Tietoja jokapäiwäisessä elämässä tawattawista aineista. 3. Arsenikki.

Oulun Wiikko-Sanomia 47, 27.11.1852

On metalin sukua ja waarallisimpain myrkkyainetten lukuun kuuluwa. Sitä tarwitaan klasin tekoon ja muutamiin maalauksiin. Poltettaissa antaa se kynsilaukan hajun. Koska se ei ainoastansa wihamiehen käden kautta, waan wälistä tapaturmaisesta wahingostakin taitaisi hengelle waaralliseksi tulla, niin on sen myyminen, kuljetteleminen ja piteleminen yhtesessä elämässä kielletty.

Tietoja jokapäiwäisessä elämässä tawattawista aineista. 2. Arapian kummi (Gummi arabicum).

Oulun Wiikko-Sanomia 47, 27.11.1852

Saadaan eräistä Arapian ja Ekyptin mailla kaswawista puista. Kun niitten kuoreen leikataan koloja, niin pihkoo se niistä ulos samoin kuin tawallinen pihka meidän kuusista, jos niittenkin kuorta haavoitetaan. Paras laji on walian keltaista, kuulakkaa. Sitä käytetään pläkkiin ja moneen muuhun tarpeesen.

Muutamista ulkomailta tuotawista tawaroista. Sini-wäristä.

Turun Wiikko-Sanomat 48, 1.12.1821

(Jatk. N:o 44:jään.)

Siniwäriä, taikka Indigota, jolla waatteita painetaan, tuowat kauppiaat Aasian etelä päästä ja Amerikasta. Sitä walmistetaan Indigoksi kutsutusta sini-ruohosta, joka kaswaa ainoastansa etelän lämpöisimmillä mailla. Indigo-ruohoja kylwetään peltoon ikäänkuin muuta wiljaa. Ennenkuin ne rupeewat kukkimaan, leikataan wuohot sirpillä ja pannaan tuoreina isoin ammeisiin, joihin kaataan wettä päälle. Jonkun ajan perästä rupee wesi, ikäänkuin oluen panos, käymään ja muuttuu wiherjäiseksi. Tämä wiherjäinen wesi lasketaan toiseen ammeeseen, jossa sitä lapiolla hämmennetään. Sininen wäri putoo nyt, ikäänkuin hiiwa, astian pohjallen ja wesi muuttuu keltaiseksi. Sitten kaataan wesi pois astiasta ja pohjaan jääpä sininen wäri puserretaan waatteen sisässä ja pannaan wiimen kaukaloihin kuiwamaan, jonka jälkeen se on walmista. Englantilaiset ja muut kauppias kansat saawat sillä suuret rahat.

Wirallisia ja laillisia julistuksia. [Patenttianomus maalille.]

Suomalainen Wirallinen Lehti 168, 21.7.1888

Suomen teollisuushallitus
Tekee tiettäwäksi: Teollisuushallitukselta on Maalari Theodor Brenson anonut patenttia keksimällensä kalkkiseokselle kaikellaisten esinetten maalaamista warten; jossa tarkoituksessa myös on sisäänannettu selitys keksinnöstä ja tällä seoksella maalatut näytteet.

Tämän hakemuksen johdosta on Teollisuushallitus nähnyt hywäksi täten myöntää hakijalle Theodor Brenfon'ille patentin puheena olewalle keksinnölle wiideksi wuodeksi eli 1 p:ään Kesäkuuta 1893, jolloin tämä patenttioikeus loppuu, niin että hakija mainittuna aikana saakoon muita poissulkemalla yksin tahi muiden kautta, kaikkialla Suomenmaassa samaa keksintöä käyttää täällä Suomessa walmistamalla ja kaupaksi pitämällä sitä wärimassaa, jota patentti koskee; jonka suhteen hakijan tulee noudattaa woimassa olewia asetuksia.

Patentinhaltija on welwollinen, patenttioikeuden menettämisen uhalla:
1:ksi olemaan kahden kuukauden kuluessa tämän jälkeen, kukin kuukausi kolmeksikymmeneksi päiwäksi luettuna, julkisesti kuuluttanut tämän patenttikirjan sen panemisella kolme kertaa Suomen wirallisiin suomalaisiin ja ruotsalaisiin sanomalehtiin ynnä selituksen kanssa, joka on yhtäläinen kuin patenttihakemukseen liitettykin; ja pitää se sanottujen sanomalehtien numero, jossa patenttikirje on kolmannen kerran julkaistuna, suorastaan Teollisuushallitukselle annettaman;
2:ksi kahden wuoden kuluessa tämän jälkeen Teollisuushallitukselle toteen näyttämään, että hakija ylempänä määrätyllä tawalla täydellisesti käyttää patentillista keksintöänsä; ja

3:ksi sittemmin joka wuosi koko patenttiaikana samoin Teollisuushallitukselle todistamaan, että keksintö edelleen on käytännössä.

Jos tämä patenttioikeus laillisen saannon kautta menee toiselle omaajalle, on se Teollisuushallitukselle ilmoitettawa ja asianlaita toteen näytettäwä; ja tulee, jos uusi omaaja asuu Suomen ulkopuolella, hänen jollekulle täällä asuwalle miehelle, jonka nimi ja koti owat Teollisuushallitukselle ilmoittawat, antaa waltuuskirja saada, mitä patenttiin tulee, patenttihaltijan puolesta puhua ja wastata.
Lopuksi on Teollisuushallitus tahtonut täten selittää, että älköön luultako tämän patenttikirjan olewan takeena siitä, että keksintö on uusi tahi sitä woidaan edullisesti käyttää.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Helsingissä, Teollisuushallitukselta, 1 p:nä Kesäkuuta 1888.
A. E(?).Arppe
(Wirkasinetti.)
Lennart Gripenberg.
A. Lilius.

Selitys erään maalarin ja taiteilijan T. I. Brenfon'in keksimästä walmisteesta, joka sopii öljywärin sijaan.
Mainitulla walmisteella maalaamiseen kuuluu kaksi massaa eli ainejoukkoa. Ensimmäisenä on ainoastaan pohjamaalauksen joukko maalattawaksi aiottuun esineesen, ja toinen sen lopulliseen puhtaaksi-maalaukseen.

Muistutus. Erotuksen tähden on se walmiste, jota käytetään pohjamaalaukseen, nimitetty n:o 1 massaksi ja puhtaaksi-maalaukseen aiottu n:o 2 massaksi. Pohjamaaliksi tarwittawa massa tehdään seuraawalla tawalla:
Tarpeelista on ottaa hywin poltettua kalkkia (kastamatonta) (katso 7 muist.) ja kastella se wedellä siten, että saadaan sakea puuro; 48 tuntia kalkin jäähtymisen jälkeen sekoitetaan sekaan yksi suntta (Wenäjän naula) uunissa piiminyttä maitoa (ainoastaan piimennys eli juusto) (katso 2 muist.) yhtä kalkin sunttaa kohti, ja sitä sitte sekoitellaan, kunnes tiwiimmät osaset owat liuwenneet, jonka jälkeen tämä seos on siiwilöitäwä hienon sihdin tahi musliinin läwitse. Näin siiwilöityä kaadetaan seos puteleihin, jotka suljetaan hengenpitäwiksi, sillä tuo seos kuiwaa erinomaisen pian. Näin taadaan pohjamaalijoukko.

Muist. 1. Ilman waikutuksesta rapautunut kalkki, niin myös semmoinen kalkki, joka on kauwemman aikaa ollut kastettuna, on kelpaamatonta.

Muist. 2. Pitää erinomattainkin katsoa, että sanottu piimenne eli juusto on aiwan puhdasta, jolloin massakin pysyy wetelänä. Jos piimenne on wäärennettyä, niinkuin kaupassa usein tawataan, niin silloin walmistettaissa tekeytyy pohjasakkaa, jonka wuoksi seos tulee sakeata, liiwatemaista ja on kelwotonta maalaukseen.
Puhtaaksi-maalaukseen tarwitaan myös kastamatonta kalkkia, joka niin ikään kastetaan siten, että saadaan sakea puuro, johon kalkin jäähdyttyä, s.o. 48 tunnin päästä, sekoitetaan suntta sanottua tuoretta juustoa 3/4 sunttaan kalkkia; ja menetellään tämän seoksen kanssa aiwan yhtäläisesti kuin ensin sanotussa tapauksessa, jonka jälkeen on tarpeellista seisottaa sitä 24 tuntia tarkkaan korkittuna (katso 3 muist.) ja jos ainejoukko pysyy wetelänä, lisätään siinä tapauksessa 24 kolotnikia keitettyä öljyä sekä huiskutetaan hywin sekaisin, jotta aineet paremmin yhdistyisiwät; ja näin on puhtaaksi-maalaukseen tarwittawan massan walmistus päättynyt. Tähän kelpaa pellais-, hamppu-, auringonkukka- tahi unikukka-öljö.

Muist. 3. Jos ainejoukko 24 tuntia seisottuansa on käynyt sakeahkoksi, sekoitettakoon lisäksi 1½ ruokalusikallista wettä, josta se jälleen wetelöityy, mutta tällöin on wielä kerta huiskutettawa, että pohjaan painunut kalkki yhdistyisi muiden osasien kanssa.
Johto, mitenkä seosta käytetään.
Rappaukseen eli kalkitukseen pannaan pohjamaaliksi ainejoukkoa n:o 1 wähän raswaisempana, puulle samaa massaa hiukan kuiwempana, ja raudan päälle myös massaa n:o 1 niin kuiwana kuin suinkin.
1. Maalia kalkista erikarwaisten wärisekotteiden kanssa.
Puhtaaksi maalaamiseen pitää ottaa 2/3 ylempänä mainittua kalkkia ja siihen sekoitetaan lisäksi, paremman peittämsien tähden, ½ wedessä liotettua liitua, jonka jälkeen tarwitsee lisäksi panna niin paljo sekoitetta n:o 2, kuin täytyy olla semmoisen wetelän aineen saamiseksi, joka on tawallisen öljymaalin kaltaista. Sitte on aine maalattawa niin tasaisesti ja nopeasti kuin suinkin, wälttäen kerrottua siwelyä, s.o. tehdään työ niinkuin öljywärillä, jonkamoisen menettelytawan kukin maalari tuntee (katso 4 muist.)

Muist. 4. Jos esineestä 2 tahi 3 tuntia maalauksen jälkeen wäri lähtee, niin siitä näkee, ettei maali sisällä kyllin paljoa massaa ja että kalkki tahi liitu oli ylen kuiwaa. Uuden lisäksi-panoa pitää ylimalkaan wälttää. Jos näkyisi wälttämättömäksi tehdä maali wetelämmäksi, niin sopii panna lisää tarpeellinen määrä massaa n:o 1.
Maalatessa tulee, kuin ei maalattu esine olisi tullut tasaisesti wärin peittoon, mutta kuiwettuansa näkyy maali wallan tasaiseksi (katso 5 muist.) aiwan niinkuin liimamaalien laita on, ja sentähden on tarpeellista saattaa maalaria sekoittamaan maali yhtä sakeaksi kuin öljymaali ja maalaamaan sillä wähemmän juoksewati, niinkuin liimawärillä.

Muist. 5. Jos kuiwuun perästä hawattaisiin maalatussa esineessä himmeitä paikkoja tahi kiiltolaikkuja, niin se todistaa, että himmeät paikat owat maalatut kuiwemmin ja kiiltäwät mehukkaammin.
II. Lakierattawien esineitten suhteen menetellään aiwan samoin kuin öljywäriä käytettäissä, jotka lakalla päällistetään. Ensin pohjataan ainejoukolla n:o 1:llä, maalataan sitte sillä ja liidulla tarpeeksi wahwaan, tahotaan hohkakiwellä ja wedellä, nohjataan uudestaan n:o 1 massalla ja sitte maalataan puhtaaksi. Wiimmeisessä siwellyksessä pitää käyttää sinkki- tahi lyijymutaa kalkin tahi liidun sijaan (katso 6 muist.) ja sitten lakierataan niinkuin tawallisesti.

Muist. 6. Liidun ja kalkin päälle on mahdotonta lakierata.
II. Lattioita maalattaissa ja semmoisissakin maalauksissa, joissa wärejä käytetään ilman talkin tahi liidun sekaanpanoa, otetaan samaa seosta lisäten siihen neljä solotnikia keitettyä öljyä yhteen sunttaan massaa, jolloin wärit sekoitetaan eli jauhetaan, ei wedellä, waan tällä massalla: ja jos seos näyttäisi liian sakealta maalaukseen, woipi sitä wetelöittää n:o 1 massalla.
2908(3-2)

Rättighet i färghandel. [Uutinen]

Wiborgsbladet 292, 14.12.1889

Länestyrelsen har berättigat landthandlanden Jakob Wellanen att i sin handelsboda å hemmanet n:o 6 i Tyrjä by af Parikkala socken idka handel med mindre giftiga färgämnen.
Likaså har landthandlaren Thomas Pärssinen berättigats att i sin butik å hemmanet n:o 3 i Saaris by af Parikkala socken idka dylik handel.

Förfarande att tilldela Gips förbättrade egenskaper.

Åbo Tidningar 80, 9.10.1844

För att tilldela gipsen en vida högre grad af hårdhet, än den vanligen eger i de af densamma förfärdigade aftrycken, gifves det två från hvarandra helt och hållet skiljda metoder. Den ena består uti att lägga de färdiga och reda torkade afstrycken i en mättad alunlösning, efter någon tid taga dem derur, och först torka dem i luften och sedermera i en varm luftström. Den andra metoden består uti att lägga den råa, brända gipsen i alunlösningen, sedan torka den i luften samt derefter åter bränna densamma. Så enkla äfven dessa operationer äro, så äro flera biomständigheter vid deras praktiska utförande att iakttaga, hvilka äro af den beskaffenhet, att de förtjena alt uppmärksamhet. Enligt den första metoden, är bäst att följa nedanstående förfarande, hvilket Elsner iakttog med en större byst. Den lades nemligen i en alunlösning bestående af 1 del alun och 13 delar vatten. Vattnets temperatur var 15 gr. C. Alunen var jernfri. I denna lösning fick bysten ligga en månad. Efter denna tid uttogs den, aftvättades med vatten, och torkades först i luften och sedan i en varm luftström.

Träkärlet, i hvilket lösningen befanns, var af linträd, emedan Elsner fruktade att något annat träslag kunde färga isrån sig. Den ur alunlösningen tagna bysten hade en ren hvit färg, hvilken likväl vid torkningen i luften öfvergick i en mera gråhvit; till och med genom starkare uttorkning kunde denna olägenhet icke förekommas. Enskilta ställen voro likväl renare hvita, hvarigenom det hela fick ett fläckigt utseende; men för öfrigt hade bysten en mycket större hårdhet än förut. Dess fasthet var så stor, att man kunde tilldela den temligen starka slag af en jernhammare utan att några stycken slogos af. Damm och andra orenligheter kunna deremor lätt borttvättas, i det man aftarkade bysten med rent linne doppadt i utspädd sprit. De våta ställens kunde man utan fara aftorka. För att pröfva en på detta sätt behandlad gips' förhpllande till vatten, tog Elsner ett stycke gips, som var så hårdt att det endast med de kraftigaste tilldelade slag af en hammare ficks att gå i stycken, och lade det några timmar i vatten; efter denna tid var gipsen så mjuk att den tog intryck af fingrarna, äfven om den endast lindrigt herördes. Häraf följer att på ofvanstående sätt härdade gipsaftryck endast kunna förvaras i torra rum.
Det är ett allmänt bekant förhållande, att vanliga gipsbilder skyddas för fuktighet derigenom, att man gifver dem ett öfverdrag af dammarhartz, sedan man förut grundat dem med en hvit täckfärg. Elsner föreslåt att först bärda dem på nyss anförda sätt och sedan tilldela dem sistnämda öfverdrag, då de både blifva hårda och fasta samt icke angripas af fukt.

Vi öfvergå nu till den andra metoden, hvilken, hvad dess praktiska användande beträffar, är af större betydenhet, i det att den enligt denna metod härdade gipsen erhåller egenskaper, som den enligt nyss angifna förfarande beredda saknar.
Då den i handeln förekommande brända gipsen förekommer såväl i stycken, som i pulverform, har Elsner anställt försök med båds sorterna. De hela styckena lät han så länge ligga i alunlösningen, till dess de voro helt och hållet genomträngda af densamma, då de befunnos stenhårda, hvarefter de uttogos, torkades i luften och brändes om igen. Operationen af gipsens inläggande då den är bränd i stycken, i en vid vanlig temperatur mättad alunlösning, är så enkel och lätt utförbar, att den förtjenar allmännare användas. Med pulveriserad bränd gips förfors på det sätt, att gipsen utrördes med en viss qvantitet mättad alunlösning, hvarefter den uttorkades i luften och brändes. Vid utrörningen har man att iakttaga, att den pulveriserade gipsen endas t småningom och under flitig bearbetning af massan inröres i alunlösningen, till dess massan erhållit en degartad consistance och ej synes kornig. Tillsättes för mycken gips på en gång så blir
//
massan på en gång fast, är kornig och lemnar efter bränningen, huru värmen än må ledas, alldrig en hård gips.

Sedan den med alunlösningen behandlade gipsen, den må ha varit bränd i stycken eller i pulverform, fullkomligt lufttorkat, så brännes den som förut är antydt, åter om igen. Temperaturen vid bränningen är af väsendtligt inflytande, fär att erhålla ett gynnsamt resultat. Mindre partier kunna brännas i degel, men bäst och säkrast sker bränningen i en gipsugn, emedan i en dylik en likformigare temperatur en längre tid får verka på gipsen, hvilken senare omständighet är af vigt, för att de sedermera af densamma beredda gipsformarna skola blifva hårda.

Den på detta senare sätt behandlade gipsen hade ett matt, mjölkhvitt, svagt isabellfärgadt utseende. Har gipsen blifvit för länge bränd eller har man användt för stark hetta vid denna andra bränningen, så är den svår att pulverisera samt binder icke vatten, utan sjunker pulvret då som en tung bottensats till kärlets botten.
Den deremot rätt behandlade och rätt brända gipsen, hvilken har nyss anförda utseende, pulveriseras fint och siktas samt utröres med en alunlösning. Denna så beredda gips lemnar ett aftryck, som efter torkningen är stenhårdt, marmorlikt och har ett egendomligt, matt och mycket svagt isabellfärgadt utseende. Utröres den för starkt brända gipsen deremot med vatten, så binder den väl detsamma och ett aftryck erhålles, men det är ej så hårdt och har dessutom intet utseende påminnande om marmor. Dessa rön böra väl bemärkas. Aftrycken, erhållna genom den rätt brända gipsens behandling med alunlösning, derefter skeende förnyade bränning, pulverisering och utröring med alunlösning såsom operationen ofvan utförligen blifvit beskrifven, voro så fasta att de endast kunde slås sönder med jernhammare; deras hårdhet var aldraminst af samma grad som marmorus eller alabasterns. Ytan var af den beskaffenhet, att den kunde aftvättas med våta dukar, utan att gipsen deraf led någon skada. En dylik gips kan ligga i vatten en längre tid utan att mjukna, ja till och med kokande vatten är utan inflytande på densamma, sedan den fått torka. Den kan månadstals vara utsatt för luft, frost, snö, regn och solsken utan att taga skada. Alla dessa egenskaper gör denna gips ovärderlig inom technikens och konsternas gebit. I sitt degartade tillstånd kan den med alunlösning utrörde gipsen färgas genom tillsats af chromgult, berlinerblått, ultramarin m. m., hvarigenom man efter behag kan gifva densamma hvad marmorering som önskas. Hvad den så beredda gipsens användande i praktiskt hänseende beträffar, så är den tjenligast till skifvor, väggbeläggningar med flera ändamål, men icke till förfärdigande af byster, ty då gipsen blifvit utrörd med alunlösningen, så bibehåller massan sig länge flytande innan den stelnar, ehuru detta sker stilla och utan att massan blir blåsig, men just deruti att massan först efter någon tid hårdnar, och den med alun behandlade gipsen är tyngre än vanlig, ligger felet att de djupare ställena i formen fyllas med gips, hvilken ännu ej bundit vatten. Möjligen torde väl i en framtid något medel uttänkas att förekomma denna olägenhet.

(Sammandragit ur "Journal d. Prach. Chemie, herausgegeben von Erdman u. Marchand 1844.")

Grahamin tuliwärillä... (uutinen)

Wiipurin Sanomat 39, 11.3.1887

Grahamin tuliwarillä tehtään täällä kokeita näyttelyhuoneen likisellä rannalla lauantaina klo. 2. Tämä wäri estää tulipalon lewenemistä koksa walkea ei tartu niin pian rakennukseen, joka on maalattu. Lauwantaina tapahtuwan kokeen tarkoituksena on näyttää yleisölle Grahamin wärin suojelewaa omainaisuutta tulipalossa.

Kuinka willaisia lankoja kauniiksi mustansinisiksi painetaan.

Turun Wiikko-Sanomat 1, 3.1.1824

Kuin painettawia lankoja on yksi naula, otetaan wiisi luotia walkoista alunaa ja toista wiisi luotia punaista wiinsteniä, surwotaan (elikkä pienennetään) hienoksi ja lyödään weteen, jossa langat hywin keitetään. Koska langat owat näin keitetyt ja wedessänsä jähtyneet, kaataan wesi pois ja langat puserretaan ja kuiwataan. Sen jälkeen pannaan kymmenen luotia pruunia (eli ruskeata) brisiljaa weteen ja keitetään siinä tunnin aikaa. Tästä wedestä elikkä wäri-liemestä siilataan siitte bresiljan rikat pois puhtaan, harwan riewun läwite, ja siilattu wärin liemi kaataan takaisin pataan. Nyt pannaan myös langat tähän wäri pataan ja keitetään tunnin aikaa. Sitten otetaan langat ylös brisilja-wedestä, jonka sekaan kaataan kannun werran kusta, jota on useamman päiwän saanut hapata. Tässä seka-liemessä keitetään jälleen langat wähemmän aikaa, otetaan sitten ylös ja huhdotaan (eli wirutetaan) puhtaaksi: niin owat langat mustan siniset.

Samalla tawalla painetaan myös willasta waatetta ja kangasta mustan siniseksi. Sitä myöten kuin painettawia on enemmän, otetaan myös enemmän joka laia wärin aineita.
Tämä mustan-sininen on yhtä kaunis ja pysywä, kuin wärjäriltä painettu mustan sininen.

[Todennäköisesti tässä mainittu ruskea brisilja tarkoittaa sinipuuta, mutta on mahdollista että väri on saatu aikaan myös bresiljan avulla]

Nurmeksen markkinoilta (raportti)

Suomalainen Wirallinen Lehti 2, 3.1.1882

Nurmeksen markkinoilta, jotka pidettiin 14 ja 15 p:nä joulukuuta, kirjoitetaan Karjalattarelle:
Ruis, ei ensinkään myytäweänä.
Ohra t:ri 30 m., wähän ".
Kaura " 15 m. " "
Woi leiw. 24-32 m. " "
Talo " 5-7 m. joltisesti.
Sianliha leiw. 4-8 m. paljon.
Lampaan " 4 . wähän
Lehmän " 3 m. "
Kapah. " 6-8 m. ainoast. pari k.
Suol. siika 5 m. wähän.
" muikk. " 3 m. kosolta.
Lintupari 1:60 - 1:90 ".
Wasik. nahk. 1:- paljon.
Lamp. " 1:20-1:40 joltisesti.
Oraw. " - 35 p. hywin paljon.
Jäniks. " - 25 " " "

Hewosia oli huonoja, waan ostajia puuttui. - Waikka konjakin kauppa oli käynyt hywin kauppalassa, näkyi humalaisia aiwan wähän. Mainittawia warkauksia ei kuulunut. Huomattawa on, että konsionelli, punawäri, jota tätä ennen kansa paljon on ostanut markkinassa, jäi nyt myyjälleen, ja waalea siniwäri sen asemesta oli kansan mieliksi muuttunut. -

Toiwottawa olisi, että kauppalan hallitus ensi talweksi saisi markkinat muutetuksi kauppalaan, jossa markkinawäellä olisi wäljempi liikunta-ala.

Tietoja jokapäiwäisessä elämässä tawattawista aineista. 51. Orleaani (orjaani).

Oulun Wiikko-Sanomia 39, 1.10.1853

Kolmen syllän korkuinen puu, Bixa orellana, kaswaa Etelä-amerikassa, kukkii keltaisilla kukkasilla, ja sitte kun siemenet walmistuwat, ksawaa niitten ympärille siemenkotiin sitä taikinamaista ainetta, josta orleaani-paine saadaan. Myös Itä- ja Länsi-indian saarimailla tawataan muutamin paikoin orleaani-puita.

Tietoja jokapäiwäisessä elämässä tawattawista aineista. 49. Okra.

Oulun Wiikko-Sanomia 39, 1.10.1853

On maali-ainetta luonnon seoittamasta sawesta ja rauta-maasta. Sitä tawataan usiampia lajia, punaisen, keltaisen ja tumman eli pruunin karwaista.
Okraksi nimitetään myös usein muitakin luontaisia mitalimaan seoituksia sawen taikka aluna-maan kanssa.

Jazz-väri (mainos)

Jazz.
JAZZ värillä voidaan värjätä puseroita, jumperpuseroita, liinavaatteita, päällysvaatteita, koristeita, lastensukkia, pukuja, hattuja, myssyjä, lakkeja, urheilupaitoja, jakkuja ja esiliinoja.
Liinaisia verhoja, tyynyliioja, lampunvarjostimia, pöydänhalkaisijoita, pöytäliinoja, kudottuja vaatteita, nauhoja, hansikkaita, vöitä ja kravatteja.
JAZZ on parain ja täydellisin väri kaikkia kankaita varten: silkkikankaita (luonollisia ja keinotekoisia), pumpulikankaita, musliineja, kreppejä, georgetteja, liinakankaita, flanelleja, villakankaita ja puolivillaisia varten.
JAZZ säilyttää kudonnan.
JAZZia käytettäessä ei tarvita suolaa eikä etikkaa. Ainoastaan kuumaa vettä ja JAZZia- Jokainen pahvirasia sisältää kaksi erikoiseen säilyttävään paperiin käärittyä koteloa JAZZia. Jokainen kotelo sisältää tarkan määrän määrättyä väriä, joka tarvitaan joko puseron tai jumper-puseron värjäämiseksi. Tämän määrän mukaa nvoidaan laskea paljonko tarvitaan muita vaatteita varten.
Useat JAZZ-värin käyttäjät punnitsevat värjättävät vaatteet. Jos haluaa täten menetellä tulee muistaa, että jokasien kotelon sisältö värjää 60 grammaa vaatteita.
Mustaa, neekerinruskeata, ja mariinisinistä varten tulee käyttää kaksinkertainen määrä JAZZia.
MITEN VÄRJÄÄMINEN ALOITETAAN.
Anna JAZZin täydellisesti liueta. Jokaista koteloa kohti käytä vähän enemmän kuin yksi litra vettä (kiehuvaa). Kuitenkin, jos värjättävä esine on hyvin suuri eikä vettä olisi riittävästi sitä kokonaan peittämään, vaikka väriä sen painon mukaan on tarpeeksi, saa lisätä vettä. Värjättävän esineen tulee olla koko ajan veden peittämä. Värin liuetessa sekoita koko aika ja pidä huolta, että kaikki väri on sulanut.
Käyttöohjeen mukaan voit värjätä minkä esineen tahansa pahvirasialla olevan mallivärin väriseksi.
VAALEITA VÄRIVIVAHDUKSIA VARTEN KÄYTÄ VÄHEMMÄN JAZZia, ja ota värjättävä esine pois väriliuoksesta heti, kun olet saanut siihen haluamasi värin.
VÄRIN LIUETTUA.
Kostuta värjättävä vaate haaleassa vedessä ja upota se sitten kuumaan JAZZI-väriliuokseen; sekoita hyvin. Ja katso, että värjättävä vaate on kokonaan väriveden peittämä ja niin höllänä kuin mahdollista. Anna sen nyt olla 20 minuuttia värissä usein liikuttaen sitä raitojen välttämiseksi. Pidä liuos niin kuumana kuin mahdollista.
20:n MINUUTIN JÄLKEEN.
20:n minuutin jälkeen huuhtele värjätty esine niin monessa kylmässä vedessä yhä uudelleen ja uudelleen kunnes huuhteluveteen ei enään jää väriä. Sitten anna esineen valua (älä väännä, äläkä puserra).
LOPUKSI.
KEVYET KANKAAT ovat osaksi kuivattavat varjossa ja sitten kiedottavat valkeaan vaatteeseen ja kostein prässättävät.
PAKSUMMAT KANKAAT ovat kosteina silitettävät nurjalta puolen kohtuullisen kuumalla raudalla.
ERITYISIÄ OHJEITA MARIINISINISEN, NEEKERIRUSKEAN JA MUSTAN VÄRJÄÄMISESSÄ.
JAZZI antaa suurenmoiset tulokset näissä vaikeissa väreissä jos vaan tarkasti seurataan ohjeita. Ainoa eroavaisuus on siinä, että täytyy käyttää kaksi kertaa enemmän väriä. Esim. jos tahdotaan värjätä pusero, jonka paino on keskimäärin 60 grammaa, tulee käyttää pahvirasiassa olevat molemmat kotelot JAZZia ja yksi litra vettä (kiehuvaa). On pidettävä tarkasti huolta, että vesi on kiehuvaa.
Sitä syvempi, tummempi väri saadaan mitä kauemmin ja mitä kuumimmassa liuoksessa värjättävä esine pidetään.
MUISTUTUS: Neekeriruskea käytettynä tavallisesti: YKSI kotelo litraa kohti, antaa TUPAKAN RUSKEAN VÄRIN.
JAZZ on täydellisin ja paras värjäysaine sekä silkkikankaita, villa-, pumpuli- ja liinakankaita y.m. varten, mutta tulee muistaa, että samanlaisesta liuoksesta saadut värivivahdukset vaihtelevat kankaiden kudonnan mukaan. Silkki on tavallisesti kirkkaampaa, villakangas syvempää, tummempaa väriltää kuin samankaltaisessa liuoksessa värjätty pumpulikangas. Pahvirasialla oleva malliväri on värjätyn pumpulikankaan väri. Likaiset vaatteet ovat ennen värjäämistä pestävät jos tahdotaan saada niihin kaunis väri.
TAVALLINEN JÄRKI SANOO, että jo kerran tummiksi värjättyjä vaatteita, esineitä, ei enään voida värjätä vaaleiksi. Musta esim. voidaan vaan uudelleen värjätä mustaksi. Valkea ja kermanvärinen voidaan värjätä minkävärisiksi tahansa. JAZZ voi entiselleen värjätä haalistuneet värit ja sillä voidaan antaa ennen värjätylle esineelle aivan uusi värivivahdus. Tässä tapauksessa ei värivivahdus tietystikään ole samanlainen kuin se olisi ollut sellaisessa kankaassa, joka ei ennen ollut värjätty.

Aweco-mainos

Konsten att färga Marmor. *)

Borgå Tidning 22, 23.3.1842

(Insändt.)

Marmorns förskönande utgöt nu för tiden en importerande näringsgren uti Italien. Till skida färgens anläggande begagnas följande ämnen. Till mörkrödt en Solution af salpetersyradt Silfver, som intränger ganska djupt; till en annan vacker röd färg resolveradt Drakeblod (Sanguis Draconis); till en skön Charlakansröd färg Cochenill pigments extrakt i alkohol, blandad med litet alun; till purpurviolett Guld-solution; till gult Gummigutta eller en solution af artificiell Auripigment i Ammoniak; till ljusgrönt en solution af Spanskgröna eller i vax resolverad Spanskgröna, som intränger 5 linier sjupt och frambringar vackert smaragdgrönt. Innna påstrykningen sker
//
med små nätta penslar, bör marmorn vara väl polerad med Pimpsten. Vill man applicera flera kulörer efter hvarannan, så böra de i Alkohol och Terpentil-olja resolverade färgstofter sättas på marmorn, medan de äro heta; endast Drakeblod och Gummigutta, först resolverade i alkohol, användas kalla. Örttinkturer tarfva öbetydlig värma till Marmorns genomträngande. Målandet med af hvit vax hopsmälta färgstofter fordrar största varsamhet, emedan denna komposition vid för stark värma lätt kringsprider sig utom deras tillämnade gränsor och derföre mindre egnar sig att begagnas vid fina utkast. Omförmälta färger blifva vackrare, ju mindre man betjenar sig af dem samfällt på ett föremål; derföre brukas vanligen blott 2 à 3 af dem på en gång. Ännu lättare än Marmorn kunna jemväl alla andra porösa stenarter på lika sätt färgas.

*) Då marmor i icke obetydlig mängd brytes i Finland, har Red, ansett ofvanstående bär förtjena ett rum.

(Uutinen Piippolan punamullasta)

Suometar 28, 12.7.1861

— Piippolan pitäjästä Pohjanmaalta "kuuluu se uutinen, että siellä on löydetty Punamullan kaiwanto, josta owat jo polttaneet punamultaa, jota kehutaan yhtä hywäksi kuin Ruotsista tuotua. Sitä on jo kaupattu maalla ja Oulussaki 3 ruplaan tynnyri. Myöjillä on ollut puheena, että sillä punamullalla on jo pari kirkkoa maalattu. Punamulta kuuluu kahden päiwän poltolla tulewan walmiiksi maalaukseen".
-n. -a.

Muutamien muinoisten kansain, erinomattain Hebrealaisten, tawoista.

Sanan Saattaja Wiipurista 40, 2.10.1841

Waatteenparsi eli puku.

Ihmisten ensimaisenä waatet - aineena lienewät luultawasti olleet eläinten nahat, ympäri ruumiin käärittynä. Hebrealaisten omana, muista erinäisenä
kansana ilmestyissä, oliwat ne ajat jo kauan kuluneet, joina paremman tiedon
//

ja walistuksen woittaneetkin kansat wielä pukivat itsensä eläinten nahkoin. Egyptiläisillä oli jo ennen Josephin aikoja hienoja kuteita ja kankaita sekä pellawasta että punmulista, ja kuningas Pharaoni lahjoitti tälle muukalaiselle kauniin puumuli - kankaisen waatteen. Willaisia, liinaisia ja puumulisia waatteita piteskeliwät seuraawina aikoina myös Israelin kansalaiset. Ainoastaan laumain paimentajat ja erikot, niin kuin Johannes kastaja, pitiwät kamelinkarwaisia waatteita. Lampaan willasta ei ollut tietoa näiksi tarpeiksi ennen Labanin aikoja: ennen Salamonia ei osattu lundan maalla wielä tehdä waatetta puumulistakaan. Kaikkein hienoimpaa liinawaatetta oli sekä Egyptin että Juudan maalla Pappien puku. Sitä wastaan silkki wielä oli niidenaikuisille länsipuolimaisille kansoille tuntematoin. Wanhassa Testamentissa ei mainita silkkiä. Mutta keskimäisessä Aasiassa oli silkkiä pidetty waatteena jo monia satoja wuosia sitä ennen. Se oli niin kallista ainetta, että alusta pidettiin puoleksi, se on, loimeksi silkkiä, ja kuteeksi puumuli - lankaa. Länsimaalla sanotaan kuuluisan tuhlaajan, Heliogabalus nimisen Roomin Keisarin olleen ensimäisen, jolla hawaittiin koko - silkkinen waate päällä, mutta se mahtoi olla ihmeen kallis, koska toisen, Aurelianus nimisen Keisarin, täytyi kieltää sitä puolisoltansa. Wasta 6:nella satakunnalla wuotta tuotiin silkkiä kehrääwä mato (silkki - mato) Aasiasta Euroopaan. Sitä ennen luultiin tämän aineen kaswawan, mokomin kuin puumulin, puissa.

Tätä ennen pidettiin yksi waate toista kalliimpana ainoastaan painettansa (ulko-karwaansa) myöten. Purppura oli wanhimpina aikoma suuressa arwossa, mutta juhlallisimpina pidettiin sekä Hebrealaisilta että Egyptiläisiltä ja Roomalaisilta walkiat waatteet. Assyrialaisten päämiehet rakastiwat tymperäsinisiä waatteita; mutta mustia ei suwaittu missään. Kirjawia waatteita pidettiin Jaakobin aikoina arwossa, ja wielä Daawidin elinaikana pueksenteliwat itsensä naimattomat ihmiset niihen; mutta laki kielsi hebrealaisia waatteisiinsa sekoittamaan liinaa ja puumulia taikka willaa yhteen.

Waatetten näöstä, leikkeen ja ompelen suhteen, ei ole meillä warmempaa tietoa. Se waan on tietty minkälainen Pappien puku piti oleman, sillä se
oli laissa (2 Moseksen kirjan 28 lu'ussa) määrätty, ja että kansa yhteisesti rakasti pitkiä, wäljiä waatteita. Päällyswaate oli pitkulainen, piammasti
nelikolkkainen kappale waatetta, joka paitsi paljoa leikkoota ja ompelemista, senkaltaisena kuin se oli kankaasta lähtenyt, luotiin olkapäille, ja peittäin koko
ruumiin, rippui pitkissä poimeissa maahan asti. Matkoilla, ja muun soweliamman kappaleen puutteessa, pidettiin sitä peitteenä maatessa, satulan alaisena ratsastaissa, purjeena ja jalka-waatteena. Näitä päällys-waatteitansa lewitti kansa tielle Jesuksen wiimeisen kerran Jerusalemiin matkustaissa, ja Egyptin
//
maalta paetessa kantoiwat Juudalaiset niissä happamattomia leipiänsä. -
(Jatk. toiste).

Hulda Kontturi: Luonnonväreillä värjäämisestä (kirja)

[ Kirja on julkaistu Kontturin sukulaisten luvalla ]

Luonnonväreillä värjäämisestä
Kirjoittanut
maisteri
Hulda Kontturi
Toinen laajennettu painos
Helsinki 1945
Pellervo-seura

[ / ]

Helsinki 1945
Yhteiskirjapaino osakeyhtiö

[ / ]

SISÄLLYS:
Yleisiä neuvoja ....................................9
Purettaminen ....................................12
Värjääminen ....................................13
Värjäykseen käytettävistä kasveista ....................................13
Tavallisimmat kasvivärjäyksessä käytettävät kemialliset aineet ....................................17
Värjättäessä tarvittavia liuoksia ....................................19
Värjäysohjeita ....................................20
Keltaista pajunlehdillä ....................................20
Keltaista koivunlehdillä....................................20
Keltaista ja sammalenvihreää kanervilla....................................20
Punaruskeaa pajunparkilla ....................................21
Harmaata koivunkuorilla ....................................21
Ruskeaa kiventieralla ....................................21
Keltaisenruskeaa suopursuista ....................................21
Ruskeaa lepänkuorilla ....................................22
Sammalenvihreää nokkosilla ....................................22
Ruskeita värejä paatsamankuorilla ....................................22
Harmaata katajanhavuilla ....................................23
Sammalenvihreää juolukanvarsilla....................................23
Resedanvihreää sianpuolukanvarsilla ....................................23
Harmaata sianpuolukanvarsilla ....................................23
Keltaista variksenmarjanvarsilla....................................24
Ruskeankeltaista suopursuilla ....................................24
Vihreänkeltaista tervalepänlehdillä ....................................24
Mustanvihreää kanervilal ja koivunlehdillä ....................................25
Vaaleaa punertavanruskeaa koivunkuorilla ....................................25
Ruskeaa pajunkuorilla ....................................25
Ruskeankeltaista ja ruskeaa sipulinkuorilla....................................25
Keltaista kuusennaavalla....................................26
Sinivihreää lipeällä ja kuparivihtrillillä ....................................26
Vaaleanruskeaa riidenlieolla ....................................26
Keltaisenruskeaa suopursuilla ....................................26
Ruskeaa joulukanvarsilla....................................27
Harmaata kuusenhavuilla....................................27
Vihreänkeltaista poimulehdillä....................................27
[ 6 ]
Punaruskeaa kuusenkävyillä....................................27
Harmaata paatsamankuorilla ....................................28
Vihreänkeltaista paatsamanlehdillä ....................................28
Kellanruskeaa rautavihtrillillä ja lipeällä ....................................28
Ruskeaa lepänkuorilla ....................................28
Viherätävänharmaata koivunkuorilla ....................................29
Punaruskeaa pihlajanlehdillä ....................................29
Tiilenpunaista mataranjuurilla ....................................29
Keltaista tattaresta ....................................29
Vihertävänkeltaista koiranputkesta ....................................29
Vahankeltaista happomarjasta ....................................30
Vihreänkeltaista pietaryrtistä ....................................30
Voimakasta keltaista värisauramoista ....................................30
Harmaanvihreää poimulehdistä ....................................31
Keltaista lepänlehdistä ....................................31
Keltaisenruskeaa lepänkuoresta ....................................31
Ruskeanharmaata lepänkuoresta ....................................31
Kullankeltaista omenankuoresta ....................................31
Vihreänkeltaista koivunlehdistä ....................................32
Punertavankeltaista koivunlehdistä ....................................32
Vihreää koivunlehdistä ....................................32
Harmaata koivunkuoresta ....................................32
Harmaankeltaista sianpuolukoista ....................................33
Resedanvihreää sianpuolukoista ....................................33
Harmaata sianpuolukanvarsista ....................................33
Vihreänkeltaista suopursusta ....................................33
Ruskeaa suopursusta ....................................34
Harmaanvihreää suopursusta ....................................34
Keltaisenruskeata suopursusta ....................................34
Vaaleanruskeaa tuomenkuoresta ....................................34
Oliivinruskeaa katajanmarjoista ....................................34
Tuhkanharmaata kuusenhavuista ....................................35
Punertavaa kuusenkävyistä ....................................35
Pronssinruskeaa lepänkuoresta ....................................35
Punertavaa lepänkuoresta ....................................36
Tummanvihreää lepänkuoresta ....................................36
Tummempaa vihreää lepänkuoresta ....................................36
Vihreää kaislanpäillä....................................36
Pronssinkeltaista kanervasta ....................................37
Oliivinvihreää kanervasta ....................................37
Sammalenvihreää kanervasta ....................................37
Kirkkaanvihreää kanervasta ....................................37
Keltaista kortteesta ....................................38
Keltaista kuusennaavasta ....................................38
[7]
Ruskeaa islanninjäkälästä ....................................38
Ruskeaa kivisammalesta ....................................38
Tummanruskeaa kivisammalesta ....................................39
Ruosteenruskeaa kivisammalesta ....................................39
Himmeänruskeaa kivisammalesta ....................................39
Punaista lieosta ....................................39
Vihreänharmaata suolaheinästä ....................................40
Mustaa ....................................40
Mustaa ....................................40
Santarminsinistä ....................................40
Tummansinistä ....................................41
Kirkkaansinistä ....................................41
Vaaleansinistä ....................................41
Vaaleaa vihertävänsinistä ....................................42
Tummaa krappipunaista ....................................42
Krappipunaista, väliväri ....................................42
Tummaa ruskeanpunaista ....................................42
Punaisenruskeaa ....................................43
Punaista ....................................43
Keltaisenpunaista ....................................43
Tummempaa keltaisenpunaista ....................................44
Terrakottapunaista....................................44
Kirkkaanpunaista ....................................44
Purppuranpunaista ....................................45
Kardinaalipunaista ....................................45
Karmosiinipunaista ....................................45
Ruusunpunaista ....................................45
Vadelmanpunaista ....................................46
Vaaleampaa vadelmanpunaista ....................................46
Tummaa sinipunaista ....................................46
Punaisen sinistä ....................................47
Sinipunaista ....................................47
Sinipunaista ....................................47
Vaaleansinipunaista ....................................47
Sinipunaista ....................................48
Vaaleanharmaata ....................................48
Tummempaa harmaata ....................................48
Vaaleanharmaata ....................................48
----------------

[8]
[9]

Yleisiä neuvoja

Luonteenomaista vanhoille kansanomaisille tekstiileillemme, esim. ryijyille, ovat niiden kauniit, sointuvat värit. Vielä kuluneina ja ajan patinoiminakin ne ihastuttavat silmää. Viime vuosisadan puoliväliin asti käytettiin meillä melkein yksinomaan luonnosta saatuja väriaineita. Luonnonvärit, etupäässä kasvivärit, ovat sekä kestäviä että kauniita, niiden värisävyt ovat pehmeän sopusointuisia eikä niiden voimakkuus ole koskaan räikeätä. Vain harvat kemialliset värit ovat yhtä kestäviä kuin luonnonvärit. Haalistuessaan muuttuvat useimmat kemialliset värit harmaiksi. Luonnonväreihin vaikuttavat ilma ja aurinko paljon vähemmän, ne muuttuvat kyllä himmeämmiksi, mutta silloinkin niiden väriyhdistelmien sopusointuisuus säilyy.

Viimeisinä vuosikymmeninä on kemiallinen väriteollisuus saavuttanut suurenmoisia tuloksia sekä värien kauneuteen että kestävyyteen nähden. Näissä väreissä on väriaine valmiina käytettäväksi, joka tekee värjäämisen paljon vaivattomammaksi ja helpommaksi; sentakia ne ovatkin melkein kokonaan syrjäyttäneet luonnonvärit. Tänä aikana, jolloin kaikilla aloilla on koetettava tulla omillaan toimeen, on kuitenkin syytä värjäyksenkin alalla ottaa vanhat, hyviksi koetellut luonnon tarjoamat mahdollisuudet uudelleen käytäntöön.

Yleensä luullaan, että kasveilla värjääminen on suuritöistä ja hyvin vaativaa. Tarvittavia värikasveja kasvaa kuitenkin kaikkialla ympärillämme ja ne ovat helposti kerättävissä. Väriliemen keittäminen, ts. värien irrottaminen kasveista, vaatii pitemmän ajan kuin kemiallisen värin liotus, mutta tässäkin on otettava huomioon työn helppous, sillä kiehuvan väripadan vieressähän ei suinkaan tarvitse koko aikaa seisoa, vaan se voi kiehua vähällä hoidolla itsekseenkin. Itse värjääminen vaatii huolellisuutta samalla tavalla kuin muukin värjäys.

Kotimaisin kasvivärein saadaan värjätyksi etupäässä keltaisia, ruskeita, vihertäviä ja harmaita värisävyjä. Eräitä värejä, esim. sinistä ja punaista,
[10]
värjättäessä tarvitaan ulkomaisia väriaineita. Nykyään niiden saanti kuitenkin on vaikeata.

Värjättävät langat (villat ja kangas) on ennen värjäystä pestävä ja huuhdottava hyvin, muuten väri ei tule kirkasta ja tasaista. Langan laatu vaikuttaa myös värin tasaisuuteen. Väriaine vaikuttaa eri tavalla esim. karkeisiin ja pehmeisiin villoihin ja, jos lanka on kehrätty lajittelemattomista villoista, se voi tulla täplikästä. Samoin on laita tiiviisti kierrettyihin lankoihin nähden. Yksi- ja useampisäikeiset kierretyt ja kiertämättömät langat saavat usein samassakin värivedessä heikomman tai vahvemman värin. Parhainta onkin lajitella, pestä ja värjätä villat jo ennen kehräämistä.

Villoja ja villalankoja voi pestä useammalla eri tavalla. Nykyisen pesuainepulan aikana on vaikea antaa päteviä pesuohjeita, mutta julkaisemme muutamia vanhoja hyviä neuvoja. Niissä mainitut pesuaineet jokainen voi korvata sellaisella, jota parhaiten pystyy hankkimaan ja joka lähinnä vastaa niitä. Villat ja villalangat pestään mieluimmin kahdessa tai kolmessa haaleassa (n. 40-asteisessa) vedessä. Yhtä lankakiloa kohden tarvitaan n. 20-30 litraa vettä, ts. niin paljon, että lankoja on vaivaton liikutella ja vesi hyvin peittää ne. Jos langat pestään kolmessa vedessä, käytetään ensimmäiseen pesuveteen 1 lankakiloa kohden 75 g soodaa, toiseen pesuveteen 25 g soodaa ja 100 g saippuaa ja kolmanteen vain 100 g saippuaa. Jos on käytettävänä mäntysuopaa, tarvitaan sitä yhtä vesilitraa kohden n. 3 g sekä lisäksi n. ½ g soodaa. Tällöin voi vesi olla vähän lämpimämpää, esim. 50-60-asteista. Myöskin voidaan villalankain pesussa käyttää ammoniakkia yhtä vesilitraa kohden ½-1½ cm³ sekä lisäksi saippuaa tai saippuapuolevia. (Parasta on Igepon (n. ½-1 g), mutta lienee se nykyään vaikeasti saatavissa.)

Pesun jälkeen langat on huuhdottava hyvin, usealla, mieluummin yhtä lämpimällä tai vähän haaleammalla vedellä kuin pesuvesi. Parasta on varata useampaan, esim. kolmeen neljään astiaan vesi valmiiksi ja nopeasti huuhtoa jokaisessa, siirtyen toisesta toiseen. Lopuksi voi lankojen antaa seisoa jonkin aikaa kylmässä vedessä.

Tavallisesti ei lipeän käyttöä pidetä villan pesussa suotavana, mutta tänä aikana, saippuan puutteessa, on lipeääkin käytettävä. Kokemus on osoittanut, että se heikkona liuoksena haaleassa tai mieluimmin kylmässä vedessä käytettynä ei vahingoita villaa.

Pestäessä on sekä lankoja että villoja käsiteltävä varovaisesti. Niitä ei saa hieroa, vaan on käsin puristelemalla koetettava saada lika irtoamaan.

[11]

Lankojen käsittelyssä on jo pestäessä hyvä ottaa huomioon värjäyksessä ja purettamisen yhteydessä noudatettavat ohjeet. On katsottava, että vyyhtien pasmalangat eivät ole liian kireällä, sillä silloin ei niiden kohdalla kosteus (esim. väriliemi) pääse tunkeutumaan lankoihin yhtä hyvin kuin muualla. Jokaisen vyyhden ympärille on sidottava lisäksi höllästi ns. haltijalanka, joka estää vyyhteä sotkeutumasta. Vyyhtien käsittelyn helpottamiseksi sidotaan muutamia vyyhtejä yhteen kestävällä nuoralla, joka on niin pitkä, että sen päät jäävät riippumaan puretettaessa ja värjättäessä kattilan reunan ulkopuolelle. Eräitä värejä värjättäessä on parasta pujottaa langat kepille, joka on niin pitkä, että sen voi panna kattilan reunojen varaan. Lankoja käännellään siten, että otetaan vyyhti kerrallaa ja nostetaan ylös sekä painetaan takaisin väriliemeen edellisen vyyhden viereen. Samoin voi menetellä pestäessä helposti vanuvia lankoja. Mitä suurinta varovaisuutta on kuitenkin noudatettava.

Villat pestään samoin kuin langatkin, mutta pesuvedet on kaadettava siivilävaatteen läpi, jottei villoja menisi sen mukana hukkaan. Pesuastioina ovat parhaita puuastiat. Ne on puhdistettava huolellisesti. Mikäli mahdollista ei pesuastioita pitäisi käyttää värjäyksen jälkeen huuhdittaessa.

Värjäysastioiksi sopivat parhaiten tinaamattomat kupariastiat. Myöskin emaljiastioita voidaan käyttää. Rautapataa käytettäessä tulevat värit tummempia eivätkä yhtä puhtaita ja kirkkaita kuin kupariastiassa. Se sopii yleensä tummia värejä värjättäessä sekä niihin väreihin, joissa ei ole rikkihappoa eikä salpietarihappoa.

Värjäyksessä käytettävär astiat on pidettävä ehdottomasti puhtaina. Kupariastiat voi esim. puhdistaa joko pesupulverilla tai vedellä ja hiekalla, veteen voi sekoittaa muutamia tippoja rikkihappoa. Rautapadan saa parhaiten puhtaaksi tuhkalla ja vedellä.

Valkaisemattomat pellava- ja pumpulilangat on ennen värjäämistä keitettävä vedessä, johon on pantu 150 g kidesoodaa lankakiloa kohden. Keittämisaika n. 1 ½ tuntia. Soodalipeästä väännettäessä on langat heti pantava puretus- tai väriliemeen.

Kun pumpuli- ja pellavalankoja värjätään villalankaohjeitten mukaan, tarttuu väri niihin paljon himmeämpänä ja vaaleampana kuin villalankoihin. Tummempi ja kestävämpi väri saadaan, jos langat ennen värjäämistä puretetaan lämpimässä vedessä (n. 50-asteisessa), johon on liuotettu 30 g tanniinipulveria (lankakiloa kohden). Tässä liuoksessa saavat langat olla yli yön (n. 10 tuntia). Senjälkeen langat väännetään ja annetaan olla 10 t. kylmässä
[12]
vedessä, johon on liuotettu 20g antimonsuolaa. Langat on huuhdottava hyvin enne väriliemeen panemista.

Puolivalkaistuja lankoja ei tarvitse keittää ennen värjäämistä.

Purettaminen

Ennen värjäämistä on langat puretettava, jotta väriaine imeytyisi niihin. Ts. on käytettävä jotakin sitomisainetta, joka sopii sekä värjättäviin kuituihin että väriaineeseen ja yhdistää ne. Tällä tavoin saadaan pysyvämpi ja kestävämpi väri, sillä vain harvoista kasveista saatu väri pysyy ilman purettamista.

Purettaminen toimitetaan siten, että lankoja keitetään 1-2 tuntia vedessä, johon on liuotettu puretusaineita, erilaisia kemiallisia aineita, esim. alunaa, viinikiveä, kromihappoista kalia, kuparivihtrilliä ym. Eräitä kasveja, esim. liekokasveja, voidaan myöskin käyttää puretukseen.

Puretusaineet hienonnetaan ja liuotetaan kuumaan veteen, jota lankakiloa kohden tarvitaan n.30-40 litraa. Puretusliemi saa jäähtyä ja vasta kun se on haaleata, pannaan langat siihen. Ennen sitä on langat kasteltava haaleassa vedessä, niin että ne ovat tasaisesti kosteat. Puretusvesiastia nostetaan tulelle lankoineen kiehumaan. Keitettäessä on lankoja käsiteltävä hyvin varovasti, etteivät ne pääse vanumaan. Kiehumisen aikana on pidettävä huoli siitä, että langat ovat koko ajan veden alla; jos ne nousevat pinnalle, on ne heti painettava takaisin. Tasainen, hiljainen tuli on paras, sillä jos langat saavat kiehua liian kovasti, tulee väri helposti epätasaista.

Lankojen käsittelystä annetut ohjeet on tarkoin otettava huomioon sekä katsottava, että kattila on tarpeeksi tilava ja vettä riittävästi.

Kaunein väri saadaan, jos langat heti purettamisen jälkeen värjätään. Ellei puretettuja lankoja voida heti värjätä, on parasta jättää ne puretusveteen siksi, kunnes värjääminen toimitetaan. Niiden voi myöskin antaa olla vedessä, johon on pantu vähän etikkaa. Lankoja on silloin tällöin käänneltävä ja tarkoin katsottava, että ne pysyvät veden alla. Puretetut langat voi myöskin vääntää kuviumaan, mutta värjäyksen onnistuminen on silloin epävarmempaa.

[13]

Värjääminen

Värjäämään ryhdyttäessä on tarkoin noudatettava ohjeissa annettuja neuvoja. Värien kauneus ja tasaisuus riippuvat suurelta osalta värjääjän huolellisuudesta. On katsottava, että väriaineet ovat oikein punnitut, veden lämpö ohjeessa määrätty, samoin kiehumisaika.

Tavallisesti langat puretetaan ennen värjäämistä, mutta on olemassa muutamia värejä, joissa puretusaineet liuotetaan väriliemeen. Tällöinkin on langat ennen väriliemeen panemista kostutettava haaleaan veteen kastelemalla. Ellei värjäysohjeessa ole toisin määrätty, ei lankoja koskaan saa panna kiehuvaan veteen, vaan on liemi joko jäähdytettävä tai on siihen sekoitettava niin paljon kylmää vettä, että kiehuminen lakkaa. Lankoja ei myöskää saa koskaan panna kuivina puretus- tai väriliemeen, vaan ne on aina ensin kostutettava; kuiviin lankoihin tarttuu väri epätasaisesti.


Värjäykseen käytettävistä kasveista

Kasveissa on väri voimakkain silloin, kun ne ovat täysin kehittyneet, mutta eivät ole vielä tehneet hedelmää. Jos kasveja aiotaan käyttää tuoreina, eivät ne saa lakastua välillä, sillä silloin väri ei tuole kirkasta ja puhdasta. Säilytettäviksi aiotut kasvit on kuivattava ilmavassa paikassa, ei auringossa. On tarkoin katsottava, että ne eivät homehdu säilytyspaikassa.

1) Lehden kootaan mieluimmin alkukesästä, sillä myöhemmin niiden väri ei ole niin voimakasta.

2) Kuoret on paras ottaa keväällä, jolloin ne parhaiten irtautuvat ja väri on voimakkain. Paras kuori saadaan nuorista puista, sillä heikoissa oksissa ja vanhoissa puissa ei väri ole niin voimakasta.

Kaikki suuremmat kasvit ja kuoret on hiennonnettava ja pantava likoon päivää ennen keittämistä, mieluimmin niin suureen vesimäärään, että se riittää väriliemeksi.

Tavalliset värikasvimme:

Värisauramo (Anthemis tinctoria). Kukat kuivataan. Niistä saadaan voimakas keltainen väri, joka muistuttaa tuoreen sauramonkukan väriä.

Pietaryrtti (Tanacetum vulgare). Lehtiä käytetään mieluimmin tuoreina, ennenkuin kasvi on ruvennut kukkimaan. Siitä saadaan vihertävänkeltaista väriä.

[14]

Sianpuolukka (Archtostaphylus uva ursi). Koko kasvi käytetään. Kootaan mieluimmin kukinta-aikana.

Kanerva (Calluna vulgaris). Kasvia voidaan käyttää värjäykseen tuoreena koko kesän. Kuivattavaksi se on koottava ennen kukkimista.

Happomarjapensas (Berberis vulgaris). Nuoret oksat otetaan ennenkuin ne ovat ruvenneet kukkimaan. Niitä voi käyttää ainoastaan tuoreina. Saadaan heikkoa keltaista väriä.

Hanhentatar (Polygonum persicaria). Lehtiä käytetään ainoastaan tuoreina. Väri on vihertävän keltaista.

Suolaheinä (Rumex acetosa). Käytetään ainoastaan lehdet tuoreina. Siitä saadaan kaunista vihreänharmaata väriä. Sitäpaitsi voi sitä käyttää puretusaineena mustaa värjättäessä.

Vesiheinä l. tähtimö (Stellaria media). Kasvia voi tuoreena käyttää puretusaineena ja alusvärinä. Väri on vaaleankeltaista. Kasvi kelpaa tuoreena koko kesän.

Omenapuu (Pyrus malus). Kuoresta saadaan kirkasta, kullankeltaista väriä. Kuoria voidaan käyttää tuoreina ja kuivattuina.

Oratuomi (Prunus spinosa). Keväällä otettua kuorta voi käyttää kuivattunakin. Siitä saadaan punaisenruskeaa väriä.

Tuomi (Prunus padus). Kuorta voidaan käyttää sekä tuoreena että kuivattuna. Siitä saadaan punaisenkeltaista väriä.

Poimulehti (Alchemilla vulharis). Koko kasvi keltaa. Sitä voi käyttää ainoastaan tuoreena. Kaunista keltaista väriä.

Koiranputki (Anthriskus silvesteris). Lehti ja varsi kelpaavat värjäykseen. Käytetään tuoreena ja kuivattuna. Väri vihertävänkeltaista.

Paatsama (Rhamnus). Kuoresta saadaan voimakasta pronssinkeltaista väriä, joka muuttuu tiilenpunaiseksi, jos langat värjäyksen jälkeen saavat olla vuorokauden kylmässä koivuntuhkalipeässä. Kuorien täytyy olla kuivattuina vähintään vuoden, ennenkuin niitä voidaan käyttää värjäykseen.

Koivu (Betula alba). Tuoreina voi lehtiä käyttää koko kesän. Kuivattaviksi on paras poimia ne juhannuksen aikaan, silloin on väri voimakkain. Koivun kuorta voi käyttää sekä kuivattuna että tuoreena. Koivun naavalla saadaan kellanruskeata väriä.

Sipulinkuoret. Kirkas keltainen väri.

Leppä (Alnus incana). Lehdistä saa tuoreena kauniin, keltaisen värin, mutta voi niitä käyttää kuivattuinakin. Kuorta voi myös käyttää sekä tuoreena että kuivattuna. Väri on keltaisenruskeaa.

[15]

Suopursu (Ledum palustre). Kuivattavaksi kootaan suopursu keskikesällä. Tuoreena sitä voidaan käyttää koko kesän. Väri on keltaisenruskeaa.

Saksanpähkinäpuu (Juglans regia). Lehtiä voidaan käyttää tuoreena koko kesän, mutta väri on voimakkain alkukesästä. Niistä saadaan kaunista vaaleanruskeata väriä.

Järviruoko (Phragmites communis). Kasvaa järvien ja merien rannoilla. Kukkatupsut ovat tummanruskeat. Siitä saadaan voimakas keltaisenvihreä väri.

Kuusi (Picea abies). Havuja voidaan käyttää tuoreina koko vuoden. Niistä saadaan monta eri vivahdusta vihreänkeltaisesta tuhkanharmaaseen. Kävyistä saadaan harmahtavanpunaista väriä. Paras on käyttää edellisenä vuonna pudonneita käpyjä, jotka ovat olleet talven lumen alla. Parhaat kävyt ovat poikkileikattaessa sisältä tummanruskeita.

Kuusennaava (Usnea barbata). Naavaa kasvaa havupuiden kyljessä, vanhoissa aidoissa ym. paikoissa. Kaikista naavalajeista saadaan melkein samanlaista punertavankeltaista väriä.

Kataja (Juniperus communis). Marjoja voidaan käyttää sekä tuoreina että kuivattuina. Pensaasta poimitaan siniset marjat. Niistä saadaan kaunista oliivinruskeaa väriä.

Korte (Equisetum silvaticum). Kaikista kortelajeista saadaan samaa väriä. Koko kasvi käytetään. Se on aina kuivattava ennen keittämistä. Väri on harmahtavan keltaista.

Lieko (Lycopodium). Kaikki liekolajit kelpaavat. Väri on niissäkin voimakkain keväällä, jolloin on paras koota ne kuivattaviksi. Liekoa voidaan käyttää myös tuoreena. Siitä saadaan himmeänkeltaista väriä. Liekoa voi käyttää puretusaineena esim. krappiväreihin.

Islanninjäkälä, harmaasammal (Cetraria islandica). Jäkälä on poimittava kuivalla ilmalla. Sitä voidaan käyttää tuoreena ja kuivattuna. Kaunista ruskeaa väriä.

Kivisammal (Parmelia saxatilis). Kasvaa kallioilla ja kivillä. Se on helpointa poimia sateen jälkeen, ennenkuin kivi on ennättänyt kuivua, sillä kuivana sitä on vaikea saada irti. Sitä voidaan käyttää tuoreena ja kuivattuna. Väri on voimakasta, ruosteenruskeaa.

Ulkolaisia luonnonvärejä: olemme tottuneet käyttämään

Bresilja, Sinilastu. Bresilja on samannimisen puun lastua. Hyvä bresilja on tummanruskeaa, vähän kosteaa. Kun sitä kuivataan tulee siihen
[16]
metallimainen kiilto. On säilytettävä tiiviisti suljetusssa purkissa tai laatikossa, jottei kosteus pääse haihtumaan.

Keltalastu (Morus tinctoria) on erään Kubassa kasvavan puun lastua. Hyvän keltalastun tulee olla kevyttä ja kuivaa. Keltalastua saadaan muualtakin, mutta kubalainen on parasta.

Fernambuk on erästä samaan lajiin kuin edellinen kuuluvan puun lastua. Keltalastun ja fernambukin väri ei ole kestävää.

Väriomena (Gallea alepensis). Väriomena on eräs muutamissa tammilajeissa esiintyvä kasvannaienn. Hyvät väriomenat ovat harmaanvihreitä, kovia.

Orleana Orleanaa saadaan Amerikan kuumimmista osista. Se on samannimisen kasvin hedelmän kuoresta laitettua taikinamaista ainetta. Siitä saadaan puuvillalle ja pellavalle voimakas keltainen väri.

Kvercitron (Querkus tinctoria). Hyvän kversitronan tulee olla hienoksi jauhettua, vaaleankeltaista. Se on erään tammilajin sisäkuorta.

Sandel (Pterokarpus santalinus). Se on santelipuun lastua, joka on kuivattu ja jauhettu hienoksi. Sitä saadaan eniten Itä-Intiasta. Hyvä santeli on tummanpunaista.

Krappi (Rubia tinctoria). Krappia kasvaa villinä monessa Euroopan maassa. Väriaine on kasvin juuressa. Villinä kasvavassa krapissa ei ole niin voimakas väri kuin viljellyssä, siksi sen viljelyyn pannaan suurta huolta. Krappi lähetetään myytäväksi jauhona, joka usein menee kokkareiksi. Hyvä krappi on keltaisenpunaista, kuivaa. Jos krapissa on harmahtava väri, ei se ole hyvää, ja usein siihen on silloin sekoitettu savea. Krappi imee helposti kosteutta ilmasta ja on sitä sentähden säilytettävä suljetussa astiassa.

Matarakasvien juuresta (Galium verum ja boreale) saadaan melkein samaa väriä kuin krapista, mutta kaivaminen on hidasta ja jauhaminen suuritöistä.

Indigo on myöskin kasvikunnasta saatua väriainetta. Sitä saadaan useista indigofera-lajeista; paras niistä on Indigofera tinctoria. Sitä viljellään Itä-Intiassa, Amerikassa, Kiinassa, Japanissa ym. maissa. Paras indigo saadaan Bengalista ja Jaavasta.

[17]

Kasvi leikataan poikki ennen kukkimista ja asetetaan likoon johonkin suureen astiaan. Määrätyn ajan kuluttua kaadetaan vihreäksi muuttunut vesi johonkin toiseen astiaan, jossa sitä koko ajan sekoitetaan, jolloin siitä eroaa sininen pohjasakka ja vesi muuttuu keltaiseksi. Kun sakka on vähän ajan seisottamisen jälkeen laskeutunut pohjaan, poistetaan vesi ja sakka kaadetaan pellavasihdille valumaan. Senjälkeen se pannaan puulaatikkoihin ja annetaan varjoisassa paikassa kuivua kovaksi. Indigo lähetetään kauppaan suurina kappaleina. Hyvä indigo on tummansinistä, kovaa ja kevyttä. Kun sitä leikkaa veitsellä tai hieroo kynnellä, tulee siihen kupariin vivahtava kiilto. Oikea indigo on niin kevyttä, että pysyy veden pinnalla.

Indigo täytyy aina ennen liuottamista jauhaa hienoksi. Se liukenee rikkihappoon tai johonkin muuhun aineeseen, joka indigon vaikutuksesta rupeaa käymään. Kansanomaiset värjääjämme ovat ennen liuottaneet indigon ihmisen virtsaan, jolloin sitä käytettiin puuvillan ja pellavankin värjäykseen. Rikkihappoon liuotettu indigo kelpaa vain villavärjäykseen.

Cochenilli.Kokenilliä saadaan eläinkunnasta. Se on pieniä, kaktus-kasvien lehdillä eläviä lehtitäitä. Eläin käytetään kokonaan. Kuivatut kokenillit loistavat monivivahteisina, vihreän, punaisen, harmahtavan, mustan ym. värisinä. Tummimmat ovat parhaat. On paras ostaa ja säilyttää ne kokonaisina. Kun kokenilliä survotaan, tulee se kosteaksi ja sentähden on paras sitä punnittessa ottaa sen paino kokonaisena.

Tavallisimmat kasvivärjäyksessä käytettävät kemialliset aineet

Sooda. Soodaa saa ostaa raakaa ja puhdistettua. Raakaa voi käyttää lankojen pesuun, mutta puretukseen on paras käyttää puhdistettua.

Aluna. Hyvä aluna on suurempi- tai pienempirakeista, melkein läpinäkyvää ja liukenee helposti veteen. Keltainen aluna ei ole hyvää.

Rautavihtrilli (vihreäkivi) on vihertävää, karkearakeista suolaa. Hyvä rautavihtrilli on kirkasta. Sitä käytetään villavärjäyksessä väriä himmentämään. Väri saa siitä vihreänharmaan vivahduksen.

[18]

Kuparivihtrilli (sinikivi). Hyvä kuparivihtrilli on kirkkaansinistä, rakeista ja liukenee veteen. Se antaa värjätylle langalle ruskean vivahduksen.

Espanjanvihreä,. (Etikkahappoista kuparia). Se on sinisenharmaata, myrkyllistä pulveria. Säilytettävä tiiviisti suljetussa lasipurkissa.

Kromihappoinen kali on punaisenkeltaista, suolamaista ainetta. Säilytetään lasipurkissa.

Potaska on valkoista pulveria, josta valmistetaan livettä. Se on säilytettävä tiiviisti suljetussa lasipurkissa, sillä se ottaa ilmasta kosteutta itseensä ja liukenee.

Salmiakki on myös valkoista pulveria. Säilytetään lasipurkissa.

Viinikivi (Crystallus tartari). Viinikivi on kasvisuolaa, jota muodostuu happamia viinejä sisältäväin astiain pohjalle. Sitä saa ostaa puhdistettua ja puhdistamatonta. Värjäykseen on käytettävä puhdistettua, sillä se antaa langoille kauniimman kiillon. Sitä saa ostaa joko kiteinä tai jauhona. Mitä valkeampaa ja hienommaksi jauhettua viinikivi on sitä parempaa se on.

Salpietarihappo (lusikkavesi). Salpietarihappoa saadaan tislaamalla puhdasta salpietaria ja rikkihappoa. Se on kirkasta ja väritöntä. Sitä käytetään tinan liuottamiseen värjätessä cochenillillä tulipunaista. Salpietarihappo on syövyttävää ja polttavaa, siksi sitä täytyy käsitellä varovasti ja säilyttää pullossa, jossa on lasitulppa.

Rikkihappo on voimakasta happoa, joka haihtuu höyrynä ilmaan. Sitä käytetään indigon liuottamiseen. On aina käytettävä parasta puhdistettua rikkihappoa, sillä huonoa käytettäessä ei saada yhtä hyvää väriä. Rikkihappo on syövyttävää ja on sitä säilytettävä pullossa, jossa on lasitulppa. Se on melkein kaksi kertaa niin painavaa kuin vesi; 65 cm³ rikkihappoa painaa 125 g. Kun happoa ja vettä on sekoitettava, on aina kaadettava happo veteen, ei koskaan päinvastoin. Happo kaadetaan ensin johonkin pienempään asiaan kylmään veteen ja näin laimennettuna kiehuvaan.

Tina. Englantilainen tina on puhtainta, se liukenee helpoimmin ja on siksi parasta käyttää. Hyvä tina on vaaleaa ja ritisee heikosti kankea taivutettaessa.

[19]

Värjättäessä tarvittavia liuoksia.

Lipeän laittaminen. 1 kg hyvää koivuntuhkaa pannaan puuastiaan ja sen päälle kaadetaan varovasti 8-10 litraa kiehuvaa vettä. Sekoitetaan hyvin ja annetaan seisoa siksi kunnes vesi on jäähtynyt. Kun kirkas lipeä on vielä tiheän vaatteen läpi siivilöity, on se valmista käytettäväksi.
Ellei hyvää tuhkaa ole saatavana, otetaan 35-40 g potaskaa samaan vesimäärään ja laitetaan live samalla tavalla, jolloin se saadaan yhtä voimakasta. K
Koivuntuhkan voi myöskin antaa kiehua veteen pantuna rautapadassa, jolloin saadaan voimakasta lipeää.

Tinaliuos. 200 cm³ = 2 dl kylmää vettä pannaan valkeaan lasipurkkiin ja siihen kaadetaan 50 cm³ salpietarihappoa. 8g tinaa paloitellaan niin pieniin paloihin kuin suinkin. Nämä tinapalat pannaan vähitellen salpietariveteen niin, että noin tunnin ajalla koko tinamäärä on sekoitettu. Kun tina rupeaa liukenemaan, sekoitetaan vettä lasi- tai puupuikolla ja lasipurkki asetetaan astiaan, jossa on kylmää vettä. Purkki peitetään, mutta kannen ja reunan väliin on jätettävä ilmarako. Näin annetaan seoksen seistä seuraavaan päivään, jolloin siivilöidään imupaperin läpi toiseen lasiastiaan. Siivilöitäessä on käytettävä lasisuppiloa. Jos seos on kirkasta, kelpaa se heti käytettäväksi. Hyvä tinaliuos on kirkasta, keltaista. Jos väri on maidonvalkoista, ei tinaliuos kelpaa värjäykseen.

Indigoliuos. 125 g puhdistettua rikkihappoa, 15 g hienoksi jauhettua indigoa. Rikkihappo pannaan lasipurkkiin ja siihen sekoitetaan vähitellen indigo. Sekoitetaan lasi- tai puupuikolla ahkerasti. Kun kaikki indigo on sekoitettu, pannaan purkki lämpimään paikkaan 24 tunniksi. Purkin ja tulpan väliin on pantava puutikku, joka estää kannen painumasta kiinni, sillä indigo käy niin voimakkaasti, että se rikkoo purkin. Vuorokauden kuluttua on indigo valmis käytettäväksi, mutta käyminen jatkuu vielä jonkin aikaa. Indigoliuosta voi säilyttää suljetussa lasiastiassa jonkun aikaa.

[20]


Värjäysohjeita


N:o 1. Keltaista pajunlehdillä.
Puretus: 250 lankaa, 5 l vettä, 20 g alunaa keitetään ½ t. Jäähdytetään ja väännetään.
Värjäys: 2 ½ kg pajunlehtiä keitetään 1 t., värivesi siivilöidään ja lisätään haaleaksi. Lanka pannaan väriveteen kiehumaan ja keitetään ½ t. Huuhdotaan ja kuivataan.


N:o 2. Keltaista koivunlehdillä.
Puretus: 250 lankaa, 5 l vettä, 20 g alunaa keitetään ½ t. Jäähdytetään ja väännetään.
Värjäys: 1 kg koivunlehtiä keitetään 2 t. Värivesi siivilöidään ja lisätään haaleaksi. Puretettuja lankoja keitetään siinä 2t. Villalangat huuhdotaan, mutta pellava- ja puuvillalangat jäähdytetään väriliemessä.
Jos värjätyt langat pannaan n. tunnin ajaksi likoamaan lievään koivuntuhkalipeään, saavat ne kullankeltaisen värin.


N:o 3. Keltaista ja sammalenvihreää kanervilla.
Puretus: 250 lankaa, 5 l vettä, 20 g alunaa keitetään ½ t. Jäähdytetään ja väännetään.
Värjäys: 1 ½ kg kanervia keittetään 3-4 t. Värivesi siivilöidään ja lankoja keitetään siinä 1 t. Villalangat huuhdotaan heti ja kuivataan, mutta pellava- ja puuvillalangat saavat jäähtyä väriliemessä. Saadaan keltainen väri.
[21]
Sammalenvihreäksi värjättävät langat värjätään edellisen ohjeen mukaan keltaisiksi, nostetaan väriliemestä, johon liuotetaan 40 g rautavihtrilliä. Lankoja keitetään väriliemessä vielä ½-1 t. Pestään, huuhdotaan ja kuivataan.


N:o 4. Punaruskeaa pajunparkilla.
250 lankaa, 1kg pajunkuoria ja 30 g kuparivihtrilliä.
Värjääminen: Pajunkuoria keitettään lievässä lipeäliuoksessa 3 t. Värivesi siivilöidään ja värjättävää keitetään siinä ½ t. Langat nostetaan värivedestä, johon lisätään liuotettu kuparivihrtilli. Värivesi lisätään haaleaksi ja lanhat pannaan siihen uudelleen kiehumaan 1 tunniksi. Pellava- ja puuvillalangat jäähdutetään väriliemessä ennen huuhtomissa. Pestään, huuhdotaan ja kuivataan.


N:o 5. Harmaata koivunkuorilla.
250 lankaa, 600 g koivunkuoria ja 8 g kuparivihtrilliä.
Koivunkuoria (tuohi pois) keitetään 3-4 t. Värivesi siivilöidään ja jäähdytetään haaleaksi. Kosteat langat pannaan siihen kiehumaan ja keitetään ½ t. Sen jäklkeen langat nostetaan värivedestä ja siihen lisätään rautavihtrilli. Langat pannaan uudelleen väriveteen kiehumaan ½ tunniksi. Pellava- ja puuvillalanka jäähdytetään väriliemessä. Villalanka huuhdotaan heti.


N:o 6. Ruskeaa kiventieralla (villalangoille).
Kiventiera ja langat pannaan kerroksittain rautapataan niin, että tieroja tulee padan pohjalle ja päälle. Kylmää vettä kaadetaan päälle niin paljon, että värjättävä on upoksissa. Keitetään n. 6 t. ja jätetään hautumaan niin kauaksi, että värjättävät jäähtyvät. Huuhdotaan väljässä vedessä, ravistellaan hyvin ja kuivataan.
Mitä enemmän tieroja on sitä tummempi väri saadaan. Pitkäaikaisella keittämisella väri myös tummenee ja tulee kestävämmäksi. Jos ripottelee vähän suolaa värjättävien joukkoon, sitten kun niitä on keitetty puolet ajasta, saadaan väri pitävämmäksi.


N:o 7. Keltaisenruskeaa suopursuista.
250 lankaa, 10 g kromihappoista kalia ja 1kg suopursuja.
Puretus: Langat puretetaan keittämällä niitä 2 t. kromikaliliuoksessa, jonka jälkeen ne kuivataan huuhtomatta.
[22]
Värjääminen: Suopursuja keitetään 3 t. Liemi siivilöidään ja langat pannaan jäähdytettyyn väriliemeen, jossa niitä keitetään 1 t. Huuhdotaan ja kuivataan.
Voidaan värjätä myös rautapadassa.


N:o 8. Ruskeaa lepänkuorilla.
(Tarttuu paremmin villalankoihin.)
Puretus: 250 lankaa, 20 g alunaa ja 5 l vettä keitetään ½ t. Jäähdytetään ja väännetään.
Värjääminen: 1 kg lepänkuoria hienonnetaan ja keitetään 3-4 t. Väriliemi siivilöidään ja siihen lisätään 25 g kuparivihrilliä. Puretettu lanka pannaan väriveteen kiehumaan ja keitetään 1 t. Huuhdotaan ja kuivataan. Saadaan sammalenruskea väri.
Jos tahdotaan keltaisenruskeaa, niin ei lisätä kuparivihtrilliä, vaan langat keitetään värivedessä 1 t., väännetään ja sitten liotetaan lievässä lipeäliuoksessa 1 t. Kuivataan ennen huuhtomista. Huuhdotaan hyvin ja kuivataan.


N:o 9. Sammalenvihreää nokkosilla.
(Pellava- ja puuvillalanka värjääntyy harmaaksi).
250 g lankaa, 1 kg nokkosia, 17 g rautavihrtilliä.
Värjääminen: Nokkoset keitetään rautapadassa 2 t., värivesi siivilöidään ja rautavihtrilli lisätään siihen; saa kiehahtaa, jonka jälkeen väriliemi jäähdytetään lisäämällä siihen kylmää vettä. Langat pannaan siihen kiehumaan 2 tunniksi. Pellava- ja puuvillalangat jäähdytetään väriliemessä. Villalanka huuhdotaan heti ja kuivataan.


N:o 10. Ruskeita värejä paatsamankuorilla.
250 g lankaa, 625 g paatsamankuoria ja 6 g alunaa.
Puretus: Langat keitetään alunavedessä ½ t., jäähdyteään ja väännetään.
Värjääminen: Paatsamankuoria keitetään 3 t. Värivesi siivilöidään ja lisätään haaleaksi. Lankoja keitetään tässä väriliemessä 1 t., huuhdotaan ja kuivataan.
[23]
Jos langat kuivataan huuhtomatta ja pannaan uudelleen kuviana väriliemeen kiehumaan ½ tunniksi, saavat ne tummemman värin.
Pellava- ja puuvillalankojen annetaan liota väriliemessä 1-2 t. Huuhdotaan ja kuivataan.


N:o 11. Harmaata katajanhavuilla.
250 g lankaa, 1 ¾ kg katajanhavuja ja 17½ g rautavihtrilliä.
Värjääminen: Katajanhavuja keitetään 3-4 t. Värivesi siivilöidään ja langat pannaan siihen kiehumaan ½ tunniksi ja jätetään likoamaan 12 tunniksi. Langat otetaan värivedestä ja siihen liuennetaan rautavihtrilli. Lankojen annetaan vielä kiehahtaa värivedessä ja jätetään siihen jäähtymään. Pestään, huuhdotaan ja kuivataan.


N:o 12. Sammalenvihreää juolukanvarsilla.
250 g lankaa, 750 g juolukanvarsia ja 25 g kuparivihtrilliä.
Värjääminen: Juolukanvarsia keitetään 3-4 t. Värivesi siivilöidään ja lisätään haaleaksi. Lankoja keitetään siinä 1 t., jonka jälkeen ne otetaan värivedestä, johon liuennetaan kuparivihtrilli. Langat pannaan uudelleen väriveteen ja keitetään 1 t. Jäähdytetään väriliemessä, huuhdotaan ja kuivataan.


N:o 13. Resedanvihreää sianpuolukanvarsilla.
Puretus: 250 lankaa, 20 g alunaa ja 5 l vettä keitetään ½ t. Jäähdytetään ja väännetään.
Värjääminen: 1.3 kg sianpuolukanvarsia keitetään 3-4 t. Värivesi siivilöidään ja jäähdytetään ja lankoja keitetään siinä ½ t. Sitten langat nostetaan väriliemestä, johon lisätään 1 g kuparivihtrilliä ja värjättävät langat pannaan uudelleen kiehumaan ½-1 tunniksi. Pellava- ja pumpulilangat voi jättää meriveteen jäähtymään, mutta villalangat huuhdotaan heti ja pannaan kuivumaan.


N:o 14. Harmaata sianpuolukanvarsilla.
Puretus: 250 lankaa, 20 g alunaa ja 5 l vettä keitetään ½ t. Jäähdytetään ja väännetään.
Värjääminen: 1 kg sianpuolukanvarsia keitetään 3 t. ja värivesi siivilöidään. Puretetut langat pannaan jäähdytettyyn väriliemeen ja keitetään siinä
[24]
½ t. Senjälkeen ne otetaan väriliemestä, johon lisätään 15 g rautavihtrilliä ja langat pannaan uudelleen kiehumaan ½-1 tunniksi. Pellava- ja puuvillalangat jäähdytetään väriliemessä, mutta villalanka huuhdotaan heti ja kuivataan.


N:o 15. Keltaista variksenmarjanvarsilla
Puretus: 250 lankaa, 20 g alunaa ja 5 l vettä keitetään ½ t. Jäähdytetään ja väännetään.
Värjääminen: 1.2 kg variksenmarjanvarpuja keitetään 3-4 t. Värivesi siivilöidään ja puretetut langat pannaan jäähtyneeseen väriliemeen ja keitetään ½-1t. Villalanka huuhdotaan ja kuivataan heti, pellava- ka puuvillalanka jätetään väriliemeen jäähtymään.
Jos tahtoo langoista ruskeankeltaista, niin ne värjätään edellisen ohjeen mukaan, otetaan väriliemestä ja siihen lisätään 50 g kuparivihtrilliä (liotettuna) ja lankoja keitetään vielä tässä väriliemessä ½ t. Pellava- ja puuvillalangat jäähdytetään väriliemessä, villalanka huuhdotaan ja kuivataan heti.


N:o 16. Ruskeankeltaista suopursuilla
Puretus: 250 lankaa, 20 g alunaa ja 5 l vettä keitetään ½ t. Jäähdytetään ja väännetään.
Värjääminen: 1 kg suopursuja keitetään 3 t. Värivesi siivilöidään ja puretetut langat pannaan sihen kiehumaan 1 tunniksi. Villalangat huuhdotaan ja kuivataan heti, mutta pellava- ja puuvillalangat jäähdytetään väriliemessä ja sitten vasta huuhdotaan.
Samalla ohjeella voi värjätä voimakkaampaa keltaisenruskeaa, kun edelläolevan värjäyksen jälkeen keittää langat samassa väriliemessä, sitten kun siihen on lisätty 14 g kuparivihtrilliä. Pellava- ja puuvillalankoja liotetaan väriliemessä 1-2 t., huuhdotaan ja kuivataan.


N:o 17. Vihreänkeltaista tervalepänlehdillä
Puretus: 250 lankaa, 20 g alunaa ja 5 l vettä keitetään ½ t. Jäähdytetään ja väännetään.
Värjääminen: 1 kg tervalepänlehtiä keitetään 2 t., värivesi siivilöidään ja puretetut kosteat langat pannaan siihen kiehumaan 1 tunniksi. Villalanka huuhdotaan heti, mutta pellava- ja puuvillalankoja liotetaan väriliemessä 2 t. ennen huuhtomista.
[25]
Saman värjäysohjeen mukaan saadaan harmaata, kun langay edellisen värjäyksen jälkeen otetaan värivedestä, johon lisätään 15 g rautavihtrilliä ja lankoja keitetään siinä vielä 1 t. Pellava- ja puuvillalankoja liotetaan ennen huuhtomista 2 t. Villalanka huuhdotaan heti.


N:o 18. Mustanvihreää kanervilla ja koivunlehdillä
250 lankaa, 1 kg kanervia, 1 kg koivunlehtiä ja 10 g rautavihtrilliä.
Värjääminen: Kanervat ja koivunlehden pannaan rautapataan niin suureen vesimäärään, että ne peittyvät ja keitetään 3 t. Värivesi siivilöidään ja siihen liuotetaan 10 g rautavihtrilliä. Jäähdytettyyn väriliemeen pannaan kosteat langat ja keitetään siinä 1 t. Pellava- ja puuvillalangat jätetään väriveteen jäähtymään. Villalanka pestään ja huuhdotaan heti värjäyksen jälkeen.


N:o 19. Vaaleaa punertavanruskeaa koivunkuorilla
Puretus: 250 lankaa, 5 l vettä, 20 g alunaa keitetään ½ t. Jäähdytetään ja väännetään.
Värjääminen: 1 kg koivunkuoria (vanhasta koivusta ja tuohi pois) hienonnetaan ja keitetään 3-4 t. Värivesi siivilöidään ja lisätään haaleaksi ja puretetut langat pannaan siihen kiehumaan 1 tunniksi. Pellava- ja puuvillalangat jätetään väriliemeen likoamaan 2-4 tunniksi, mutta villalangat huuhdotaan heti.


N:o 20. Ruskeaa pajunkuorilla
Puretus: 250 lankaa, 6 l vettä, 6 g kromihappoista kalia keitetään 1 t., jäähdytetään ja lanka kuivataan huuhtomatta.
Värjääminen: 1 kg pajunkuoria keitetään 3 t. Värivesi siivilöidään ja puretetut langat pannaan jäähdytettyyn väriliemeen ja keitetään ½-1 tuntia. Villalangat huuhdotaan, mutta pellava- ja puuvillalangat jätetään väriveteen jäähtymään.
Tummemman ja syvemmän värin saa lankoihin, kun värjäämisen jälkeen väriveteen liuotetaan 15 g kuparivihtrilliä ja lankoja keitetään vielä ½ t., sekä pellava- ja puuvillalankoja liotetaan n. 1-2 t. väriliemessä. Villalanka huuhdotaan heti ja kuivataan.


N:o 21. Ruskeankeltaista ja ruskeaa sipulinkuorilla
Puretus: 250 lankaa, 5 l vettä, 20 g alunaa keitetään ½ t. Jäähdytetään ja väännetään.
[26]
Värjääminen: 250 g sipulinkuoria keitetään 2 t. Värivesi siivilöidään ja lankoja keitetään siinä ½-1t. Villalangat otetaan värivedestä, huuhdotaan ja kuivataan, mutta pellava- ja puuvillalanka jätetään väriveteen jäähtymään.
Tummempi väri saadaan, kun langat edelleen värjäyksen jälkeen otetaan väriliemestä ja siihen liuotetaan 15 g kuparivihtrilliä ja langat pannaan uudelleen kiehumaan ½-1 tunniksi. Huuhdotaan ja kuivataan.


N:o 22. Keltaista kuusennaavalla (villaväri).
Puretus: 250 lankaa, 20 g alunaa ja 5 l vettä keitetään ½ t. Jäähdytetään ja väännetään.
Värjääminen: 500 g kuusennaavaa keitetään 2 t. Värivesi siivilöidään ja lisätään haaleaksi. Langat pannaan siihen kiehumaan ja keitetään 1 t., huuhdotaan ja kuivataan.


N:o 23. Sinivihreää lipeällä ja kuparivihtrillillä (pellava- ja puuvilla- sekä tekokuitulangoille)
250 lankaa, 35 g kuparivihtrilliä ja 50 g kristallisoodaa sekä kahteen astiaan 8 l vettä kumpaankin.
Vihtrilli ja sooda liuotetaan haaleaan veteen kumpikin eri astiaan. Värjättävät langay upotetaan kosteina ensin lipeäveteen 10 minuutiksi, väännetään kuivaksi ja upotetaan vihtrilliliuokseen 10 minuutiksi. Näin jatketaan upottamalla langat vuoroin lipeä- ja vihtrilliliuokseen 10 min. kerralla, aina välillä vääntäen langat. Langat voi välillä kuivatakin, jolloin väri tarttuu niihin nopeammin. Ennen huuhtomista langat aina kuivataan. Huuhtominen on toimitettava huolellisesti.


N:o 24. Vaaleanruskeaa riidenlieolla (villaväri).
Puretus: 250 lankaa, 20 g alunaa ja 5 l vettä keitetään ½ t. Jäähdytetään ja väännetään.
Värjääminen: 750 g riidenliekoa keitetään 3 t. Värivesi siivilöidään ja puretetut langat pannaan siihen kiehumaan 1 tunniksi. Langat valutetaan ja väännetään ja pannaan 1-2 tunniksi likoon lievään lipeäliuokseen. Huuhdotaan ja kuivataan.


N:o 25. Keltaisenruskeaa suopursuilla.
Puretus: 250 lankaa, 20 g alunaa ja 5 l vettä keitetään ½ t. Jäähdytetään ja väännetään.
[27]
Värjääminen: 700 g suopursuja keitetään 3 t. Värivesi siivilöidään ja lisätään haaleaksi ja puretetut langat pannaan siihen kiehumaan ½ tuniiksi. Langat otetaan värivedestä ja siihen lisätään 5 g kuparivihtrilliä (liotettuna) ja langat pannaan uudelleen kiehumaan ½ tunniksi. Jäähdytetään väriliemessä, huuhdotaan ja kuivataan.


N:o 26. Ruskeaa joulukanvarsilla.
Puretus: 250 g lankaa, 15 g kromihappoista kalia ja 5 l vettä keitetään 1 t. Langat kuivataan huuhtomatta.
Värjääminen: 1 ¼ kg juolukanvarsia keitetään 2 t., värivesi siivilöidään ja jäähdytetään. Langat pannaan siihen kiehumaan 1 tunniksi. Pellava- ja puuvillalanka jätetään väriveteen jäähtymään ja villalanka huuhdotaan heti.


N:o 27. Harmaata kuusenhavuilla.
250 g lankaa, 1 kg kuusenhavuja, 10 g rautavihtrilliä.
Värjääminen: Kuusenhavuja keitetään 3 t. Värivesi siivilöidään ja langat pannaan siihen kiehumaan ½ tunniksi. Sen jälkeen ne otetaan värivedestä, johon liuotetaan rautavihtrilli. Langat pannaan uudelleen kiehumaan ja keitetään 1 tunti. Villalanka huuhdotaan ja kuivataan. Pellava- ja puuvillalanka jätetään väriliemeen jäähtymään. Pestään ja huuhdotaan.


N:o 28. Vihreänkeltaista poimulehdillä (villaväri).
Puretus: 250 lankaa, 20 g alunaa ja 5 l vettä keitetään ½ t. Jäähdytetään ja väännetään.
Värjääminen: 750 g poimulehtiä keitetään 2 t. Värivesi siivilöidään ja pureretut langat pannaan siihen kiehumaan ½ tunniksi, huuhdotaan ja kuivataan.


N:o 29. Punaruskeaa kuusenkävyillä.
Puretus: 250 lankaa, 20 g alunaa ja 5 l vettä keitetään ½ t. Jäähdytetään ja väännetään.
Värjääminen: 3 ½ kg kuusenkäpyjä (edellisen kesän käpyjä hienonnettuna) keitetään 3-4 t. Värivesi siivilöidään ja purertut langat pannaan siihen kiehumaan ½tunniksi. Sitten langat nostetaan värivedestä ja siihen liuotetaan 5 g kuparivihtrilliä. Lankoja keitetään värivedessä vielä ½ t. Värjätyt langat pestään ennen huuhtomista. Pellava- ja puuvillalanka jäähdytetään väriliemessä.

[28]


N:o 30. Harmaata paatsamankuorilla (pellava ja puuvilla, villa värjääntyy harmaanruskeaksi).
Puretus: 250 lankaa, 20 g alunaa ja 5 l vettä keitetään ½ t. Jäähdytetään ja väännetään.
Värjääminen: Kuoria keitetään 3-4 t. Värivesi siivilöidään ja siihen liuotetaan 15 g rautavihtrilliä. Alunavedessä puretetut langat keitetään tässä väriliemessä 1 t. Villalanka pestään ja huuhdotaan, mutta pellava- ja puuvillalanka jätetään väriveteen likoamaan 3-4 tunniksi.


N:o 31. Vihreänkeltaista paatsamanlehdillä.
Puretus: 250 g lankaa, 20 g alunaa ja 5 l vettä keitetään ½ t. Jäähdytetään ja väännetään.
Värjääminen: 1 ¼ kg paatsamanlehtiä keitetään 2 t. Värivesi siivilöidään ja puretetut langat pannaan siihen kiehumaan ½ tunniksi. Pellava- ja puuvillalankoja liotetaan pari tuntia ennen huuhtomista.
Jos tahtoo saada pellava- ja puuvillalankoihin vihertävämmän, voimakkaan värin ja villalankaan vihreänruskean syvän värin, niin väriveteen lisätään 10 g kuparivihtrilliä (liotettuna) ja edellisen ohjeen mukaan värjätyt langat pannaan siihen kiehumaan ½ tunniksi. Liotetaan ja huuhdotaan.


N:o 32. Kellanruskeaa rautavihtrillillä ja lipeällä (pellava- ja puuvillalangoille).
250 g lankaa, 35 g rautavihtrilliä, 50 g kidesoodaa ja 2 x 8 l vettä.
Rautavihtrilli ja kidesooda liuotetaan haaleaan veteen eri astioihin. Värjättävät langat pannaan ensin lipeäliuokseen ja liotetaan siinä 10 minuuttia. Sen jälkeen ne väännetään ja pannaan vihtrilliliuokseen 10 minuutiksi ja sitten väännetään kuiviksi. Näin jatketaan liottamalla vuoroin lipeä- ja rautavihtrilliliuoksessa niin monta kertaa, että saadaan riittävän voimakas väri. Lanka kuivataan ennen huuhtomista. Sitten pestään, huuhdotaan ja kuivataan varjossa.


N:o 33. Ruskeaa lepänkuorilla.
Puretus: 250 g lankaa, 10g kromihappoista kalia ja 6 l vettä keitetään 1½ t. Langat kuivataan.
Värjääminen: 1 ½ kg lepänkuoria keitetään 3 t. Värivesi siivilöidään ja puretetut langat pannaan siihen kiehumaan ½ tunniksi. Langat otetaan väriliemestä, johon lisätään 3 g kuparivihtrilliä (liotettuna). Langat pannaan uudelleen kiehumaan ja keitetään ½-1 t. Villalanka huuhdotaan ja pellava- ja puuvillalanka jätetään väriliemeen jäähtymään. Huuhdotaan ja kuivataan.

[29]


N:o 34. Viherätävänharmaata koivunkuorilla (villaväri).
Puretus: 250 g lankaa, 10g kromihappoista kalia ja 6 l vettä keitetään 1½ t. Lanka jäähdytetään, väännetään ja kuivataan.
Värjääminen: 1 kg koivunkuoria keitetään 3 t. Väeivesi siivilöidään ja siihen liuoetaan 5 g kuparivihtrilliä. Puretetut langat pannaan väriveteen kiehumaan 1 tunniksi. Huuhdotaan ja kuivataan.


N:o 35. Punaruskeaa pihlajanlehdillä.
Puretus: 250 g lankaa, 20 g alunaa ja 5 l vettä keitetään ½ t, jäähdytetään ja väännetään.
Värjääminen: 650 g pihlajanlehtiä keitetään 2 t. Värivesi siivilöidään ja puretetut langat pannaan siihen kiehumaan 1 tunniksi. Villalanka huuhdotaan, pellava- ja puuvillalangat jätetään väriliemeen jäähtymään.


N:o 36. Tiilenpunaista mataranjuurilla.
Puretus: 250 g lankaa, 8 g alunaa ja 5 l vettä keitetään ½ t, jäähdytetään ja väännetään.
Värjääminen: 125 g mataranjuuria huuhdotaan ja hienonnetaan ja pannaan kiehumaan 2 ½ tunniksi. Vesi siivilöidään ja puretettuja lankoja keitetään siinä 1 t. Villalanka huuhdotaan, pellava- ja puuvillalanka liuotetaan värivedessä 3-4 t.


N:o 37. Keltaista tattaresta.
250 g lankaa
70 " alunaa
Lanka puretetaan alunavedessä ½ t. Senjälkeen pannaan puretusvedestä puserrettu lanka ja tattarenlehdet kerroksittain kattilaan siten, että lehtiä tulee alimmaiseksi ja päällimmäiseksi. Kattilaan kaadetaan kylmää vettä ja annetaan kiehua 1 t. Langat huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 38. Vihertävänkeltaista koiranputkesta
250 g lankaa
35 " alunaa
1 kg tuoretta koiranputkea (kuivattua ½kg).
[30]
Koiranputkea keitetään runsaassa vedessä 1 tunti. Liemi siivilöidään ja siihen lisätään aluna. Kostea lanka pannaan väriliemeen ja annetaan kiehua 3-1 t. Lanka huuhdotaan ja pannaan kuivumaan.


N:o 39. Vahankeltaista happomarjasta.
250 g lankaa
35 " alunaa
500 " happomarjapensaan oksia (tuoreita).
Tuoreita happomarjapensaan oksia keitetään 1 tunti. Liemi siivilöidään. Langat puretetaan alunavedessä ja niitä keitetään senjälkeen väriliemessä 1 t. Langat huuhdotaan ja pannaan kuivumaan.


N:o 40. Vihreänkeltaista pietaryrtistä.
250 g lankaa
35 " alunaa
2 litraa liepää.
Lankoja puretetaan alunavedessä 1 t. Pietaryrtin lehdet leikellään hienoksi. Puretettu lanka ja lehdet pannaan kerroksittain kattilaan siten, että alimmaiseksi ja päällimmäiseksi tulee lehtiä. Kylmää vettä kaadetaan päälle ja kattila nostetaan hellalle. Saa kiehua ½ t., jonka jälkeen se nostetaan pois, kansi pannaan päälle ja lankojen annetaan olla väriliemessä seuraavaan päivään. Langat puhdistetaan lehtien jätteistä ja liemi siivilöidään sekä siihen lisätään lipeä. Langat pannaan uudestaan kattilaan ja saavat kiehua ½t., jonka jälkeen ne huuhdotaan ja pannaan kuivumaan.


N:o 41. Voimakasta keltaista värisauramoista.
250 g lankaa
250 " kuivia sauramonkukkia
35 " alunaa
25 " potaskaa.
Lanka puretetaan kuten tavallisesti. Potaska liuotetaan veteen ja sauramonkukkia keitetään siinä ½-1 t., jonka jälkeen liemi siivilöidään. Langat pannaan väriliemeen ja saavat kiehua 1 t., jonka jälkeen ne huuhdotaan ja pannaan kuivumaan.

[31]


N:o 42. Harmaanvihreää poimulehdistä.
250 g lankaa
60 " alunaa
20 " valkoista viinikiveä.
Lanka puretetaan aluna- ja viinikiviliuoksessa 1 tunti. Kattila pannaan täyteen tuoreita poimulehtiä, kylmää vettä kaadetaan päälle ja keitetään 1 tunti. Liemi siivilöidään ja puretettuna lankaa keitetään siinä 1 tunti. (Langat ovat silloin kauniin keltaisia ja väri on pysyvää). Langat nostetaan kattilasta ja väriliemeen lisätään vähän rautavihtrilliä, jonka jälkeen niitä keitetään noin 10 min. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 43. Keltaista lepänlehdistä.
250 g lankaa
30 " alunaa
1 kg tuoreita lepänlehtiä (½ kg kuivia).
Lehtiä keitetään runsaassa vedessä 1 t. Liemi siivilöidään ja puretettu lanka pannaan kattilaan. Keitetään ½-1 t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 44. Keltaisenruskeaa lepänkuoresta.
250 g lankaa
35 " alunaa
2 kg lepänkuorta.
Kuoret paloitetllaan ja pannaan likoon päivää ennen värjäämistä niin suureen vesimäärään, että se riittää väriliemeksi. Seuraavana päivänä keitetään kuoria 3-4 t., jonka jälkeen liemi siivilöidään. Alunassa puretettua lankaa keitetään sitten väriliemessä 1 t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.
Jos tahdotaan tummempaa väriä, pannaan langat huuhtomatta kuivamaan. Uusi liemi keitetään ja langat värjätään uudelleen.


N:o 45. Ruskeanharmaata lepänkuoresta.
Lanka puretetaan ja värjätään edellisen ohjeen mukaan. Väriliemeen lisätään vähän (5-15 g) rautavihtrilliä ja lankoja keitetään uudelleen noin 10 min. Huuhdotaan ja pannaan kuivumaan.


N:o 46. Kullankeltaista omenankuoresta.
250 g lankaa
40 " alunaa
250 " omenankuorta.
[32]
Kuoret pienennetään ja pannaan likoon yöksi. Seuraavana päivänä keitetään niitä 2 t. Liemi siivilöidään ja alunassa puretettu lanka pannaan siihen kiehumaan tunniksi. Lanka tummenee vähän kauemmin keitettäessä. Huuhdotaan ja pannaan kuivumaan.


N:o 47. Vihreänkeltaista koivunlehdistä.
250 g lankaa
30 " alunaa
500 " koivunlehtiä (1 kg tuoreita).
Lehtieä keitetään runsaassa vedessä 1 tunti, jonka jälkeen liemi siivilöidään ja aluna lisätään siihen. Langat kastellaan haaleassa vedessä ja pannaan väriliemeen sekä annetaan kiehua tunnin. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 48. Punertavankeltaista koivunlehdistä.
Langat värjätään edellisen ohjeen mukaan, mutta annetaan kuivua huuhtomatta. Kastellaan uudelleen puhtaassa vedessä ja pannaan muutamaksi tunniksi tuhka- tai potaskalipeään. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 49. Vihreää koivunlehdistä.
250 g lankaa
40 " alunaa
2-5 cm³ indigoliuosta.
Langat puretetaan alunavedessä ja värjätään siniseksi indigolla. Niitä keitetään indigoliemessä 30 min., jonka jälkeen ne huuhtomatta pannaan N:o 2 mukaa nlaitettuun koivunlehtiliemeen ja saavat kiehua ½ t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 50. Harmaata koivunkuoresta.
250 g lankaa
600 " kuivaa koivunkuorta
10-20 g rautavihtrilliä.
Koivunkuoret pannaan likoon edellisenä päivänä, senjälkeen niitä keitetään 2 t. Liemi siivilöidään ja märkä, purettamaton lanka pannaan siihen. Annetaan kiehua 1 t., jolloin rautavihtrilli lisätään. Keitetään vielä noin 10 min. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.

[33]


N:o 51. Harmaankeltaista sianpuolukoista.
250 g lankaa
40 " alunaa
1 kg sianpuolukanvarsia.
Sianpuolukanvarret taitellaan pieniksi ja pannaan likoon kylmään veteen. Seuraavana päivänä niitä keitetään 3 t. Liemi siivilöidään ja alunavedessä puretettu lanka pannaan siihen. Saa kiehua tunnin. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 52. Resedanvihreää sianpuolukoista
250 g lankaa
40 " alunaa
5 " kuparivihtrilliä
1.5 kg sianpuolukanvarsia.
Kasvia keitetään runsaassa vedessö 3 tuntia. Liemi siivilöidään ja aluna liuotetaan siihen. Haaleassa vedessä kasteltu lanka pannaan kiehumaan väriliemeen. Puolen tunnin kuluttua lisätään kuparivihtrilli väriliemeen ja lankoja keitetään uudelleen, kunnes ne ovat tarpeeksi tummat. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 53. Harmaata sianpuolukanvarsista
250 g lankaa
40 " alunaa
1 kg sianpuolukanvarsia.
Lanka puretetaan alunavedessä. Edellisenä päivänä likoonpantuja sianpuolukanvarsia keitetään 3 t. ja liemi siivilöidään. Puretetut lanhat pannaan väriliemeen kiehumaan ½ tunniksi, jolloin liemeen lisätään 10-15 g rautavihtrilliä, ja lankoja keitetään uudelleen, kunnes ne ovat tarpeeksi tummia. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 54. Vihreänkeltaista suopursusta
250 g lankaa
40 " alunaa
500 " suopursuja.
Edellisenä päivänä likoonpantuja suopursuja keitetään liotusvedessä 2 t. Väriliemi siivilöidään ja alunassa puretettu lanka pannaan siihen. Keitetään 1 t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.

[34]


N:o 55. Ruskeaa suopursusta.
Lanka puretetaan ja värjätään edellisen ohjeen mukaan. 10-15 g kuparivihtrilliä lisätään väriliemeen ja langat pannaan uudelleen kiehumaan. Annetaan kiehua 15-30 min., riippuen siitä, kuinka tummaa väriä halutaan. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 56. Harmaanvihreää suopursusta.
Lanka puretetaan samoin kuin ohjeessa N:o 19. Väriliemeen lisätään 5-20 g rautavihtrilliä ja lankoja keitetään siinä uudelleen n. 15 min. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 57. Keltaisenruskeata suopursusta.
250 g lankaa
10 " kromihappoista kalia
1 kg suopursuja
Langat puretetaan keittämällä 2 t kromikaliliuoksessa, jonka jälkeen ne huuhtomatta pannaan kuivumaan. Edellisenä päivänä likoonpantuja suopursuja keitetään 2 t. Liemi siivilöidään. Lanka pannaan väriliemeen kuivana ja saa kiehua siinä tunnin. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 58. Vaaleanruskeaa tuomenkuoresta.
250 g lankaa
40 " alunaa
1.5 kg tuomenkuoria.
Tuomenkuoret paloitellaan pieniksi ja pannaan likoon kylmään veteen. Seuraavana päivänä niitä keitetään 2 t. ja liemi siivilöidään. Alunassa puretettua lankaa keitetään väriliemessä 1 t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan. Suklaanruskea väri saadaan, jos langat värjäämisen jälkeen huuhtomatta pannaan likoon muutamaksi tunniksi kylmään lipeään ja vasta sitten huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 59. Oliivinruskeaa katajanmarjoista.
250 g lankaa
40 " alunaa
20 " viinikiveä
15 " rautavihtrilliä
15 " salmiakkia
15 " espanjanvihreää
2 litraa katajanmarjoja.
[35]
Aluna, viinikivi, kuparivihtrilli ja salmiakki liuotetaan kuumaan veteen ja lankaa puretetaan siinä 1 t. Katajanmarjat survotaan rikki ja keitetään niitä runsaassa vedessä 1 t., jonka jälkeen puretettu lanka pannaan kattilaan marjojen sekaan. Saavat kiehua 1 ½ t. Langat nostetaan kattilasta ja puhdistetaan marjojen jätteistä. Liemi siivilöidään ja espanjanvihreä lisätään siihen. Lankoja keitetään uudelleen väriliemessä 15-30 min. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 60. Tuhkanharmaata kuusenhavuista.
250 g lankaa
10 " rautavihtrilliä
2 ½ kg kuusenhavuja.
Kuusenhavut pienennetään ja keitetään runsaassa vedessä 3 t., jonka jälkeen liemi siivilöidään. Märkä, purettamaton lanka pannaan väriliemeen kiehumaan tunniksi, jonka jälkeen rautavihtrilliä lisätään. Lankoja keitetään kunnes ne ovat tarpeeksi tummia. Langat tummuvat kauemmin keitettäessä. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 61. Punertavaa kuusenkävyistä.
250 g lankaa
40 " alunaa
4 kg kuusenkäpyjä.
Kävyt pienennetään ja pannaan likoon päivää ennen värjäämistä. Seuraavana päivänä niitä keitetään 4 t., liemi siivilöidään ja aluna liuotetaan siihen. Haaleassa vedessä kasteltu lanka pannaan väriliemeen ja saa kiehua tunnin. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 62. Pronssinruskeaa lepänkuoresta.
250 g lankaa
40 " alunaa
500 " kuivaa lepänkuorta.
Kuoret pienennetään ja pannaan likoon päivää ennen värjäämistä. Vettä tulee olla runsaasti. Seuraavana päivänä kuoria keitetään liotusvedessä 3 t., liemi siivilöidään. Alunassa puretettu lanka pannaan väriliemeen ja saa kiehua tunnin. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.

[36]


N:o 63. Punertavaa lepänkuoresta.
Jos edellisen ohjeen mukaan värjätyt langat pannaan muutamaksi tunniksi huuhtomatta kylmään lipeään, muuttuu väri punertavaksi. Lankoja täytyy käännellä välillä. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 64. Tummanvihreää lepänkuoresta.
250 g lankaa
40 " alunaa
8 cm³ indigoliuosta
1 ½ kg lepänkuoria.
Edellisenä päivänä likoonpantuja lepänkuoria keitetään 3 t. Liemi siivilöidään. Langat puretetaan alunavedessä ja värjätään sinisiksi indigolla. Sen jälkeen ne huuhtomatta pannaan lepänkuoriveteen kiehumaan tunniksi. Saavat olla väriliemessä kunnes se on jäähtynyt. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 65. Tummempaa vihreää lepänkuoresta.
250 g lankaa
40 " alunaa
125 " krappia
10 cm³
1 ½ kg lepänkuoria.
Lanka puretetaan alunassa ja värjätään siniseksi indigoliuoksella. Lepänkuorista keitetään liemi, joka siivilöidään. Sinisiksi värjätyt langat pannaan huuhtomatta väriliemeen ja saavat kiehua ½ t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 66. Vihreää kaislanpäillä.
Koivunlehdillä keltaiseksi värjätty lanka kuivataan huuhtomatta. Kaislan päät leikellään saksilla pieniksi ja pannaan kerroksittain lankojen kanssa kattilaan niin, että alimmaiseksi ja päällimmäiseksi tulee kaislanpäitä. Päälle kaadetaan heikkoa lipeää ja lankoja painellaan niin, että ne tasaisesti kastuvat. Kattila nostetaan hellalle ja saa kiehua tunnin, jolloin se nostetaan tulelta ja kansi pannaan päälle. Langat saavat olla väriliemessä seuraavaan päivään. Niitä täytyy käännellä välillä. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.

[37]


N:o 67. Pronssinkeltaista kanervasta.
250 g lankaa
40 " alunaa
750 " kuivia kanervia (tuoreita enemmän).
Kanervat hakataan hienoiksi ja keitetään 3-4 t. Liemi siivilöidään ja alunassa puretettu lanka pannaan väripataan. Keitetään 1 t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 68. Oliivinvihreää kanervasta.
250 g lankaa
40 " alunaa
500 " kanervia.
Kanervat paloitetllaan pieniksi ja niitä keitetään rautapadassa 3-4 t. Liemi siivilöidään ja alunassa puretettua lankaa keitetään siinä 1-2 t. Huuhdotaan ja pannaan kuivumaan. Jos väri ei ole tarpeeksi tummaa, voi väriliemeen lisätä vähän rautavihtrilliä. Lankoja on sitä ennen keitettävä ainakin ½ t. ja sen jälkeen saman verran. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 69. Sammalenvihreää kanervasta.
250 g lankaa
40 " alunaa
10 " väriomenaa
10-20 g rautavihtrilliä
1 kg kanervia.
Lanka puretetaan alunassa ½ t. Edellisenä päivänä likoonpantuja kanervia keitetään 3-4 t., jonka jälkeen liemi siivilöidään ja siihen lisätään väriomena ja rautavihtrilli. Kun liemi on kiehunut hetken, jäähdytetään se muutamalla tipalla kylmää vettä ja lanka pannaan liemeen. Saa kiehua ½-1 t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan. Lanka tummuu kauemmin keitettäessä.


N:o 70. Kirkkaanvihreää kanervasta.
250 g lankaa
40 " alunaa
10 cm³ indigoliuosta
500 g kanervia.
[38]
Lanka puretetaan alunassa ½ t. ja värjätään senjälkeen indigoliuoksessa siniseksi. Kanervista keitetään väriliemi, johon indigosta langat nostetaan huuhtomatta välillä. Annetaan kiehua n. ½ t. Väri tulee sitä kirkkaampaa mitä kauemmin lankoja keitetään kanervaliemessä. Huuhdotaan ja kuivataan heti, kun ovat tarpeeksi kiehuneet.


N:o 71. Keltaista kortteesta.
250 g lankaa
40 " alunaa
500 " kuivia kortteita.
Koko kasvi kuivataan ja keitetään senjälkeen vedessä 2-3 t. Liemi siivilöidään ja alunassa puretettu lanka pannaan siihen kiehumaan. Keitetään 1 t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 72. Keltaista kuusennaavasta.
250 g lankaa
40 " alunaa
250 " kuusennaavaa.
Naavaa keitetään 1 t., jonka jälkeen liemi siivilöidään ja alunavedessä puretettu lanka pannaan siihen. Keitetään ½-1 t. sen mukaan, kuinka tummaa väriä halutaan.


N:o 73. Ruskeaa islanninjäkälästä.
Jäkälät puhdistteaan mullasta ja roskista ja hierotaan hienoiksi. Lanka kastellaan haaleaan veteen ja pannaan pataan kerroksittain jäkälien kanssa siten, että alimmaiseksi ja päällimmäiseksi tulee jäkäliä. Kylmää vettä kaadetaan päälle ja kattila nostetaan tulelle. Saa kiehua ½ t. Väriliemeen lisätään vähän rautavihtrilliä ja lankoja keitetään uudelleen, kunnes ne ovat tarpeeksi tummia. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan. Jäkälien jätteet lähtevät helpoimmin pois langoista silloin, kun ne vielä ovat märkiä.


N:o 74. Ruskeaa kivisammalesta.
Kivisammalta ja märkää lankaa pannaan kerroksittain kattilaan ja kylmää vettä kaadetaan päälle. Kattila nostetaan tulelle ja annetaan kiehua 1-2 t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.

[39]


N:o 75. Tummanruskeaa kivisammalesta.
Sammal hierotaan hienoksi ja pannaan kerroksittain langan kanssa rautapataan. Kylmää vettä kaadetaan päälle ja annetaan lankojen olla näin muutama tunti, jonka jälkeen pata nostetaan tulelle. Saa kiehua 2-6- t. Jos tahdotaan punaisempaa väriä, voi veden asemesta käyttää krappilientä. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 76. Ruosteenruskeaa kivisammalesta.
250 g lankaa
40 " alunaa
15 " viinikiveä
2 kg kivisammalta.
Lanka puretetaan aluna- ja viinikiviliuoksessa 1 t. Sammalta keitetään runsaassa vedessä 1 tunti. Senjälkeen pannaan langat väriliemeen sammalien sekaan ja saavat kiehua 2 t. Lankoja täytyy käännellä usein. Langat saavat jäähtyä väriliemessä. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 77. Himmeänruskeaa kivisammalesta.
Neljä lertaa niin paljon sammalia kuin värjättävän lankamäärän paino hierotaan hienoksi ja pannaan likoon kylmään veteen. Keitetään seuraavana päivänä 2 t., jonka jälkeen liemi siivilöidään. Märkä purettamaton lanka pannaan väriliemeen ja keitetään sitä siinä 2 t. Lanka saa sitten jäähtyä väriliemessä. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 78. Punaista lieosta.
250 g lankaa
250 " krappia
250 " liekoa.
Lieko hakataan pieneksi ja pannaan likoon runsaaseen veteen. Sitä keitetään neljänä päivänä ½ t. ja annetaan kattilan sillä välin seisoa lämpimässä paikassa. neljän päivän kuluttua siivilöidään liemi ja langat pannaan siihen. Keitetään neljänä päivänä 15 min. ja pidetään välillä niin lämpimässä paikassa, ettei se pääse jäähtymään. Tämä on langan puretus. Krappi siivilöidään kylmään veteen ja annetaan sen vähitellen lämmetä. Lanka pannaan kattilaan tunniksi. Se saa kuumeta, mutta ei kiehua. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.

[40]


N:o 79 Vihreänharmaata suolaheinästä.
Otetaan tuoretta suolaheinää neljä kertaa niin paljon kuin värjättävän lankamäärän paino ja keitetään rautapadassa 2 t. Liemi siivilöidään. Lankoja keitetään väriliemessä 2 t. ja saavat ne jäähtyä kattilassa ennenkuin ne huuhdotaan ja pannaan kuivamaan. Lientä tulee olla runsaasti, sillä väri tulee helposti epätasaista.


N:o 80. Mustaa.
Lanka värjätään edellisen ohjeen mukaan. 180 g bresiljaa pannaan likoon päivää ennen värjäystä. Seuraavana päivänä keitetään sitä 2 t. (Keitettäessä pannaan bresilja harvaan kangaspussiin). Kun bresiljapussi on otettu kattilasta, nostetaan langat väriliemestä bresiljaveteen ja annetaan kiehua 2 t., jonka jälkeen ne saavat jäähtyä liemessä. Langat otetaan ylös ja liemeen lisätään 6 litraa lipeää. Langat saavat olla liemessä vielä 12 t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 81. Mustaa.
250 g lankaa
250 " bresiljaa
10 " kromihappoista kalia.
Lanka puretetaan keittämällä 2 t. kromihappoliuoksessa ja annetaan senjälkeen kuivua huuhtomatta. Bresilja keitetään puhtaassa vedessä 2 t., jonka jälkeen bresiljapussi nostetaan liemestä ja langat pannaan siihen. Saavat kiehua tunnin ja jäähtyä liemessä. Pannaan huuhtomatta kuivamaan. Kun lanka on kuivaa, huuhdotaan se hyvin ja pannaan muutamaksi tunniksi katajaveteen. Saa taas kuivaa ennenkuin se huuhdotaan.


N:o 82. Santarminsinistä.
250 g lankaa
40 " alunaa
10 cm³ indigoliuosta.
Lanka puretetaan alunavedessä 1 t., joka jälkeen se värjätään cochenilli-jälkivärjäyksessä vaaleanpunaiseksi. Kuivataan huuhtomatta. Indigoliuos sekoitetaan puhtaaseen kylmään veteen ja haaleaan veteen kasteltu lanka pannaan väriliemeen. Sitä kierretään ensin keppien ympäri kunnes langoissa on tasainen väri. Silloin otetaan kepit pois ja langat saavat kiehua ½ t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.

[41]


N:o 83. Tummansinistä.
250 g lankaa
35 " alunaa
15 " viinikiveä
15 " cochenilliä
20 cm³ indigoliuosta.
Lanka puretetaan aluna- ja viinikiviliuoksessa ½ t. Edellisenä päivänä likoonpantu cochenilli siivilöidään kylmään veteen ja annetaan kiehua 15 min. Puretetut langat pannaan väriliemeen ja annetaan kiehua ½ t., jonka jälkeen ne pannaan huuhtomatta kuivamaan. Indigo sekoitetaan kylmään veteen ja kun se on lämmennyt, pannaan langat siihen. Langat on sitä ennen kasteltava oikein hyvin. Ensin lankoja kierretään keppien ympäri, mutta kun väri on tasaista, otetaan kepit pois ja lankoja keitetään ½ t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 84. Kirkkaansinistä.
250 g lankaa
35 " alunaa
200 " lepänkuorta
5 cm³ indigoliuosta
5 g rautavihtrilliä.
Lepänkuoret hakataan pieniksi ja keitetään runsaassa vedessä 2 t. Liemi siivilöidään ja siihen lisätään aluna. Haaleassa vedessä kasteltu lanka pannaan väriliemeen ja saa kiehua ½ t. Indigoliuos sekoitetaan puhtaaseen kylmään veteen ja kun se on haaleaa, pannaan langat siihen. Ensin lankoja kieerretään keppien ympäri, mutta kun väri on hyvin tarttunut lankoihin, otetaan kepit pois ja langat saavat kiehua ½ t., jolloin rautavihtrilli lisätään. Lankoja keitetään vielä 10-115min. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 85. Vaaleansinistä.
250 g lankaa
35 " alunaa
1-3 cm³ indigoliuosta.
Lanka puretetaan alunaliuoksessa ½ t. Indigoliuos sekoitetaan puhtaaseen kylmään veteen ja kun se on vähän lämmennyt, pannaan langat siihen. Kierretään ensin keppien ympäri, mutta sittten kepit otetaan pois ja langat saavat kiehua ½ t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.

[42]


N:o 86. Vaaleaa vihertävänsinistä.
250 g lankaa
35 " alunaa
10 cm³ indigoliuosta
30 g krappia
1 kg tuoreita koiranputkia.
Koiranputkia keitetään 1 tunti. Liemi siivilöidään ja aluna liotetaan siihen. Haaleassa vedessä kasteltu lanka pannaan väriliemeen ja keitetään ½ t. Kylmään veteen sekoitetaan indigoliuos ja kun se on lämmennyt, pannaan langat siihen. Saavat kiehua ½ t. Edellisenä päivänä likoonpantu krappi siivilöidään väriliemeen ja annetaan lankojen taas kiehua ½ t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 87. Tummaa krappipunaista.
250 g lankaa
250 " krappia
65 " alunaa
20 " viinikiveä.
Aluna ja viinikivi liuotetaan kuumaan veteen ja lankoja puretetaan siinä 2 t. Lanhat saavat olla puretusvedessä siksi kun se on jäähtynyt, mieluimmin seuraavaan päivään. Edellisenä päivänä likoonpantu krappi siivilöidään kylmään veteen ja kattila nostetaan tulelle. Kun väriliemi on haaleaa, nostetaan langat puretusvedestä ja kierretään niitä väriliemessä keppien ympäri n. ½ t. Kepit otetaan pois ja langat saavat olla väriliemessä tunnin. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 88. Krappipunaista, väliväri.
250 g lankaa
40 " alunaa
20 " viinikiveä
175 " krappia.
Lanka puretetaan ja värjätään edellisen ohjeen mukaan.


N:o 89. Tummaa ruskeanpunaista.
250 g lankaa
60 " alunaa
20 " viinikiveä
20 " väriomenaa
10 " rautavihtrilliä
200 " krappia.
[43]
Lanka puretetaan aluna- ja viinikiviliuoksessa 1 t. Edellisenä päivänä likoonpantu krappi siivilöidään kylmään veteen ja kun se on vähän lämmennyt, pannaan lanka siihen. Lanka saa olla liemessä ½ t. Liemi kuumennetaan, mutta sen ei tarvitse kiehua. Lanka otetaan ylös ja väriomena ja rautavihtrilli lisätään väriliemeen ja lankoja keitetään siinä ½-1 t., riippuen siitä, kuinka tummaa väriä halutaan. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 90. Punaisenruskeaa.
250 g lankaa
25 " alunaa
25 " viinikiveä
15 " väriomenaa
10 " rautavihtrilliä
80 " krappia.
Lanka puretetaan aluna- ja viinikiviliuoksessa ½ t. Krappi siivilöidään kylmään veteen ja kun se on lämmennyt, pannaan langat siihen. Saavat olla väriliemessä ½ t. Lankoja ei tarvitse keittää, mutta liemen tulee olla noin noin 70°. Puolen tunnin kuluttua lisätään väriliemeen rautavihtrilli ja väriomena. Lankoja keitetään nyt ½ t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 91. Punaista.
250 g lankaa
100 " alunaa
50 " viinikiveä.
250 " krappia.
Lanka puretetaan aluna- ja viinikiviliuoksessa 1 t. Edellisenä päivänä likoonpantu krappi siivilöidään kylmään veteen ja kun se kiehuu, pannaan langat kattilaan. Saavat kiehua 1 t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 92. Keltaisenpunaista.
250 g lankaa
75 " viinikiveä
125 " krappia.
Tinaliuos: 50 cm³ salpietarihappoa, 225 g vettä, 8 g tinaa.
Lankaa ei pureteta, mutta keitetään 15 min. puhtaassa vedessä ja annetaan senjälkeen kuivua. Viinikivi liuotetaan haaleaan veteen ja kun se on
[44]
liuennut, siviilöidään krappi siihen. Saa kiehua 10 min., jonka jälkeen tinliuos (laimennettuna) sekoitetaan väriliemeen. Lanka pannaan kuivana väriliemeen. Ensin sitä kierretään keppien ympäri, mutta kun se on hyvin kastunut, otetaan kepit pois ja lankoja keitetään 1 t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 93. Tummempaa keltaisenpunaista.
250 g lankaa
90 " viinikiveä
250 " krappia.
Tinaliuos = edellisessä ohjeessa.
Värjätään edellisen ohjeen mukaan.


N:o 94. Terrakottapunaista.
250 g lankaa
40 " alunaa
20 " viinikiveä
125 " krappia
15 " väriomenaa.
Lanka puretetaan ½ t. aluna- ja viinikiviliuoksessa. Kattilaan pannaan puhdasta kylmää vettä, johon krappi siivilöidään. Kun liemi on haaleaa, pannaan lanka siihen ja annetaan olla näin 1 t. Liemi saa kuumeta, mutta ei kiehua. Tunnin kuluttua lisätään väriomena liemeen ja sen annetaan kiehua 10 min., ennenkuin langat pannaan uuteen kattilaan. Keitetään ½ t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 95. Kirkkaanpunaista.
250 g lankaa
50 " viinikiveä
25 " cochenilliä.
Tinaliuos: 150 cm³ vettä, 50 cm³ salpietarihappoa, 8 g tinaa.
Lankaa ei pureteta, vaan keitetään puhtaassa vedessä 1 tunti, jonka jälkeen se saa kuivaa. Värjäys toimitetaan mieluimmin tinaamattomassa kuparikattilassa (sen puutteessa emaljikattilassa). Kuumaan veteen liuotetaan viinikivi ja cochenilli siivilöidään siihen. Liemi saa kiehua 10 min., vaahto kuoritaan pois puulusikalla. Tinaliuos sekoitetaan liemeen (lai-
[45]
mennettuuna) ja heti senjälkeen pannaan lanka kuivana kattilaan. Kierretään ensin vähän aikaa keippien ympäri, mutta sitten kepit otetaan pois ja saavat kiehua tunnin. Kattila nostetaan tulelta, mutta langat saavat olla kattilassa ½ tuntia, ennenn kuin ne huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 96. Purppuranpunaista.
250 g lankaa
50 " viinikiveä
50 " cochenilliä.
Tinaliuos: 100 cm³ vettä, 25 cm³ salpietarihappoa, 4 g tinaa.
Värjätään samoin kuin edellinen. Lanka tummuu, jos sitä keitetään kauemmin.


N:o 97. Kardinaalipunaista.
250 g lankaa
50 " viinikiveä
100 " cochenilliä.
Tinaliuos: 190 cm³ vettä, 25 cm³ salpietarihappoa, 4 g tinaa.
Värjätään samoin kuin edellinen, mutta lankoja keitetään 1 ½ t.


N:o 98. Karmosiinipunaista.
250 g lankaa
15 " viinikiveä
25 " alunaa
40 " cochenilliä.
Lanka puretetaan alunavedessä ½ t. Puretusvesi kaadetaan pois ja kattilaan pannaan puhdasta vettä, johon viinikivi liuotetaan. Kun viinikivi on liuennut, siivilöidään liemeen cochenilli ja sitä keitetään 10 min. Vaahto kuoritaan pois puulusikalla. Lanka keitetään senjälkeen väriliemessä 1 t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 99. Ruusunpunaista.
250 g lankaa
30 " alunaa
15 " viinikiveä
35 " krappia
8 " cochenilliä.
Lanka puretetaan aluna- ja viinikiviliuoksessa 1 t. Edellisenä päivänä likoonpantu krappi ja cochenilli siivilöidään kylmään veteen ja kattila pan-
[46]
naan tulelle. Kun liemi on haalea, pannaan lanka siihen (kierretään aluksi keppien ympäri) ja saa kiehua 15 min. Lankojen annetaan olla liemesä, kunnes se on jäähtynyt. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 100. Vadelmanpunaista.
250 g lankaa
50 " alunaa
30 " viinikiveä
12 " tärkkelystä
15 " cochenilliä
25 " krappia.
Lanka puretetaan aluna- ja viinikiviliuoksessa 1 t. Krappi, cochenilli ja tärkkelys siivilöidään haaleaan veteen ja annetaan kiehua 15 min. Lanka nostetaan puretusvedestä väriliemeen ja keitetään siinä ½ t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 101. Vaaleampaa vadelmanpunaista.
250 g lankaa
30 " alunaa
30 " punaista viinikiveä
30 " tärkkelystä
8 " valkeaa viinikiveä
10 " cochenilliä.
Aluna, viinikivi ja tärkkelys liuotetaan veteen, jossa lankaa puretetaan ½ t. Puhtaaseen kylmään veteen siivilöidään cochenilli ja sekoitetaan valkea viinikivi sekä annetaan liemen kiehua ½ t., ennenkuin lanka pannaan siihen. Lanka keitetään väriliemessä ½ t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 102. Tummaa sinipunaista.
250 g lankaa
15 " viinikiveä
30 " alunaa
30 " cochenilliä
4 cm³ indigoliuosta.
Lanka puretetaan aluna- ja viinikivivedessä ½ t. Indigo sekoitataan kylmään veteen ja kun se on haaleaa, pannaan lanka siihen. Keitetään ½ t. ja pannaan huuhtomatta kuivamaan. Edellisenä päivänä likoonpantu cochenilli siivilöidään kylmään veteen ja saa kiehua 10 min. Kuohu kuo
[47]
ritaan puulusikalla ja siniseksi värjätty lanka pannaan kuivana väriliemeen ja saa kiehua tunnin. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 103. Punaisen sinistä.
250 g lankaa
40 " alunaa
15 " viinikiveä
30 " cochenilliä
2 cm³ indigoliuosta.
Värjätään samalla tavalla kuin edellinen.


N:o 104. Sinipunaista.
250 g lankaa
25 " alunaa
10 " viinikiveä
8 " cochenilliä
4 cm³ indigoliuosta.
Värjätään samalla tavalla kuin edellinen.


N:o 105. Sinipunaista.
250 g lankaa
45 " alunaa
15 " viinikiveä
40 " krappia
20 " cochenilliä
4 cm³ indigoliuosta.
Värjätään samalla tavalla kuin edellinen. Krappi ja cochenilli siivilöidään samalla kertaa kattilaan.


N:o 106. Vaaleansinipunaista.
250 g lankaa
50 " alunaa
10 " cochenilliä
3 cm³ indigoliuosta.
Lanka puretetaan alunavedessä ja värjätään siniseksi indigoliuoksella. Pannaan huuhtomatta kuivumaan. Edellisenä päivänä likoonpantu cochenilli siivilöidään kylmään veteen ja annetaan kiehua 10 min. Siniseksi värjätty lanka pannaan kuivana väriliemeen ja annetaan kiehua 1 t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.

[48]


N:o 107. Sinipunaista.
250 g lankaa
40 " alunaa
20 " viinikiveä
10 " krappia
3 " cochenilliä
1 cm³ indigoliuosta.
Värjätään samalla tavalla kuin edellinen.


N:o 108. Vaaleanharmaata.
250 g lankaa
5 " väriomenaa
5 " punaista viinikiveä
1 " rautavihtrilliä
20 " cochenilliä
5" krappia.
Kaikki väriaineet sekoitetaan veteen ja annetaan kiehua ½ t., jonka jälkeen liemi siivilöidään. Kylmää vettä lisätään liemeen ja lanka pannaan märkänä siihen sekä keitetään ½ t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 109. Tummempaa harmaata.
250 g lankaa
10 " väriomenaa
10 " punaista viinikiveä
3 " krappia
1 " rautavihtrilliä
2 " kuparivihtrilliä.
Väriomena, krappi, viinikivi ja rautavihtrilli sekoitetaan kylmään veteen ja keitetään ½ t. Lanka pannaan väriliemeen ja annetaan kiehua ½ t., jonka jälkeen kuparivihtrilli lisätään ja lankoja keitetään uudelleen ½ t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


N:o 110. Vaaleanharmaata.
250 g lankaa
40 " alunaa
3 " väriomenaa
3 " rautavihtrilliä.
Lanka puretetaan alunavedessä ½ t. Rautavihtrilli ja väriomena sekoitetaan kylmään veteen ja annetaan kiehua vähän aikaa. Liemi siivilöidään ja lankoja keitetään siinä ½ t. Huuhdotaan ja pannaan kuivamaan.


[ KIITOS, Irmeli Klaavu ja Kontturin sukulaiset! ]