi ei kaswa juuri niin ylähälla pohjasessa kuin mänty taikka honka. Inarin järwen paikkakuntia ylempänä sitä ei siis hawata. Kuusen paras maa on kiwinen ja soranen, wähän sawen taikka mullan sekawa, kalwessa wuoren suojassa, hiukan lauhkea mutt'ei wetinen; lihotetussa, mullakkaassa taikka kalkinsekasessa maassa rupee sydän aikasin mätänemään; kuiwalla hietakankaalla se ei kaswa. Poltinpuiksi hakataan se jo 30 wuotisena, siemeniä saadaan 70 ajastaikasesta, ja 100 taikka 150 ajastaikanen on kelwollinen tapannoiksi; 200 ikäsenä on se wielä tuorre. Kuusi kukostaa Touko- taikka Kesä-kuussa, ja siemen on tuleentunut seuraawassa Marraskuussa. Siemen-käwyt eli törtöset kootaan Joulun aikaan taikka ennen Maaliskuuta, kuiwataan ja siemen kylwetään samalla lailla kuin männynkin, josta tämän edellisessä numerossa on neuwottu. Käpyjen eli törtösten kuiwaamisessa tulee karttaa ylöllistä kuumuutta. Parahultanen kuumuus nähdään, jos käpyjen sekaan pannaan wähänen astia talia; niin pian kuin tali rupee sulaamaan, on lämmintä pois päästettäwä niin paljon että tali rupee taas hyytymään. Koskei kuusi kaswa siementä muuta kuin
joka 4 taikka 5:des wuosi; niin tulee siittä ajasta ottaa waaria, jona sitä saadaan. Siemen säästyy myös käwyissäkin itäwänä, tuulisessa kylmässä huoneessa, 3, 4 wuotta, kuitenkin on nuori siemen paljoa parempi wanhaa. Kewä kylwö on parempi kuin syyskylwö, ja tulee taimelle 4 taikka 6:den wiikon takaa; syyskylwö tulee maalle kewäällä, sitte wasta kuin ilmat owat lämminneet. Siemen sekotettakoon maahan neljännenosan tuuman sywyyteen.
Kuusen neulasista tehdään Norrjassa hewosen ja karjan ruokaa seuraawalla lailla: Keskunkertasista kuusista katkotaan haarojen latwat Helmi-kuussa, jollon kuusen-neste on juoksussa ylähälle, ja lakataan sitte kirweellä niin lyhyiksi, ett'eiwät ole yli 3:men tuuman mittasia. Nämät hakatut neulaset pannaan ammeeseen wedessä likoomaan pihasta, yhdeksi taikka kahdeksi wuorokautta, jonka perästä wesi juoksutetaan elikkä kaadetaan pois. — Näitä neulasia karjalle antaissa pannaan puoliksi peluja sekaan, taikka pelujen puutteessa jauhoja elikkä pienennettyjä perunoita. Lihan- taikka kalan-suolawesi (laukka), elikkä paljaat suolatkin, tekewät tämän silpun maukkaammaksi ja terweellisemmäksikin elukoille. - Neulasia ei lioteta enempää erältä, kuin yhden päiwän tarpeet; sillä toiseen päiwäan säästetyt kadottaawat woimansa ja makunsa. Sen werran kuin elukka yhtenä taikka puolenatoista tuntina jaksaa syödä, annetaan erällä eteen, mutt'ei enempää. -- Jos elukka tulee tästä kowalle, niin wahetään neulasia ja lisätään suolasuutta.
Ha'on neulasista keitos on hywä juottaa yskäselle elukalle, sitte kuin räkä on ruwennut juoksemaan. — Langat ja liina, elikkä palttina, tuleewat pitäwimmiksi
ja walkeneewat paremmin walkenemaan pantuna, jos niitä keittäissä on kuusen-hakoa padan pohjalla. — Käwyt elikkä törtöset antaawat ruskean paineen, jos painettansa keitetään rikkisurwottujen käpyjen seassa wedessä, ja sen perästä koiwun-tuhasta keitetystä wäkewässä lipeässä. — Kuusen pihkaa pureskeleminen lujenta hampaat, puhdistaa ikenet ja estää kerpuukin. — Kuusen juuret auttaawat köyden werosta siteiksi ja wauloiksi; niistä palmikoidaan myöskin koppia.
(Jatketaan.)
Turkkilaisten mattojen walmistus Suomessa.
Päivän Uutiset 28, 3.2.1888
Senaatti on wärjäri M. Rynén'ille käsityörahastosta myöntänyt 8,000 mk:n lainan sekä senaatin käytäntörahoista 4,000 mk:n awun kutomis- ja wärjäystehtaan perustamiseksi turkkilaisten mattojen walmistusta warten. Sitä paitsi on hra Rynén'ille kolmen wuoden ajaksi myönnetty wuodessa 1,000 markkaa kotiteollisuusrahoista, jota wastaan hra Rynén on welwollinen antamaan wiidelle oppilaalle opetusta taidostaan.
(Hbl.)
Senaatti on wärjäri M. Rynén'ille käsityörahastosta myöntänyt 8,000 mk:n lainan sekä senaatin käytäntörahoista 4,000 mk:n awun kutomis- ja wärjäystehtaan perustamiseksi turkkilaisten mattojen walmistusta warten. Sitä paitsi on hra Rynén'ille kolmen wuoden ajaksi myönnetty wuodessa 1,000 markkaa kotiteollisuusrahoista, jota wastaan hra Rynén on welwollinen antamaan wiidelle oppilaalle opetusta taidostaan.
(Hbl.)
24.8.08
Tietoja jokapäiwäisessä elämässä tawattawista aineista. 11. Kalkki.
Oulun Wiikko-Sanomia 51, 24.12.1852
On eräs mineraali, joka tawataan ei ainoastansa maassa kalkkikiwissä ja wuorissa, mutta myös yleisesti koko eläin- ja kaswain-piirissä. Eläinten luissa, näkin kengissä, simpukkain ja munan kuorissa j. n. e. on paljo kalkkia. Kalkkikiwiä poltetaan tulessa, ja kun niille sitte waletaan wettä, murenewat ne jauhoksi. Kalkkia kaiwataan muuraustöihin ja muihinkin tarpeisiin.
On eräs mineraali, joka tawataan ei ainoastansa maassa kalkkikiwissä ja wuorissa, mutta myös yleisesti koko eläin- ja kaswain-piirissä. Eläinten luissa, näkin kengissä, simpukkain ja munan kuorissa j. n. e. on paljo kalkkia. Kalkkikiwiä poltetaan tulessa, ja kun niille sitte waletaan wettä, murenewat ne jauhoksi. Kalkkia kaiwataan muuraustöihin ja muihinkin tarpeisiin.
Ohjaus kotitarpeita warten walmistettujen myrkyttömän wärien Jälleenmyyjille
Ohjaus kotitarpeita warten walmistettujen myrkyttömän wärien
Jälleenmyyjille
C. M. Otto & C.
Helsingissä.
Helsingissä,
Helsingin Kirjapaino-yhtiön Kirjapainossa,
1881.
[---]
Jokaisen oikean paketin täytyy olla warustettu meidän toiminimi-merkillä C. M. Otto & C:o Helsinki, josta otettakoon tarkkaan waarin, sillä kaupassa löytyy myös wäripaketteja (erilaisila merkeillä ja ilman merkkiä) joiden sisältö on sangen wähäarwoisesta laadusta.
Seuraawia waihewärejä myömme paketeissa à 25 wähittäin.
Mustaa
Kahwiruunista
**Engl. tummanwihreää
[Koskee kolmea ylläolevaa:] Erittäin sopiwat tummempien ja waaleampain naiswaatteiden wärjäyksiin, kaikista kankaista, sekä willalankojen y. m. Peitto seuraa pakettia.
Tummanharmaata
* Hopeanharmaata
Sinipunerwaa
Punanpunerwaa
Bismarckruunista
Kuosiruunista
*Kokenillipunaista
[Koskee seitsemää ylläolevaa:] Sopiwat waaleampain waatteiden wärjäämiseen.
Wihreänsinertäwää
Wihreänkellahtawaa
Keltaista
** Turkinpunaista
[Koskee yhtätoista ylläolevaa:] Willa ja silkki wärjäytyy näillä suorastaan, ilman lisäämistä, jota wastaan pumpuli, puoliwilla ja palttina wärjäytywät ainoastaan silloin kun niitä jo ennen on peitottu yleispeitolla.
**Kiinan sinistä
**Merisinistä
[Koskee kahta ylläolevaa:] Sininen rikkihapon kanssa wärjää täydellisemmin ja pysywäisesti. Sininen ilman rikkihapotta on mukawampi wärjätä, kuitenkaan ei täten tule yhtä täydelliseksi, kestäwäksi ja selwäksi.
Wärjääwät ainoastaan willaa ja silkkiä.
Tulipunaista.
Punakeltaista.
**Tummansinistä.
* Yhdellä tähdellä * merkityt waihewärit owat nykyjään keksityt.
** Kahdella tähdellä ** merkityt waihewärit owat nykyjään paljon parannetut kestäwyyden, puhtauden ja kauneuden suhteen.
Jokaiseen erityiseen wäripakettiin on tarkkaan merkitty mitenkä paljon itsekullakin paketilla woipi wärjätä.
Kaikki wäripaketit owat siten walmistetut että kaikilla waihewäreillä woidaan wärjätä ilman rikkihapotta.
Yleispeittoa tarwitaan ainoastaan pumpulia ja palttinaa wäjätessä jollakin wärilajilla hopeanharmaasta lähtien keltaiseen saakka, muutoin ei, siis ei koskaan willaa wärjätessä. Sitä saadaan paketeissa à 15 penniä wähittäin.
[---]
Ennen wärjäämistä owat kaikki wärjättäwät tawarat pestäwät lämpimässä suopawedessä ja senjälkeen puhtaassa wedessä huuhdottawat.
Wärjäämisiin owat sade- ja jokiwesi sopiwimpia, etenkin Kiinan sinisellä wärjättäessä on joki- tahi sadewesi wälttämättömästi käytettäwä.
Raswapilkut owat ennen wärjäämistä betsinillä poistettawat.
Puhtaasti walkeata, siis wärjäämätöntä tawaraa woipi wärjätä jokaisella waihewärillä.
Ennen wärjättyä waalennutta tawaraa wärjätään siten, esim. sininen tawara wärjätään jälleen siniseksi ja tummemman punertawa, tummanwihreä musta eli ruuninen wärjätään punakeltaisella.
Wihreä tawara wärjätään jälleen wihreäksi, Kahwiruuniseksi tahi mustaksi.
Punainen tawara wärjätään jälleen punaiseksi, punan punertawaksi, Kahwiruuniseksi eli mustaksi.
Keltainen tawara woidaan wärjätä punakeltaiseksi, Kahwiruuniseksi, wihreäksi ja mustaksi, tahi tummansinistä käyttäen tummanwihreäksi.
Ruuninen tawara woidaan wärjätä joko jälleen ruuniseksi eli mustaksi.
Harmaa tawara woidaan wärjätä joko jälleen harmaaksi eli kahwiruuniseksi, mustaksi tahi tummanpunertawaksi.
Punertawa tawara wärjätään jälleen punertawaksi, kahwiruuniseksi tahi mustaksi.
Tummaksi wärjättyä tawaraa luonnollisesti ei woi wärjätä waaleammaksi, eikä punaista tawaraa keltaiseksi, wihreätä siniseksi, eikä wihreätä punertawaksi ja punaiseksi, eikä sinistä keltaiseksi ja punaiseksi j. n. e.
Wärjätyt waatteet owat aina silitettäwät kosteana ollessaan; jos niitä ai'otaan kiiltäwiksi, niin owat ne nurjapuoleltaan pyyhittäwät wampulla joka sitä ennen on kostutettu ohkoisessa Gummitragant-liu'oksessa ja wiimein silitettäwät.
Antaen teille yllämainitut ohjaukset, toiwomme me ette te meitä usein kunnioitatte uudistetuilla tilauksillanne ja sulkeudumme teidän suosioon.
Kunnioituksella
C. M. Otto & C:o
Helsinki, kesäkuu 1881.
Huomaa! (ilmoitus, maalari)
Laatokka 17, 28.2.1888
Ne, joilla on kesä-ajokaluissa maalaamista, pyydetään hywäntahtoisesti tuomaan niitä maalattawaksi, ennenkuin kesäkiireet tulewat. Nyt kuin on hywää aikaa maalareilla, woipi tehdä hywäksi sekä halwemmasta hinnasta.
Kunnioituksella
M. Wartiainen
Ne, joilla on kesä-ajokaluissa maalaamista, pyydetään hywäntahtoisesti tuomaan niitä maalattawaksi, ennenkuin kesäkiireet tulewat. Nyt kuin on hywää aikaa maalareilla, woipi tehdä hywäksi sekä halwemmasta hinnasta.
Kunnioituksella
M. Wartiainen
Käsitykset naisen kaunesta
Laatokka 17, 28.2.1888
Käsitykset naisen kaunesta owat, erilaiset näkyy seuraawista huomiosta. Europassa pidetään walkoisia hampaita kauniina, Japanissa keltaisia, Intiassa punaisia; Saksassa koettawat naiset saada hiwiällensä maidon ja weren wärin, Grönlannin naiset maalaawat itsensä sinisiksi ja wiherjäisiksi, Wenäjän naiset liidunwalkoisiksi. Persiassa ihaillaan taiwutettua nenää, Haistissa matalawartista, Wenäjällä tylppäkärkistä, Intiassa koukkupäistä nenää. Englannissa rakastetaan pitkiä, solakoita; Ranskassa pieniä, somia; Turkissa lihawia, paksuja; Itäwallassakin jo huomaa siinä suhteessa turkkilaista taipumusta, mutta siellä kuuluwat kaunottaret osaawan tuota runsaasta wiljaruoasta ja mukawasta elämäntawasta syntynyttä liiallisuutta muodostella, jota turkkilaiset eiwät ymmärrä. Siwistyneessä Europassa pidetään ruskeita, mustia ja waaleita hiuksia kauniina, Maarianien saarilla walkoisia, Turkissa punaisia. — Ei siis ole mitään yleistä kauneuden ihannetta maailmassa.
Käsitykset naisen kaunesta owat, erilaiset näkyy seuraawista huomiosta. Europassa pidetään walkoisia hampaita kauniina, Japanissa keltaisia, Intiassa punaisia; Saksassa koettawat naiset saada hiwiällensä maidon ja weren wärin, Grönlannin naiset maalaawat itsensä sinisiksi ja wiherjäisiksi, Wenäjän naiset liidunwalkoisiksi. Persiassa ihaillaan taiwutettua nenää, Haistissa matalawartista, Wenäjällä tylppäkärkistä, Intiassa koukkupäistä nenää. Englannissa rakastetaan pitkiä, solakoita; Ranskassa pieniä, somia; Turkissa lihawia, paksuja; Itäwallassakin jo huomaa siinä suhteessa turkkilaista taipumusta, mutta siellä kuuluwat kaunottaret osaawan tuota runsaasta wiljaruoasta ja mukawasta elämäntawasta syntynyttä liiallisuutta muodostella, jota turkkilaiset eiwät ymmärrä. Siwistyneessä Europassa pidetään ruskeita, mustia ja waaleita hiuksia kauniina, Maarianien saarilla walkoisia, Turkissa punaisia. — Ei siis ole mitään yleistä kauneuden ihannetta maailmassa.
Ilmoituksia (värjäri)
Kaiku 9, 2.3.1878
Kaikkea wärjärin-ammattiin kuuluwaa työtä, jonka ohessa myöskin kankaita ja sarkoja tampattawaksi, wastaan ottaa
J. Pahikainen
Kalajoella.
Monenlaisia wärjätyitä lankoja summissa ja wähittäin alennetulla hinnalla. Hinta-luetteloita lähetetään waadittaissa.
J. Pahikainen.
Kirjevaihtoa
Käsiteollisuus 3/1909
Toimitukselle:
Sekä "sällit" että vasta oppiin lähtevät ovat Käsiteollisuudelle kiitollisia siitä, että neuvojen osastossa on alettu maalaustyötäkin selvitellä. Kun ei suomenkielellä löydä mitään tätä alaa pohtivaa kirjaa, olisi suotavaa, että arc. Toimitus ainakin näin kysellessä opastaisi syvemmällekin ammatin salaisuuksiin. Tässä toivossa pyytäisin ammatti-maalarina saada jotain neuvoa siihen, miten itse-sekoittamilla valmisteilla voisi oksien hikoamisen estää. Tammikuun Käsiteollisuudessa mainittu lakka kun tavallista suuremmissa maalaustöissä tulee suhteellisesti kalliiksi.
Ammatti-maalari
Vastaus edelliseen. Niin syvällisiksi kuin arc. maalari toivoo, emme tätä maalausopastusta ahtaan tilan vuoksi lehdessämme voi ulottaa. Kuten toisessa paikassa lehteämme mainitaan, on tulossa sarja ammatillisia tietokirjoja ja meillä on mieleinen tilaisuus tässä mainita, että kelvollinen maalauksen käsikirjakin ton jo näitten joukkoon suunniteltuna.
Mitä kysyttyyn oksain kuolettamiseen tulee, kehoittaisimme koettamaan kalkkiseoksen sivelemistä oksille, mikä aines kuivettuaan tietysti pois raapitaan. Kalkin pitäisi kuivaessaan imeä tärpätti-ainetta oksasta itseensä.
Toimitus.
Toimitukselle:
Sekä "sällit" että vasta oppiin lähtevät ovat Käsiteollisuudelle kiitollisia siitä, että neuvojen osastossa on alettu maalaustyötäkin selvitellä. Kun ei suomenkielellä löydä mitään tätä alaa pohtivaa kirjaa, olisi suotavaa, että arc. Toimitus ainakin näin kysellessä opastaisi syvemmällekin ammatin salaisuuksiin. Tässä toivossa pyytäisin ammatti-maalarina saada jotain neuvoa siihen, miten itse-sekoittamilla valmisteilla voisi oksien hikoamisen estää. Tammikuun Käsiteollisuudessa mainittu lakka kun tavallista suuremmissa maalaustöissä tulee suhteellisesti kalliiksi.
Ammatti-maalari
Vastaus edelliseen. Niin syvällisiksi kuin arc. maalari toivoo, emme tätä maalausopastusta ahtaan tilan vuoksi lehdessämme voi ulottaa. Kuten toisessa paikassa lehteämme mainitaan, on tulossa sarja ammatillisia tietokirjoja ja meillä on mieleinen tilaisuus tässä mainita, että kelvollinen maalauksen käsikirjakin ton jo näitten joukkoon suunniteltuna.
Mitä kysyttyyn oksain kuolettamiseen tulee, kehoittaisimme koettamaan kalkkiseoksen sivelemistä oksille, mikä aines kuivettuaan tietysti pois raapitaan. Kalkin pitäisi kuivaessaan imeä tärpätti-ainetta oksasta itseensä.
Toimitus.
23.8.08
To Color Scarlet.
Scientific American 9, 25.2.1865
A correspondent of the Prairie Farmer thus speaks of her method of dyeing scarlet. Similar recipes have been frequently published in the SCIENTIFIC AMERICAN, but there are, doubtless, new readers who will be glad to learn the process:-
"Take one oz. cochineal, two oz. solution of tin, one half oz. cream of tartar. Take soft water enough to cover the goods, and make it boil, then add the cochineal. In five minutes after put in the solution to tin, and in five minutes more put in the cream tartar; ten in five minutes more put in the goods, and boil till the water is clear. This is intended for one pound of yarn. Tin or brass kettle should be used.
"For coloring green, I put 2oz. indigo into 4oz. oil vitriol (sulphuric acid), about two weeks before I want to color; shake well every day. When ready for coloring, I make a strong decoction of black oak bark sufficient to wet what I design to color; to this add one pound of alum to every eight pounds of yarn, stirring until all the alum is dissolved. Then pour in the mizture of indigo till I think I have it of the shade desired. The put in the yarn as much at once as I can - let it be over the fire 25 or 30 minutes; then lift it out to air a few minutes - return it to the kettle and let it simmer three hours, stirring it frequently. I think two ounces of indigo will color 10 pounds of yarn deep green and five pounds pale green. The pale green is managed in the same way, only use a less quantity of indigo.
A correspondent of the Prairie Farmer thus speaks of her method of dyeing scarlet. Similar recipes have been frequently published in the SCIENTIFIC AMERICAN, but there are, doubtless, new readers who will be glad to learn the process:-
"Take one oz. cochineal, two oz. solution of tin, one half oz. cream of tartar. Take soft water enough to cover the goods, and make it boil, then add the cochineal. In five minutes after put in the solution to tin, and in five minutes more put in the cream tartar; ten in five minutes more put in the goods, and boil till the water is clear. This is intended for one pound of yarn. Tin or brass kettle should be used.
"For coloring green, I put 2oz. indigo into 4oz. oil vitriol (sulphuric acid), about two weeks before I want to color; shake well every day. When ready for coloring, I make a strong decoction of black oak bark sufficient to wet what I design to color; to this add one pound of alum to every eight pounds of yarn, stirring until all the alum is dissolved. Then pour in the mizture of indigo till I think I have it of the shade desired. The put in the yarn as much at once as I can - let it be over the fire 25 or 30 minutes; then lift it out to air a few minutes - return it to the kettle and let it simmer three hours, stirring it frequently. I think two ounces of indigo will color 10 pounds of yarn deep green and five pounds pale green. The pale green is managed in the same way, only use a less quantity of indigo.
Neuvojen osasto: Maalaus
Käsiteollisuus 3/1909
Maalaus:
(Jatkoa edelliseen.)
Laastaaminen ("skoklaus"). Sen jälkeen kun pohjaväri on hyvin kuivunut, ryhdytään kitti-aineella tasoittamaan eli laastaamaan maalattavan esineen pinnalla vielä löytyviä pienempiä tai suurempia epätasaisuuksia.
Öljyvärimaalauksessa valmistetaan kitti tavallisesti keitetyn pellavaöljyn ja liitujauhon sekoituksesta sakeaksi taikinaksi muokkaamalla. Yhtenä möhkäleenä ei ole syytä muokata suurempaa kuin 1-2 kg. painoista erää. Mitä kauvemman kittiä vanutetaan ja lopuksi puukurikalla taotaan, sitä joustavampaa siitä tulee. Vedessä käytettäviin paikkoihin pannaan lyijyvalkoista tai mönjää. - Kun lyijyvalkoinen on myrkyllistä ainetta, on tämmöistä kittiä valmistaessa varovaisuutta noudatettava ja vatkauksen jälkeen hyvästi kädet pestävä.
Öljykittiä voi säilyttää kelvollisena useita päiviä, semminkin, jos se on ollut öljyyn kostutetun kankaan sisässä. Syytä on kuitenkin sitä muokata aina ennen käyttämistä.
Kittiä puristetaan maalattavan esineen pintaan leveillä, mutta ohkaselta puoleltaan teräväpäisillä puulastoilla levitelle. Liika kitti kaapitaan lastalla pois.
Kittiaineen täydellisesti kuivuttua hiotaan laastattu pinta mahdollisimman sileäksi. Tämä tapahtuu joko 1) kuiviltaan, 2) veden tai 3) öljyn kanssa.
Laastatun tai tavallisen maalipinnan kuiviltaan hiominen toimitetaan tavallisesti lasipaperilla. Varsinkin jos hiottava pinta on myrkyllisten väriainesten sekaista, on tällöin suun ja sierainten eteen sidottava puhdas pesusieni estämään hioessa syntyvän pölyn joutumista hengityselimiin.
Veden kanssa hioessa käytetään hioma-aineena hohkakiveä (bimpsten) kappaleena tai jauhona. Hohkakivikappaleella käy hiominen sitä vateen kastamalla, jauholla hiotaan edullisemmin, sitä puukappaleeseen kiinnitetylle huovalle ripottelemalla.
Öljyn kanssa hiotaan siten, että esineen pinnalle sivellään ohkasesti pohjavärin laatuista seosta ja sitten heti tuoreeltaan hohkakivellä hangataan. Tätä kutsuvat maalarit "sliptryykkaukseksi". - Jos oikeen sileää pintaa tahdotaan saada aikaan, käytetään öljyhionnassa tärpättiöljyä pellava-öljyn asemesta.
(Jatketaan.)
Maalaus:
(Jatkoa edelliseen.)
Laastaaminen ("skoklaus"). Sen jälkeen kun pohjaväri on hyvin kuivunut, ryhdytään kitti-aineella tasoittamaan eli laastaamaan maalattavan esineen pinnalla vielä löytyviä pienempiä tai suurempia epätasaisuuksia.
Öljyvärimaalauksessa valmistetaan kitti tavallisesti keitetyn pellavaöljyn ja liitujauhon sekoituksesta sakeaksi taikinaksi muokkaamalla. Yhtenä möhkäleenä ei ole syytä muokata suurempaa kuin 1-2 kg. painoista erää. Mitä kauvemman kittiä vanutetaan ja lopuksi puukurikalla taotaan, sitä joustavampaa siitä tulee. Vedessä käytettäviin paikkoihin pannaan lyijyvalkoista tai mönjää. - Kun lyijyvalkoinen on myrkyllistä ainetta, on tämmöistä kittiä valmistaessa varovaisuutta noudatettava ja vatkauksen jälkeen hyvästi kädet pestävä.
Öljykittiä voi säilyttää kelvollisena useita päiviä, semminkin, jos se on ollut öljyyn kostutetun kankaan sisässä. Syytä on kuitenkin sitä muokata aina ennen käyttämistä.
Kittiä puristetaan maalattavan esineen pintaan leveillä, mutta ohkaselta puoleltaan teräväpäisillä puulastoilla levitelle. Liika kitti kaapitaan lastalla pois.
Kittiaineen täydellisesti kuivuttua hiotaan laastattu pinta mahdollisimman sileäksi. Tämä tapahtuu joko 1) kuiviltaan, 2) veden tai 3) öljyn kanssa.
Laastatun tai tavallisen maalipinnan kuiviltaan hiominen toimitetaan tavallisesti lasipaperilla. Varsinkin jos hiottava pinta on myrkyllisten väriainesten sekaista, on tällöin suun ja sierainten eteen sidottava puhdas pesusieni estämään hioessa syntyvän pölyn joutumista hengityselimiin.
Veden kanssa hioessa käytetään hioma-aineena hohkakiveä (bimpsten) kappaleena tai jauhona. Hohkakivikappaleella käy hiominen sitä vateen kastamalla, jauholla hiotaan edullisemmin, sitä puukappaleeseen kiinnitetylle huovalle ripottelemalla.
Öljyn kanssa hiotaan siten, että esineen pinnalle sivellään ohkasesti pohjavärin laatuista seosta ja sitten heti tuoreeltaan hohkakivellä hangataan. Tätä kutsuvat maalarit "sliptryykkaukseksi". - Jos oikeen sileää pintaa tahdotaan saada aikaan, käytetään öljyhionnassa tärpättiöljyä pellava-öljyn asemesta.
(Jatketaan.)
E. C. Gernandt: Hienompien värien, lakkojen ja vernissojen osasto (mainos, esite)
E. C. Gernandt, Helsinki.
Sähkö-osoite: "Gernandt"
Aleksanterinkatu 26. (Kesäkuun 1 p:stä 1897: Kasarminkatu 34.)
Telefooni 1321.
Hienompien värien, lakkojen ja vernissojen osasto.
Huom. Pyynnöstä lähetetään ilmaiseksi ja postivapaasti suomalainen tahi ruotsalainen seikkaperäinen selitys kaikista valmisteistani.
Paljottain ostettaessa edullinen aluennus sopimuksen mukaan. Pyytäkää erityistarjouksia!!
Jo kauan harjoittamani asfalttiteosten valmistuksen ohessa olen viime vuosina ruvennut täällä valmistamaan ja myymään useita hienompia väri-, vernissa- ja lakkalaitteita. Monivuotisten tutkimusten nojalla tämän teollisuuden pääpaikoissa, Ranskassa, Saksassa, Englannissa ja Amerikassa, ja täten saavuttamieni kokemusteni nojalla tämän lajin kaikissa yksityiskohdissa on minulla onni olla tienraivajana tässä maassa muutamille tärkeimmille tähän alaan kuuluvista haaroista, joita ennen poikkeuksetta tuotettiin ulkomailta. Siten olen minä vieläkin ensimmäisenä ja ainoana valmistajana niinkin välttämättömille tarveaineille kuin esim. emaljivärit ja lattiankiilloitusvärit, ja vaikkakin minä kopaali- ja spriilakkojen alalla en ole täällä esiintynyt ensimmäisenä valmistajana, voin kumminkin huoletta asettaa valmisteeni verrattavaksi vanhimpien ja paraisen tuotteiden kanssa mitä koti- tahi ulkomailla valmistetaan. Kaikkien valmisteideni kelvollisuudesta menen mitä laajimpaan takaukseen. Mitä hintoihin tulee, voin minä - etupäässä sen vuoksi että tulli raaka-aineista joko on aivan mitätön tahi kokonaan vapaa, jota vastoin valmiista tuotteista on hyvin korkea tulli - asettaa ne melkoista huokeammiksi kuin samallaista ulkomaalaisista tavaroista. Kaikkia näitä tavaroita on aina varastossa, ja toimitan arvoisat tilaukset ensitilassa.
Monen väristä emaljiväriä
värikartan mukaan, joka lähetetään pyydettäessä ilmaiseksi ja postivapaasti.
Näitä kotimaisia, paraitten englantilaisten tuotteiden kanssa täysin yhdenveroisia emaljivärejä voi käyttää kuka tahansa; ne kuivavat varsin nopeasti erittäin kestäväksi porsliinimaiseksi lasitukseksi, säilyttäen kauniin peilikirkkauden. Niinhyvin nämät arvokkaat ominaisuudet kuin näiden värien mukava paikkaus pieniin patenttitölkkiin, tekevät ne erittäin käytännöllisiksi esim. kaikkiin kodeissa tarvittaviin maalaustöihin, johon ne ovat melkoista edullisemmat kuin paljon huonommat ja suhteellisesti hyvin vähän helpommat liinaöljyvärit.
Hinta kaikille värivivahduksille läkki-astioissa
à 25 kg netti astioineen kilolle # 3:25
à 10 " " " " " 3:45
à 5 " " " " " 3:60
à 1 " " " astialta " 3:75
à ½ " " " " " 2:-
à ¼ " " " " " 1:-
Värillistä pestävää Emaljilasitusta
kahdeksassa värivivahduksessa erityisen kartan mukaan
myydään täysin valmiina maalaamiseen; se antaa erittäin kiiltävän ja kestävän lasikovan emaljipeitteen. Emaljilasitus soveltuu katon ja seinien sisäpuoliseen maalaukseen kaikissa huoneustoissa, joissa tahdotaan puhdasta, valoisaa ja hyvää ilmaa; se on sekä terveydellisessä suhteessa että somuutensa puolesta voittamatonta sivellysainetta. Sitä käytetään muun ohessa edullisesti asuinhuoneissa tapettien asemasta jolloin seinät, joita aina voi pestä puhtaaksi, saavat kiiltävän, kauniin ja kestävän pinnan ikäänkuin olisivat porsliinilla silatut.
Menekki: 1 kilo Emaljilasitusta riittä noin 12 à 15 neliömetrin siveltämiseen yhteen kertaan.
Hinta astioissa à 100 kg netto (astia ilmaiseksi) kg # 2:75
" " à 50 " " " " " " 2:85
" " à 25 " " " " " " 2:85
" " à 5 " " " " " " 3:-
Meijeri- ja Panimo-Emaljiväri,
jota myöskin on useasta eri väriä, erityisen värikartan mukaan, on valmistettu täyttämään niitä vaatimuksia, joita hajuttomuuteensa, puhtauteensa, siisteyteensä ja kosteudesta pilaatumattomuuteensa nähden asetetaan väreille etenkin meijereissä. Se muodostaa kivikovan, kiiltävän ja sileän väripinnan, joka ei anna minkäänlaista hajua kun väri on saanut kuivaa pari tuntia. Se kestää happoja ja kestää pestä kuin kausein tahansa.
Menekki: 1 kilo peittää yhdellä siveltämisellä noin 12 neliömetriä.
Hinta astioissa à 50 kiloa netto astioineen, kilolta # 2:60
" " à 25 " " " " " 2:70
" " à 5 " " " " " 2:80
Konelasitusta.
Tämä väri, jota myydään samoissa värivivahduksissa kuin yllämainituita Emaljivärejäkin, kestää sekä kovaa kuumuutta että suolaista vettä, ja soveltuu siis etenkin höyryputkien ja muiden kuumuudelle alttiina olevien koneosien maalaamiseen, meijeritarpeiden ulkopuoliseen siveltämiseen, kylpyvannaiden maalaamiseen (lämmin vesi ei nimittäin vahingoita väriä) y. m.
Hinta astioissa à 50 kg netto astioinen kilolta # 3:35
" " à 25 " " " " " 3:40
" " à 5 " " " " " 3:60
Merikivi-Lattiakiilloitusväriä
harmaissa, keltaisissa ja ruskeissa värivivahduksissa värikartan mukaan, joka pyydettäessä lähetetään ilmaiseksi ja postivapaasti.
Tähän saakka käytetystä tavasta maalata asuinhuoneen lattiat liinaöljyvärillä, joka sitten on päällystetty jollain kopaalilakalla, on se haitta , että huonetta ei voi käyttää noin viikon ajalla, jonka väri ja lakka tarvitsee kuivaakseen, jota paitsi maalaus tullakseen kunnollisesti tehdyksi on ammattimiehen tehtävä. Merikivi-lattiakiilloitusvärillä, joka myydään heti käyttökelpoisessa kunnossa, erittäin hienoksi jauhettuna ja peittämisvoimaisena, sitävastoin voi kuka tahansa aina lyhyessä ajassa tehdä siistiä ja kestävää työtä helposta hinnasta. Merikivilattiakiilloitusväri on valmistettu aivan puhtaasta sekoittamattomasta luonnollisesta merikivestä, joka on tunnustettu kovimmaksi, kulutusta kestävimmäksi ja kiiltävimmäksi kopaalilajiksi, ja joka senvuoksi kestävyytensä ja muotonsa vuoksi voittaa kaikki liinaöljyvärit ja kopaalilakat. Lattiakiilloitusväri aintaa - kuten jo mainittiin - samalla värillisen ja peilikirkkaan kovan pinnan, joka tekee kokonaan tarpeettomaksi muuten tarpeellisen vaivalloisen vernissauksen ja lakeerauksen jälestäpäin. Kun väri on kuivanut (se kestää tavallisesti ainoastaan kaksi tuntia) ja kovettunut, voi huonetta jälleen käyttää. Lattiakiilloitusväri on melkein yhtä kestävää kulutusta vastaan kun nuo monin kerroin kalliimmat linoleummatot, eikä sillä maalaaminen vie enämpi aikaa kuin lattian peittäminen näillä matoillakaan. 1 kilo peittää yhteen kertaan voideltaessa noin 12 neliömetriä.
Hinta kilolta astioissa à 50 kg netto astioineen # 2:75
" " " à 5 " " " " 2:85
" " " à 1 " " " " 3:-
Kopaali-, Lattia- ja Huonekalulakkoja
(sisäpuolisia töitä varten)
Kaikki nämät lakat ovat valmistetut paraimmista raaka-aineista, sekä ovat erinomaisen nopeasti kuivavia, kovia, kestäviä ja erittäin kiiltäviä, joista omaisuuksista minä menen täydelliseen takaukseen. Kaikki lakat pidetään englantilaisen menettelytavan mukaan varastossa vähintäin puolen vuotta ennenkuin ne päästetään kauppaan, jonka kautta ne tulevat melkoista käytännöllisemmiksi. Kuten tunnettu riipuu englantilaisten lakkojen etevämmyys etupäässä juuri niiden asianmukaisesta varastossa pidosta, ja seuraamalla samaa menettelytapaa on minun onnistunut saada lakkani ei ainoastaan erittäin kirkkaiksi ja ehdottomasti puhtaiksi, maan myöskin nopeasti kuivaviksi, koviksi ja kiiltäviksi. Lakat kuivuvat täydellisesti tekoltumatta 6-12 tunnissa.
Vaalea kopaalilakka (valkeaksi maalattujen pintojen lakeeraamiseen) gallonilta # 16:- kilolta " 3:70
Kopaalilakka A, erittäin hieno, hyvin vaalea " " 11:- " " 2:45
sam. B, " " 10:- " " 2: 20
sam. C, " " 9:- " " 1:95
Lattialakka A, " " 11:- " " 2:45
sam. B, " " 10:- " " 2:20
sam. C, " " 9:- " " 1:95
Huonekalulakka A, " " 12:- " " 2:70
sam. B, " " 11:- " " 2:45
Prima Xerotine.
Parasta kuivattamisainetta kylmänä sekoitettavaksi liinaöljyn tahi liinaöljyväreihin. Hinta gallonilta # 9:50; kilolta # 2:10.
Oksa-vernissaa.
Kun tällä vernissalla voitelee oksankohdat puussa, kosteat paikat seinissä, terva- ja rasvapilkut, peittyvät ne niin etteivät näy maalin läpi. Hinta gallonilta # 16:60, litralta # 2:50.
Vaaleata ja Ruskeata Polituuria
Tällä työtä säästävällä polituurilla saavutetaan erinomaisia tuloksia puuta poleeratessa, joilloin se hämmästyttävän lyhyessä ajassa saa kovan peilikirkkaan pinnan. Työtapa on tavallinen.
Hinta Ruskealta Polituurilta laatikoissa sisältävät 35/1, 50/2 tahi 100/4 pulloa laatikolta # 17;50.
" sam. sam. astioissa " 15 litrasta eteenpäin litralta " 1:80.
" Vaaleata Polituuria laatikoissa " 35/1, 50/2 tahi 100/4 pulloa laatikolta " 35:-
" sam. sam. astioissa " 15 litrasta eteenpäin litralta " 4:-.
Vaalea ja Musta Spriilakka,
parasta, ranskalaisen kanssa yhdenveroista lajia. Kuivaa silmänräpäyksessä kovaksi, kiiltäväksi ja kestäväksi pinnaksi. On mitä edullisinta käyttää kaikenlaisten nahka-, puu- ja metalliteosten vernissaukseen, suutarin ja nikkarin töihin y.m.
Hinta Mustalta Spriilakalta laatikoissa sisältävät 25/1, 50/2 tahi 100/4 pulloa laatikoita # 28:-
" sam. sam. astioissa " 15 litrasta eteenpäin litralta " 3:50
" Valkoiselta Spriilakalta laatikoissa " 25/1, 50/2 tahi 100/4 pulloa laatikoita # 30:-
" sam. sam. astioissa " 15 litrasta eteenpäin litralta " 3:60
---------------------------
Yllämainituita tavaroita - samoin kuin muitakin teoksiani - on saatavana joko suorastaan varastostani Helsingissä kuin myöskin seuraavilta herroilta jälleenmyyjiltä allanimitetyissä kaupungeissa:
Hamina: M. Könönen
Hankoniemi: Mandellöf & C:o.
Heinola: Niilo Helander.
Hämeenlinna: A. Gust. Skogster.
Joensuu: H. Pääkkönen-
Jyväskylä: J. V. Sahlstein.
Kaskinen: C. D. Rehnström.
Kemi: Wuoti & Tuhkanen.
Kotka: Cademius & Grahn.
Kristinankaup.: Konrad Sundman.
Kuopio: Strömsdal'in Tehtaan Rantakauppa.
Lahti: Arndt Koskinen. Aug. Veltheim.
Lappeenranta: A. G. Ruotzi.
Lovisa: S. Korelin.
Marianhamina: Frans Jaatinen. S. Rostén. J. O. Rotberg.
Mikkeli: K- Rännmark.
Naantaali: Osk. Marjanen.
Oulu: Gustaf Hägg & C:o. J. W. Lillqvist.
Pietarsaari: Viktor Nyman.
Pori: D. V. Vidbom.
Porvoo: L. Simolin. F. L. Söderström.
Raahe: J. Lakstrom'in Leski. Työväen Kauppa-Osake-yhtiö.
Rauma: Lahtinen & Sofronoff. Lindén & Wallin.
Salo: C. W. Åkerros.
Savonlinna: Joh:s Paganus.
Sortavala: K. Borg. N. & K. Siitoin.
Tammisaari: K. F. Pousar. Emil Österholm.
Tampere: Uusi Rautakauppa. Tampereen Rakennuskonttoori.
Tornio: K. Em. Castrén.
Turku: J. Österblad & C:o.
Uusikaupunki: Lindén & Wallin.
Waasa: A. Lassel & C:o. A. Wisén.
Kokkola: Alfred Björklund. Rudbäck & Forss.
Wiipuri: J. Hallenberg. Starckjohann & C:o. Itä-Suomen Rakennustarpeiden kauppa.
Käännä!
[---]
Alkuperäistä Karpoliinia!
Parasta, vaikuttavinta, kestävintä ja helppohintaisinta ainetta suojaamaan puuta lahoamiselta, sieniltä, madoilta, homeelta, kosteudelta, y. m. Useasti palkittu, m. m. Vaasan näyttelyssä 1894.
Alkuperäisen Kapoliinin muodostavat useat raskaat hiilivety-yhdistykset, joihin on sopivissa määrissä lisätty toisia tieteellisesti ja käytännössä mädännystä estäviksi tunnetuita aineita. Korkean ominaispainonsa vuoksi tunkeutuu Alkuperäinen Karpoliini syvälle puun syihin, poistaa ja haihduttaa siinä löytyvän kosteuden, täyttää puun onkaluudet ja huokoset, jonka kautta puun sitkeys, lujuus ja kovuus sekä yleinen lahoamisen vastustuskyky melkoisesti enenee. Erinomaisten antiseptillisten ominaisuuksiensa vuoksi tappaa Alkuperäinen Karpoliini kaiken orgaanillisen elämän sillä voidellussa puussa, joten mätänenminen käy aivan mahdottomaksi. Täm ä aine on kokonaan liukenematonta vedessä, joten sade ei voi huuhtoa sitä pois puusta. Alkuperäinen Karpoliini, joka käytännöllisissä kokeissa on huomattu erinomaisen sopivaksi kuivaamaan kosteita puu- ja kiviseiniä, ja jota erittäin edullisesti voidaan käyttää tuota peräti turmiollista sienikasvullisuutta vastaan puussa, on korkean kiehumapisteensä vuoksi (noin 300° C.) tulen vaaraton eikä myöskään ole vähintäkään vaarallista ihmisille eikä kotieläimille. Puu saa tällä voidellessa kauniin ruskean värin, jonka läpi puun lustosta selvästi näkyy. Alkuperäinen Karpoliini on melkeyteensä ja vaikuttavuuteensa katsoen ehdottomasti halvin voiteluaine, jota voidaan käyttää. Se on helpompaa kuin tervakin jonka suojelevat ominaisuudet kumminkin ovat melkoista ala-arvoisemmat kuin Alkuperäisen Karpoliinin, sillä tarkkoja kokeita tehden on huomattu, että helposti juokseva Alkuperäinen Karpoliini tyydyttävästi peittää jopa viisi kertaa suuremman pinnan kuin puuterva, sekä että yhden neliömetrin voi voidella kuudesosalla kiloa Karpoliinia, s. t. s. noin 8 pennillä, jota vastoin tervavoitelua, joka kumminkaan ei ole läheskään niin vaikuttavaa, tuskin voitanee saada alle 10 pennin neliömetriltä.
Koska ei kumminkaan kaikilla laitteilla, joilla on nimenä Karpoliini, ole läheskään näitä ominaisuuksia (useat näistä ovat aivan kelpaamattomiakin puun suojelusaineena) ja kun minä kokonaan puolueettomien tieteellisten tutkimustulosten kautta tahdon todistaa ei ainoastaan Alkuperäisen Karpoliinin oivallisuutta, vaan myöskin sen paremmuutta muihin n. k. Karpoliineihin verraten, painatan tähän allamainitut tunnettujen valantehneiden kemistien, T:ri Alén'in Göteborgissa ja T:ri Beinin Berliinissä, tekemät vertailevat alanyysit:
Valmisteen nimi Alkuperäinen Karpoliini | Avenarius Karpoliini | Thrase Karpoliini | Goecker Karpoliini | Vingen roth Karpoliini | Krause Karpoliini | Kayser Karpoliini | Quandt'Karpoliini | Teddon Karpoliini | (suomal.) Karpoliini |
Ominaispaino + 15° C - 1,1550 | 1,125 | 0,989 | 0,022 | 1,102 | 1,130 | 1,081 | 1,012 | 1,047 | 1,011
Liekehtimislämpömäärä + 150° C | + 134° C | + 49° C | + 85° C | + 148° C | + 105° C | + 87° C | + 78° C | + 84° C | - | alle +15° C
Sytytyslämpömäärä +180° C | + 162° C | + 66° C | + 101° C | + 177° C | + 130° C | + 112° C | + 100° C | + 108° C | - | tavallinen huonelämpö
Viscositeetti +19° C 52,0 | - | - | - | - | - | - | - | - | - | -
Mineraaliaineet tuhkauksen jälkeen avonaisessa astiassa 2 ? 0.70 0/4 | +,049 0/4 | 9,97 0/0 | 0,62 0/0 | 1,19 0/0 | 0,072 0/0 | 0,089 0/0 | 0,020 0/0 | 0,01 0/0
Mineraaliaineiden joukossa löytyi kloorisinkkiä | rautaa | rautaa | hiilihappoista alkalia, rautaa | paljon sinkkiä, vähän rautaa | paljon sinkkiä, vähän rautaa | rautaa | rautaa | rautaa | -
Fraktioneeratussa tislauksessa +300° C. saakka meni yli 19,3% | 22,5% | 78,4% | 64,5% | - | - | - | - | - | - | 64,9%
Tislausjäännös +300° C. 80,7% | 77,4% | 26,6% | 35,5% | - | - | - | - | - | - |35,1%
Nämät analyysit osoittavat, että Alkuperäinen Karpoliini voittaa kaikki muut laitteet - Carbolineum Avenariuksenkin - osittain suuren ominaispainonsa ja viskositeettinsa, osittain melkoista suuremman kivennäisainepitoisuutensa sekä osittain senvuoksi että Alkuperäisessä Karpoliinissa löytyy erinomaiseksi antiseptiseksi aineeksi tunnustettua metallisuolaa kloorisinkkiä, jota vastoin toisissa löytyy ainoastaan rautaa, joka on melkoista ala-arvoisempaa, jopa välistä yhdistettynä hiilihappoiseen alkaliin, sekä lopuksi sen vuoksi että Alkuperäinen Karpoliini sisältää suuremman volyymimäärän sellaisia raskaita hiiliveryjä, jotka tislaavat yli jälkeen + 300° C., ja joiden lahoamista vastustavia ominaisuuksia kaikki tiedemiehet pitävät paraimpina. Tohtori J. E. Alén, joka on tutkinut Alkuperäistä Karpoliinia pääasiallisesti puhtautensa suhteen, liittää analyysitodistukseensa 16 p:ltä Jouluk. 1893 myöskin seuraavan valaisevan huomautuksen: "Kaupassa runsaasti esiintyvissä vääristellyissä karpoliineissa huomataan melkein poikkeuksetta verrattain alhainen ominaispaino - usein aina alle 1 - ja alhainen viskositeetti. Gernandt'in karpoliinissa sitävastoin huomataan sangen korkea ominaispaino ja viskositeetti. Koko tutkimus todistaa, että Gernandt'in karpoliini on arvokasta tehtaantuotetta, joka oikeudella voi kantaa nimeä karpoliini." - Siten voi Alkuperäistä Karpoliinia täydellä syyllä suosittaa ensiluokkaisena, rehellisenä, kotimaisena tavarana, joka, vaikka onkin kieltämättä muita etevämpi, ei ole kalliinpaa, vaan päinvastoin säännöllisesti helpompaakin kuin muut n. k. Karpoliinit. Silläpä Alkuperäinen Karpoliini onkin meidän maassa saavuttanut tunnustusta ja laajan käytännön kaikilla maanviljelyksen aloilla, rakennustöissä, laivanrakennuksissa, vesi- ja satamarakennuksissa, tehtaissa ja Suomen valtionrautateillä.
Alkuperäistä Karpoliinia, jota voidaan käyttää puun kyllästyttämiseen kaikkina vuodenaikoina - myöskin talvella - voidellaan mieluimmin lämmitettynä ja tavallisesti kahteen kertaan siveltimellä puulle. Seikkaperäinen käyttöosoitus lähetetään pyydettäissä maksutta.
Alkuperäinen Karpoliini 1/1 astioissa à 180-200 litraa astioineen; 100 kilolta S:mk 50:-
sam. sam. 1/2 " à 100 kiloa netto " ; astialta " 55:-
sam. sam. 1/4 " à " " " ; sam. " 30:-
sam. sam. 1/2 " à " " " ; sam. " 16:-
Vaseliini-, Nahka- Kavio- ja Metallirasvaa.
Näissä Vaseliinista tehdyissä laitteissa ei ole minkäänlaisia kasvi- tahi eläinaineksia, vaan ovat tehdyt kokonaan muuttumattomista neutraalisista mineraalirasvoista, jotka eivät milloinkaan härskiinny, pikiinny tahi hartsiudu. Ne ovat laadultaan melkein voin kaltaisia, ja niitä voi harjalla, sienellä tahi paljaalla kädellä varsin hyvin voidella. Kylläisyytensä nähden ovat nämä rasvat erittäin helppohintaiset käyttää, ja erinomaisten suojelevien ominaisuuksiensa tähden tuottavat ne suurta säästöä.
Vaseliini Nahkarasva. Suuren hienoutensa, ja pienempiinkin huokoisiin tunkevaisuutensa, mutttumattomuutensa ja suuren rasvaisuutensa vuoksi on vaseliinirasva parasta säilytysainetta kaikenlaiselle nahalle, joka tämän avulla tulee erittäin taipuisaksi, pehmeäksi ja vedenpitäväksi, sekä suojeltuu kuivumasta ja lahoomasta.
Vaseliini Kaviorasva on kavion suojelusaineena edullisempaa kuin mitään muu laite siihen tarkoitukseen, osittain senvuoksi, että vaseliinirasva mineraalisen alkuperänsä vuoksi on täydellisenä takeena siitä, ettei hevonen tule mihinkään yhteyteen eläinrasvojen kanssa, jotka voivat sisältää taudinsiemeniä, ja osittain senvuoksi että vaseliinirasvalla on erinomaisia hygienisiä ominaisuuksia, tunkeutuu syvälle sarviainekseen, tekee tämän taipuvaiseksi ja pehmeäksi, sekä suojelee kaviota täten kuivumiselta ja tavallisia sairauksia vastaan, niinkuin sädemätää, kaviohalkeamisia, ruhjevammoja y. m.
Vaaleaa Vaseliinirasvaa (Metallirasvaa) käytetään suojelemaan metalleja - erittäin rautaa ja terästä - (pitämään kiväärejä, koneita, paloruiskuja y. m. hyvässä kunnossa), kuularasvaksi patruuneihin ammuttaessa, jolloin ei vielä 900:kaan laukauksen jälkeen putki tahraudu ja ruosteen synty täydellisesti estetään.
Vaseliini Nahkarasvaa astioineen sisältävä 150 kiloa nettikilolta 1:25
" " " " 25 " " " 1:50
" " " " 5 " " " 1:70
" " " " 1 " " " 1:90
Vaseliini Kaviorasvaa samoissa määrin ja samat hinnat kuin edelliset.
Vaaleaa Vaseliinirasvaa astioineen sisältävä 25 kiloa netto kilolta 1:75
" " " 5 " " " 2:-
" " " 1 " " " 2:15
Muut erityisyydet: Kreosoottiöljy, Pärekattoöljy, Kattohuopaöljy, Asfalttilakka, Kautsu-Kattokitti, Punainen Kattohuopaväri, Peltivernissa, Harmaa ja Punainen Peltiväri, Rakennus- ja Talousvärit, Bright ja Blach Varnish, Asfalttikattohuopa y. m.
E. C. GERNANDT, Helsinki.
Aleksanterinkatu N:o 26.
(Kesäkuun 1 p:stä 1897: Kasarminkatu 34)
Telefooni 1321
Kuopio 1897. O. W. Backman'in kirjapaino.
Sähkö-osoite: "Gernandt"
Aleksanterinkatu 26. (Kesäkuun 1 p:stä 1897: Kasarminkatu 34.)
Telefooni 1321.
Hienompien värien, lakkojen ja vernissojen osasto.
Huom. Pyynnöstä lähetetään ilmaiseksi ja postivapaasti suomalainen tahi ruotsalainen seikkaperäinen selitys kaikista valmisteistani.
Paljottain ostettaessa edullinen aluennus sopimuksen mukaan. Pyytäkää erityistarjouksia!!
Jo kauan harjoittamani asfalttiteosten valmistuksen ohessa olen viime vuosina ruvennut täällä valmistamaan ja myymään useita hienompia väri-, vernissa- ja lakkalaitteita. Monivuotisten tutkimusten nojalla tämän teollisuuden pääpaikoissa, Ranskassa, Saksassa, Englannissa ja Amerikassa, ja täten saavuttamieni kokemusteni nojalla tämän lajin kaikissa yksityiskohdissa on minulla onni olla tienraivajana tässä maassa muutamille tärkeimmille tähän alaan kuuluvista haaroista, joita ennen poikkeuksetta tuotettiin ulkomailta. Siten olen minä vieläkin ensimmäisenä ja ainoana valmistajana niinkin välttämättömille tarveaineille kuin esim. emaljivärit ja lattiankiilloitusvärit, ja vaikkakin minä kopaali- ja spriilakkojen alalla en ole täällä esiintynyt ensimmäisenä valmistajana, voin kumminkin huoletta asettaa valmisteeni verrattavaksi vanhimpien ja paraisen tuotteiden kanssa mitä koti- tahi ulkomailla valmistetaan. Kaikkien valmisteideni kelvollisuudesta menen mitä laajimpaan takaukseen. Mitä hintoihin tulee, voin minä - etupäässä sen vuoksi että tulli raaka-aineista joko on aivan mitätön tahi kokonaan vapaa, jota vastoin valmiista tuotteista on hyvin korkea tulli - asettaa ne melkoista huokeammiksi kuin samallaista ulkomaalaisista tavaroista. Kaikkia näitä tavaroita on aina varastossa, ja toimitan arvoisat tilaukset ensitilassa.
Monen väristä emaljiväriä
värikartan mukaan, joka lähetetään pyydettäessä ilmaiseksi ja postivapaasti.
Näitä kotimaisia, paraitten englantilaisten tuotteiden kanssa täysin yhdenveroisia emaljivärejä voi käyttää kuka tahansa; ne kuivavat varsin nopeasti erittäin kestäväksi porsliinimaiseksi lasitukseksi, säilyttäen kauniin peilikirkkauden. Niinhyvin nämät arvokkaat ominaisuudet kuin näiden värien mukava paikkaus pieniin patenttitölkkiin, tekevät ne erittäin käytännöllisiksi esim. kaikkiin kodeissa tarvittaviin maalaustöihin, johon ne ovat melkoista edullisemmat kuin paljon huonommat ja suhteellisesti hyvin vähän helpommat liinaöljyvärit.
Hinta kaikille värivivahduksille läkki-astioissa
à 25 kg netti astioineen kilolle # 3:25
à 10 " " " " " 3:45
à 5 " " " " " 3:60
à 1 " " " astialta " 3:75
à ½ " " " " " 2:-
à ¼ " " " " " 1:-
Värillistä pestävää Emaljilasitusta
kahdeksassa värivivahduksessa erityisen kartan mukaan
myydään täysin valmiina maalaamiseen; se antaa erittäin kiiltävän ja kestävän lasikovan emaljipeitteen. Emaljilasitus soveltuu katon ja seinien sisäpuoliseen maalaukseen kaikissa huoneustoissa, joissa tahdotaan puhdasta, valoisaa ja hyvää ilmaa; se on sekä terveydellisessä suhteessa että somuutensa puolesta voittamatonta sivellysainetta. Sitä käytetään muun ohessa edullisesti asuinhuoneissa tapettien asemasta jolloin seinät, joita aina voi pestä puhtaaksi, saavat kiiltävän, kauniin ja kestävän pinnan ikäänkuin olisivat porsliinilla silatut.
Menekki: 1 kilo Emaljilasitusta riittä noin 12 à 15 neliömetrin siveltämiseen yhteen kertaan.
Hinta astioissa à 100 kg netto (astia ilmaiseksi) kg # 2:75
" " à 50 " " " " " " 2:85
" " à 25 " " " " " " 2:85
" " à 5 " " " " " " 3:-
Meijeri- ja Panimo-Emaljiväri,
jota myöskin on useasta eri väriä, erityisen värikartan mukaan, on valmistettu täyttämään niitä vaatimuksia, joita hajuttomuuteensa, puhtauteensa, siisteyteensä ja kosteudesta pilaatumattomuuteensa nähden asetetaan väreille etenkin meijereissä. Se muodostaa kivikovan, kiiltävän ja sileän väripinnan, joka ei anna minkäänlaista hajua kun väri on saanut kuivaa pari tuntia. Se kestää happoja ja kestää pestä kuin kausein tahansa.
Menekki: 1 kilo peittää yhdellä siveltämisellä noin 12 neliömetriä.
Hinta astioissa à 50 kiloa netto astioineen, kilolta # 2:60
" " à 25 " " " " " 2:70
" " à 5 " " " " " 2:80
Konelasitusta.
Tämä väri, jota myydään samoissa värivivahduksissa kuin yllämainituita Emaljivärejäkin, kestää sekä kovaa kuumuutta että suolaista vettä, ja soveltuu siis etenkin höyryputkien ja muiden kuumuudelle alttiina olevien koneosien maalaamiseen, meijeritarpeiden ulkopuoliseen siveltämiseen, kylpyvannaiden maalaamiseen (lämmin vesi ei nimittäin vahingoita väriä) y. m.
Hinta astioissa à 50 kg netto astioinen kilolta # 3:35
" " à 25 " " " " " 3:40
" " à 5 " " " " " 3:60
Merikivi-Lattiakiilloitusväriä
harmaissa, keltaisissa ja ruskeissa värivivahduksissa värikartan mukaan, joka pyydettäessä lähetetään ilmaiseksi ja postivapaasti.
Tähän saakka käytetystä tavasta maalata asuinhuoneen lattiat liinaöljyvärillä, joka sitten on päällystetty jollain kopaalilakalla, on se haitta , että huonetta ei voi käyttää noin viikon ajalla, jonka väri ja lakka tarvitsee kuivaakseen, jota paitsi maalaus tullakseen kunnollisesti tehdyksi on ammattimiehen tehtävä. Merikivi-lattiakiilloitusvärillä, joka myydään heti käyttökelpoisessa kunnossa, erittäin hienoksi jauhettuna ja peittämisvoimaisena, sitävastoin voi kuka tahansa aina lyhyessä ajassa tehdä siistiä ja kestävää työtä helposta hinnasta. Merikivilattiakiilloitusväri on valmistettu aivan puhtaasta sekoittamattomasta luonnollisesta merikivestä, joka on tunnustettu kovimmaksi, kulutusta kestävimmäksi ja kiiltävimmäksi kopaalilajiksi, ja joka senvuoksi kestävyytensä ja muotonsa vuoksi voittaa kaikki liinaöljyvärit ja kopaalilakat. Lattiakiilloitusväri aintaa - kuten jo mainittiin - samalla värillisen ja peilikirkkaan kovan pinnan, joka tekee kokonaan tarpeettomaksi muuten tarpeellisen vaivalloisen vernissauksen ja lakeerauksen jälestäpäin. Kun väri on kuivanut (se kestää tavallisesti ainoastaan kaksi tuntia) ja kovettunut, voi huonetta jälleen käyttää. Lattiakiilloitusväri on melkein yhtä kestävää kulutusta vastaan kun nuo monin kerroin kalliimmat linoleummatot, eikä sillä maalaaminen vie enämpi aikaa kuin lattian peittäminen näillä matoillakaan. 1 kilo peittää yhteen kertaan voideltaessa noin 12 neliömetriä.
Hinta kilolta astioissa à 50 kg netto astioineen # 2:75
" " " à 5 " " " " 2:85
" " " à 1 " " " " 3:-
Kopaali-, Lattia- ja Huonekalulakkoja
(sisäpuolisia töitä varten)
Kaikki nämät lakat ovat valmistetut paraimmista raaka-aineista, sekä ovat erinomaisen nopeasti kuivavia, kovia, kestäviä ja erittäin kiiltäviä, joista omaisuuksista minä menen täydelliseen takaukseen. Kaikki lakat pidetään englantilaisen menettelytavan mukaan varastossa vähintäin puolen vuotta ennenkuin ne päästetään kauppaan, jonka kautta ne tulevat melkoista käytännöllisemmiksi. Kuten tunnettu riipuu englantilaisten lakkojen etevämmyys etupäässä juuri niiden asianmukaisesta varastossa pidosta, ja seuraamalla samaa menettelytapaa on minun onnistunut saada lakkani ei ainoastaan erittäin kirkkaiksi ja ehdottomasti puhtaiksi, maan myöskin nopeasti kuivaviksi, koviksi ja kiiltäviksi. Lakat kuivuvat täydellisesti tekoltumatta 6-12 tunnissa.
Vaalea kopaalilakka (valkeaksi maalattujen pintojen lakeeraamiseen) gallonilta # 16:- kilolta " 3:70
Kopaalilakka A, erittäin hieno, hyvin vaalea " " 11:- " " 2:45
sam. B, " " 10:- " " 2: 20
sam. C, " " 9:- " " 1:95
Lattialakka A, " " 11:- " " 2:45
sam. B, " " 10:- " " 2:20
sam. C, " " 9:- " " 1:95
Huonekalulakka A, " " 12:- " " 2:70
sam. B, " " 11:- " " 2:45
Prima Xerotine.
Parasta kuivattamisainetta kylmänä sekoitettavaksi liinaöljyn tahi liinaöljyväreihin. Hinta gallonilta # 9:50; kilolta # 2:10.
Oksa-vernissaa.
Kun tällä vernissalla voitelee oksankohdat puussa, kosteat paikat seinissä, terva- ja rasvapilkut, peittyvät ne niin etteivät näy maalin läpi. Hinta gallonilta # 16:60, litralta # 2:50.
Vaaleata ja Ruskeata Polituuria
Tällä työtä säästävällä polituurilla saavutetaan erinomaisia tuloksia puuta poleeratessa, joilloin se hämmästyttävän lyhyessä ajassa saa kovan peilikirkkaan pinnan. Työtapa on tavallinen.
Hinta Ruskealta Polituurilta laatikoissa sisältävät 35/1, 50/2 tahi 100/4 pulloa laatikolta # 17;50.
" sam. sam. astioissa " 15 litrasta eteenpäin litralta " 1:80.
" Vaaleata Polituuria laatikoissa " 35/1, 50/2 tahi 100/4 pulloa laatikolta " 35:-
" sam. sam. astioissa " 15 litrasta eteenpäin litralta " 4:-.
Vaalea ja Musta Spriilakka,
parasta, ranskalaisen kanssa yhdenveroista lajia. Kuivaa silmänräpäyksessä kovaksi, kiiltäväksi ja kestäväksi pinnaksi. On mitä edullisinta käyttää kaikenlaisten nahka-, puu- ja metalliteosten vernissaukseen, suutarin ja nikkarin töihin y.m.
Hinta Mustalta Spriilakalta laatikoissa sisältävät 25/1, 50/2 tahi 100/4 pulloa laatikoita # 28:-
" sam. sam. astioissa " 15 litrasta eteenpäin litralta " 3:50
" Valkoiselta Spriilakalta laatikoissa " 25/1, 50/2 tahi 100/4 pulloa laatikoita # 30:-
" sam. sam. astioissa " 15 litrasta eteenpäin litralta " 3:60
---------------------------
Yllämainituita tavaroita - samoin kuin muitakin teoksiani - on saatavana joko suorastaan varastostani Helsingissä kuin myöskin seuraavilta herroilta jälleenmyyjiltä allanimitetyissä kaupungeissa:
Hamina: M. Könönen
Hankoniemi: Mandellöf & C:o.
Heinola: Niilo Helander.
Hämeenlinna: A. Gust. Skogster.
Joensuu: H. Pääkkönen-
Jyväskylä: J. V. Sahlstein.
Kaskinen: C. D. Rehnström.
Kemi: Wuoti & Tuhkanen.
Kotka: Cademius & Grahn.
Kristinankaup.: Konrad Sundman.
Kuopio: Strömsdal'in Tehtaan Rantakauppa.
Lahti: Arndt Koskinen. Aug. Veltheim.
Lappeenranta: A. G. Ruotzi.
Lovisa: S. Korelin.
Marianhamina: Frans Jaatinen. S. Rostén. J. O. Rotberg.
Mikkeli: K- Rännmark.
Naantaali: Osk. Marjanen.
Oulu: Gustaf Hägg & C:o. J. W. Lillqvist.
Pietarsaari: Viktor Nyman.
Pori: D. V. Vidbom.
Porvoo: L. Simolin. F. L. Söderström.
Raahe: J. Lakstrom'in Leski. Työväen Kauppa-Osake-yhtiö.
Rauma: Lahtinen & Sofronoff. Lindén & Wallin.
Salo: C. W. Åkerros.
Savonlinna: Joh:s Paganus.
Sortavala: K. Borg. N. & K. Siitoin.
Tammisaari: K. F. Pousar. Emil Österholm.
Tampere: Uusi Rautakauppa. Tampereen Rakennuskonttoori.
Tornio: K. Em. Castrén.
Turku: J. Österblad & C:o.
Uusikaupunki: Lindén & Wallin.
Waasa: A. Lassel & C:o. A. Wisén.
Kokkola: Alfred Björklund. Rudbäck & Forss.
Wiipuri: J. Hallenberg. Starckjohann & C:o. Itä-Suomen Rakennustarpeiden kauppa.
Käännä!
[---]
Alkuperäistä Karpoliinia!
Parasta, vaikuttavinta, kestävintä ja helppohintaisinta ainetta suojaamaan puuta lahoamiselta, sieniltä, madoilta, homeelta, kosteudelta, y. m. Useasti palkittu, m. m. Vaasan näyttelyssä 1894.
Alkuperäisen Kapoliinin muodostavat useat raskaat hiilivety-yhdistykset, joihin on sopivissa määrissä lisätty toisia tieteellisesti ja käytännössä mädännystä estäviksi tunnetuita aineita. Korkean ominaispainonsa vuoksi tunkeutuu Alkuperäinen Karpoliini syvälle puun syihin, poistaa ja haihduttaa siinä löytyvän kosteuden, täyttää puun onkaluudet ja huokoset, jonka kautta puun sitkeys, lujuus ja kovuus sekä yleinen lahoamisen vastustuskyky melkoisesti enenee. Erinomaisten antiseptillisten ominaisuuksiensa vuoksi tappaa Alkuperäinen Karpoliini kaiken orgaanillisen elämän sillä voidellussa puussa, joten mätänenminen käy aivan mahdottomaksi. Täm ä aine on kokonaan liukenematonta vedessä, joten sade ei voi huuhtoa sitä pois puusta. Alkuperäinen Karpoliini, joka käytännöllisissä kokeissa on huomattu erinomaisen sopivaksi kuivaamaan kosteita puu- ja kiviseiniä, ja jota erittäin edullisesti voidaan käyttää tuota peräti turmiollista sienikasvullisuutta vastaan puussa, on korkean kiehumapisteensä vuoksi (noin 300° C.) tulen vaaraton eikä myöskään ole vähintäkään vaarallista ihmisille eikä kotieläimille. Puu saa tällä voidellessa kauniin ruskean värin, jonka läpi puun lustosta selvästi näkyy. Alkuperäinen Karpoliini on melkeyteensä ja vaikuttavuuteensa katsoen ehdottomasti halvin voiteluaine, jota voidaan käyttää. Se on helpompaa kuin tervakin jonka suojelevat ominaisuudet kumminkin ovat melkoista ala-arvoisemmat kuin Alkuperäisen Karpoliinin, sillä tarkkoja kokeita tehden on huomattu, että helposti juokseva Alkuperäinen Karpoliini tyydyttävästi peittää jopa viisi kertaa suuremman pinnan kuin puuterva, sekä että yhden neliömetrin voi voidella kuudesosalla kiloa Karpoliinia, s. t. s. noin 8 pennillä, jota vastoin tervavoitelua, joka kumminkaan ei ole läheskään niin vaikuttavaa, tuskin voitanee saada alle 10 pennin neliömetriltä.
Koska ei kumminkaan kaikilla laitteilla, joilla on nimenä Karpoliini, ole läheskään näitä ominaisuuksia (useat näistä ovat aivan kelpaamattomiakin puun suojelusaineena) ja kun minä kokonaan puolueettomien tieteellisten tutkimustulosten kautta tahdon todistaa ei ainoastaan Alkuperäisen Karpoliinin oivallisuutta, vaan myöskin sen paremmuutta muihin n. k. Karpoliineihin verraten, painatan tähän allamainitut tunnettujen valantehneiden kemistien, T:ri Alén'in Göteborgissa ja T:ri Beinin Berliinissä, tekemät vertailevat alanyysit:
Valmisteen nimi Alkuperäinen Karpoliini | Avenarius Karpoliini | Thrase Karpoliini | Goecker Karpoliini | Vingen roth Karpoliini | Krause Karpoliini | Kayser Karpoliini | Quandt'Karpoliini | Teddon Karpoliini | (suomal.) Karpoliini |
Ominaispaino + 15° C - 1,1550 | 1,125 | 0,989 | 0,022 | 1,102 | 1,130 | 1,081 | 1,012 | 1,047 | 1,011
Liekehtimislämpömäärä + 150° C | + 134° C | + 49° C | + 85° C | + 148° C | + 105° C | + 87° C | + 78° C | + 84° C | - | alle +15° C
Sytytyslämpömäärä +180° C | + 162° C | + 66° C | + 101° C | + 177° C | + 130° C | + 112° C | + 100° C | + 108° C | - | tavallinen huonelämpö
Viscositeetti +19° C 52,0 | - | - | - | - | - | - | - | - | - | -
Mineraaliaineet tuhkauksen jälkeen avonaisessa astiassa 2 ? 0.70 0/4 | +,049 0/4 | 9,97 0/0 | 0,62 0/0 | 1,19 0/0 | 0,072 0/0 | 0,089 0/0 | 0,020 0/0 | 0,01 0/0
Mineraaliaineiden joukossa löytyi kloorisinkkiä | rautaa | rautaa | hiilihappoista alkalia, rautaa | paljon sinkkiä, vähän rautaa | paljon sinkkiä, vähän rautaa | rautaa | rautaa | rautaa | -
Fraktioneeratussa tislauksessa +300° C. saakka meni yli 19,3% | 22,5% | 78,4% | 64,5% | - | - | - | - | - | - | 64,9%
Tislausjäännös +300° C. 80,7% | 77,4% | 26,6% | 35,5% | - | - | - | - | - | - |35,1%
Nämät analyysit osoittavat, että Alkuperäinen Karpoliini voittaa kaikki muut laitteet - Carbolineum Avenariuksenkin - osittain suuren ominaispainonsa ja viskositeettinsa, osittain melkoista suuremman kivennäisainepitoisuutensa sekä osittain senvuoksi että Alkuperäisessä Karpoliinissa löytyy erinomaiseksi antiseptiseksi aineeksi tunnustettua metallisuolaa kloorisinkkiä, jota vastoin toisissa löytyy ainoastaan rautaa, joka on melkoista ala-arvoisempaa, jopa välistä yhdistettynä hiilihappoiseen alkaliin, sekä lopuksi sen vuoksi että Alkuperäinen Karpoliini sisältää suuremman volyymimäärän sellaisia raskaita hiiliveryjä, jotka tislaavat yli jälkeen + 300° C., ja joiden lahoamista vastustavia ominaisuuksia kaikki tiedemiehet pitävät paraimpina. Tohtori J. E. Alén, joka on tutkinut Alkuperäistä Karpoliinia pääasiallisesti puhtautensa suhteen, liittää analyysitodistukseensa 16 p:ltä Jouluk. 1893 myöskin seuraavan valaisevan huomautuksen: "Kaupassa runsaasti esiintyvissä vääristellyissä karpoliineissa huomataan melkein poikkeuksetta verrattain alhainen ominaispaino - usein aina alle 1 - ja alhainen viskositeetti. Gernandt'in karpoliinissa sitävastoin huomataan sangen korkea ominaispaino ja viskositeetti. Koko tutkimus todistaa, että Gernandt'in karpoliini on arvokasta tehtaantuotetta, joka oikeudella voi kantaa nimeä karpoliini." - Siten voi Alkuperäistä Karpoliinia täydellä syyllä suosittaa ensiluokkaisena, rehellisenä, kotimaisena tavarana, joka, vaikka onkin kieltämättä muita etevämpi, ei ole kalliinpaa, vaan päinvastoin säännöllisesti helpompaakin kuin muut n. k. Karpoliinit. Silläpä Alkuperäinen Karpoliini onkin meidän maassa saavuttanut tunnustusta ja laajan käytännön kaikilla maanviljelyksen aloilla, rakennustöissä, laivanrakennuksissa, vesi- ja satamarakennuksissa, tehtaissa ja Suomen valtionrautateillä.
Alkuperäistä Karpoliinia, jota voidaan käyttää puun kyllästyttämiseen kaikkina vuodenaikoina - myöskin talvella - voidellaan mieluimmin lämmitettynä ja tavallisesti kahteen kertaan siveltimellä puulle. Seikkaperäinen käyttöosoitus lähetetään pyydettäissä maksutta.
Alkuperäinen Karpoliini 1/1 astioissa à 180-200 litraa astioineen; 100 kilolta S:mk 50:-
sam. sam. 1/2 " à 100 kiloa netto " ; astialta " 55:-
sam. sam. 1/4 " à " " " ; sam. " 30:-
sam. sam. 1/2 " à " " " ; sam. " 16:-
Vaseliini-, Nahka- Kavio- ja Metallirasvaa.
Näissä Vaseliinista tehdyissä laitteissa ei ole minkäänlaisia kasvi- tahi eläinaineksia, vaan ovat tehdyt kokonaan muuttumattomista neutraalisista mineraalirasvoista, jotka eivät milloinkaan härskiinny, pikiinny tahi hartsiudu. Ne ovat laadultaan melkein voin kaltaisia, ja niitä voi harjalla, sienellä tahi paljaalla kädellä varsin hyvin voidella. Kylläisyytensä nähden ovat nämä rasvat erittäin helppohintaiset käyttää, ja erinomaisten suojelevien ominaisuuksiensa tähden tuottavat ne suurta säästöä.
Vaseliini Nahkarasva. Suuren hienoutensa, ja pienempiinkin huokoisiin tunkevaisuutensa, mutttumattomuutensa ja suuren rasvaisuutensa vuoksi on vaseliinirasva parasta säilytysainetta kaikenlaiselle nahalle, joka tämän avulla tulee erittäin taipuisaksi, pehmeäksi ja vedenpitäväksi, sekä suojeltuu kuivumasta ja lahoomasta.
Vaseliini Kaviorasva on kavion suojelusaineena edullisempaa kuin mitään muu laite siihen tarkoitukseen, osittain senvuoksi, että vaseliinirasva mineraalisen alkuperänsä vuoksi on täydellisenä takeena siitä, ettei hevonen tule mihinkään yhteyteen eläinrasvojen kanssa, jotka voivat sisältää taudinsiemeniä, ja osittain senvuoksi että vaseliinirasvalla on erinomaisia hygienisiä ominaisuuksia, tunkeutuu syvälle sarviainekseen, tekee tämän taipuvaiseksi ja pehmeäksi, sekä suojelee kaviota täten kuivumiselta ja tavallisia sairauksia vastaan, niinkuin sädemätää, kaviohalkeamisia, ruhjevammoja y. m.
Vaaleaa Vaseliinirasvaa (Metallirasvaa) käytetään suojelemaan metalleja - erittäin rautaa ja terästä - (pitämään kiväärejä, koneita, paloruiskuja y. m. hyvässä kunnossa), kuularasvaksi patruuneihin ammuttaessa, jolloin ei vielä 900:kaan laukauksen jälkeen putki tahraudu ja ruosteen synty täydellisesti estetään.
Vaseliini Nahkarasvaa astioineen sisältävä 150 kiloa nettikilolta 1:25
" " " " 25 " " " 1:50
" " " " 5 " " " 1:70
" " " " 1 " " " 1:90
Vaseliini Kaviorasvaa samoissa määrin ja samat hinnat kuin edelliset.
Vaaleaa Vaseliinirasvaa astioineen sisältävä 25 kiloa netto kilolta 1:75
" " " 5 " " " 2:-
" " " 1 " " " 2:15
Muut erityisyydet: Kreosoottiöljy, Pärekattoöljy, Kattohuopaöljy, Asfalttilakka, Kautsu-Kattokitti, Punainen Kattohuopaväri, Peltivernissa, Harmaa ja Punainen Peltiväri, Rakennus- ja Talousvärit, Bright ja Blach Varnish, Asfalttikattohuopa y. m.
E. C. GERNANDT, Helsinki.
Aleksanterinkatu N:o 26.
(Kesäkuun 1 p:stä 1897: Kasarminkatu 34)
Telefooni 1321
Kuopio 1897. O. W. Backman'in kirjapaino.
Brilliant Whitewash.
Scientific American 5, 2.8. 1862
Many have heard of the brilliant stucco white wash on the east end of the President's huse, at Washington. The following is the a receipt for making it, as gleaned from the National Intelligencer, with some additional improvements learned by experiment:-
Take half a bushel of nice unalacked lime, slack it with boiling water, cover it during the process to keep in the steam, and add to it a peck of clean salt, previously well dissolved in warm water; three pounds of ground rice, boiled to a thin paste, and stirred in boiling hot; half a pound of clean glue, which has been previously dissolved by first soaking it well, and then hanging it over a slow fire, in a small kettle with a large one filled with water. Add five gallons of hot water to the whole mixture; stir it well and let it stanc a few days covered from the dirt. It should be put on right hot; for this purpose it can be kept in a kettle on a portable furnace. It is said that about one pint of this mixture will cover a square yard upon the outside of a house, if properly applied. Brushes more or less small may be used, according to the neatness of the job required. It answers as well as oil paint for wood, brick or stone, and is cheaper. It retains its brilliancy for many years. There is nothing of the kind that will compare with it, either for inside or outside walls. Coloring matter may be put in, and made of any shade you like. Spanish brown stirred in will make red or pink more or less deep, according to the quantity. A delicate tinge of this is very pretty for inside walls. Finely pulverized common clay, well mixed with Spanish brown before it is stirred into the mixture, makes a lilac color. Lampblack in moderate quantities makes a slate color, very suitable for the outside of buildings. Lampblack and Spanish brown mixed produce a reddish stone color. Yellow ochre stirred in makes a yellow wash - but chrome goes further, and makes a color generally esteemed prettier. In all these cases, the darkness of the shade will of course be determined by the quantity of coloring used. It is difficult to make a rule, because tastes are very different; it would be best to try experiments on a shingle and let it dry. It is said that green must not be mixed with lime. The lime destroys the color, and the color has an effect on the white wash which makes it crack and peel. When walls have been badly smoked, and when you wish to have tem a clean white, it is well to squeese indigo plentifully through a bag into the water you use, before it is stirred in the whole mixture. If a larger quantity than five gallons is wanted, the same proportions should be observed.
Many have heard of the brilliant stucco white wash on the east end of the President's huse, at Washington. The following is the a receipt for making it, as gleaned from the National Intelligencer, with some additional improvements learned by experiment:-
Take half a bushel of nice unalacked lime, slack it with boiling water, cover it during the process to keep in the steam, and add to it a peck of clean salt, previously well dissolved in warm water; three pounds of ground rice, boiled to a thin paste, and stirred in boiling hot; half a pound of clean glue, which has been previously dissolved by first soaking it well, and then hanging it over a slow fire, in a small kettle with a large one filled with water. Add five gallons of hot water to the whole mixture; stir it well and let it stanc a few days covered from the dirt. It should be put on right hot; for this purpose it can be kept in a kettle on a portable furnace. It is said that about one pint of this mixture will cover a square yard upon the outside of a house, if properly applied. Brushes more or less small may be used, according to the neatness of the job required. It answers as well as oil paint for wood, brick or stone, and is cheaper. It retains its brilliancy for many years. There is nothing of the kind that will compare with it, either for inside or outside walls. Coloring matter may be put in, and made of any shade you like. Spanish brown stirred in will make red or pink more or less deep, according to the quantity. A delicate tinge of this is very pretty for inside walls. Finely pulverized common clay, well mixed with Spanish brown before it is stirred into the mixture, makes a lilac color. Lampblack in moderate quantities makes a slate color, very suitable for the outside of buildings. Lampblack and Spanish brown mixed produce a reddish stone color. Yellow ochre stirred in makes a yellow wash - but chrome goes further, and makes a color generally esteemed prettier. In all these cases, the darkness of the shade will of course be determined by the quantity of coloring used. It is difficult to make a rule, because tastes are very different; it would be best to try experiments on a shingle and let it dry. It is said that green must not be mixed with lime. The lime destroys the color, and the color has an effect on the white wash which makes it crack and peel. When walls have been badly smoked, and when you wish to have tem a clean white, it is well to squeese indigo plentifully through a bag into the water you use, before it is stirred in the whole mixture. If a larger quantity than five gallons is wanted, the same proportions should be observed.