Sanan Saattaja Wiipurista 40, 2.10.1841
Waatteenparsi eli puku.
Ihmisten ensimaisenä waatet - aineena lienewät luultawasti olleet eläinten nahat, ympäri ruumiin käärittynä. Hebrealaisten omana, muista erinäisenä
kansana ilmestyissä, oliwat ne ajat jo kauan kuluneet, joina paremman tiedon
//
ja walistuksen woittaneetkin kansat wielä pukivat itsensä eläinten nahkoin. Egyptiläisillä oli jo ennen Josephin aikoja hienoja kuteita ja kankaita sekä pellawasta että punmulista, ja kuningas Pharaoni lahjoitti tälle muukalaiselle kauniin puumuli - kankaisen waatteen. Willaisia, liinaisia ja puumulisia waatteita piteskeliwät seuraawina aikoina myös Israelin kansalaiset. Ainoastaan laumain paimentajat ja erikot, niin kuin Johannes kastaja, pitiwät kamelinkarwaisia waatteita. Lampaan willasta ei ollut tietoa näiksi tarpeiksi ennen Labanin aikoja: ennen Salamonia ei osattu lundan maalla wielä tehdä waatetta puumulistakaan. Kaikkein hienoimpaa liinawaatetta oli sekä Egyptin että Juudan maalla Pappien puku. Sitä wastaan silkki wielä oli niidenaikuisille länsipuolimaisille kansoille tuntematoin. Wanhassa Testamentissa ei mainita silkkiä. Mutta keskimäisessä Aasiassa oli silkkiä pidetty waatteena jo monia satoja wuosia sitä ennen. Se oli niin kallista ainetta, että alusta pidettiin puoleksi, se on, loimeksi silkkiä, ja kuteeksi puumuli - lankaa. Länsimaalla sanotaan kuuluisan tuhlaajan, Heliogabalus nimisen Roomin Keisarin olleen ensimäisen, jolla hawaittiin koko - silkkinen waate päällä, mutta se mahtoi olla ihmeen kallis, koska toisen, Aurelianus nimisen Keisarin, täytyi kieltää sitä puolisoltansa. Wasta 6:nella satakunnalla wuotta tuotiin silkkiä kehrääwä mato (silkki - mato) Aasiasta Euroopaan. Sitä ennen luultiin tämän aineen kaswawan, mokomin kuin puumulin, puissa.
Tätä ennen pidettiin yksi waate toista kalliimpana ainoastaan painettansa (ulko-karwaansa) myöten. Purppura oli wanhimpina aikoma suuressa arwossa, mutta juhlallisimpina pidettiin sekä Hebrealaisilta että Egyptiläisiltä ja Roomalaisilta walkiat waatteet. Assyrialaisten päämiehet rakastiwat tymperäsinisiä waatteita; mutta mustia ei suwaittu missään. Kirjawia waatteita pidettiin Jaakobin aikoina arwossa, ja wielä Daawidin elinaikana pueksenteliwat itsensä naimattomat ihmiset niihen; mutta laki kielsi hebrealaisia waatteisiinsa sekoittamaan liinaa ja puumulia taikka willaa yhteen.
Waatetten näöstä, leikkeen ja ompelen suhteen, ei ole meillä warmempaa tietoa. Se waan on tietty minkälainen Pappien puku piti oleman, sillä se
oli laissa (2 Moseksen kirjan 28 lu'ussa) määrätty, ja että kansa yhteisesti rakasti pitkiä, wäljiä waatteita. Päällyswaate oli pitkulainen, piammasti
nelikolkkainen kappale waatetta, joka paitsi paljoa leikkoota ja ompelemista, senkaltaisena kuin se oli kankaasta lähtenyt, luotiin olkapäille, ja peittäin koko
ruumiin, rippui pitkissä poimeissa maahan asti. Matkoilla, ja muun soweliamman kappaleen puutteessa, pidettiin sitä peitteenä maatessa, satulan alaisena ratsastaissa, purjeena ja jalka-waatteena. Näitä päällys-waatteitansa lewitti kansa tielle Jesuksen wiimeisen kerran Jerusalemiin matkustaissa, ja Egyptin
//
maalta paetessa kantoiwat Juudalaiset niissä happamattomia leipiänsä. -
(Jatk. toiste).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti