Emäntälehti 5/1948.
Kun kevätaurinko taas kirkkaasti paistaa, tuo se esille arkisen harmautemme samalla, kun luonto pukeutuu kauneimpiin väreihinsä. Anteliaasti suo luonto kuitenkin värinsä meidän tarpeisiimme. Maan peittävät lukemattomat kukat ja lehtipuut koristautuvat kesäasuunsa, ja melkein kaikissa niissä on väriaineita, joita voimme käyttää. Meidän tarvitsee vain kerätä ne ja irroittaa väri omiin tarpeisiimme.
Kasvivärien kestoaika on paljon pitempi kuin pussivärien. Kun ne haalistuessaankin säilyttävät kauneutensa ja soinnukkuutensa, on niiden suosio taas kasvanut. Viime vuosina on paljon puhuttu ja kirjoitettu kasvivärjäyksestä ja pidetty monia kursseja, mutta tästä huolimatta on vielä syytä näin keväällä muistuttaa siitä.
Kevätkesällä, kun luonto on kehittynyt täyteen kukoistukseensa, on edullisin aika varata sen tarjoamat väriaineet. Kasvien väri on voimakkain silloin, kun ne ovat täysin kehittyneet, mutta eivät vielä tehneet hedelmää. Niin kauan kuin luonnossa on kesän värit, voidaan kasveja käyttää tuoreina, mutta kun värin voimakkuus syksyä kohti laimenee on talvenvaraksi ja myöhempään käyttöön varattavat ja kuivattavat väriaineet parempi koota alkukesästä.
Lehdet kootaan silloin, kun ne ovat täysin kehittyneet, puista suunnilleen juhannuksen ajoissa, pienemmistä kasveista ennen kukkimista.
Puunkuoret on paras ottaa keväällä, jolloin ne helposti irtautuvat. Silloin on värikin voimakkainta. Parhain kuori saadaan nuorista puista. Heikoissa oksissa ja vanhoissa puissa on väri heikompaa.
Koko kasvi, jota käytetään väriaineena, on otettava ennen kukintaa, samoin puiden ja pensaiden oksat.
Säilytettäväksi aiotut kasvit on kuivattava ilmavassa varjoisessa paikassa. Niitä on silloin tällöin liikuteltava, että ne eivät pääse homehtumaan. Huonosti kuivatuista väriaineista ei saa kuulasta ja kirkasta väriä.
Tuorein käytettävät kasvit on koottava juuri ennen käyttämistä. Jos ne lakastuvat ennen käyttöä (mutta niitä ei kuivata), ei väri tule kaunista.
Väriohjeita on melkeinpä kaikissa lehdissä ja niiden mukaan on helppo värjätä. Ohjeita on kuitenkin seurattava tarkoin ja ennen kaikkea huolehdittava, että värjättävät langat ovat puhtaat. Lankain puhtaudesta riippuu värin kirkkaus ja tasaisuus. Lankain purettaminen, ts. niiden tekeminen vastaanottokykyisiksi erilaisten kemikalioiden avulla, on paras tehdä juuri ennen värjäystä, jolloin ne voi suoraan puretusvedestä ottaa värjättäväksi.
Tavallisimmat puretusaineet ovat aluna, viinikivi, rauta- ja kuparivihtrilli, kromihappoinen kali, potaska ja sooda. Toiset näistä antavat värille oman vivahduksensa. Rautavihtrilliä käytetään villavärjäyksessä himmentämään väriä. Se antaa vihreänharmaan vivahduksen. Kuparivihtrillin antama värilisä on ruskea.
Kaikkein tavallisimmista värikasveista mainittakoon:
Koivu, josta voidaan käyttää lehdet, kuori ja naava. Niillä saadaan vihreänkeltaista, harmaata ja ruskeaa.
Leppä, lehdet ja kuori. Värit keltainen ja kellanruskea.
Tuomi. Kuoresta saadaan punaisenruskea väri.
Pajun kuoresta saadaan ruskeaa.
Kuusi. Havuja voidaan käyttää tuoreina koko vuoden. Niistä saadaan monta eri vivahdusta vihreänkeltaisesta tuhkanharmaaseen. Niitä käytetään valkaisemattomien pellavalankojen värin kiinnittämiseen. Kävyistä saadaan harmahtavan punaista väriä. Paras väri on ylivuotisissa kävyissä. Naavasta saatu väri on kauniin punertavankeltaista.
Sianpuola on eniten käytettyjä värikasveja.
Poimulehti, käytetään vain tuoreena. Väri on keltainen.
Kanervaa voidaan käyttää tuoreena koko kesän ja saadaan siitä kellanvihervää väriä.
Suopursu kootaan kuivattavaksi keskikesällä. Väri on keltaisenruskea.
Värisauramon kukista saadaan niiden tuoretta väriä muistuttava voimakas keltainen väri.
Kivisammalen väri on kestävä ja voimakkaan ruskea.
Sipulinkuorilla voi värjätä aina.
H. A. K.
7.8.07
Ostwaldin värioppi.
Käsiteollisuus 1/1924
Prof. Wilh. Ostwaldin nimi on useimmille ihmisille tavalla tai toisella tuttu. Monet tietävät, että hänen ansionsa kemistinä ovat hankkineet hänelle Nobel-palkinnon, toiset tietävät hänen kirjoittaneen paksuja kirjoja, joissa hän esiintyy ihmistuntijana ja ihmisystävänä, toiset taas tuntevat hänen "monisminsa", ainakin hänen "monistiset saarnansa", joissa hän tarkastelee päivänkysymyksiä tiedemiehen näkökannalta, järjestää ja luokittelee ne - sillä tiede on hänelle kaikki kaikessa. Mutta vähän tunnettu on vielä hänen viimeinen suurteoksensa, joka on valmistettu maailmansodan pahimmillaan raivotessa. Hän oli saanut hallitukseltaan tehtävän määrätä, mitkä väriyhdistelmät parhaiten pystyivät tekemään joukot sotakentällä näkymättömiksi. Tehtävän suorittaminen vei hänet syvemmälle väritutkimuksiin, joita hän aito saksalaisella perinpohjaisuudella jatkoi, kunnes hänen oli onnistunut järjestää kaikki värit vissiksi systeemiksi, jota nyt nimitetään Ostwaldin väriopiksi. Hän lähtee kahdeksasta perusväristä ja näiden väliasteista, joita on kaikkiaan sata, jaoittelee jokaisen numeron värisävyt valkoisiin, kirkkaihin ja tummiin himmeihin sekä tarkkuuden vakuudeksi kaikkiin näiden rajoittamiin värivivahduksiin. Apunaan hän käyttää kirjainmerkintää. Siis jokaista väriastetta tarkoittamaan numero ja yksi tai useampia kirjaimia. Jokainen väriaste on niin ollen saanut merkkinsä ja voidaan "kirjoittaa" yhtä hyvin kuin jokainen laulettu tai soittimesta saatu sävel kirjoitetaan.
On tiettyä, kuinka eriskummallisia kuvauksia on tähän asti tarvittu värejä merkitsemään: orvokin sinistä, kahvin ruskeata, elefantin harmaata, sammalharmaata, puolukan punaista, j. n. e. Nimitykset ovat runollisia, mutta kovin epätäsmällisiä eivätkö riitä niihin satoihin tuhansiin värivivahduksiin, joita todellisuudessa on olemassa. Mutta nyt voi esim. sähköttää vain "merkin" Austraaliaan, ja sieltä saa täsmälleen sitä mitä pitääkin, t. s. ennen pitkää voi näin tehdä.
Valmistaakseen itse kaikki ne värivivahdukset, joita hän tarvitsi ainetta käsittelevien oppikirjojensa kuvittamiseen, perusti hän pienen tehtaan, jossa värjätään paperia. Värikuvat liimataan käsin kirjoihin, syystä että painetut värit eivät koskaan ole ihan oikeita.
Vakuutettu kun hän on siitä, että värimaailmassa on vallinnut mitä suurin sekasorto ja että kaikki värikäsittely on ollut umpimähkäistä hapuilemista, toivoo hän työstään suuria käytännöllisiä tuloksia. Siksi valmistetaan tehtaassa myös koulutarpeita, värejä ja värjättyä paperia hänen värioppinsa mukaan järjestettyinä. Hänen yhdistelemänsä pienet kouluvihot sisältävät kukin yhtä monta väriasteikkoa, kaikkiaan 152 vivahdetta. Missä määrin näin rikas kokoelma oikeita värejä kehittää niitä käsittelevän silmää, on itsestään selvä.
Hänen värioppinsa on jo varsin yleinen opetusaine Saksassa, paikoitellen - kuten Chemnitzin suuressa kudontakaupungissa - kaikissa kouluissa. Täällä Suomessa ei sitä vielä tunneta, mutta hänen väripaperinsa on otettu ihastuksella vastaan.
Nykyisin tekee hän työtä järjestääkseen peittäviä liimavärejä, rakentaakseen "liimaväriurut". Harmaan asteikko on jo valmis.
Kuvaavaa prof. Ostwaldille on, että hän ei ole milloinkaan itse ottanut mitään patenttia. Niitä ihmeellisiä koneita, joita on keksitty värien mittaamiseksi j. n. e., saa kuka tahansa käyttää hyväkseen.
Hän on nyt 70-vuotias ja valvoo itse kaikkia töitä. Apulaisena väriurkujen laatimisessa hänellä on vain 17-vuotias veljenpoika. Viime talvena nähtiin hänet hakkaamassa halkoja klo 8:n aikaan aamulla ulkona lumituiskussa - paljain päin tietenkin, Skasassa yleisen hyvän tavan mukaan.
On ihmeellistä kuulla hänen puhuvan. Hänen sanansa ovat tiivistettyä viisautta, ja hän lausuu mitä ihmeellisimpiä asioita niin luonnollisesti kuin kaikki olisi itsestään päivänselvää.
V. S-B. (Venny Soldan-Brofeldt)
Prof. Wilh. Ostwaldin nimi on useimmille ihmisille tavalla tai toisella tuttu. Monet tietävät, että hänen ansionsa kemistinä ovat hankkineet hänelle Nobel-palkinnon, toiset tietävät hänen kirjoittaneen paksuja kirjoja, joissa hän esiintyy ihmistuntijana ja ihmisystävänä, toiset taas tuntevat hänen "monisminsa", ainakin hänen "monistiset saarnansa", joissa hän tarkastelee päivänkysymyksiä tiedemiehen näkökannalta, järjestää ja luokittelee ne - sillä tiede on hänelle kaikki kaikessa. Mutta vähän tunnettu on vielä hänen viimeinen suurteoksensa, joka on valmistettu maailmansodan pahimmillaan raivotessa. Hän oli saanut hallitukseltaan tehtävän määrätä, mitkä väriyhdistelmät parhaiten pystyivät tekemään joukot sotakentällä näkymättömiksi. Tehtävän suorittaminen vei hänet syvemmälle väritutkimuksiin, joita hän aito saksalaisella perinpohjaisuudella jatkoi, kunnes hänen oli onnistunut järjestää kaikki värit vissiksi systeemiksi, jota nyt nimitetään Ostwaldin väriopiksi. Hän lähtee kahdeksasta perusväristä ja näiden väliasteista, joita on kaikkiaan sata, jaoittelee jokaisen numeron värisävyt valkoisiin, kirkkaihin ja tummiin himmeihin sekä tarkkuuden vakuudeksi kaikkiin näiden rajoittamiin värivivahduksiin. Apunaan hän käyttää kirjainmerkintää. Siis jokaista väriastetta tarkoittamaan numero ja yksi tai useampia kirjaimia. Jokainen väriaste on niin ollen saanut merkkinsä ja voidaan "kirjoittaa" yhtä hyvin kuin jokainen laulettu tai soittimesta saatu sävel kirjoitetaan.
On tiettyä, kuinka eriskummallisia kuvauksia on tähän asti tarvittu värejä merkitsemään: orvokin sinistä, kahvin ruskeata, elefantin harmaata, sammalharmaata, puolukan punaista, j. n. e. Nimitykset ovat runollisia, mutta kovin epätäsmällisiä eivätkö riitä niihin satoihin tuhansiin värivivahduksiin, joita todellisuudessa on olemassa. Mutta nyt voi esim. sähköttää vain "merkin" Austraaliaan, ja sieltä saa täsmälleen sitä mitä pitääkin, t. s. ennen pitkää voi näin tehdä.
Valmistaakseen itse kaikki ne värivivahdukset, joita hän tarvitsi ainetta käsittelevien oppikirjojensa kuvittamiseen, perusti hän pienen tehtaan, jossa värjätään paperia. Värikuvat liimataan käsin kirjoihin, syystä että painetut värit eivät koskaan ole ihan oikeita.
Vakuutettu kun hän on siitä, että värimaailmassa on vallinnut mitä suurin sekasorto ja että kaikki värikäsittely on ollut umpimähkäistä hapuilemista, toivoo hän työstään suuria käytännöllisiä tuloksia. Siksi valmistetaan tehtaassa myös koulutarpeita, värejä ja värjättyä paperia hänen värioppinsa mukaan järjestettyinä. Hänen yhdistelemänsä pienet kouluvihot sisältävät kukin yhtä monta väriasteikkoa, kaikkiaan 152 vivahdetta. Missä määrin näin rikas kokoelma oikeita värejä kehittää niitä käsittelevän silmää, on itsestään selvä.
Hänen värioppinsa on jo varsin yleinen opetusaine Saksassa, paikoitellen - kuten Chemnitzin suuressa kudontakaupungissa - kaikissa kouluissa. Täällä Suomessa ei sitä vielä tunneta, mutta hänen väripaperinsa on otettu ihastuksella vastaan.
Nykyisin tekee hän työtä järjestääkseen peittäviä liimavärejä, rakentaakseen "liimaväriurut". Harmaan asteikko on jo valmis.
Kuvaavaa prof. Ostwaldille on, että hän ei ole milloinkaan itse ottanut mitään patenttia. Niitä ihmeellisiä koneita, joita on keksitty värien mittaamiseksi j. n. e., saa kuka tahansa käyttää hyväkseen.
Hän on nyt 70-vuotias ja valvoo itse kaikkia töitä. Apulaisena väriurkujen laatimisessa hänellä on vain 17-vuotias veljenpoika. Viime talvena nähtiin hänet hakkaamassa halkoja klo 8:n aikaan aamulla ulkona lumituiskussa - paljain päin tietenkin, Skasassa yleisen hyvän tavan mukaan.
On ihmeellistä kuulla hänen puhuvan. Hänen sanansa ovat tiivistettyä viisautta, ja hän lausuu mitä ihmeellisimpiä asioita niin luonnollisesti kuin kaikki olisi itsestään päivänselvää.
V. S-B. (Venny Soldan-Brofeldt)
5.8.07
Myrkyllisiä tapetteja.
Wiipurin Sanomat 192, 7.12.1886
Noin puolikolmatta wuotta takaperin ilmoitettiin herra Rieks'in tapettimyymälään Helsingissä, että muuan ruskeawärinen tapettipaperi, jota sieltä oli ostettu oli, toimitetun kemiallisen tutkimuksen jälkeen, hawaittu sisältäwän suuressa määrässä arsenikki-myrkkyä. Tästä huolimatta on hra Rieks kuitenkin yhä edelleen myynyt näitä myrkyllisiä tapetteja. Muutamia päiwiä sitten tapahtui näet, että eräs täällä asuwa lääkäri sattumalta sai tietää, että hänen kamarissaan oliwat samanwäriset ja muotoiset kuin nuot ylempänä mainitut. Aina siitä asti, kuin nämät tapetit hänen kamarinsa seiniin pantiin, pari kolme kuukautta takaperin, oli hän tuntenut itsensä pahan woiwaksi, woimatta saada selkoa syystä tähän huonoon wointiinsa. Hän antoi nyt maanwiljelys-kemistin Forsberg'in tutkia tapetit, ja tutkimus näytti, niinkuin edelliselläkin kerralla, että tapetit oliwat kowin myrkylliset. Syy puheenalaisen lääkärin pahoinwointiin oli täten selwille saatu.
Myöskin maaseuduille on Rieks'in tapettimyymälästä, kuten meille on kerrottu, myyty semmoisia tapetteja, jotka hra Forsberg, niitä tutkittuaan, oli hawainnut niin myrkyllisiksi, että hän oli kieltänyt niitten kaupaksi pitämistä.
(U. S.)