Tapio 46, 16.11.1867
(Jatkoa wiime n:roon.)
Tawallinen tulistus-uuni on noin 12 jalkaa pitkä, 10 jalkaa leweä ja 6 jalkaa korka, rakennettu hywin poltetuista tiilistä. Sen sisässä on 6 jalkaa pitkä, keskelta 4 eli 5 jalkaa leweä ja molemmista päistä pyöristetty kalsinitys-arina, jonka siwulla pitkittäin kuljee 1½ jalan leweä tulen pesä. Molemmat owat päältäpäin 2 jalan korkuisella laella holwitettu, jossa on, tulenpesän wastapuolella, 2 lyhyttä piippua, warustetut weto-pellillä, joiden kautta tulen leimu, mikä pesästä wetää tulistus-arinan ylitse näille pellille, taitaa järestettää. Yhdella uunin leweällä siwulla on suu ja sen alla porokoppelo ja siwulla kalsinitys aikko, jonka kautta potaska luodaan uuniin ja uunista pois; molemmat warustetut rautaisilla owilla. On semmoisiakin tulistus-uunia, joissa kahden puolen arinaa on tulen sijoja ja keski-laessa sawureikijä eli piippuja, mutta ne owat wähemmin soweliaita.
Frankkenin uunit eroawat edellä mainituista erinomattain siinä, että tulesija on tehty 5 tuuman paksuisen arinan pohjan alle, josta tulen leimu nousee 1 tahi 2 weto-rei'n kautta holwiin ja sieltä weteäisse arinan ylitse kalsinitys aukolle, jonka alla on uunin suu. Parannetun laitoksen mukaan on uunin suu tehty uunin yhteyteen pitempään siwuseinään, josta tulen johto menee wastaiselle siwulle ja päättyy siellä kahteen weto-reikään, joiden kautta tulen leimu nousee kalsinitys arinan yli ja wetäikse poikki tämän pituutta 2 piippuun, jotka owat wetopelleillä warustetut.
Raaka potaaskan tulistus tämmöisissä uunissa tapahtuu seuraawalla tawalla. Ensin lämmitetään uuni 5 eli 6 tuntia kohtuullisesti siihen määrään, ettei uunin laessa enään näy mitään tulmmia pilkkuja, sitten luodaan munan suuruisiksi muruiksi särjetty potaska kalsinitys aukon kautta arinalle (tawalliseen uuniin noin 300 naulaa). Niin pian kuin potaska on tarpeen mukaan tulistettu, alkaa se siitä lähtewästä wesi-höyrystä kuohua, sitten särkyy siinä olewa suola-happoinen kali ja natroni. Koska 1 tahi 1½ tunnin perästä kuohuminen lakkaapi, lämmitetään kowemmin, että kaikki potaskassa olewat palawaiset aineet syttywät ja potaska tulistuupi. Syttyessä nkyy potaska ensin mustalta, mutta tulistusta pitkittäessä walkoiselta. Tämä nähdään ensinnä tuokion päällimaisissä osissa, koska näihin sattuu tulen kowin kuume; ja koska potaskaa polttaessa on pää-asiallisesti tarkastettawa, että tuolio tulistuu aina pohjaan asti yhden werran, niin on wälttämätön, että tästä hetkestä potaska kohennus-kelalla (tasateräisellä pitkäwartisella raudalla) yhä kohotellaan ja karistimilla ja koukuilla mahdollisesti tarkkaan käännetään ja suuremmat paakkurat särjetään. Ylipäätänsä tulee potaskaa silloin kääntää, koska sen pinta rupeaa vähän hohtamaan, että tulistuminen tapahtuisi tasaisesti, eikä potaskan pohja saisi palaa kini arinaan, jonka kautta huononee. Jos tämä sittenkin tapahtuisi, pitää tuli luukkujen ja peltien sulkemalla wähennettämän; sillä kuin potaska muuttuu kuonaksi, on se laadultansa huonompata, koska syttywä set aineet siitä eiwät täydellisesti häwiä, waan peri wastoin waikuttawat sen, että potaskaan sekoitettu rikkihappoinen kali muuttuu rikki-kalkiksi, joka estää potaskan moneen tarpeeseen käyttämistä. Kuonaksi potaska palaakin huokeasti silloin, kuin siihen on sekoittunna paljo suolahappoista kalia, sillä tämä sulaa ennenkuin syttywäiset aineet owat täydellisesti häwinneet.
(Jatk.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti