Rotu on kuolemaisillaan. Ranskan ylimystö on maailman hienoin ylimystö, mutta se hienonee hävitäkseen. "Sininen weri" ruskettuu ruskettumistaan. Wiidenkymmenen Wuiden kuluttua on se luultawasti jo ihan talonpoikamaisen punanen. Ja sadan Wuoden kuluttua...?
Rotu on kuolemaisillaan, mutta siksipä se huwittaa.
***
Pariisissa on suuri ero aatelin ja aatelin wälillä. Jos tahtoo löytää puhtainta patricio werta, on mentävä Faubourg St. Germanin kaupungin osaan. Tämä kaupungin osa hiljaisine, ikäänkuin ijäiseen uneen waipuneine katuineen, sammaltuneine puistoineen ja waakunakilwillä koristettuine palatseineen katselee ylenkatseellisesti sitä ylimystöä, joka on rakentanut asuntonsa Riemuportin ja Champs-Elysêes'n tienoille. Nämä ovat Wuosisatain wanhaa sukua, nuo eilispäiwänä tehtyjä aatelismiehiä. Täällä pidetään oikeat legitimistiset periaatteet kunniasta, siellä palwellaan wallankumouksen tekijän waltaistuimen ryöstäjän Bonaparten etuja.
Ylimystö jakautuu niin muodoin kahtia: legitimisteihin ja bonapartisteihin.
Mutta löytyy eräs asia, joka tawallaan heidät yhdistää. Se on nainen. Ei ole ollenkaan waikea erottaa legitimistä werrattain wastaleiwotusta bonapartistista. Mutta ranskalainen nainen hän sulautuu niin pian uuteen ympäristöönsä, uusi ilma waikuttaa häneen niin pian, että hän otettuna ylimyspiireihin ei tarwitse kulkea monenkaan sukupolwen läpi, ennenkuin hänellä jo on ulkoinenkin aatelismerkki kaswoissaan.
Ranskalainen nainen - ja erittäinkin pariisitar - näyttää aina olewan "hieno nainen", grande dame, eikä siksi tuleminen waadi häneltä mitään erityistä ponnistusta.
***
Jotta nainen woisi hurmata, täytyy hänen ennen kaikkia olla kaunis - ranskalaisella tawalla kaunis.
Oli kerran nainen, joka oli niin kaunis, että kun hän eräänä iltana tuli teaatteriin, niin nousi koko yleisö seisaalleen ja taputti hänelle käsiään kuin jumalattarelle. Hänen nimensä oli Madame Récamier. Mutta M:me R. ei ollut tawallisesta merkityksestä kaunis. Hän oli kaunis sillä tawalla kuin ranskalaiset kauneuden käsittäwät.
Ranskalainen nainen esiytyy harwoin kauneuden kilpailuista. Ja miksi ei? Siksi, että hänen kaunentensa ei ole piirteiden klassillista säännöllisyyttä, mutta olemisen suloutta, waatetustawan aistikkaisuutta, puhelun hauskuutta j.n.e.
"Minä en ole kaunis", sanoi eräs keisarikunnan naisista, "mutta minä olen paljoa waarallisempi".
***
Olipa hän, ranskalainen nainen, rikas taikka köyhä, käyttipä hän pukuunsa 5.000 tai 50 frangia, aina on hän maukkaasti puettu. Rikas rouwa walitsee waatteensa suurista makasiineista, etukaupunkien tyttö ompelee ne itse, siinä koko ero. Mutta kaikkialla on sama esprit d'arrangement!
Todellisesti hieno nainen ei koskaa koeta herätää huomiota liioittelemalla pukuaan. Hän tahtoo kyllä olla elegantti - mutta ilman että sitä huomataan.
- Qu'ets-ce qu'une femme distinguée? - (Millainen on oikein hieno nainen?) kysyi kerran eräs etevä nainen.
- Une femme qu'en ne distinque pas. - (Sellainen, joka ei herätä huomiota), oli wastaus.
Siis: ei kultaa eikä hohtokiwiä jokapäiwäisessä elämässä, ei silmää särkewiä, koreita, lewottomia wärejä. Yksinkertainen - kuta yksinkertaisempi sitä parempi - mutta arwokas hienous puwusta on paras tunnusmerkki sellaisesta naisesta, joka ylpeydellä nimittää itseänsä "pariisilaiseksi pariisittareksi".
***
Mikä on hienoin puwun wäri? Epäilemättä orwokin. Waikka muodit waihtelewatkin, aina rakastaa pariisitar orwokin wäriwiwahduksia ja jos hän siitä luopuukin yhdeksi muotikaudeksi, palaa hän kohta takaisin wanhaan rakkauteensa. Luonnollisesti wallitsee tämä wäri warsinkin talwella.
Kesän ainakin on [olemassa] eräs muotiwäri, joka ei koskaan ------- siotaan pariisilaisten silmissä [puhaltawatpa] muotituulet mistäpäin tahansa k.o. meren wihreän wäri. Kesäwärit owat luonnollisesti waloisat ja iloiset. Elefantinluun walkea, johon on yhdistetty lohenwäri ja meren winhreä, owat nykyisen presidentin puolison mieli wärejä.
Waatekammiosta astukaamme warowasti naisen pukemahuoneen kynnyksen yli.. Mikä tuoksu! Uskallanko mennä sisään?
Hetikohta huomaan puuderi rasian.
Puuderi! - huudahdatte kai - se ei suinkaa nole mikään ihmeellinen asia ranskalaisen naisen pukemahuoneessa? On ja ei. Niitä on noita kaikellaisia naisia, joita sitä käyttäwät. Mutta "todellisesti hienot" naiset, joilla on wähänkään kaunis kaswojen wäri, eiwät sitä käytä. Hän ei tahdo pilata hienoa, läpikuultawaa hiwiätään, jonka alta kuultawat siniset werisuonet. Mutta puuteri rasia löytyy kuitenkin jokaisen naisen peilipöydällä kaikellaisia tarpeita warten.
Tuolla näen muutamasta nurkasta sukkanauhat. Kenties huwittaa lukijattariani tietää, että Pariisista sidotaan sikkanauha yläpuolellapolwea - kuten asiantuntewat wakuuttawat. Se ei estä weren kulkua.
Käyttääkö hieno pariisitar otsatukkaa? kysytte. Hywin harwoin. Enintään on korkkiruuwin muotoinen käherrys otsasta ja ohimoilla. Wielä tänäänkin hywin tawallinen tukkapuku on se, jota kutsutaan à la vierge s.o. tukka on jakauksella ja silitetty alas ohimoin kohdalta. Irtotukkaa ei hieno pariisitar koskaan käytä.
Eräs muoti, joka arwatenkin on syntynyt mukawuuden takia, mutta myöskin keksitty näyttämään kaunista niskaa, on tuo warsinkin kewäällä ja lämpiminä wuoden aikoina käytetty tapa leikata hameen kaulus auki ei waan edestä, mutta takaakin. Tämä muoti on wanha ja tulee warmaankin kauwan pysymään. Sen tapaa ei waan kylpylaitoksista ja sekä huwiloista, mutta myöskin Pariisin käwely paikoilla.
***
Muotihulluutta ei tawata Pariisista. Pariisitar pukeutuu aina niin että hänen muotinsa näyttää luonnolliselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti