Oulun Wiikko-Sanomia 51, 24.12.1853
Ynnä monen muun mitalin oli plyjykin jo ikiwanhoina aikoina tuttu, josta jo Moseksen kirjoissa mainitaan. Kuitenkin sitä ei tawata luontaisessa tilassansa selwänä mitalina, waan plyjymalmina tulikiwen ja usein wähän hopiankin yhdistyksessä. Enin plyjy saadaan Englandista ja Saksanmaalta; Ruotsissa ja muilla mailla sitä ei löydy tuskin omiksikaan tarpeiksensa. Platinan, kullan ja eläwänhopian jälkeen on se raskain mitali, ja yksi jumpru plyjyä painaa sen werran, mitä 11 ja puoli jumprua wettä. Siltään käytetään Plyjyä moneen tarpeesen; huonetten katoiksi, räystäs-kouruiksi, wesitorwiksi ja wesi säilytteiksi, ampuma-wärkiksi j. n. e. Plyjy-hauleja tehdään sillä tawoin, että sulattua plyjyä waletaan rautaseulaan, jonka läpi se tipahtelee ja tekeytyy korkialta pudotessaan hauleiksi. Ruotsin maalla Fahlussa waletaan sillä tawoin hauleja kaiwannon suulta maapinnassa sen pohjaan. Sitte eroitetaan ne seulalla eri lajeihinsa.
Plyjystä ja tinasta yhteen sulattuna tehdään urkuin torweja. Myös on siihen tinaan, josta lusikoita ja muita kapineita tehdään, wähän Plyjyä seoitettu. Neljä-kruunnisessa (4-stämpladt) tinassa on 97 osaa tinaa, 3 osaa plyjyä; 3-kruunnisessa 83 osaa tinaa, 17 osaa plyjyä, ja 2-kruunnisessa puoleksi kumpaakin, josta wiimeisestä ei kuitenkaan ole lupaa ruoka-astioita tehdä.
Antimonin yhteessä waletaan plyjystä kirjasimia (stilar), joilla sitte kaikki kirjat painetaan.
Monta eri-nimellänsä tuttua ainetta: mönjä, silwerwflitti, pyywitti, merkeli j. n. e. owat parhaiten plyjyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti