Tästä kirjoittaa eräs ruotsalainen aikakauskirja seuraawaa:
Wuode on ensiksi tehtäwä ainoastaan yhtä henkilöä warten. Sängyt naineille ihmisille woitaan laittaa sillä tawalla, että, jollei niitä tahdita kahta erityistä, kumminkin tuossa yhteisessä on kaksi wuodetta, päiwällä lewitettynä yhdeksi. Tämä on sekä käytännöllistä, että monessa tapauksessa erinomainen hywää unta saadaksensa.
Monien patjojen käyttäminen on yhä häwiämässä; ei ainoastaan taloudellisista syistä, waan myöskin aiwan terveydelliseltäkin puolelta on paljon parempi pitää yksi ainoa resourimatrassi, semmoinen joita tawallisesti on hotelleissa, ja jotka owat erittäin hywiä hywän unen saamiseksi, erittäin wiileitä kesän aikana sekä mitä hyödyllisempiä nuorille kaswawille ruumiille, sen wuoksi, että ne edistäwät ruumiinrakennuksen suoraksi kaswamista. Ainoastaan wanhat ja kiwulloiset henkilöt käyttäkööt pehmoisia aluspatjoja.
Päänalunen ei myöskään saa olla pehmeä, sillä pehmeä päänaluinen tuottaa kowaa lämpöä päähän, mikä estää hywää unta saamasta.
Samoin ei saa peitekään olla liian lämmin eikä liian raskas. Se ei saa olla tiheään tikattu, sillä silloin se tulee kowaksi ja raskaaksi. Talwella pannaan lisäksi pehmoinen huopapeite.
Liinawaatteilla sängyssä on hywin tärkeä tehtäwä jos tahdotaan saada hywää unta ja täyttää kauneuden waatimuksia. Niiden ei ainoastaan pidä olla loistawan walkeita, kun ne pannaan toimeensa, waan niitä on muutettawa niin usein kuin niillä lakkaa tämä ominaisuus olemasta. Warsinkin lihawien, lämminweristen henkilöiten, jotka kowasti hikoawat, tulee tästä tarkoin waari ottaa.
Mieluummin koko liinaisina owat ne sitä paitsi warustettawat kauneilla, leweillä pitseillä ja wälipitseillä sekä suurilla nimikirjaimilla, walkealla taikka punaisella ja walkealla ommellulla rihmalla: Korwatyynywaarujen[?] wälipitsit woidaan neuloa kaikille neljälle kulmalle, oman mielen ja maun mukaan. Samoin pitää olla kaksi korwatyynyä: alimmainen suurin, päällimmäinen hywin pieni, molemmat pitseillä koristetut.
Sänkykoristeet woiwat olla muutoin yhteydessä huoneen muun koristuksen kanssa. Jos walitaan wiheriä, joka silmistä näyttää sopiwammalta, on waate ensin kemiallisesti tutkittawa, ennenkuin sitä ruwetaan käyttämään. Tämä siitä syystä, että arsenikki usein ilmaantuu tässä värissä. Muutoin on tummanpunainen parhaiten kestäwä, sininen erittäin kaunis sinisenharmaa oikein hienoa.
Lämpömäärä huoneessa ei ole samantekewä. Mieluummin matala kuin korkea, kun on päästy siihen käsitykseen että alhaisempi lämpömäärä on paljon edullisempi antamaan hywää unta.
Tanskalaiset ja Saksalaiset eiwät ollenkaan lämmitä makuuhuoneita, mutta me olemme liian lellikkäästi kaswatetut tässä suhteessa, ja ainoastaan wankka ruumiinrakennus ja aikaisesta lapsuudesta toteutettu ruumis woi sitä kestää.
Wuode on etupäässä laitettawa niin, että päiwä pääsee näyttämään, jos ei takaapäin, niin kumminkin siwulta. Sen ohejlla ei sänkyä ole sijoiteltawa niin, että warsinkaan päänalus enemmän kuin mikään muukaan osa tule lähelle tulta. Jos on wälttämätöntä, niin täytyy hankia leweät, korkeat ja paksut tulenwarjostimet. Ei myöskään saa wuodetta sijoittaa wetoisten akkunoitten, owien taikka seinien luo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti