Käsiteollisuus 2 /1909
Värien kestävyyden koettelemiseen tulisi jokaisen nykyisinä petollisuuksien aikoina olla jossa määrin perehtynyt, sillä korvaamaton ja harmillinen on vahinko siitä, jos vasta isotöisen ompeleen tai kudoksen käytäntöön jouduttua huomaa uhranneensa työtä ja vaivaa senlaatuisten lankojen tai kankaan käsittelyyn, joitten väri ei olekkaan pysyvää. Värien kestävyyden koettelemiseksi antaa Kutoma- ja paperiteollisuus-lehti seuraavia oivallisia neuvoja.
Värien kestävyyden määrääminen ei vaadi erikoisempia tietoja. Sen voi toimittaa ken tahansa, kunhan vaan hänellä on selvillä, miten se on käytännössä tapahtuva. Ja nykyaikaan olisi jokaisen tämä osattava, sillä niin kauan kuin kauppiaamme eivät vaadi tehtailijoilta tietoa, miten kunkin kankaan tai langan väri ottaa ulkonaisia vaikutuksia kestääkseen, on aina sen vaaran alaisena, että saa käytettäväkseen värejä, jotka ovat tavaran tarkoitukseen nähden joko väärin käytetyt tai halpuutensa tähden antavat muuten toivomiselle sijaa.
Pesoa kestäväksi nimitämme värin, joka ei vedestä eikä saippualiuoksesta vaalene, eikä ylipäänsä näissä olosuhteissa "lähde". Käsite on siis hyvin venyvä. Sillä kovassa vedessä käsitellessä kestävät värit pesoa yleensä paremmin kuin pehmeässä. Väkevä saippualiuos saa ne paremmin lähtemään kuin heikko. Ja lipeäaineita kestävät vaan harvat värit. Mitaksi värien kestävyyttä määritellessä on näin ollen otettava joku väkevyydeltään tunnettu liuos, ja sellaisena käytetään aina saippualiuosta, joka sisältää 5 gr saippuaa litrassa vettä veden ollessa kokeessa 40°C. Tähän liuokseen upotetaan koeteltavana oleva värjäys, johon riittää hyvästi pieni pala kangasta tai lankaa. Yksinään ei sitä sinne panna, vaan kiedotaan sen ympäri yhtäsuuri palanen valkeaa kangasta tai lankaa. Värjäyskoepalan ollessa villaa, on valkean kankaan tai langankin sitä oltava j. n. e. olosuhteista riippuen. Hauteessa saavat nämä olla 15 à 20 minuuttia, jonka jälkeen ne hyvästi virutetaan puhtaalla vedellä ja lopuksi jätetään tähän virutusveteen muutamaksi minuutiksi.
Jos mukana ollut valkea kangaspala tai lanka kuivattamisen jälkeen näyttää itsellään väriä, ei kysymyksessä ollut väri ollut pesoakestävää, ja määrää sen huonouden tällöin se määrä väriä, joka siitä on lähtenyt valkealle kangaspalalle tai langalle. Päinvastaisessa tapauksessa voi värin pitää tavallisissa oloissa pesoa kestävänä värinä. Kun monet värit tässä pesokokeessa muuttuvat sävyltään, on asialle eduksi, että sitä kokeen jälkeen verrataan pesemättömään värjäykseen. Jos se tähänkin nähden jäi muuttumattomaksi voi sen hyvällä syyllä korottaa vieläkin korkeampaan arvoluokkaan.
Hyvin läheistä sukua pesokestävyyden määräämisen kanssa on vanutuskestävyys. Tällä ymmärretään värin puoliaan pitämistä vanuttaessa. Samanen ominaisuus tulee siis etupäässä kysymykseen villaväreihin nähden. Tämä koe toimitetaan siten, että otetaan 2 osaa kysymyksenalaisella värillä värjättyä löysää villaa ja sekotetaan siihen hyvästi rikitettyä valkeaa villaa 1 osa ja tätä seosta hangataan käsissä samalla kuin sitä tuon tuostakin kosketellaan saippuavedessä ja kuumassa vedessä. Kun vanua on syntynyt, pestään villa ensin lämpimällä ja sitten kylmällä vedellä ja kuivataan. Jos valkea villa jäi värittömäksi ja itse väri verrattuna alkuperäiseen värjäykseen ei ottanut sävyltään lainkaan muuttuakseen, on se vanuttamista kestävä väri ja siis tarkoitukseensa sopiva.
Valoakestäväksi nimitetään, kuten nimikin jo ilmoittaa, väriä joka ei muutu valosta. Tämän ominaisuuden tutkimiseksi leikataan kysymyksenalaisesta värjäyksestä pieni pala, ja pannaan toinen puoli siitä kahden pahvinpalan väliin, jotka sopivin keinoin kiinnitetään toisiinsa. Pahville kirjoitetaan päivämäärä ja kuuluku ja laite ripustetaan päivänpuoleiseen ikkunaan. Tällöin saa valo vaikuttaa kappaleessa siihen osaan joka ei ole pahvin peitossa. Aika ajoin tutkitaan valon vaikutusta tähän vertaamalla sitä siihen osaan, joka on pahvien välissä. Miltei kaikki värit ottavat tässä kokeessa muuttuakseen. Valotusajan pituudesta ja värinmuutoksen vähyydestä tai paljoudesta päätettäköön sitten missä määrin kysymyksessä oleva väri on huono tai hyvä valoa kestämään. Tällöin on tietenkin otettava lukuun vuodenaikakin. Keväällä muuttuvat värit helpommin valossa kuin muina vuoden aikoina.
Hieromista kestävää on väri, joka hangattaessa kankealla puuvillakankaalla jättää tämän aivan kiiltäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti