Tapio 47, 23.11.1867
(Jatko ja loppu wiime n:roon.)
Kuin tulistus-työtä on jonkun aikaa pitkitetty, muuttuu punaselta hohtawa wäri walkeelta hehkuwaksi. Koska ajan kuluessa karistettu potaska näkyy kuin walkeelta helkuwa hiekka, ja uunista kokeeksi ulos wedetyissä suuremmissa paakkuroissa ei näy mitään mustia täplyjä, niin on potaska parhaaksi tulistettu. Siis wedetään se rauta-koukulla uunista suun edessä olewalle kiwilewyilla kiwistetylle alalle, ja siinä jähdyttyä, pakataan kohta tiuriisiin astioihin. 300 naulaa potaskaa, sen mukaan minkälaista on, ennättää 4-6 tunnissa täydellisesti tulistua. Polttaessa käytetään parhaastaan koiwu- eli saksan tammen-halkoja; hawu-puut owat sentähden wältettäwät kalsinitys-uunia lämmittäessä, että palaessa antawat paljo nokea, josta tulistettawa potaska pian likautuu.
Koska raakaa potaskaa tulistaessa siinä olewat palawaiset aineet häwitetään ja wetiset osat muuttuwat höyryiksi sekä osa hiili-haposta samassa lähtee ulos, niin seuraa, että tulistettu potaska on painostansa hukannut jonkun määrän, raaka potaskan suhteen 8, 10 aina 20 prosenttia ja wieläpä ylikin.
Tulistetun potaskan omaisuuden ja siinä olewain aineiden suhteen on wielä merkittäwä seuraawa.
Hywä tulistettu potaska pitää oleman suuremmissa eli pienemmissä, kantillisiss, huokoisissa, helposti murenewissa kappaleissa, wäriltänsä harmaan sinertäwä, likaisesti musta eli sini-wiheriäinen, muserressa ilman mustaa hysämystä, sulaman huokeasti ilmassa, itsensä wertaisessa wedessä täydellisesti sulaman, sormelle wedellä hiwutettu hyyhmämäisesti hajoaman, kättä wähän lämmittämän ja kielellä antaman polttawaisen lipeen luontoisen maun, mutta ei haista eikä maista rikki-maksalta.
Wihdoin jos potaska lipeeseen sekoitetaan joku happo, niin sen ei pidä langettaa pohjaan paljo soraa, jolloin piikiweä ja sawimaata on kalin kanssa yhteydessä.
Kaupassa kulkewan potaskan perus-aineet owat sekä paljoutensa että laatunsa puolesta hywin erilaiset. Pää-asiallisesti potaskassa uitenkin löytyy liwe, joka parhaastaan tekee sen teollisuudelle soweliaaksi, potaskan hywyyden mukaan 40 aina 50 osaa sadalle. Tämä liwe on enimmäksi osaksi kalia, jonka joukkoon suurempi eli wähempi paino natronia on yhtynyt. - Wieraita, usein haittaawia sekoituksia on rikki- ja suola-happokali, piikiwi, kalkki, mangan ja rauta-ruoste.
Monella tawalla tutkitaan miten paljo potaskassa on kalia, se on: kuinka arwollista potaska on, ja näistä kaikista soweliain on tutkiminen wihtrilli-öljyllä, eli rikki-hapolla. Se perustuu siihen kokeesen, että wihtrilli-öljy, jolla on oma paino 1,85, sekaantuu 95 osaan syöwytys-kalia niin sopiwasti, että happo ja emäs täydellisesti sitowat toisensa. Siitä siis, kuinka paljo potaskaa tarwitaan siteeksi wihtrilli-öljylle, määrätään sitten kalin arwo. Alkali-mittana käyttää Decroizilles jonkun määrän weden sekaista rikki-happoa, jossa hapon paljous on tietty, joka sidotaan määrätyllä painolla potaskaa.
Potaskaa käytetään teollisuudessa monenpuolisesti, esim. saippuan tekoon, walkaistuksessa, wäri-kyypeissä, kyaniwety-happoisen kalin ja berlini-siniwärin walmistamisessa, monenlaisen lakka- ja muiden wärien paineessa, kruuku-maalarin työssä, lääkityksessä ja muissa tarkoituksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti