Ostwaldin värioppi.

Käsiteollisuus 1/1924

Prof. Wilh. Ostwaldin nimi on useimmille ihmisille tavalla tai toisella tuttu. Monet tietävät, että hänen ansionsa kemistinä ovat hankkineet hänelle Nobel-palkinnon, toiset tietävät hänen kirjoittaneen paksuja kirjoja, joissa hän esiintyy ihmistuntijana ja ihmisystävänä, toiset taas tuntevat hänen "monisminsa", ainakin hänen "monistiset saarnansa", joissa hän tarkastelee päivänkysymyksiä tiedemiehen näkökannalta, järjestää ja luokittelee ne - sillä tiede on hänelle kaikki kaikessa. Mutta vähän tunnettu on vielä hänen viimeinen suurteoksensa, joka on valmistettu maailmansodan pahimmillaan raivotessa. Hän oli saanut hallitukseltaan tehtävän määrätä, mitkä väriyhdistelmät parhaiten pystyivät tekemään joukot sotakentällä näkymättömiksi. Tehtävän suorittaminen vei hänet syvemmälle väritutkimuksiin, joita hän aito saksalaisella perinpohjaisuudella jatkoi, kunnes hänen oli onnistunut järjestää kaikki värit vissiksi systeemiksi, jota nyt nimitetään Ostwaldin väriopiksi. Hän lähtee kahdeksasta perusväristä ja näiden väliasteista, joita on kaikkiaan sata, jaoittelee jokaisen numeron värisävyt valkoisiin, kirkkaihin ja tummiin himmeihin sekä tarkkuuden vakuudeksi kaikkiin näiden rajoittamiin värivivahduksiin. Apunaan hän käyttää kirjainmerkintää. Siis jokaista väriastetta tarkoittamaan numero ja yksi tai useampia kirjaimia. Jokainen väriaste on niin ollen saanut merkkinsä ja voidaan "kirjoittaa" yhtä hyvin kuin jokainen laulettu tai soittimesta saatu sävel kirjoitetaan.

On tiettyä, kuinka eriskummallisia kuvauksia on tähän asti tarvittu värejä merkitsemään: orvokin sinistä, kahvin ruskeata, elefantin harmaata, sammalharmaata, puolukan punaista, j. n. e. Nimitykset ovat runollisia, mutta kovin epätäsmällisiä eivätkö riitä niihin satoihin tuhansiin värivivahduksiin, joita todellisuudessa on olemassa. Mutta nyt voi esim. sähköttää vain "merkin" Austraaliaan, ja sieltä saa täsmälleen sitä mitä pitääkin, t. s. ennen pitkää voi näin tehdä.

Valmistaakseen itse kaikki ne värivivahdukset, joita hän tarvitsi ainetta käsittelevien oppikirjojensa kuvittamiseen, perusti hän pienen tehtaan, jossa värjätään paperia. Värikuvat liimataan käsin kirjoihin, syystä että painetut värit eivät koskaan ole ihan oikeita.

Vakuutettu kun hän on siitä, että värimaailmassa on vallinnut mitä suurin sekasorto ja että kaikki värikäsittely on ollut umpimähkäistä hapuilemista, toivoo hän työstään suuria käytännöllisiä tuloksia. Siksi valmistetaan tehtaassa myös koulutarpeita, värejä ja värjättyä paperia hänen värioppinsa mukaan järjestettyinä. Hänen yhdistelemänsä pienet kouluvihot sisältävät kukin yhtä monta väriasteikkoa, kaikkiaan 152 vivahdetta. Missä määrin näin rikas kokoelma oikeita värejä kehittää niitä käsittelevän silmää, on itsestään selvä.

Hänen värioppinsa on jo varsin yleinen opetusaine Saksassa, paikoitellen - kuten Chemnitzin suuressa kudontakaupungissa - kaikissa kouluissa. Täällä Suomessa ei sitä vielä tunneta, mutta hänen väripaperinsa on otettu ihastuksella vastaan.
Nykyisin tekee hän työtä järjestääkseen peittäviä liimavärejä, rakentaakseen "liimaväriurut". Harmaan asteikko on jo valmis.

Kuvaavaa prof. Ostwaldille on, että hän ei ole milloinkaan itse ottanut mitään patenttia. Niitä ihmeellisiä koneita, joita on keksitty värien mittaamiseksi j. n. e., saa kuka tahansa käyttää hyväkseen.

Hän on nyt 70-vuotias ja valvoo itse kaikkia töitä. Apulaisena väriurkujen laatimisessa hänellä on vain 17-vuotias veljenpoika. Viime talvena nähtiin hänet hakkaamassa halkoja klo 8:n aikaan aamulla ulkona lumituiskussa - paljain päin tietenkin, Skasassa yleisen hyvän tavan mukaan.

On ihmeellistä kuulla hänen puhuvan. Hänen sanansa ovat tiivistettyä viisautta, ja hän lausuu mitä ihmeellisimpiä asioita niin luonnollisesti kuin kaikki olisi itsestään päivänselvää.

V. S-B. (Venny Soldan-Brofeldt)