Oulun Wiikko-Sanomia 6, 12.2.1859
2 Luku.
1. Aurinko.
(Lisää wiime lehteen.)
Kirkkaasta tasaisesta pinnasta palautuu siihen suoraan koskewa walosäde samaa tietä takaisin, mutta kaltoin koskewa palautuu toiselle suunnalle yhtä kaltosti kuin toiselta tulisi. Jos kaksi henkeä A ja B seisowat yhtä kaukana ja yhtä kaltoin peiliä wastaan, niin he näkewät toinen toisensa peilissä, mutta ei itseänsä. A:lle näyttää B seisowan yhtä kaukana peilin takana, kun seisoo etupuolella, mutta B:n oikeata kättänsä kohottaessa, kuwa kohottaa wasentansa. Se tulee siitä, että ne walosäteet, jotka läksiwät ruumiin oikealta ja wasemmalta puolelta, koskiwat peiliin eri kaltosti ja samoite palautuwatki siitä. Seisoessasi suoraan wastapäätä peiliä näet siinä oman kuwasi, mutta senki niin että oma oikea puolesi wastaa kuwan wasemmalle puolelle. Kun wesi tyynellä rannalla kuwastaa puut, niin ne wedessä näyttäwät latwoin alas, tywi ylöspäin seisowan. Samoin merillä kulkiat usein näkew't nuoskean eli wetisen ilman kuwastawan hywinki kaukaisia eslneitä, jota sanotaan kangastamiseksi. Siinäkin owat esineet ylösalaisin kuwattuna.
13. Walosäteessä hawaitaan useampia eriwärisiä osia, joista yhdistyneinä walo syntyy. Juuri näiltä eriwärisiltä osilta näyttäwät kaikki muutkin alueet eri wärinsä saawan sillä tawoin, että ainetten eri laadun suhteen muutamat niistä uppoawat aineesen, toiset kääntywät takaisin.
Jos pimeässä huoneessa annat pienestä pyöreästä reiästä auringon säteen tulla kolmisäimäiseksi lasketulle lasille (särmiölasille) ja sen takana pidät walkean paperiarkin, niin näet walon siinä jakautuwan seitsemäksi eri wäriksi : punaiseksi, ruskeaksi, keltaiseksi, wehreäksi, siniseksi, musansiniseksi ja sinipunerwaksi. Tämä wärien eronminen tulee sädetten taitunnasta särmion pinnalla sekä siihen mennessään että siitä lähtiessään. Auringon paisteen sattuessa sadepilween, senki wesipisarat taittawat samalla tawalla säteet, ja silloin näemme niiden eri wärit kauniina wesikaarena ilmassa.
Siitä että yksi aine wetää sisäänsä yhdet, toinen toiset walon wäriosat, tulewat samat aineet eriwärisiltä näyttämään. Se aine, joka takaisin lähettää säteen kaikkine wäriosinensa, näyttää walkealta, se taas joka wetää ne kaikki sisäänsä, näyttää mustalta. Sininen työntää walon siniset wäriosat takaisin, punainen punaiset, keltainen keltaiset j. n. e.; kaikki muut wäriosat niissä uppoawat aineesen.
Lämme.
14. Auringon säteestä saapi ei ainoastaan walo, waan lämmekin alkunsa. Walo ja lämme owat siinä yhdistyneinä, mutta lämme ei kuitenkaan ilman joka paikassa ynnä walon kanssa. Täysikuulakan aineen läpi kulkiessa auringon säde ei irti laske lämmettä, mutta tultua tummakkaan aineesen, jossa säde ikääskun jakaupi eri osiin, se päästää lämmettä ja sama tummakka antaa lämpiää. Mustat aineet siitä syystä lämpiäwät enemmän kuin walkeat. Mitä kuulakampi aine, sitä wähemmän se lämpiää, mitä tummakampi, sitä enemmin.
Kuulakat aineet, esimerkiksi ilma, lasi, eiwät erittäin lämpiä läpikulkewista auringon säteistä, mutta tummakka maan pinta jakaa säteen ja irtotltaa lämpeen siitä. Korkeilla wuorilla, joiden pinnalle sopii wähemmin auririgon säteitä, sentähden onki kylmempi, kun niiden alustoilla, joihin alansa suhteen tulee enemmin säteitä. — Kewäällä päiwänpaiste hautoo lumen pikemmin niissä paikoin, missä sillen on kylwetty tuhkaa tahi soraa, sillä neki paremmin erottamat lämpeen auringon säteistä, lämpiäwät itset ja jakawat lämmettä lumellenki.
15. Lämmettä tawataan muutenkin, ei ainoastaan walosäteessä. Jos taot rautapalaista tahi hiwutat kahta kappaletta wastatusten, niin kehkiää lämmettä. Wettä kastamattomalle kalkille
walattaissa ne yhdistywät ja samassa kuumentuwat. Kosteat heinät yhteen läjään sullottuna lämpiäwät ja alkawat höyrytä. Näissä tapauksissa kehkiäwä lämme on samaa laatua kun se walosäteestäkin eriäwä. Kumpikin on samaa, lewiäwää, painotonta ainetta. Aine jos saapi kuinki paljo lämmcttä, siitä ei tule sen raskaammaksi.
(Jatket.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti