Sen jälkeen kun asfaltti noin 1840 paikoilla menestyksellä tuli käytäntöön trotoarein päällystämis-aineena, kului wielä noin 10 wuotta, ennekuin edes tultiin ajatelleeksi sitä, että sillä woitaisiin katata teitä ja katuja. Wuosien kuluessa hawaittiin, että tiet, jolla asfalttia kuljetettiin Wal de Traveâ'in, Seyâel'in ja Lobann'in kauwoksista, huolimatta yhä enenewästä liikkeestä, pysyiwät hywässä kunnossa. Tämä huomattiin tulewan siitä, että maahan pudonneet asfalttikappaleet, jotka waunun pyörät musersiwat, antoiwat tiellw kowan ja lujan kuoren.
Sweitsiläinen insinööri Merian jauhensi w- 1850 asfaltti-kiweä ja koetti, eikö asfaltista olewa pihka-aine saattaisi puristettaissa tartuttaa asfaltti-jywäisiä toinen toisiinsa, niin että ne yhtyisiwät yhdeksi ainoaksi kowaksi kuoreksi; tämä onnistuikin, jonka wuoksi wuotta 1850 woidaan pitää polkemalla tehtyjen asfalttikatujen syntymäwuotena; Merian'in työtapaa on sittemmin paljon kehitetty.
Ensimmäinen kaupungin katu, joka tehtiin tällä uudella tawalla, oli osa "rue Bergare"iä Pariisissa (1854). Aiheen tähän antoi se, että jyrinä kadlla häiritsi harjoituksia saman kadun warrella olewassa musiikkiakatemiassa, jota täten koetettiin poistaa. Kun tämä asfalttikatu neljäntenä wuotena oli täyttänyt tarkoituksensa, päätettiin 1858 puristetulla asfaltilla laskea Palais Royal,in edusta, jonka kohdalla silloin oli wilkkain liikenne Pariisissa, ja sitte seurasi koko joukko katuja, niin että Pariisissa w. 1881 oli 5½ miljoonaa neliö-jalkaa eli noin wirstaa asfalttirotoareja; sittemmin ne owat melkoisesti lisääntyneet. Lontoossa, Berliinissä y.m. suurissa kaupungeissa on myös koko joukko niin hywin asfalttikatuja kuin trottoarejakin, waikk'ei niitten ala ole lälleskään niin laaja kuin Pariisissa: mutta asfalttia ruwettiinkin käyttämään kaduiksi näissä kaupungeista wasta 15 wuotta myöhemmin kuin Pariisissa. Erittäinkin Berliinistä owat asfalttikadut wiime wuosien kuluessa wiuttaneet suurta alaa. Tosin on siellä myöhimpinä aikoina kuulunut ääniä, jotta hylkääwät asfaltin kadunkiwitysaineena, syystä että kulkeminen tällä aineella muka olisi wähemmän warma kuin puu-tahi granaati-kaduilla. Että hewoiset puukaduilla liikkuwat warmemmin kuin millään muulla aineella, on yli-insinööri Mr Haywood Lontoon City'ssä jo w. 1881 tehtyjen hawaintojen kautta todistanut Sama Haywood on sen ohesta todistanut, että kuiwalla säällä asfalttikadut owat luotettawammat kuin granitikadut, jota wastoin kostealla ja märällä ilmalla heworsilla ajaminen on hiukan warmempi graniiti-kaduilla kuin asfaltti-kaduilla. Eri hawainnot Berlinistä wuosina 1879-1881 owat antaneet hywin erilaisia johtopäätöksiä eri graniiti-kaduista, jota wastoin johtopäätökset asfaltti-kaduista owat jokseenkin yhtä pitäwiä; kuitenkin huomattiin eroitusta edellisenä ja toisena wuotena; myöskin näkyi tapaturmain luku riippuwan säästä.
Tosiena wuotena tapahtui asfaltti-kaduilla paljon wähemmän tapaturmia kuin edellisenä, sillä hewoset tottuiwat wähitellen astumaan näitä katuja, jota paitsi katujen puhdistaminenkin wähitellen tuli täydellisemmäksi.
Etenkin huomattiin, että hewoset usein kompastuiwat jatkokohdista, mistä kiwikatu loppui ja asfalttikatu alkoi; tapaturmia sattui paljon enemmän, mistä asfalttikatuja löytyi ainoastaan kappaleittain; mistä niitä sitä wastoin oli enemmän yhdessä jaksossa, oliwat tapaturmat harwempilukuisia.
Olkoon tässä kylläksi asfalttikaduista; täydellisiä tilastollisia tietoja niitten suhteellisesta eduista ja wahingoista eri kaupungeissa ei wielä ole tarjona. Että ne meillä tähän saakka owat woittaneet niin wähän alaa, näkyy osaksi seuraawan siitä, että suomalainen, kuten tunnettu, mielellään on wanhoillaan, osaksi siitä, että kiwet täällä owat helppoja, joten asfalttitrottoarit owat werrannollisesti kalliit. Tämä taas on seuraus asfaltin kalliista kuletushinansta. Rantakaupungeissamme on tämä kuletushinia noin 50-100 itse aineen hinnasta löytöpaikoilla, waikka sitä koetetaan tänne tuottaa halwimmalla purjelaiwa-rahdilla. Eroitus kuljetushinnassa riippuu siitä, kuinka etäältä aine tuotetaan; hinta on eripaikkojen etäisyyden tähden meillä hywin waihtelewa, waikka eroitus asfaltin hinnoista löytöpaikoilla ei ole erittäin suuri. Jos kohta asfaltin käytäntö mellä wielä on werrannollisesti pieni, niin tämä teollisuus ei suinkaan muualla ole yhtä mitätön; todisteena tähän mainittakoon, etttä Wal de Travers,in Syseh,in, Lobsann,in ja Ragusan kaiwokset wuosittain yhteensä tuottawat 3 miljoonaa sentneriä asfalttia. Kerrokser näissä kaiwoksissa owat äärettömän suuret ja louhimista woidaan siis paljon laajentaa, jota kyllä tehdäänkin.
Wenäjälä löytywien kaiwoksien [t]uottawaisuus ei myöskään ole wähäpätöinen; se on lisääntynyt wuosi wuodelta, mutta numerotietoja ei ole niistä julkaistu. Wenäjän asfaltin luontoa ei wielä oikein tunneta; täällä on sitä joskus koetettu, waan ulkomaille se ei ensinkään wielä ole lewinnyt. Olen joskus koettanut käyttää Wenäjän asfalttia, ja päättäen näistä koetuksista, näkyy tämä aine olewan "laihempaa" luonnoltaan, waan tämä seikka woi myöskin riippua siitä, miten sitä kaiwoksien luona walmistetaan: päättäen tehtaan tuotteneen laadusta, näkyy walmistamista harjoitettawan liian alkuperäisellä tawalla, woidakseen tuottaa ennen mainittuihin asfalttikaiwoisien tuotteisiin werrattawaa tawaraa.
(Suomen teollisuuslehdestä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti