Försök til en systematisk inledning i Swenska landt-skötselen (osia)

Yritys järjestelmälliseksi johdatukseksi Ruotsin maatalouteen, sovitettuna valtakunnan pohjoiseen ilmastoon ja perustettuna luonnonhistoriassa, fysiikassa, kemiassa sekä yleisessä ja yksityisessä taloudenhoidossa tehtyihin havaintoihin, kokeisiin ja huomautuksiin.
kirjoittanut
Pehr Adrian Gadd,
Kuninkaallisen Vasa-ritarikunnan ritari, Suomen plantaasidirehtööri, Turun kemian professori sekä Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian, Ruotsin kuninkaallisen isänmaallisen seuran ja Uppsalan kirjallisuusseuran jäsen.Försök til en systematisk inledning i Swenska landt-skötselen,
lämpad efter rikets nordliga climat,
och grundad på rön försök och anmärkningar, i natural-historien, physiken, chemien, samt den allmänna och enskilta oeconomien:
Författad af
Pehr Adrian Gadd,
Ridd. af K:gl. Wasa-Orden, Plantage-Directeur i Finland, Chemie Professor i Åbo, och Ledamot af Kongl. Swenska Wetenskaps Academien, Kongl. Swenska Patriotiska Sällskapet, och Soc. Lit. Ups.
Tom. III.
Med Kongl. Maj:ts Alleenådigste Privilegium.
Stockholm, 1777.
Tryckt i Kongl. Tryckeriet.

s.16
Huomautus 6. Kuinka hyvin yleinen ja vahingollinen happamuus suomaassa voidaan havaita, siitä olen antanut riittävän selvityksen ensimmäisen osan sivulla 124, toisessa huomautuksessa. ”Tässä haluan vielä lisätä jotakin ja selostaa tarkemmin nämä kokeet. Jos tällaista happoa esiintyy suovedessä tai suomaassa, se voidaan helposti havaita seuraavasti: jos suomaasta huuhtoutuneeseen veteen lisätään muutama pisara orvokkisiirappia tai lakmustinktuuraa, nämä muuttuvat silloin punaisiksi. Jos käytettävissä on punaista brasilianpuutinktuuraa, johon on lisätty hieman emäksistä suolaa, kuten potaskaa tai jotakin vastaavaa, jolloin sen väri muuttuu violetinsävyiseksi, se paljastaa punertumisellaan myös sen, onko ympäristössä vallitsevaa happamuutta. Melko harvoissa soissa esiintyy kuitenkaan tällaista happamuutta, paitsi vitriolipitoisissa suomultamaissa, joiden vesiuute värjäytyy väriomenoiden vaikutuksesta violetiksi tai tummanpunaiseksi. Mutta tällaisia maita muodostuu ainoastaan siellä, missä kalliokumpujen rautapitoisten malmien rapautumistuotteet ovat paikallisesti muuttaneet suomaan vitriolipitoiseksi.Amnärkn. 6. Huru en mycket rådande och skadelig syra i kärr jorden kan uptackas, dertil har jag i Tomen I. pag. 124, Anmärkn. 2:dra, gifwit behörig anledning. Här wil jag något ännu tillägga och närmare förklara dessa prof. Om en sådan syra råder i kärr-watnet eller kärr-jorden, röjes den altid lätt, om i det af kärr-jorden utlakade watnet, fälles några droppar af Viol-syrup, eller Lacmus tincturen, hwilka då få röd färg: Har man tilhands en röd Bresilje tinctur, som blifwit tilredd med något litet alcaliskt salt, såsom pottaska eller dylikt, hwaraf des färg faller inpå violet, uptäcker den med sin rodnad äfwen, om en rådande syra är närwarande. Ganska få kärr hysa dock en sådan syra, om icke victriol-haltiga kärr-myllor; hwilka utlakade, med galläplen gifwa violet eller mörkröd färg: Men desse bestå ock endast deraf, då af bergkullar, jernhaltige malmwitringar victrioliserat kärr-jorden på något ställe.

Jos taas suomaassa olisi ylimäärin salpietarihappoa, sen läsnäolo voidaan aina selvästi havaita indigo-tinktuuralla, joka on valmistettu pienestä määrästä virtsaa ja hienoksi murskatusta indigosta. Sillä edes kuningasvesi, vahvinkaan vitrioli tai suolahappo eivät pysty muuttamaan indigovärin sinistä sävyä. Mutta sievesi saa sen muuttumaan punakeltaiseksi. Jos suomaasta uutettuun veteen lisätty indigotinktuura muuttuu punakeltaiseksi, se on varma merkki liiallisesta salpietarihapon määrästä maassa. Tämän vuoksi maa on hedelmätöntä. Ukrainassa ja Siperiassa tällainen suomaa ei liene harvinaista; meillä sitä saattaa esiintyä melko harvoissa paikoissa.Om åter, til öfwerflöd, nitrum embryonatum eller saltpetter-syran skulle finnas i kärr-jorden, röjes des närmare i [???], altid tydeligen af Indigo tincturen, hwilken med litet urin och sonderstött Indigo är tillagad; Ty aqua regis, den skarpaste victril och koksalts syra formår ej ändra den blå Indigo färgen: Men skedwatn eller acidum nitri gör det, och gifwer den en rödgul färg; I fall altså i det af kärr-jorden utlakade watnet, indigo tincturen, när den deruti fälles, ändrar sin färg och blifwer rödgul, är det altid et säkert tekn, at en öfwerflödig saltpetter-syra rår i jorden, hwaraf den är ofrugtsam. I Ukraine och Siberien skal sådan kärr-jord icke wara sällsynt; hos oss, torde den på ganska få ställen finnas.

s. 31---

§. 2.
Tämä peltomaa voidaan aina selvästi ja varmasti tunnistaa siitä, että se:
1. Poreilee, kuohuu ja hajoaa vaahtoaviksi kupliksi, kun sen päälle tiputetaan muutama pisara sievettä, tislattua etikkaa tai jotakin muuta mineraalihappoa.
2. Poltettuna se jättää jäljelle kalkkia, ja siitä valmistettu vesiuute saa punaisen bresiljatinktuuran muuttumaan violetiksi.
3. Se saa tulessa tummanharmaan tai mustahkon värin, mikä johtuu sen sisältämästä mullan aiheuttamasta rasvaisuudesta.
4. Se kovettuu myös tulessa enemmän tai vähemmän sen mukaan, missä määrin savi on vallitsevana sen koostumuksessa.
5. Tämä maa rapautuu ilman vaikutuksesta, minkä vuoksi se myös pellolla maan pinnalla esiintyessään on aina kuohkeaa ja irtonaista.
6. Esiintymispaikaltaan otettuna ja kuivattuna se näyttää tummanharmaalta savelta.§. 2.
Denne Åker-jord kan altid tydeligen och säkert igenkännas deraf: at den
1:o Fräser, pöser och uplöses i skummiga blädror, om man fäller derpå några droppar skedwatn, destillerad ättika, eller ock något af de andra mineraliska syrorne.
2:o Bränd i eld, lemnar spår af kalk, och utlakad upwäcker i röd bresilje tinctur en Violet färg.
3:o För den uti eld, i anseende til fetman den hyser af myllan, en mörkgrå eller swartaktig färg.
4:o Hårdnar den ock uti eld mer eller mindre, alt efter det leran i större eller mindre mån har öfwerhand i des sammansättning.
5:o Witrar denne jord sönder i luften, hwarföre den ock up i dagen uti åkren altid finnes lucker och lös.
6:o Uptagen ifrån des naturliga läge och torkad, ser den ut, som en mörkgrå lera.

s. 72-73---

Siitä, sisältääkö kalkki jotakin emäksistä suolaa, joka edistää maan hedelmällisyyttä, ovat myös kemistit kiistelleet. Osa heistä on kiistänyt tämän (e), kun taas toiset ovat puolestaan väittäneet, että kalkissa on emäksistä suolaa, mutta uskoneet sen syntyvän vasta kalkkia vedellä sammutettaessa. Herra Du Fayta voitaneen pitää ensimmäisenä, joka on eristänyt kalkista jotakin suolaa, vaikkakin vain vähäisen määrän. Herra Malouin, joka toisti ja jatkoi hänen kokeitaan, ei kuitenkaan katsonut sen olleen muuta kuin cremor calcis. Liitu, jota on keitetty vedessä 2–3 tuntia, antaa myös keltaisen liuoksen, joka sekä kuohuu mineraalihappojen vaikutuksesta että värjää orvokkisiirapin vihreäksi ja lakmusmehun siniseksi. Uudempien aikojen tutkimustuloksista tiedetään, että useimpia maalajeja voidaan pitää analogisina suoloina ja että tavallinen kalkki on eräänlainen vaikealiukoinen neutraalisuola, joka sisältää noin 42/100 osaa hiilihappoa, 15/100 osaa vettä ja loput puhdasta kalkkia. Tämä kalkki puolestaan on itsessään todellakin eräänlaista emäksistä suolaa, joka liukenee veteen siten, että yhtä osaa liukenee noin 960 osaan vettä (g). Koska kalkkimaata voidaan saada myös kasveista sekä mätänemisen että polttamisen kautta, on helppo ymmärtää, että pelloilla olevista kalkkiseoksista voi jotakin liueta, mikä yhdessä eloperäisen aineksen ja muiden aineiden kanssa ... Ensimmäinen osa, luku 19, sivu 148. Anmärkn. 6. Om uti kalken finnes något alcaliskt salt, som bidrager til jordens frugtbarhet, derom hafwa ock Chemisterne twistat. En del haswa nekat det (e), andre åter påstått alcaliskt salt finnas i kalk: men trott det först upkomma under kalkens släckning med watn. Herr Du Fay torde kunna anses för den första, hwilken af kalk extraherat något salt, fast til ringa quantitet. Herr Malouin, som uprepat och fortsatt des försök, ansåg det dock ej hafwa warit as annan egenskap, än cremor calcis. Krita kokad 2 à 3 timar i watn skal ock gifwa et gult lixivium, som både effervescerar med mineraliska syror, som ock färgar viol-syrap: grön och tournesols saften blå (f). Sedan af nyare tiders rön man wet, at mästa delen jordarter kunna anses såsom analogiske salter, och at wanlig kalk är et slags swårlöst neutral-salt, som håller omtrent 42/100 luft-syra 15/100 watn och det öfriga ren kalk, hwilken i sig sielf werkeligen är en art alcaliskt salt, som löses wid [?] 1 del i 960 delar watn (g); kalk-jord äfwen både igenom putrefaction och askbränning as wäxten kan erhållas, så är lätt at intaga, at af kalk-blanningar i åkren något kan uplösas, hwilket förent med fetma och andra ämnen I:sta Tom. Cap. 19. pag. 148.

(e) Macquees Elemens de Chymic. Cap. 5. pag. 74-75.

(f) Herr Professor och Ridd. Wallerii Mineralogie pag. 13. Anmärkn. I.

(g) Herr Prof. och Ridd. Thorb. Bergmans Geographia Physica, Tom. II.

s. 237---

Syksyyn mennessä liuskalääte (Serratula tinctoria) on kasvanut reheväksi ja tarjoaa hyvää syyslaidunta. ”Seuraavana vuonna liuskaläätteen on saatava kasvaa koskemattomana syksyyn saakka. Silloin se leikataan hyödyllisenä väriaineena ja myydään värjäämöille; mutta sen juurakontyngät ja juuret kynnetään peltoon. Kun otetaan huomioon lampaiden edellisen vuoden kesän ja kevään aikana jättämä kuiva ja märkä lanta sekä maahan kynnetyt nauriit ja värisauramon juuret, tällainen pelto tuottaa ilman muuta lannoitusta useana vuonna runsaasti monenlaista viljaa.Til hösten har ängskäran serratula tinctoria äfwen frodigt upwäxt til et godt höstbete. Året derpå måste ängskäran orörd så framwaxa til hösten, dä den som en nyttig färgestoft afskäres och säljes til färgerierne: men rot-stubben och rötterne deras nedplöjas i åkren; hwarefter både i anseende til fårens torra och wåta spilning sommaren ock wåren öfwer året förut, äfwen som för de nedplögde turnips och ängskärs rötterne, et sådant åkerland, utan all annan gödning, i flere år bär ymnigt säd af allehanda slag.