1. Posliini; 2. Plankkirasvaa; 3. Brisilja
Jutun alussa esitellään posliini ja annetaan plankkirasvan ohje; luettavissa kuvaa klikkaamalla.
Brisilja-puu kaswaa Meksikon maalla ja lähellä Antillein saarillä Pohjais- ja Etelä-amerikan wälimailla. Täysi kaswuisena on se 3: korkeintaan 4: syllän pituinen ja miehen reiden paksuinen. Ainoastaan sydänpuu kelpaa paineeksi ja kulkee kaupassa milloin sinipuun (blåholz), milloin sinisen taikka pruunin prisiljan nimellä.
Keltapuu, josta kelta-prisiljaa saadaan, kaswaa yksillä paikoilla ja Itä-indiassakin.
4. Potakat
Jutun alussa on perunoista kertova osa 4. Potakat (luettavissa kuvaa klikkaamalla; mukana myös lehden edellisen numeron (2, 14.1.1854) alkuosa potakka-juttuun, koska onhan se aika vinkeä. Alempi kuva värijuttukuva.)
4. Potakat jatkuu; 5. Puna-kliitu; 6. Punamulta; 7. Potaska
5. Puna-kliitu (puna-liittu)
On rautasekaista sawea, jota tawataan Englandissa ja Saksan-maalla. Huonompata lajia kuluttawat nikkarit ja timmermannit, parempata kuwa-piirusteliat.
6. Punamulta (punawäri)
On muilla aineilla seoitettua raudan-happoa (jernoxid), jota saadaan erittäinkin Ruotsin-maalla tulikeweä ja wihtrilliä tehtäissä, ja kuljetetaan sieltä joukoittain Suomeen, Wenäjän-maalle ja Saksaan.
7. Potaska
Potaskaa tarwitaan moneenkin kohtaan: klasin-tekoon, saipua-keittoon, lantain ja kangasten walkaisemisiin, wärjäyksiin, maaleihin j. n. e., ja kun sitä yksinänsä klasin-tekoonkin menee lähes kolmannaksi osaksi koko klasi-aineesta, niin arwattawa on, ettei se heti laske hintaansa, jos sitä runsaamminkin tehtäisi. Sitä poltetaan kaikkinaisista kaswaimista, mutta parhaat sitä warten owat wanhat lehtipuut, jotka jo owat siksi pehkaantuneet, etteiwät enää oikein wastaa kirweelle, kuin myöskin muut röhmyskäiset, sammalkuoriset, wäärät, rumannäköiset wanhat lehtipuut ja niitten juuret taikka puoli lahonneet kannot, oksat ja muut murrot. Wanhoista kuusista saadaan myös potaska-tuhkaa, waikkei nin runsaasti kuin lehtipuista, mutta nuorista koiwuista, haawoista ja muista siliäkuorisista lehtipuista lähtee sitä niin wähä, ettei palkitse työwaiwaa. Samoin on petäjä-puunkin eli männyn kanssa. Mutta kanerwista, sananjaloista, waiwaiskoiwuista j. n. e. kyllä saadaan tuhkaa, jos niitä tuoreeltaan pannaan puu rowion alle hautoumaan ja lopulta palamaan.
Tuhlan polttamiseksi walitaan tyyni sää eli ilma, ettei muuten tuuli weisi tuhkia pois, puita myös ei saa ristikköön panna, waan läjään päällitysten, ja polttaminen pitää toimittaman niin werkalleen kuin mahdollista päältäpäin läjät sytyttämällä.
(Jatketaan.)
Oulun Wiikko-Sanomia, 5, 4.2.1854
7. Potaska
(Lisää ja loppu 3: n:roon)
Kun tuhkia on saatu tarpeeksi, noin kymmenkunta tynnyriä tahi runsaammin, seulotaan ne, kostutetaan ensin kylmällä wedellä ja jaetaan sitte kolmeen tahi usiampaan ammeesen, joista potaska liotetaan niistä erilleen sillä keinoin, että kiehuwata wettä waletaan tuhkain päälle. Warsinaisen pohjan päällä pitää ammeissa olla toinen irtanainen, joka on täyteen reikiä poltettu, ja asetetaan wähän ylemmäksi warsinaista pohjaa. Irtanaisen reikä-pohjan päälle ladotaan 4 tuumaa paksulta olkia taikka neulasista puhdistettuja kuusen hakoja, ja niitten päälle laudan sipaleita, ennenkuin tuhka pannaan. Liottamisessa ei ole muuta konstia, kun että wesi uurteen kylkeen tehdystä tapin reiästä lasketaan pois ja uudelleen kiehautettuna annetaan toisen ja kolmannenkin kerran kulkea tuhkain läpi. Sitte waletaan niille wielä puhdastakin kiehuwata wettä niinkauwan, kuin jotain woimaa niistä lähtee. Näitä wiimeisiä walutus-wesiä ei kuitenkaan seoiteta entisen wäkewän lipiän kanssa, waan waletaan uusille tuhkille toisissa ammeissa.
Sittenkun lipiätä sillä tawoin on saatu, ruertaan sitä isoissa padoissa kuiwiin keittämään. Kun se on puuron paksuiseksi kokoon kiehunut, otetaan se padasta, ja jähtyy sitte niin kutsutuksi roska-potaskaksi. Kuin potaskata walmistetaan Puolasta, Wenähän maalla, Pohjais-amerikassa, Norjassa, Pohjois-ruotsissa ja wähin Suomessakin. Sitä lasketaan kuluwan ainoastansa Euroopassakin 20 miljoonaa leiwiskää wuosittain, joka tekisi 40 tuhatta hewoiskuormaa, kukin kuorma 50: leiwiskän painoinen. Oppineet potaskan keittäjät lukewat 50 kopeikkaa hopiossa, ja runsaamminkin päiwäpalkaksensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti