(Mainos) Branwhite's Patent Color Discriminator.

Scientific American 12, 12.12.1846

This ingenious invention consists of a neat box in which are arranged in a scientific manner, all the most brilliant colors, THIRTY FIVE IN NUMBER, represented by as many convex discs of the FINEST SILK. Each disc bears a number referring to an explanatory scale. The attention of storekeepers, milliners, and indeed all who have occasion to vend or purchase colored articles ef any kind, is respectfully invited to this new and valuable discovery. More trouble can be saved by its use in ONE DAY than four times the amount of its cost. For sale, wholesale and retail, at the office of the Scientific American, 128 Fulton st., 3 doors from the Sun Office.

They may be sent by Express, to any part of the United States.

Tidningar frän Utrikes Orter. (osa)

Findlands Allmänna Tidning 49, 27.4.1826

England.

London den 13 Martii. Ds man iUnderhuset den 2 Febr. debatterade öfwer tacksägelse-adretzen till H. M:t, yttrade Hr Brougham mycken tillfredsstäkletse deröfwer, att man icke kunde gifwa de liberala handels-principer, dem Ministrarna tagit till rättesnöre, stulden till den allmanna nöden, ss mycket mindre, som man ännu icke haft tillfälle att försöka dem i hela deras omfäng. "Då freden återställdes på continenten, strömmade wåra waror dit i ofantlig mängd. America förökade ännu mera afsättningen. Efterfrågan war så stor att man återköpte waror, som redan afgått till Holland, och likwäls nyo föryttrade dem med winst. Om äfwen häraf en öfwerdrifwen handel föranleddes, så kan man icke anföra det såsom bewis emot de nu gällande liberala principerne, hwarigenom en hop sladliza instränkningar blifwit upphäfne. Ett annat idet Kongl. talet omnämndt wigtigt ämne är Irlands ställning. Man skillrar den såsom ganska hugnelig och sedan 2 à 3 år är förhållandet werkligen sådant, men detta härrör hufwudsakligen af deras wäntan, att Parlamentet skall göra något för detta land... Jag är högeligen nöjd att Regeringen icke ratificerat tractaten med Brasilien. Den artikeln, som stipulerar ett ömsefidigt utlefvererande af Högförrädare är helt och hållet inkonstitutionell. Hwad allt har man icke kallat högförräderi, och hwad kan m«n icke framdeles ss benämna!" — Skattkammare Kanslern (Hr Robinson förklarade derefter att Regeringen skulle handla ganska ostadigt, om hon ändrade system i afseende å principen för handelsrelationerne, och att han sjelf skulle anse för den största skam att öfwergifwa detta system. — Hr Hume tadlade Ministrarne för fortfarandet af de dryga pålagor, hwarmed folket allt ännu betungas. År 1793 stego ulstylderne till 18 mill. P. St. och 2 mill. i fattigtaxor; under förlidne året erlades 55 millioner i utssylder och 6 à 7 mill. i fattigtaxor. Han erinrade om Konungens af Bäjern ord och handlingar, som förtjenade alt i England efterföljas. "Wår militair är för talrik under det wårt arbetsfolk och manufacturisterne dö of swält. Kunne wi kalla wårt läge lyckligt, då gardet på det allmännas bekostnad prålar i guldbroderier, under det den nyttigaste delen af wårt arbetsfolk beror af de förmögnares barmhertighet? Så länge dylika öfwerflödiga utgifter icke instränkas, är det en därskap att tala om wårt blomstrande tillstand."

Man torde med största skäl kunna antaga, att den owanligt starka införseln af utländska waror under sistlidet år mycket bidragit till den nu rödande förlägenheten. Exempelwis anföres, att då under de förutgsende tre åren i medeltal infördes ull 20,341,076 skålp., Indigo 5,077,878 skålp., bomull 161,206,751 skålp., win 203,996 åmar och talg 771,963 centner, så utgjorde importen för år 1825 af ull 38,703,682 skålp., Indigo 7,530,584 skålp., bomull 222,457,616 skålp., win 321,092 åmar och talg 1,089,256 centner. — I Parlamentet har man åter, och kanske icke orätt, ibland orsakerne till den owanliga penningenöden uppfört den mängd af utlandska län, som under de 2 sista åren inom England blifwit upptagne, och hwarwid Regeringen och banken på det kraftigaste medwerkat. En af Hr Calcraft inlemnad öfwersigt af dessa läneoperationer upplyste, att åtskilliga Europeiska och Amcricanska stater under loppet af år 1824 genom Engelska hus negocierat län till ett belopp af 25,200,000 P. St., hwaras ungefär hälften dels i contant, dels i waror inom England blifwit upptagen och derifrån utförd. År 1825 hade lånesummorne uppgått till 15,469,571 P. St. och något öfwer en tredjedel deras hade utgått utur landet och fälldes minskat dess rörelsecapital.

Hr Brougham har under närwarande session till Underhuset ingifwit en petition, emot spanmålslagarne, som är försedd med 7800 underdrifter, 52 fot lång och wäger 6 marker.

Nyligen har ett fartyg ifrån Cette anländt till Irland med 26,000 Mulbärsträd, som af ett sällskap blifwit införskrifna för att anställa försök med silkesodlingen på denna ö.

---

Phenomena of light.

Scientific American 39, 19.6.1847

Light holds a most intimate connection with all the other sciences both in its constitution and operations, and must ultimately attain a most important rank among the sciences and repay back to them what it has received from them. Many of the phenomena of light are only to be explained by reference to the hydro-dynamic principles. The relation of the laws of light, acoustics and music are most astonishing in their resemblance. The phenomena called polarised light presents philosophers with the most delicate instruments for ascertaining the constitution of bodies. It is an optical law that all transparent bodies become colored when they are formed into plates attenuated beyond certain limits, and moreover, that the particular colors, which under these circumstances they show, are dependant upon the degree of attenuation. It was thus that Newton determined that the thickness of the thinnest part of a soap bubble when colors are first visible is no more than 1-25,000 of an inch, and that before it bursts it attenuates to 1-4,000,000 of an inch; and by the same means that we know that the transparent wings of some insects are not more than 1-100,000 of an inch in thickness.

Cheap paint for barns.

Scientific American 39, 19.6.1847

An excellent and cheap paint for rough wood-work is made of six pounds of melted pitch, one pint of linseed oil and one pound of brick dust or yellow ochre.

Årsberättelse, afgifven vid allmän bolagsstämma med delägarene i Transport-Ångfartygs-Bolaget, den 16 (28} Mars 1849. [OSA; kauppatavaraluettelot]

Finlands Allmänna Tidning 78, 3.4.1849

Sedan Ångfartyget Murtaja sistförslutne år om vintern och våren, såväl till skrof som ångpannor, undergått en fullständig reparation, som medtog en kostnad af inalles 3974 Rubel 7 kopek silfver, begyntes seglationen vid första öppet vatten den 29 April och fortfor oafbrutet till den 26 November, då fartyget efter slutad lossning förlades i vinterqvarter. Under denna tidelängd af Armare sju månader verkställdes tolf resor från Åbo till St. Petersburg med anlöpande af skenas, Helsingfors och Lovisa såväl på framsom återsärderne, två resor till Stockholm och en resa till Gullkrona fjerden, (för att bispringa vid Ångfartyget Storfurstens lossande från grund,) utan några andra tillstötande motgångar, än att fartyget under sista resan till Stockholm, i anseende till kolerans utbrott i Finland, nödgades åtta dygn ligga i karantän vid Furusund, hvaraf följden blef att en tillernad ytterligare resa till samma ort, för årstidens framskridande, icke kunde medhinnas.

I öfverensstämmelse med Herrar Aktionärers vid sednaste Bolagsstämma fattade beslut, äro förlidne år fjorton procent per aktie utbetalde för 815 aktier och reserverade för 175 aktier, hvarutom 1000 Rubel Silfver blifvit guldne å Bolagets skuld till Finska Statsverket.

Till st. Petersburg äro utskeppade från Åbo: 7 lefvande nöt- och 1 hästkreatur, 624½ tunnor smör, 49¾ tunnor kött, 10 tunnor råg, 5 lådor bibelexemplar och 42 säckar bomulls- ock ylletyger; från Ekenäs: 240 kaggar vassbuk, 139 hyttor smör och 139 skeppund diverse maschindelar; från Helsingfors: 37 diverse kärl smör, 67 packor tryckpapper, 12 diverse kärl vassbuk, 3 kärl kött och 4 packlådor gammal metall; från Lovisa: 1 lefvande kokreatur, 73 diverse kärl smör, 11 lådor ost, 2 tunnor spanmål, 5 kärl kött, 3 tunnor gryn, 25 mattor potatis och 2 kärl cement.

Ifrån St. Petersburg kalva returlasterne varit, till Lovisa: 1st. lefvande kokreatur, 225 säckar hvetemjöl, 14 säckar mannagryn, 7 säckar perlgryn, 159 mattor tobaksblad, 66 korgar prenikor, 2 mattor helgryn, 9 korgar kringlor, 60 packor tonfisk, 2 mattor bohvetegryn, 1 låda macaroni, 1 fat honing, 8 lådor appelsiner, 27 lådor talgljus, 5 lådor stearinljus, 4 balar dref, 9 kärl kampolja, 6 lådor mössor, 88 trossar tågverk, 10 lådor tvål, 31 colly läder och läderarbeten, 7 colly bomull, 3 colly metvurst, 4 colly tackjern, 6 colly jernsmiden, 116 colly segelduk, 4 mattor ull, 2 kärl terpentin, 1 kärl lampolja, 2 colly diverse apotheksvaror, 1 colly messingsarbeten, 1 kärl linolja, 13 colly rafvenduk, 2 colly lim, 3 colly tagel, 3 colly stål, 1 säck armis och 3 st. diverse ekipager;
till Helsingfors: 10 st. lefvande häst- och 1 kokreatur, 12 st. diverse ekipager, 41 kärl hampolja, 182 diverse colly läder och läderarbeten, 1,052 säckar hvetemjöl, 80 lador prenikor, 18 säckar perlgryn, 17 säckar mannagryn, 8 lådor kringlor, 4 säckar armis, 13 colly metvurst, 14 colly lim, 151 mattor tobaksblad, 18 mattor bohvetegryn, 2 säckar malt, 48 lådor tvål, 10 mattor korngryn, 12 kärl doning, 7 kärl lampolja, 8 kärl alabaster, 6 colly parasoller, 64 colly tågverk, 2 mattor kampfrö, 20 balar bomull, 3 colly färgstofter, 1 matta kardborrar, 11 mattor buteljkork, 6 lådor stenkärl, 5 lådor poslin, 42 lådor glas, 2061 diverse colly jernsmiden, 5 packor voylock, 4 lådor stearinljus, 28 lådor mössor, 1 låda sigillack, 1 låda messingsarbeten, 1 colly vax, 5 colly bly, 324 st. jernbleck, 3 tunnor spik, 17 colly diverse messingstråd, 4 colly svinborst, 8 fat kimrök, 4 tunnor lera, 6 packor stål, 2 colly yllefiltar, 50 colly segel- och ralvenduk, 2 colly hampa, 55 colly diverse apotheksvaror, 1st. fortepiano, 2 colly och 309 st. jernplåtar, 12 lådor kopparplåtar, 5 kärl linolja, 15 lådor appelsiner, 52 kärl terpentin, 10 lådor citroner, 4 damjeaner vitriololja, 150 lådor talgljus, 19 lådor stearinljus, 3 säckar armis, 10 mattor rågmjöl, 5 lådor sigillack, 8 kärl silfvermynt, 19 kärl kopparmynt, 26 colly tonfisk, 10 packor kläde, 1 colly svinister, 2 colly bensvärta och 11 lådor té;
till Ekenäs: 133 mattor tobak, 27 säckar mannagryn, 8 colly cichorie, 3 lådor macaroni, 279 säckar hvetemjöl, 1 matta helgryn, 5 säckar perlgryn, 5 korgar prenikor, 67 lådor talgljus, 5 lådor stearinljus, 2 kärl honing, 3 colly buteljkork, 5 colly metvurst, 4 korgar kringlor, 1 låda te, 2 kärl linolja, 4 colly vax, 2 lådor lackfernissa, 4 säckar armis, 11 kärl hampolja, 11 lådor tvål, 17 colly läder och läderarbeten, 26 colly tågverk, 3 packor hagel, 11 balar hampa, 16 balar bomull, 4 balar tagel, 4 balar fjäder, 3 packor jernplåtar, 6 mattor ben och 1 låda glasvaror;
till Åbo: 2 st. lefvande hästkreatur, 958 säckar hvetemjöl, 304 mattor tobak, 96 lådor talgljus, 33 lådor stearinljus, 56 säckar mannagryn, 10 mattor hafregryn, 140 packor hudar, 402 trossar tågverk, 116 lådor och mattor tvål, 19 mattor bohvetegryn, 78 packor hampa, 28 diverse colly bomull, 101 colly läder och- läderarbeten, 11 lador stenkärl, 25 lat hampolja, 2 lådor macaroni, 30 colly bly, 18 packor metvurßt, 8 fat linolja, 10 säckar annis, 35 lådor prenikor, 6 säckar perlgryn, 41 lådor phosphorstickor, 30 balar dref, 3 tunnor äpplen, 12 colly lim, 30 colly diverse apotheksvaror, 7 lådor marmelad, 12 fat honing, 5 säckar korngryn, 9 lådor appelsiner, 7 colly hagel, 5 colly svinister, 4 mattor malt, 1 fat kimrök, 1 låda vaxduk, 4 korgar kringlor, 2 packor romor, 31 packor lärft, 2 fat tranbär, 2 lådor lackfernissa, 13 lådor mössor, 12 damjeaner vitriololja, 5 korgar toma buteljer, 20 packor stål, 2 lådor cichorie, 450 st. bastmattor, 28 balar ull, 700 rullar tapeter, 13 colly jernsmiden, 10 packor jernplåtar, 2 st. pianoforte, 5 lådor indigo, 2 mattor ärter, 2 colly segelgarn, 21 st. rafvenduk, 3 kärl svinborst, 2 lådor poslin, 11 colly vax, 2 colly voylock, 8 kärl silfvermynt, 9 kärl kopparmynt, 6 lådor macaroni, 12 kärl lampolja, 1 kärl terpentin, 2 colly kabelgarn, 2 lådor sigillack, 4 lådor to, 8 lådor messingstråd, 5 mattor rågmjöl, 2 colly alabaster, 1 colly krita, 9 colly diverse pelsverk, 14 colly kläde, 6 lådor knappar, jemte ett större parti möbler m. m.

Från Åbo äro till Stockholm utskeppade: 102½ tunnor råg, 500 st. kohudar, 406 tunnor kött, 3 tunnor tungor, 7 tunnor sönderslagna blyertsdeglar, en så, ½ tunna och 1 bytta smör, 2 påsar gryn, 3 packor och 3 paketter bokexemplar, 1 låda talg, 1 låda stearinljus, 1 säck hvetemjöl och 1säck bohvetegryn.

Från Stockholm äro inhemtade till Åbo: 95 fat toppsocker, 3 oxhöfden och 2 lådor vin, 1 bal kork, 5¼ fat sviskon, 3 lådor parter, 3 oxhöfden, 13½ fat och 4 lådor bayerskt öl, 36 tunnor sill, 9 fjerdingar kabeljou, 7 fjerdingar stärkelse, 20 lådor cigarrer, 4 lådor kandisocker, 56 lådor russin, 4 knippor sey, 20 lisp. stockfisk, 7 träd hummer, 1 låda vindrufvor, 60½ lådor plommon, 1 låda phosphor, 2 lådor svafvel, 45 tunnor rödfärg, 13 fat alun, 21 fjerdingar och 32 lådor spik, 17 lådor och 10 dunkar stål, 908 stänger jern, 8 lådor indigo, 5 fat kräpp, 2 fat sumack, 2 fat vinsten, 2 dalar sappan, 3 säckar veyde, 3 fat sandel, 2 st. smidestad, 4 fjerdingar snus, 4 ankare sirap, 1 jernankare jemte ketting, 4 fat bomolja, 12 lådor och 2 tunnor svartsmide, 21 knippor bandjern, 4 klofvar och 16 lådor jernplåtar, 9 fat vitriol 7 knippor bultjern, 8 säckar lera, ett större antal paketter bokexemplar etc.;
till Helsingfors: 42 fat toppsocker, 5 packor fruktträd, 6 lådor och 1 bal diverse, 3 oxhöfden bayerskt öl, 4 lådor kandisocker, 1 fjerding spik och 9 paketter bokexemplar;
till Lovisa: 3 lådor indigo, 1 fat cochenille och 1 säck frö.

Varuafsändningen emellan de Finska stationerne har likasom tillförene inskränkt sig till endast flyttsaker och styckegods jemte åtta lefvande nötkreatur.

Antalet al de resande, som förlidne ar begagnat Murtaja, uppgår till 1819, af hvilka 462 algätt från Åbo, 163 från skenas, 573 från Helsingfors, 189 från Lovisa, 413 från St. Petersburg och 19 från Stockholm.

---

Dissertatio academica de Bircarlis. Àppendix (Sanaston värisanat)

Dissertatio academica de Bircarlis.
Cujus partem priorem,
Suffrag. Ampliss. Facult. Philosoph. in Reg. Acad. Aboensi,
præside Mag. Henrico Gabriele Porthan,
Elowuent, Profess. Reg. & Ord.
Publice ventilandaue fiftit Franciscus Michaël Frantzén, Ostrobotniensis.
In Auditorio Majori Die XX Decembris Anno MDCCLXXXVI. (1786)
H. A. M. C.
Aboæ, Typis Frenckellianis.

Lapp. Tiappes, Suortak; Fenn. Musta; Eston. Must; Suec. Svart; Germ. Schwartz

Lapp. Veljas, jeuje; Fenn. Walkia; Eston. Valge; Suec. Hvit; Germ. Weiss

Lapp. Nuoses; Fenn. Punainen; Eston. Punnane; Suec. Röd; Germ. Roth

Lapp. Gruonas, gruodnes; Fenn. Vihäriäinen; Eston. Rohhilinne; Suec. Grön; Germ. Grün

Lapp. Viskes; Fenn. Keltainen; Eston. Kellane, kollane; Suec. Gul; Germ. Gelb

Improved Method of Making Charcoal.

Scientific American 49, 29.7.1848

A mode of manufacturing this substance in France, is to fill all the interstices in the heap of wood to be charred, with dry powdered charcoal; then cover the whole mass with earth or sods, and burn it in the usual way. By this means, much of the access of air is prevented, and a saving of ten per cent in volume, as well as weight of charcoal, will be gained over the ordinary modes.

Cheap Paint.

Scientific American 49, 29.7.1848

Take two quarts skimmed milk, 2 ounces fresh slaked lime, 5 pounds whiting; put the lime into a stoneware vessel, pour upon it a sufficient quantity of milk to make a mixture resembling cream; the remainder of the milk is then to be added; and lastly, the whiting is then to be crumbled and spread on the surface of the fluid, in which it gradually sinks. At this period it roust all be stirred in, or ground as you would other paint, and it is fit for use. There may be added any coloring matter that suits the fancy. It is to be applied in the same manner as other paint, and in a few hours will become perfectly dry. Another coat may then be added, and so on until the work is completed.

Practical Receipts. To Polish Fine Furniture.

Scientific American 49, 29.7.1848

Prepared by a German Chemist for the Scientific American.

The simplest and best thing for polishing fine parlor furniture from dust and dirt, fresh milk, which has not been skimmed, is spread upon the wood, which is then rubbed with a fine woolen rag, until it is completely dry. This has to be repeated several times. Milk offers, besides not producing an offensive smell, the advantage that the furniture can be used again without delay.

Odling af chinesisk indigo

Finlands Allmänna Tidning 130, 8.6.1836

S:t Petersburg den 23 Maji (4 Junii.)

[---]

Handelstidningen meddelar likaledes ganska intrestanta underrättelse om de lyckliga försök, som i provincerme söder om Caucasus å flere särskilda orter blifwit gjorda med odling af chinesisk indigo (polygonum tinctorium.) Efter 7½ skålpund frön har man erhållit 11 pud frön, hwarmed ytterligare försök i år skola anställas. Emedan man ej kunde förutse, att afkastningen skulle blifwa så riklig, wågade man icke göra några försök att bereda färg, emedan man skulle nödgats för detta ändamål redan i Junii månad helt och hållet uppoffra ett större antal plantor. Indigo säddes öfwerallt wid medlet af April, och tog ingen skada af de starka nattfrosterne, som i grannskapet af Tiflis förstörde en myckenhet trädgårds-wäxter och i synnerhet alla plantor af Egyptisk och Brasiliansk bomull. Man har derföre beslutit göra försök med odlingen af Indigo äfwen i Rysslands mellersta och södra provincer. Så widt man hittills kunnat utröna, trifwes denna wäxt allrabäst i fuktig mulljoid, men deremot blef den ytterst klen i stark lerjord.

[---]

Ahlqvist: Die Kulturwörter der Westfinnischen Sprachen [väriä koskeva osa]

Die Kulturwörter der Westfinnischen Sprachen.
Ein Beitrag zu der Älteren Kulturgeschichte der Finnen
von Dr. August Ahlqvist
Helsingfors 1875
Verlag der Wasenius'schen Buchhandlung.

[---]

[s.69-70]

Das Erz wird im Estnischen ärts (dieses deutsche Wort ist auch die ungarische Benennung desselben in der Gestalt érez), in den meisten anderen finnischen Sprachen hingegen mit dem russischen чугунъ (lugún) oder руда (rudá) benannt. Das letztere Wort führt uns nun zu dem eigentlichen und allgemeinen Namen des Eisens in den westfinnischen Sprachen, der f. und wot. rauta, estn. und weps. raud, liv. raud, raod und rōda, la. ruovdde ist. Besagtes russische Wort, das auch Blut (= das Rothe) bedeutet, repräsentirt eine Wörtergruppe, die in allen arischen Sprachen, welche die Finnen an der Ostsee umgeben, weitverzweigt ist. Im Litthanischen kommen vor: ruda Erz, Metall, rudis Rost, Eisenrost, rúdas braunroth, raudá rothe Farbe, raudus Erzstück; im Lettischen ruds röthlich, braun. Andererseits wird dasselbe Wort in den germanischen Sprachen angetroffen, wie z. B. goth. rauds roth, an. rauðr roth, rauði (Stamm rauða) Eisenocker, und damit zusammengesetzt rauða-blástr Reinigung oder Gass von rauði. Die Grundbedeutung in dem für alle diese Sprachen gemeinsamen Stamm scheint roth, braun zu sein, und die übertragene röthliche Erde, Eisenerz. Einzig und allein in der letzteren Bedeutung ist das Wort in die westfinnischen Sprachen gekommen. Es ist jedoch nicht leicht zu entscheiden, von welcher Seite diess geschehen ist. Das livische rōda weist auf das litth. rúda hin; da aber das Livische auch raod und laud hat, und die letztere Bildung oder die mit dem Diphthong au die allgemeinste ist, ist es wahrscheinlicher, dass das Wort identisch ist mit dem altnordischen Stamm rauða und dass es durch das Finnische in die baltisch-finnischen Sprachen gekommen ist.

[---]

[s.90-96]

*) Herr Schiefner hat mich doch darauf aufmerksam gemacht, dass die Letten im Oberlande für Farbe das Wort kvarba haben.Die Kunst den Zeugen einige einfache Farben beizubringen ist bei den Finnen lange bekannt gewesen und bis auf die neuesten Zeiten gepflegt worden, wo die Kunstförberei immer mehr üeberfaand genommen hat und im ganzen Lande Terbreitet worden ist. Der Farbensinn kann jedoch bei den Völkern hier in dem düsteren, farblosen Norden nicht besonders anagebildet sein. So scheinen auch die Finnen zuerst durch Betrachtung des Farben-wechseis in den Fellen der Waldthiere zum Nachdenken über die Farben gekommen zu sein, was ich daraus schliesse, dass der Befriff Farbe im Finnischen karva (Haar) heisst*), sowie auch ans dem Umstand, dass solche Farben, die bei den Pelzthieren nicht angetroffen werden, z. B. gelb, grün und blau, theilweise entlehnte Namen haben. Eine Untersuchung der Farbennamen in den finnischen Sprachen giebt an die Hand, dass die Mundarten der baltischen Finnen im Allgemeinen in denselben übereinstimmen, dass aber eine vollständige Spaltung in dieser Hinsicht in den ostfinnischen Sprachen herrscht, welcher Umstand auch darauf hinweist, dass diese Namen verhältnissmässig spät entstanden sind, d. h. dass man spät angefangen hat, über die Farben zu reflectiren.

Weiss heisst im Finnischen valkea, mit welchem Worte auch Feuer und Licht benannt werden; es hat dieselbe Wurzel wie vah Licht, valaisen erleuchten, vaalea bleich u. s. w. und ihm entsprechen das wot. valkëa, e. valge, weps. valged, la. vielggad, liv. vālda. Weiter erstreckt sich das Gebiet dieses Wortes nicht, und die übrigen finnischen Sprachen bezeichnen diese Farbe mit verschiedenen Namen, unter denen das tscher. oṡa und mordv. akša mit dem tat. aq übereinzustimmen scheinen.

Gelb wird keltainen genannt, was ein Derivat von kelta gelbe Farbe ist, im Estnischen kõllane, kollane. Das Original dieser Wörter ist das litth. geita gelbe Farbe und geltas oder geltonas gelb, welches mit dem d. gelb, schw. gul, sl. жёлтыв (žóltij) identisch ist. Im Mordvinischen und Wotjakischen stimmen die Benennungen dieser Farbe ŧuža und ƫuš überein; ebenso im Ungarischen und Tscheremssischen sarga und sara, welche jedoch mit dem tat. sarị identisch sind, wovon auch das wog. sarneṅ weiss ein adjectivisches Derivat zu sein scheint. Im Livischen heisst diese Farbe vēri, welches das f. vihreä grün ist. Das Syrjänische benennt gelb und grün mit demselben Wort viž od. vöž, welchem das wotj. voš grün entspricht.

Die letztgenannte Farbe, grün, wird im Finnischen allgemein, sobald die Rede von gefärbtem oder gemaltem Grün ist, mit dem schwedischen Worte krööni, krööninen, ryöninen, und im Lappischen gruonas, ruonas benannt. Eine andere, weniger aligemeine Benennung des Grüns ist selinä vom slav. зелёныи (zelònịj), dessen Wurzel auch dem u. zöld grün zu Grunde zu liegen scheint. An eigenen Namen für diese Farbe fehlt es jedoch nicht. Ein derartiger ist das im westlichen Finnland gebräuchliche vihreä vom Stamm viha, scharfe Flüssigkeit, Galle (im Estnischen auch: Gift), welches auch für vihanta grün (von Feldern u. dergl.) und vihoittaa ins Grüne schillern, grün scheinen, grünen, zum Stammwort dient. Im Karelischen heisst diese Farbe ruohonpäinen (von ruoho Gras und pää Kopf, Wipfel, Spitze), womit das wot rohōkarvadnē und e. rohiline analog sind. Grasgrün wird im Estnischen auch haljas, haljak und haljakas genannt; das Wort kommt in dieser Bedeutung sowohl im Wotischen in der Gestalt aƚƚas, als auch im livischen in den Gestalten oƚas, aƚas, aƚƚ und ales vor. Dasselbe wird auch im Finnischen in den Gestalten halea, haljakka, haljakas theils in der Bedeutung hellgrün, theils und zwar am Allgemeinsten in der von grau angetroffen.

* In solchen Zusammensetzungen, wie hallikoira, halliparta (eigentl. hallakoira, hallaparta), ist das a im Worte halla in i übergangen, eine Erscheinung, die in Zusammensetzungen sehr gewöhnlich ist. Durch die in der Einleitung besprochene Verkürzung zuasammengesetzter Wörter kann das Wort halli grauer Hund bedeuten, sowie musti (durch einen gleichen Prozess verkürzt aus musta koira, musti-koira) schwarzer Hund.

** An der enteren dieser Stellen wird beschrieben, wie Wäinämöinen sein Fahrzeug zu einer neuen Freierfahrt nach Pohjola ausrüstete, die Seiten desselben mit Blau und Roth bemalte und den Vorder- und Hintersteven mit Guld und Silber überzog.

*** Dieser Vers gehört za der umständlichen Beschreibung von Ilmarinens Kleidung, als er sich zur Freierfahrt nach Pohjola begiebt. Aus der Beschreibung geht hervor, dass haljakka ein Kamisol oder vielleicht ein Wamms war. in der Tracht Wäinämöinens, die Kal. 41, 207 u.ff. beschrieben wird, entspricht dem haljakka ein sinihamonen blauer Rock; diese beiden Wörter sind also Synonyme, welcher Umstand auch die Bedeutung Rock vom blauem Tuch für das Wort haljakka bestäligt. Diese letztere Farbe wird auch hallankarvainen und hallava genannt, von halla Reif* ebenso wie die allgemeinste Benennung dieser Farbe harmaa ein Derivat einer anderen Benennung des Reifes härmä zu sein scheint, wogegen das e. ahk, wot. āhka, weps. hahk, liv. ōgi od. āgi eine Gruppe für sich bilden, in gleicher Weise, wie la.ṯuorged, u. szürke und mordv. ṡardžu. Aber ausser den Bedeutungen hellgrün und grau wird das Wort haljakka im Russisch-Karelischen auch in der Bedeutung blau gebraucht, in der das Wort Kalevala 18, 9 und 595 steht**). Von dieser ursprünglichen Bedeutung im Wort haljakka ging man darauf über zu der Ton blauem Zeug, blauem Fries und sogar zu der Bedeutung Rock von solchem Zeuge, in der das Wort vorkommt im V. 355 des eben citirten Gesanges der Kalevala.***

Der allgemeinste Name der betreffenden Farbe ist sini, sininen, e. sinine, wot. sininē, weps. sinīne, liv. sinni, von welchem Worte das slav. синь, синiй (siń, siníj) das Original ist, wie auch von den Gestalten, die in den ostfinnischen Sprachen angetroffen werden, mordv. senem, tscher. simze und wog. siniṅ. Die Benennung dieser Farbe im Ungarischen kék scheint das tat. kük zu sein.

Das Ostjakische benennt mit dem Worte piti sowohl blau als schwarz. Die Benennung dieser Farbe ist in den baltischen Sprachen f. musta, liv. mustā, wot. mussa, e. und weps. must. Auf ostfinnischem Gebiet interessirt uns von den verschiedenen Benennungen dieser Farbe nur das söd des Wotjakischen und Syrjänischen, da dieses mit dem f. sysi, Stamm syte Kohle identisch zu sein scheint.

Die rothe Farbe heisst puna, woraus das Adjectiv f. punainen roth, e. punane, wot. punadnē, liv. punni stammt. Auch das Wort veri Blut dient in den finnischen Sprachen als Benennung dieser Farbe, sowie im f. verevä rothbackig, e. verev roth, und veres id., wog. vịr, üör und ostj. vịrti id. Im Lappischen heisst roth ruofsad, ruopses, ruopsak, im Mordvinischen jakster, im Tscheremissischen jakṡarga, im Wotjakischen und Syrjänischen görd.

Röthlich oder braun wird f. ruskea genannt, womit rusko und ruso Rothe am Himmel im Zusammenhang stehen, e. ruske, weps. rusked roth, la. ruṡkad röthlich; das russische русый (rúsij) hellbraun scheint mit diesem finnischen Wort verwandt zu sein. Als Benennung dieser Farbe wird auch das Lehnwort pruuni, ruuni gebraucht, welches das schw. brun, ebenso wie das u. barna das deutsche braun ist.

Die Farbstoffe, die früher gebraucht wurden, waren einfach und wurden der umgebenden Natur entnommen. Ein derartiger war der Schlamm oder der Oker der Moräste, dessen Name muju im Wepsischen zum allgemeinen Namen für Farbe, und das davon abgeleitete Verbum mujutan für färben übergegangen ist. Die meisten Farbstoffe wurden jedoch dem Pflanzenreich entnommen, indem die Rinde, die Wurzeln oder die Pflanze selbst zur Hervorbringung der Verschiedenen Farben gebraucht wurde. So heisst es in der Kalevala 47, 313 ff.

*) Die Angabe der Stoffe, woraus das Nets bestand, ist auch bezeichnend für die Kulturzustände einer nicht allzu entlegenen Vorzeit.

Wäinämöinen alt und wahrhaft
Sammt dem Schmieder Ilmarinen
Stricket nun ein Nets von Bastschnur,
Macht es lärmend von Wachholder,
Färbte es mit Weidenwasser,
Macht's zurecht mif Weidenrinde*

* Sich Lönnrot's Kasvio an mehreren Stellen. Nach v. Düben (Om Lappland och Lapparne) sind die Farbstoffe, welche die Lappen noch jetzt gebrauchen, beinahe buchstäblich dieselben, wie die hier oben aufgezählten, deren die Finnen vor nicht langer Zeit sich bedienten. Lepechin erzählt дневныл записки путешествiя u. s. w. I Th. S. 122—126), dass die mordvinischen Weiber zu seiner Zeit roth mit Galium rubioides, gelb mit Genista tinctoria, blau mit Isatis tinctoria und grün mit Serratula tinctoria färbten. Die Kalmücken färbten zu der Zeit, nach den Angaben desselben Verfassers (S. 240), schwarz und ziegelfarben mit verschiedenen Mischungen der Erlenrinde.Mit den im Gesang genannten Stoffen färbte Wäinämöinen sein Netz grau oder schmutzfarben. Gelb färbte man mit Birkenlaub, mit Lycopodium complanatum und vorzugsweise mit Anthemis tinctoria; dunkelgelb mit Betula nana. Roth wurde mit Erlenrinde, aber meist mit den Wurzeln von Galium boreale, dem in den Liedern so viel besprochenen matara, la. madar, schw. moregräs, måra, madra, in der Volkssprache mattara, gefärbt. Braun färbte man mit Erlenrinde und einigen Moosarten; schwarz ebenfalls mit Erlenride, in späterer Zeit mit einem Zusatz von Vitriol oder Oker, und blaue Farbe erhielt man Yon Lycopodium oomplanatum in Verein mit Brasilienholz.*

Färben heisst im Finnischen painaa drücken, wahrscheinlich davon, dass das, was gefärbt werden sollte, eine längere Zeit im Färbewasser unter Druck gehalten wurde. Dieses finnische Wort hat das Lappische in den Gestalten painet, baidnet entlehnt, wogegen das verwandte painotama im Estnischen einweichen (Felle), gerben, lohen, und pain Einweichung (von Leder) heisst Die allgemeinste Benennung dieses Begriffes ist nun das dem schwedischen entlehnte värjätä, und im Estnischen das entsprechende värvima (von dem deutschen färben). Das Färben, sowie auch das Weben, war eine Beschäftigung, die ausschliesslich den Weibern angehörte, und von diesen beiden Beschäftigungen wurde geglaubt, dass dieselben weibliche Geister als Beschützerinnen hätten, wie aus der Kalevala 25, 425 ff. hervorgeht:

Singen kann ja nur der Singer,
Rufen nur der Frühlingskyckuk,
Färben nur der Bläue Göttin,
Weben nur die Webegöttin.

Das Sammeln der Färbegräser scheint besonders die Sache der Mädchen und jungen Weiber gewesen zu sein, was z. B. aus folgendem Anfang eines Gesellschaftsliedes für Mädchen hervorgeht:

Wandern, Schwestern, wir nach Bläue,
Schwägrinnen nach gelben Kräutern,
Bräute, wir nach rothem Labkraut

Auf einer solchen Wanderung konnte auch ein unvermuthetes Zusainmentreffen oder ein verabredetes Stelldichein mit einem Jüngling stattfinden; wenigstens heisst es in den Hochzeitsliedern, wo die Arbeiten aufgezählt werden, bei denen der Bräutigam Gelegenheit gehabt die Braut zu sehen, dass er sie auch getroffen, während sie beschäftigt war Färbegräser zu sammeln, und zu färben. Die Stelle (Kal. 19, 447—452) lautet:

Ging dann noch zum zweiten Male,
Schritt einher am Rand des Feldes,
Auf der Wiese war die Jungfran,
Schaukelt' auf dem Blumenanger,
Färbte roth in Eisengrapen,
Kocht' in Kesseln gelbe Farbe.

[---]

The Using of Paint.

Scientific American 37, 1.6.1850

It is not an uncommon thing for some paints, especially when exposed to the atmosphere, to rub off like whitewash, after they have been put on for about six or eight months. We have known white paint do this, although both the oil and white lead were said to be good. In respect to white paint, which is most extensively used, there are three things which may be the causes of its inferiority and rubbing off. These are bad oil, bad lead, and too much turpentine. The best linseed oil only should be used, and it should be boiled, but not too long nor at too great a heat. Linseed oil is frequently adulterated with sunflower oil, which is very inferior to that of linseed.

Sometimes white lead is sold which is very inferior to others, but painters know how to judge between the good and bad. The best can easily be ascertained by painters from the quantity of oil required to give it proper consistency. In mixing paints, there should be no turpentine at all used for outside work (at most the smallest possible quantity) because the turpentine makes a soap of the oil, consequently, it soon will rub off or be washed away by storms, &c. The only benefit of boiling linseed oil is to drive away its moisture, and ammonia, so that the gluten of the oil will form a beautiful skin or varnish, when dry, to protect the lead from the effects of the atmosphere. While turpentine forms a good varnish with resins and gums, its combination with oil is altogether different, forming a soap, hence those who know not this fact, and use too much turpentine with their paints for outside work, may expect to see it disappear before it is very old. The best way to put on white lead for outside work, is to commence with a very thin coat, and let it dry perfectly. It is better to put on four thin coats, one after another, than two thick ones. The labor, to be sure is more expensive, but those who buy their own paint, and use it in the country, will find out that it will be a saving in the end.

In Painting woodwork, the first operation consists in killing the knots, from which the turpentine would otherwise exude and spoil the work. To effect this, the knots are covered with fresh slaked lime which dries up and burns out the turpentine. When this has been on twenty-four hours, it is scraped off, and the knots painted over with a mixture of red and white lead, mixed with glue size. After this they are gone over a second time with red and white lead, mixed with linseed oil.

When dry they must be rubbed perfectly smooth with pumice stine, and the work is ready to receive the priming coat. This is composed of red and white lead, well diluted with linseed oil. The nail holes and other imperfections are then stopped with putty, and the succeeding coats are laid on, the work being rubbed down between each coat, to bring it to an even surface. The first coat after the priming, is mixed with linseed oil and a little turpentine. In laying on the second coat, where the work is not to be finished white, an approach must be made to the required color. The third coat is usually the last, and is made with a base of white lead, mixed with the requisite color, and diluted with one-third of linseed oil to two-thirds of turpentine, for inside.

Painting on stucco, and all other work in which the surface is required to be without gloss, has an additional coat mixed with turpentine only, which, from its drying of one uniform flat tint, is called a flatting coat.

If the knots show through the second coat, they must be carefully covered with silver leaf.

Work finished as above described would be technically specified as knotted, primed, painted 3 oils, and flatted.

Flatting is almost indispensible in all delicate interior work, but it is not suited to outside work, as it will not bear exposure to the weather.

Painting on stucco is primed with boiled linseed oil, and should then receive at least three coats of white lead and oil, and be finished with a flat tint. The great secret of success in painting stucco is that the surface should be perfectly dry and, as this can hardly be the case in less than two years after the erection of a building, it will always be advisable to finish new work in distemper, which can be washed off whenever the walls are sufficiently dry to receive the permanent decorations.

Tidningar från Utrikes Orter. America. [osa]

Finlands Allmänna Tidning 140, 29.11.1825

Guatimala den 22 Julii. I denna province och i San Salwador har man inom twå år planterat öfwer 5 millioner cochenille-träd. Bergsrörelsen är äfwen i tilltagande; under sednaste 10 månader blefwo mera än 1000 marker guld myntade. Detta års störd af indigo endast inom San Salwador inbragte 2 millioner piastrar.

[---]

Concours-Twister

Finlands Allmänna Tidning 140, 29.11.1825

I anledning af aflidare Färgaren Manufacturisten Carls Wilhelm Nordutans Sterbhusdelägares derom gjorde ansökning har Rådstufwa-Rätten medelst utfärdad offentelia stemning till den 20 November instundande år 1825 A. 11. f. m. inkallat samtelige bemälte aflidnes så weterlige som okände Borgenärer, för att i det afseende 5 Mom. 19 § i Kongl. Concours-Stadgan af den 23 Juuli 1798 föreskrifwer och wid förlust af all widare rätt och talan, deras hos den aflidneär gande fordringar i laga ordning anmäla och bewala; hwilket härmed första gången kungöres. Åbo Rådhus den 24 Sept. 1825.

Ex Officio
Reinh. Sjostedt.

Water-Proof Paint.

Scientific American 50, 28.8.1852

(For the Scientific American.)

Cheap and useful paint for roofs, walls, fences, outside plastering, &c., may be made by using tar; common tar or coal tar, made thin with spirits of turpentine. Let this be used instead of linseed oil, and to form the body add fine earthy matter such as dried clay or soft burnt bricks ground fine in a plaster mills. The soft shaly slates of different colors, like the "Ohio Paint." also answer a good purpose when finely pulverized to form the body of paint. For the coarsest kind of work, dry fine sandy loam may be added as a body. Any of these earthy bodies when made sufficiently fine can be used to good purpose in painting either with the tar mixture or oil. Plastered walls on the outside of buildings may thus be rendered water-proof and lasting by using the above cheap paints, and after one or two coats, it will take but a small quantity of oil paint with lead, to make a fine finish with a single coat of any desired color. Whenever a surface thus rendered impervious by this cheap means, is painted over with oil and lead, a single coat upon the surface instead of being absorbed will dry in a thin tough film on the surface, and be more effective than three coats of the same paint put upon an unprepa-red surface, which, like that of common woodwork, absorbs the oil from the lead.

Lebanon, Pa.
- S. G.

Ostindien. (Tuontitilastoja)

Finlands Allmänna Tidning 263, 11.11.1844

(Forts. frun N:o 261.)

Afghaniska kriget och dess följder hafva redan kostat landet 10 à 12 millioner Pund St. Skulle man hafva användt dessa summor till vattnings-canaler, till upprensning af floder och vägbyggnader, så skulle för närvarande uti Indien råda en vida större välmåga och belåtenhet, än man kan vänta sig af äregeriga Gouverneurers militäriska expeditioner, vore de ock huru lysande som helst. Indiens handel med England beräknas för närvarande till 5 mill. Pund St. för import och 8 mill. för export, men det häraf uppkommande öfverskottetj som utgör 3 millioner, kommer icke Indien till godo: det åtgår till aflöning af Indiska administrationen i London, till dividender åt compagniets actie-ägare, till räntor å den dryga skulden, som är upptagen i England, och till betalning af de krigs-förnödenheter, som hitsändas ifrån England.

Exporten kunde vara långt betydligare, än den nuär, ehuru den alltsedan år 1833 varit i jemnt stigande, såsom man finner af följande korta utdrag af officiella handlingar: den utgjorde nemligen

	1833 1838 1843.
Indigo	6,315.000 #	6,579,000	8,731,000.
Silke	989,000 —	1,151,000	1,367,000.
Ris	179,000 Clr	203,000	457,000.
Socker	154,000 —	474,000	946,000.
Linfrö	2,168 Bush.	78,000	71,000.
Hudar	29,000 Ctr	37,000	57,000.
Talg	107	557	3,268.
Ull	37	18,790	42,460.
Hampa	34,000	107,000	128,000.

Utaf alla förenämnde producter är det blott, indigo, som odlas så, att det lönar sig något. För productionen deraf användas stora dels Europeiska, dels inhemska capitaler; man följer dervid förbättrade methoder och bristen på communications-vägar är i afseende dera icke så kännbar, emedan indigo planteras endast i närheten af floderne. Productionen af denna vara tilltager långsamt men säkert, allt iman af den stigande afsättningen. Men i alla andra hänseenden är bristen af nödiga capitaler, dugliga methoder och transport-medel öfver allt kännbar.

Bomullen har icke blifvit tagen i beräkning, emedan man deraf utförganska litet och endast tillfälligtvis till Europa, då denna vara ej kan utföras till China. Den Indiska bomullen är i allmänhet kort och oren, så att den nyttjas endast till ljusvekar och gröfre saker. Men Indien är dock, såsom det synes, af naturen ämnadt, att producera bomull både istor mängd och af utmärkt godhet. Bomulls trädet växer här vildt, och ifrån Cap Comorin ända till Himalaya har nästan hvarje provinee sin egen varietet att uppvisa. Inom landet consumeras 8 à 10 millioner centner och ungefär en million utföres till China; men om man endast hade tillräckliga capitaler och lätta transportmedel, skulle Ostindien säkert kunna förse hela Europa med dess behof, emedan arbetet är vida billigare än i Förenta Staterne, der det skötes af slafvar. Ifrån de inre delarne af landet sker all transport med oxar, hvilUa måste på ryggen bära halarne, och detta blifver både besvärligt och kostsamt. Flere forsiik hafva blifvit gjorda att upphjelpa denna industriegren; men de halva verkat endast partiellt, ehuru de ådagalagt, att Indien kan åstadkomma bomull äfven af den bästa qualitet. Men de mindre landtbrukarene hafva hvarken råd eller insigt att tillbörligen sköta sin jord. Bonden har odugliga redskap och svaga dragare samt plöjer derföre ganska illa. Ofta lemnas också jorden alldeles ogedslad, emedan man ibrist af kärror nödgas transportera spillningen dels i korgar, som bäras på hufvudet, dels i säckar. Så illa skötes jorden i ett land, der staten dock uppbär en god del af sina inkomster just af åkerbruket. Det är för ingen del tänkbart, att man iett så vidsträckt land skulle kunna åstadkomma fullkomlig likformighet, uti methoderne, men allt hittills har regeringen gjort ganska litet för spridandet af bättre kunskaper, ehuru det nogsamt visat sig, att påföljderne varit ganska goda, der sådant skett. Man har ofta påstått, att nationens egendomliga förhållanden och fördomar härvid lägga oöfvervinneliga hinder i vägen; men i flere districter hafva invånarens dock visat sig ganska beredvilliga, att rätta sig efter dem meddelade råd och föreskrifter: vägar hafva blifvit anlagda på landtbrukarenes egen bekostnad, och productionen har till följe deraf stigit mångfaldigt utöfver dess förra belopp.

(Forts.)

The Silk Manufacture in England.

Scientific American 12, 2.12.1854

All the silk heretofore manufactured in England, either into cloth or spun yarn, has been from raw silk imported in the hank state, that is wound off the cocoons into hanks by the natives of those countries from which the silk was imported. It was supposed that the winding off from the cocoons could never be performed by machinery, and as hand labor was so much cheaper in China, India, and Italy than in England, it was held by the English manufacturers that the cheapest way for them to obtain it was in the state of raw silk yarn.

We learn by the London Artisan, that in all likelihood the English manufacturers will hereafter import all their silk in cocoons, and wind it oft themselves, at a great saving. This has been effected by the invention of a new machine invented by John Chadwick, a silk manufacturer in Manchester, and T. Dickens, a silk dyer. "The machine consists of an iron framework, about four feet wide, four feet high, and four yards long. On each side there is a row of thirty bobbins, arranged vertically, about eighteen inches from the floor. They are furnished with the ordinary flyers for encircling them with the thread as it is produced; and to each of the sixty bobbins there is a motion, by which each can be thrown out of gear independently of the others. Over the bobbins there are on either side 30 copper troughs or basins containing water at a temperature of about 120 degrees. In each of these troughs float six Syrian cocoons, and the silk reeled from these three hundred and sixty cocoons by means the least complex in their nature.

The continuous fiber does not lie in circles upon the cocoon, but describes a form very similar to the figure 8, placed on the surface in a longitudinal direction, thus ∞. As the filament is drawn off, the cocoons have a slight oscillating motion in the water; and to keep them from entangling one another, the basins are provided with brass wires, of proper shape, a little above the surface of the water. Nearly a foot above each basin there projects a wire, about three inches long, covered with some soft woolen or other substance; and over this material each set of six filaments are drawn, the effect being to cleanse them from superfluous moisture, and from any impurities which may adhere to the slender thread. To perform this object, the throwster (in a second stage) resorts to a special winding, the thread being drawn through a groove: since, however, it is then in a dry state, the slight impurities are not likely to be so easily removed rom the fragile fiber as when it is moist.

After descending from the cleansing part, the six filaments pass through a small curve made of glass, and are received by the flyer, and spun upon the revolving bobbins. By this treatment the winding into hanks, as performed by the silk growers abroad, the winding on bobbins from the hank, and also the cleaning process, as heretofore performed in England by the throwster, are entirely dispensed with; a perfect thread of silk, twisted or spun, being furnished at one operation. So that if the silk be intended for organzine or warp, it only requires the further process of doubling and throwing; but if for tram silk, one process is sufficient, as thread can be easily varied in thickness by simply increasing or decreasing the number of cocoons placed in the basin.

One young girl can easily superintend 30 troughs, and a continuous thread can be produced to fill a bobbin, free from knots or piercings; for as any single filament breaks, the new end has simply to be placed in contact with the other five, and becomes one with the thread; and, as the cocoons end at different places, the whole is produced in the same number of fibers. A bobbin of China silk was inspected of double the fineness of any China silk imported, equal to the finest French thrown silk and calculated to be worth more by 8s. or 10s. per pound than the same kind of silk would have been if reeled from the cocoons in China—a prior process of preparing cocoons for the reeling is carried on in the same room.

They are placed for a few minutes in a solution of soap and hot water. By means of a perforated ladle they are then removed to an adjoining trough of warm water, and here, with surprising facility, the principal end of the silk on each cocoon is found by the hand of the girl who discharges that duty. The water detaches the end, and she catches it from the floating surface, sometimes taking up half-a-dozen such ends of silk at a time.

A little is drawn off, and then these cocoons are placed in a basin, the ends hanging over the side. The two girls who superintend the reeling fetch them as they may be required, and place them in a trough at the end of the reeling frame, from which they remove them to the respective basins, to substitute the cocoons as they become exhausted of silk. The apparatus strips the silk very perfectly—in fact, down to the thin covering which encloses the chrysalis. It is stated that four pounds weight of cocoons abroad or in France (where reeling has been performed for a few years with an instrument nearly the size of this for two sets of cocoons) will produce 1 lb. of silk, but that by this process more than 1 lb. weight is obtained.

A new channel in the business will require to be opened—that of importing the cocoons. These have never been supplied, because they have never been demanded; but we suppose they would follow the usual law in this respect which rules other merchandise, and find their way to a good market.

The patent is drawn so as to secure to the patentees the entire ground of reeling or winding (either with spin or without,) direct from the cocoons, on bobbins or any other surface, so as to dispense with the loose skein of raw silk; and it is not improbable, now the ground is broken, that other machines, with the license of these patentees, may be applied to the same object. We understand that the principle of the invention originated with Mr. Chadwick, and that it has been patiently and perseveringly worked out to its present state of efficiency by Mr. Dickens.—We are persuaded that all who witness the machine in operation will feel convinced of its mechanical merits and commercial importance."

The silk made by this machine is stated by the Artisan to be twice the fineness of the China silk which is usually imported, and worth two dollars more per pound. and a greater quantity of good silk is obtained from the cocoons—there being less refuse—than by the hand process, or by another apparatus which has been in use for two years in France.

On Painting Houses.

Scientific American 12, 2.12.1854

In No. 4. Vol. 10, Scientific American, you copy from the London Builder, "woodwork painted in October looks better at the end of four years, than if painted in June it would at the end of two," which is true provided the same preparation of paint is used. In cold weather the oil is thicker and there is more oil in proportion to the quantity of dry paint put on, at a coat. But if the same quantity of oil in proportion to the dry paint is put on in June as in October, the painting will be durable. This can be done by making the paint very thin and putting on more coats, or what is better, boil the oil with one pound of litharge to four gallons of oil, until the latter loses its yellow oily appearance, ths will thicken the oil sufficiently and make tha paint dry well. In every instance paint enough should be put on to have a good gloss, if intended to stand the weather. No turpentine should be used in outside house painting.

A. W. H.
Platte Cty, Mo., Nov. 1854

Skidfrukts-Wäxter och Legumer (esitelmä Pehr Adrian Gadd, 1772)Andra Afdelningen. Om Skidfrukts-wäxter, som äro nyttige i Pharmacien.Tredje Afdelningen. Om Skidfrukts-wäxter som nyttjas i Färgerier.

Kasvitieteellis-taloudellinen tutkielma palkohedelmäkasveista ja palkokasveista.
Turun kuninkaallisen oppilaitoksen filosofisen tiedekunnan hyväksynnällä,
kemian professorin, Suomen plantaasilaitoksen johtajan sekä Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäsenen,
herra Pehr Adrian Gaddin,
valvonnassa,
laakeriseppeleen saavuttamiseksi esittänyt ja puolustanut Johannes Gjös, viipurilainen (Venäjän puolelta).
Turun akatemian ylemmässä luentosalissa 2. toukokuuta 1772.
Turku.
Painettu Johan Christopher Frenckellin kirjapainossa.Botanico Oeconomisk Afhandling, om Skidfrukts-Wäxter och Legumer.
Med Philosophiska Facultetens Bifall wid Kongl. Läro-Sätet i Åbo, Under Chemie Professoren, Plantage Directeuren i Finland, samt Ledamoten af Kongl. Swenska Wett. Academien
Herr Pehr Adrian Gadds
Inseende, För Lager-Kransens erhållande Framgifwen och förswarad af Johannes Gjös, Rossia Wiburgensis.
I Åbo Academiens Öfra Lärö-Sal den 2 Maji 1772.
Åbo
Tryckt hos Johan Christopher Frenckell.

Johdanto.Inledning.

§. 1.

Palkokasvit ansaitsevat hernekasvien joukossa erityistä huomiota ja harkintaa, eivät ainoastaan kauneutensa vaan myös yleisen ja suuren hyödyllisyytensä vuoksi, sekä niiden ominaisuuksien että viljelyn ja hoitamisen [?] suhteen. Yksikään tämän kasviryhmän kasvi ei ole myrkyllinen eikä muutoinkaan vahingollinen; ne kelpaavat ihmisten sekä luonnonvaraisten ja kesytettyjen eläinten ravinnoksi. Niistä valmistetaan erinomaisimpia ja kalleimpia väriaineita, mainitsematta sitä, että niiden joukossa esiintyy myös joukko lääkekasveja. Aasian pohjoisosissa ja Venäjällä kasvaa luonnonvaraisena runsaasti näitä kasveja, ja useimmat niistä voidaan vähäisellä viljelyllä saada kasvamaan ja kypsymään maassamme.Skidfrukts wäxter förtjena i Ärtariket, ej mindre för sin fägring än allmänna stora nytta, en besynnerlig upmärksamhet och åtanka, både i anseende til deras beskaffenhet, som plantering och ans. Ingen enda wäxt af denna Class, är förgiftig, eller annors skadelig; de tjena menniskor, willa och hemtama djur til spis och öda. Af dem tilredes de dråpeligaste och dyraste Färgor; at ej förtiga, det en hop Medicinal-örter, ibland dem äfwen förekomma. I norra delen af Asien och Ryssland, wäxa en myckenhet wildt af dessa wäxter: och kunna mästadelen af dem, igenom ringa Cultur, i Landet til wäxt och mognad bringas.

§. 2.

Kasvitieteellisissä luokittelujärjestelmissä nämä kasvit luetaan hedelmäjärjestelmän kannattajien mukaan palkokasveihin (Plantae Leguminosae); teriöön perustuvan järjestelmän kannattajat kutsuvat niitä perhoskukkaisiksi (Papilionaceae), niiden epäsäännöllisen teriön (corolla irregulari) perusteella. Herra arkkiatri von Linné puolestaan sijoittaa ne Diadelphia-luokkaan, koska niiden heteet eli kukassa olevat hede-elimet ovat kasvaneet yhteen ja muodostavat kaksi erillistä ryhmää.I Botaniska Systemer, uptages dessa wäxter, af Fructister för Plantæ Leguminosæ; af Corollister, kallas de Papilionaceæ, corolla irregulari; och af Herr Archiatr. v. Linne föres de til Classis Diadelphistarum, emedan Stamina eller Handblommeständarene äro hopwurne, och utgöra twenne särskilta stammar.

§. 3.

Näiden kasvien yleiset tuntomerkit (Habitus) eli ulkomuoto ovat seuraavat:
Placentatio dicotyledonis immutata oblique inserta. Kaksisirkkaisen kasvin istukka- tai siemenkiinnitysrakenne on vinosti kiinnittynyt.
Radificatio fibrosa, subnodosa. Juuristo on säikeinen ja hieman nivelikäs.
Ramificatio alterna. Haaroittuminen on vuorottaista.
Foliatio conduplicata sive convoluta, pinnata. Lehdet ovat kaksinkerroin taittuneet tai kiertyneet ja parilehdykkäiset.
Stipulatio insignis. Korvakkeet ovat huomattavat.
Pubescentia. Kasvissa esiintyy hienokarvaisuutta.
Intorsio cirrhosa. Kasvissa esiintyy sisäänpäin kiertyviä kärhiä.
Inflorescentia subspicata, secunda. Kukinto on lähes tähkämäinen ja yksipuolinen.Känneteckn af dessa wäxters allmänna Habitus, eller utseende, ärö följande:
Placentatio dicotyledonis immutata oblique inserta.
Radificatio fibrosa, subnodosa.
Ramificatio alterna.
Foliatio conduplicata s. convoluta, pinnata.
Stipulatio insignis.
Pubescentia.
Intorsio Cirrhosa.
Inflorescentia subspicata, secunda.

Mitä tulee tämän kasvisuvun yleisiin tuntomerkkeihin lisääntymiselinten osalta, voidaan panna merkille seuraavaa:
Calyx – Verhiö. Kukkapeite on yksilehtinen, kellomainen ja kuihtuva.
Corolla – Teriö. Teriö on perhoskukkainen. Sen osista ansaitsevat erityistä huomiota seuraavat: Wexillum (lippu), Alæ (siivet) ja Carina (?).
Stamina – Heteet. Heteet ovat kaksiryhmäiset eli diadelphiset. Heteiden palhot ovat kahta erilaista rakennetta: toinen, alempi, ympäröi emipistettä; toinen, ylempi, asettuu emipisteen päälle.
Pistillum – Emi. Emi on yksittäinen ja kasvaa kukkapohjuksesta verhiön sisäpuolella.
Pericarpium – Hedelmä. Palko on pitkänomainen, litteähkö, tylppä ja kaksiläpyskäinen.
Semina – Siemenet. Siemenet ovat lähes pyöreitä, sileitä ja meheviä.
Receptacula – Siemenkiinnikkeet / kukkapohjukseen liittyvät rakenteet. Siemenkiinnikkeet ovat erillisiä, hyvin pieniä ja erittäin lyhyitä sekä tyvestään suippenevia.Angående detta Örteslägtets allmänna Characterer, på Fructifications delarne, kunna följande anmärkas:
Calyx. Perianthium monophyllum, campanulatum, marcescens.
Corolla är Papilionacea, som förtjena af dess delar at särskildt anmärkas: Wexillum, Alæ och Carina.
Stamina. Diadelpha eller twåkulle; Filamenta duo difformia, alterum inferius pistillum involvens; alterum superius pistillum incumbens.
Pistillum unicum, e receptaculo intra calycem enatum.
Pericarpium. Legumen oblongum, compressum, obtusum, bivalve.
Semina subrotunda, glabra, carnosa.
Receptacula. Seminalia propria sunt minima, brevissima basi attenuata.

Huomautus 1. Kun otetaan huomioon nämä yleiset tuntomerkit, jotka tässä selvästi esiintyvät ja ilmenevät kaikissa tähän kasvisukuun kuuluvissa kasveissa, katsovat myös kaikki kasvitieteilijät niiden muodostavan mitä luonnollisimman kasviryhmän (Classis Naturalissima). Tarkoituksemme ei nyt kuitenkaan ole tarkastella näitä kasveja kasvitieteilijöiden tavoin, vaan pikemminkin esittää taloustieteilijöinä jotakin niiden lisääntymisestä, hoidosta ja hyödyistä.Anmärkn. 1. I anseende til dessa allmänna kännetekn, hwilka här tydeligen infalla, och röja sig, hos alla wäxter, som höra til detta Örtaslägtet; Så anses det ock, hos alla Botanister, utgjöra en Classis Naturalissima. Wårt ändamål är nu icke, såsom Botanici, granska dessa wäxter; Wi wilje fast mera, såsom Oeconomer, anföra något om deras fortplantning, skjötsel och nytta.

Sen, joka haluaa saada hieman tarkempaa tietoa tämän kasvisuvun tuntomerkeistä, tulee tutustua herra arkkiatri von Linnén teokseen Genera Plantarum, sivu 312.Den som något närmare, wil wara underrättad, om detta örtaslägtets Character, han jämföre Herr Archiatr. v. Linnes Gen. Plant. p. 312.

[---]

Toinen osa.

Palkohedelmäkasveista, jotka ovat hyödyllisiä farmasiassa.Andra Afdelningen.

Om Skidfrukts-wäxter, som äro nyttige i Pharmacien.

Peltoemäkki kasvaa yleisesti viljapelloillamme. Apteekeissa siitä käytetään seuraavia valmisteita ja aineksia: siirappia, esansseja ja Conserva-valmisteita*, uutetta, vettä sekä siemeniä.

* Cons. = Conserva: tarkoitti 1700-luvun farmasiassa tuoreista kasvin osista sokerin tai hunajan avulla valmistettua säilöttyä lääkevalmistetta.Fumaria Officinalis, wäxer allmänt i wåra sädes Åkrar; på Apothequen brukas däraf: Syrupus, Eff. Cons. Extract. aqua och semina.

Etelänkiurunkannus (nykyisin Corydalis cava) kasvaa myös luonnonvaraisena kosteissa, varjoisissa paikoissa. Farmasiassa käytetään sen juurta.Fumaria Bulbosa, wäxer äfwen wildt på fuktiga skuggrika ställen, i Pharmacien nyttjas radix.

Rohtolinnunruohoa (nykyisin Senega officinalis) esiintyy Virginiassa ja Pennsylvaniassa. Sen juurta käytetään lääkinnässä, jonka osalta voidaan tutustua vertailun vuoksi Linnén väitöskirjaan De Radice Senega.Polygala Senega, förekommer i Virginien och Pensylvanien; Roten brukas i Medicin, hwarom kan jemföras v. Linnes Dissert. de Radice Senega.

Jänönvihma (nykyisin Cytisus scoparius) kasvaa luonnonvaraisena Skånessa ja kestää myös Suomen ilmastoa. Sitä käytetään vesipöhön eli turvotustaudin hoitoon tai vesipöhöä vastaan. Lähdeviitteet: Ruotsin tiedeakatemian julkaisut vuodelta 1762, s. 81, ja vuodelta 1765, s. 235.Spartium Scoparium, wäxer wild i Skåne, tål äfwen Finska Climatet. Brukas i Hydrope eller för Wattusor: Swenska Wett. Acad. Handl. för år 1762 p. 81 och år 1765 p. 235.

Genista canariensis -kasvia esiintyy Espanjassa ja Kanariansaarilla. Siitä saadaan niin sanottua Lignum Rhodii -ainetta (ruusupuu), jota pidetään apteekeissa.Genista Canariensis; fins i Spanien och på Canarie öarne; häraf tages det så kallade Lignum Rhodii på Apothequen.

Pensasvärihernettä on myös Suomessa viljelty värjäystarkoituksiin; yrttisuolaa, kukkia ja siemeniä käytetään lääkinnässä.Genista Tinctoria, är ock i Finland med förmon cultiverad för Färgerier; Herbæ Sal, Flores och Semina brukas häraf i Medicin.

Rohtovuohenherne kasvaa luonnonvaraisena Espanjassa, Italiassa ja Afrikassa. Apteekeissa käytetään tämän kasvin maanpäällisiä osia.Galega Officinalis, wäxer wild i Spanien, Italien och Afrika. I Pharmacien brukas denne Galegæ herba.

Rohtomesikkä (Trigonella officinalis) kestää hyvin Suomen pohjoista ilmastoa. Sitä käytetään apteekeissa nimillä Meliloti flores (mesikän kukat) ja Herba (mesikän yrtti).Trifolium Officinale, tål wäl Finlands Nordiska Climat; under namn af Meliloti flores och Herba nyttjas i Pharmacien.

Rohtosarviapila kasvaa Montpellier'n ympäristössä. Eniten käytetään sen siemeniä. Niitä sisältyy useiden laastareiden valmistusaineisiin, kuten lyijylaastariin (Emplastrum Diachylion), mesikkälaastariin (Emplastrum Meliloti) ja rohtosalkoruusuvoiteeseen (Unguentum Althaeae) jne.Trigonella Fœnum Græcum, wäxer i negden omkring Montpellier; mäst brukas Semina, den ingår composition af åtskilliga plåster, såsom Emplastrum Diachylion, Melilot. Ungv. Altæ &c.

Ruusuorakko kasvaa Euroopassa kuivilla mäillä ja rinteillä. Sitä esiintyy yleisesti myös Skånessa. Sen juurta ja maanpäällisiä kasvinosia käytetään apteekeissa.Ononis Spinosa, wäxer på torra backor i Europen, äfwen i Skåne allmän, dess Radix och Herba brukas på Apothequen.

Astragalus tragacantha -kasvi esiintyy luonnonvaraisena Sisiliassa Etnan ja Olympos-vuoren läheisyydessä. Siitä saadaan traganttikumia apteekkikäyttöön.Astragalus Tragacantha, fins wild i Sicilien wid Etna och Olympus, häraf tages Tragacanthæ Gummi til Apothequen.

Lakritsikasvi kasvaa luonnonvaraisena Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa. Se kestää myös Ruotsin ilmastoa. Siitä valmistetaan apteekeissa sakeutettua mehua, uutettua esanssisiirappia, lakritsitankoja ja pastilleja.Glycyrrhiza Glabra wäxer wild i Frankrike, Italien och Spanien, tål ock Swenska Climatet; Häraf tilredes på Apothequen Succus Inspissatus, Extract. Ess. Syrupus, baculi och trocrisci [trochisci?].

Huomautus 1. Näiden lisäksi käytetään lääkinnässä vielä useita muitakin tähän luokkaan kuuluvia kasveja, kuten valkoapilan kukkia, lupiineja, pavun siemeniä sekä virnoja, härkäpapuja ja muita kasveja, joiden merkitys ja hyöty ovat vähäisempiä.Anmärkn. 1. Förutan dessa nyttjas ännu flera af denna Class i Medicin, såsom Flores Trifolii Albi, Lupini, Phaseoli semina, jämte Viciæ, Fabæ, och andra af mindre märkwärdighet och nytta.

Kolmas osa.
Värjäyksessä käytettävistä palkokasveista.Tredje Afdelningen.
Om Skidfrukts-wäxter som nyttjas i Färgerier.

Väri-indigo on hernekasveihin kuuluva pensasmainen puolipensas. Se kasvaa luonnonvaraisena Itä-Intiassa, ja sitä viljellään laajalti kaikissa Euroopan siirtomaissa maailman eteläisillä alueilla. Tästä kasvista valmistetaan meille hyvin tuttua indigoväriä. Sen valmistustapa meidän täytyy kuitenkin tässä sivuuttaa sen laajuuden ja monimutkaisuuden vuoksi.Indigofera Tinctoria; en ärtlig buske, subfrutex, wäxer wild i Ostindien, cultiveras mycket i alla Europæiska colonier i södra werldenens del. Utaf denne wäxt, tilredes den hos oss mycket bekanta Indigo färgen; hwilkens tilwärkningssätt, wi nödgas här gå förbi, för dess widlöftighets skull.

(Nykyään) Tephrosia tinctoria on monivuotinen kasvi Ceylonilla. Singaleesit valmistavat siitä vielä jalompaa ja voimakkaamman sinistä väriainetta kuin mitä Indigofera-kasvista voidaan saada. Ks. Linnén teos Flora Zeylanica, s. 102. Galega Tinctoria; En peren wäxt på Zeylon; Cingalerne tilwärka däraf, en ännu ädlare och högre blå färg, än den är, som af Indigofera kan fås, Se v. Linnes Flor. Zeyl. p. 102.

Pensasväriherne esiintyy luonnonvaraisena Englannissa, Saksassa ja Ranskassa. Saksalaiset kutsuvat sitä nimillä Genf ja Ginst. Se kuuluu parhaisiin ja yleisimpiin keltaisiin värikasveihin.Genista Tinctoria; Förekommer wild i England, Tyskland och Frankrike; kallas af Tyskarna Genf och Ginst: är af de bättre allmänna gula färgesorter.

Masmalo kasvaa luonnonvaraisena Ruotsissa ja myös muualla Euroopassa. Sen kukista sekä Orobi*- ja Loti**-kasvien kukista, jotka muuttuvat kuivuessaan sinisiksi, on saatu aihetta valmistaa eurooppalaista indigoväriä.

* Lathyrus, nätkelmät?
** Lotus, maitteet?Anthyllis Vulneraria; Wäxer wild i Swerige samt annostädes i Europa. Af dess blommor, som och Floribus orobi och Loti, hwilka blifwa blå när de torkas, har man anledning at tilreda Europæisk Indigo.

Puna-apilan kukkia käytetään sekä keltaisen että vihreän värin valmistamiseen. Ks. Linnén teos Skånska Resa, s. 277.Trifolium Pratense; Dess blommer nyttjas både til gul och grön färg. Se. v. Linnes Skånska Resa p. 277.

Huomautus 1. Useat vähemmän merkittävät Diadelphia-luokkaan kuuluvat värjäyskasvit jätetään tässä nyt nimeämättä.Anmärkn. 1. Flere mindre betydande Färge-örter af classi Diadelphistarum, undgår man nu at namngifna.

[---]

Coach Painting.

Scientific American 39, 9.6.1855

(For the Scientific American.)

It is by no means as a bone of contention that prompts us to pen the present communication, to meet the almost countless number of eyes which weekly peruse the contents of your highly popular journal, but a desire to correct, with friendly feeling, a most novel error, found on page 250 SCIENTIFIC AMERICAN, of which A. W. II., of Platte City, Mo., is the author.

Every varnish manufacturer in the Union will agree with us in the assertion that copal and coach varnish are not the same thing, being, in part composed of entirely different materials. There is still another kind of varnish used in coach painting, called "body varnish," which also differs from the two former.

But what we wish to notice more particularly is the following direction for painting coach bodies, which we quote from the article above referred to:
"For filling or priming carriage or buggy bodies, grind yellow ocher with linseed oil quite stiff, add drier in proportion, about half a pint to a gallon of paint; thin with turpentine, or use oil well boiled with a quarter of a pound of litharge to the gallon, and use no other drier. Put on three coats of this paint, giving time to dry hard, and sandpaper well between coats. When thoroughly dry and hard, rub down with pulverized pumice stone and water; use a piece of wool hat or thick cloth for rubbing. Then put on three coats of copal (best coach) varnish, rubbing down between the coats with a coarse linen cloth," &c. &c.

As A. W. H. is desirous of having coach painters to comprehend the general principles of the art, we would most respectfully submit the following to his careful consideration:

PAINT FILLING FOR CARRIAGE BODIES

Take 1 lb. yellow oaka, 2 oz. white lead, 2-3 teacupfull of drier, half a teacupfull of copal varnish, 2 tablespoonsfull of boiled linseed oil. Reduce with spirits of turpentine to the thickness of cream, when it is run through the mill, and is then ready for applying to the body. This paint in all cases is applied to the work in as thick and heavy a state as to make it work, never thinner than the thickness above mentioned; after the body has been puttied up, and received two coats of lead paint, mixed as follows: to 1 lb. white lead add half an oz. lampblack, twothirds of a teacupfull of drier, half a teacupfull of boiled oil, and reduce with turpentine,—it is ready for the application of the paint filling.

However, it is considered proper by most painters to sandpaper each coat of lead paint when thoroughly dry. But in no case is the paint filling thus treated. In applying this latter paint, the body should stand at least 24 hours between coats; from two to five coats are required, according to the grain of the wood to which it is applied; when sufficiently hard, rub down with pumice stone and water. To accomplish this, take a small piece of pumice stone, with a flat surface ground upon it; this hold in the right hand, and in the left a sponge filled with water, the water being permitted to flow upon the parts you are rubbing with the stone. Thus a perfectly smooth and level surface is cut upon the body. This done, the work is cleaned off, and then dry a thin coat of lead paint is again applied, which latter being smoothly rubbed down with fine sand paper, the body is ready for the color. This applied, the next step in order is the application of the varnish, which is afterwards rubbed down with pulverised pumice stone and water; and if a polish is desired, this latter process is followed with rotten stone and water, cleaned, off with a fine peace of buckskin, and finished by rubbing the surface well with a fine article of sweet oil.

We would here remark, that by attempting to rub down the paint filling with pulverized pumice stone and cloth, it would be found that the desired effect could not be attained, as it would simply smooth the surface, but not cut it down and make it level.

Pulverized pumice stone is never used by experienced painters for any other purpose than for cutting down the varnish. Again, coach painters, never use a coarse linen cloth for rubbing off the varnish, as that will scratch the painting.

Persons should indeed (using the concluding expression of A. W. II.) "learn the qualities and nature of all the articles used in in paints and varnishes, in order to do good work;" and we may add, that it is of equal importance that they perfectly understand the proper manner of applying the same.

— Editor Coachmaker's Magazine

P. A. Gadd - Tal om chemiska vetenskapers tilväxt (väriaineita koskeva kohta)

Puhe keinoista kemiallisten tieteiden kasvun ja hyödyn edistämiseksi kansalaisyhteiskunnissa.
Pidetty kemiallisen laboratorion juhlallisissa vihkiäisissä Turussa 13. huhtikuuta 1764.
Kirjoittanut Pehr Adrian Gadd, Suomen plantaasien johtaja, kemian professori, akatemian kirjastonhoitaja ja Kuninkaallisen Ruotsin tiedeakatemian jäsen.
Tukholma,
Painettu johtaja Lars Salviuksen kirjapainossa, 1764.Tal om Medel, at vidare främja chemiska Vetenskapers tilväxt och nytta i Borgerliga Samhällen, Hållit vid Laboratorii Chemici
Högtideliga Invigning i Åbo
D. 13. April 1764,
Af
Pehr Adrian Gadd,
Plantage Directeur i Finland, Chemie Professor, Academie Bibliothecarie och Ledamot af Kongl. Svenska Vetenskaps Academien.
Stockholm,
Tryckt hos Direct. Lars Salvius, 1764.

s. 29-30[---]

Kaikki värjääminen ja kaikenlainen maalaustaide ovat vain kemian jokapäiväistä soveltamista. Kaikkien mehuvärien valonkesto perustuu pääasiassa sellaisten suolojen lisäämiseen, jotka liukenevat kehnosti veteen tai muuttuvat sellaisiksi sekoitettaessa niitä väriaineisiin. Siksi sinisessä värjäysaltaassa käytetään myös kalkkia, lisäksi keltaisten ja punaisten värien kiinnittämiseen ja voimistamiseen käytetään alunaa, viinikiveä eli kaliumulfaattia, Glaubersuolaa ja viinikiveä. Sen mukaan, millaisilla eri suoloilla puuvillakankaiden painajat purettavat kuviot hienoihin kankaisiin ja pellavakankaisiin, he voivat saada aikaan useita erilaisia värejä samanaikaisesti yhdessä ja samassa värjäysliemessä. Kemian saavutuksiin kuuluvat karmiininpunaisen väri, preussinsinisen valmistus, värisaflori ja smaltti sekä menetelmä, jolla valmistetaan saksinvihreää joko indigosta ja rikkihapost tai liuotetusta koboltista ja indigosta. Kreikkalaisten Apelles ja Protogenes sekä myöhempien aikojen Poussin, Mignard, Correggio ja Guido, samoin kuin monet muut maineikkaat maalarit, eivät olisi koskaan saaneet aikaan niin erinomaisia ja ihmeellisiä mestariteoksia maalaustaiteessa, ellei kemia olisi sekoittanut ja valmistanut heidän siveltimiään varten tarpeellisia värejä. Muinaisten aikojen enkaustiset maalaukset on kemiallisen tietämyksen avulla meidän aikanamme palautettu uudelleen herrojen De Caylusin ja Majault'n toimesta. Emalointitaide puolestaan on kokonaan kemiallista. Tässä saamme nähdä, kuinka pienelläkin määrällä tietynlaista metallia voimme valmistaa juoksutteita ja antaa niille haluamamme värin.All färgning och alt målerie, är ej annat än en dagelig utöfning af Chemien. Alla saftfärgors beständighet i dagen, grundar sig mäst på tilsatser af sådane saltarter, som äro, eller igenom blandning med färgorne blifva trögsmälte af vatten, Därföre brukas ock med fördel kalk i blåkypen, samt alun, Tartarus Vitriolatus, Glaubergssalt och Vinsten, at fästa och höja gula och röda Coleurer. Alt efter det Cattuns-tryckare med särskilte salier [salter?], beta figurerne på fine tyger och lärfter, kunna de ock, med et och samma färgsåd åstadkomma flere slags färgor, på en gång. Chemiens fynd är scharlakans-färgen, tilredningen af Berliner-blå, Zaflor och Smalz, som ock sättet at färga verd de sax antingen med Indigo och Oleum Vitrioli, eller at af uplöst Cobolt och Indigo förfärdiga den. Grekernes Apelles och Protegenes, och senare tiders POUSSIN, MIGNARD, CORREGE och GUIDE, med flere lystre målare, skulle ock aldrig åstadkommit så dråpeliga och undransvärda mästarstycken däruti, om ej Chemien för deras pänslar blandat och tilredt nödige färgor. De äldres Encaustique målningar äro igenom Chemisk kunskap af Herfar De Caylys och Maujault, vår tid måst återstälte; Emaillerings-konsten är hel och hållen Chemisk, och här få vi se, huru igenom et litet och ringa gry af någon metall, vi kunne tilreda flusser, och gifva dem hvad färg oss lyster.

[---]

(2580) Concerning Mica.

Manufacturer and builder 2, 1880

The same correspondent makes the above inquiry. In replying, we beg to inform him that the question is altogether too vague to enable us to answer properly. There is a good demand for clear mica in merchantable sizes, and if our inquirer owns or controls a deposit that will yield this article, he has a very good prospect of realizing hand-somely from it. The mica, to be merchantable, must he clear and transparent, free from markings or stains of iron and other impurities, and in plates not less than 8 or 4 inches square. The clearer the stuff and the larger use sheets the more valueble it is. From these general points our inquirer may judge if his particular deposit fills the bill.

Sanakirja yleiseen sivistykseen kuuluwia tietoja warten (väriä koskevat sanat)

Sanakirja yleiseen sivistykseen kuuluwia tietoja warten. A. Meurman. Helsingissä 1883-90. G. W. Edlund, kustantaja.

Fernambuco, myös Pernambuco, Brasilian maakunta Atlantin rannalla. [...] Sieltä tuodaan muun muassa Fernambuco-puuta (Fernbokia), kaswisukuun Caesalpinia echinata kuuluwa jota käytetään punaisena wäriaineena. Muutkin samaan sukuun kuuluwat puut antawat samaa wäri-ainetta, waikka eiwät ole yhtä tulosat.

Campèche puu (l. kampeesh), Länsi-indiassa kaswawa puu (haematoxylon campechianum) jota käytetään wärjäys-aineena.

Isabellawäri, waaleanruskean keltainen wäri, kuten taaleensekainen kahwi. Nimi sanotaan syntyneeksi siitä, että Isabella Kastialainen teki lupauksen olla paitaa muuttamatta kunnes Granada oli walloitettu. Se kun kesti useita wuosia, niin sai paita yllämainitun wärin.

Koloriti, (lat. color), se yleiswaikutus, jonka tekee maalauksen wäritys; wertauksella puhutaan myöskin musikikappaleen korotitista.

Kopali, yhteisnimitys useille pihkalajeille, joita saadaan etelä Afrikasta ja Amerikasta, käytetään lakkawernissojen walmistukseen.

Kromatinen (gr.), eri wäreillä kajostawa, (mus.), alenewa tahi ylenewä useissa puolisäweleissä perätysten.

Lasurikiwi, sininen jalokiwi, (lapis lazuli), jota tawataan Siperian Thibetin ja Kiinan kalkkikerroksissa.

Orleana, punakeltainen wäriaine, jota saadaan Brasiliassa kaswawan puun Bixa orellanan hedelmistä.

Paletti (ransk.), lautanen, jossa maalarit wärinsa sekoittiwat. Sen toisessa syrjässä on läpi peukaloa warten, niin että sitä on mukawa kädessä pitää.

Prisma (gr.) geometrinen kappale, jota rajoittaa kaksi wastakkaista yhtäsuuntaista, yhtä suurta ja yhdenmuotoista pintaa, ja niiden kanssa kolme tahi useampi parallelogrammi. Parallelogrammien lu'un mukaan sanotaan prisma kolmi- neljä- j. n. e. siwuiseksi. Kolmisiwuinen prisma käytetään walosäteiden hajoittamista warten.

Prismatiset wärit, wärit, jotka ilmaantuwat walosäteen hajotessa.

Purpura, tulipunainen wäri, muinaisuudessa sangen kallis-arwoinen, kuninkaiden ja ylimysten käyttämä. Purpurawärjäystaito oli Tyroossa alkunsa saanut, ja käytettiin siihen Wälimerestä löytywän purpurasimpukan nestettä.

Indigo, sininen wäri-aine, jota walmistetaan useissa lämpöisissä maissa etenkin Itä-indiassa kaswawista kasweista (Indigofera). Indigowäriä woidaan myös walmistaa karwista, werestä y. m.

Lackmuspaperi, sininen wäriaine, jota käytetään kemiallisessa reagensipaperissa, koska hapot muuttawat sitä punaiseksi joka punainen wäri alkalioiden waikutuksesta taas muuttuu siniseksi.

Gummigutta; gummipihka Garcinia Morellakaswista; punertawankeltainen, myrkyllinen watsaa purkaawa; käytetään maaliaineena.

Gummilakka, pihka, joka muutamien puiden (Croton, Butea, Ficus) wesoista erään turilaan (Coccus Lacca) pistoista tihkuaa ja werhoo turilaan, josta sitten kehittyy 20-30 karminia sisältäwää toukkaa, saadaan Itä-indiasta.

(3123) Laundry Blues.

Manufacturer and builder 12, 1882

Take the ordinary cake blue, which consists of indigo and starch, and powder to make dry laundry blue. For soluble blues, several recipes are given below: Take 1 ounce of soft Prussian blue, powder it, put in a bottle with 1 quart of cleand rain-water, and add ¼ ounce of oxalic acid. Or, mix 4 parts of Chinese blue, 1 of Turnbull's blue and 1 of oxalic acid; gradually add boiling water until the whole is dissolved, then add lastly 4 parts of sulphate of indigo. The latter is made by treating 1 part of indigo with 4 of sulphuric acid, and neutralizing with carbonate of ammonia.

Kejsaredömet Rysslands statistik (Väriin liittyvät kohdat)

Kejsaredömet Rysslands statistik i sammandrag;
Med Philosophiska Facultetena, vid Kejserl. Alexanders-Universitetet i Finland, tillständ, till granskning framställd af Gabriel Rein, Phil. Doct. Professor i Historien, Ledamot af Kongl. Fornskrifts Sällskapet i Köpenham,
och
Johan Gabriel Friberg,
Stud. af Satak. Afdeln. Arckenh. Stip.
N:o VI.
Uti Juridiska Lärosalen d. 13 Dec. 1837
p. v. t. s. m.
Helsingfors, hos J. C. Frenckell & Son.

---

Importartiklar: råsocker for omkring 32 mill. rubel årligen, kaffe för 5 mill., bomull och bomullsgarn för 31 mill., bomullstyger för 5½ mill., färgstofter för 20 mill., rått och spunnet silke för 3½ mill-, sidentyger för 9 mill., ylletyger för 7½ mill., vin för 11 mill., hvaraf en fjerdedel för champagne; thé för 5,600,000; frukt för 4½ mill.; tobak för 2,750,000; bly för 1½ million.

---

År 1835 var dock handels-balancen i allmänhet till Rysslands förlust, så att värdet af de importerade varorne med 16.234,489 rub. öfversteg exporten, hvilket ofördelaktiga förhållande dock endast bör anses som öfvergående och framkalladt genom de föregående årens missväxt, som hindrade utförsel af en hufvudexportartikel, spanmålen. Sistnämnde år utfördes från Ryssland till England varor för 90,293377 Rub., bestående i talg, lin, linfrö, hampa, ull, svinborst, trädvirke, råa hudar och jern, hvaremot från England till Ryssland infordes: bomullsgarn, indigo, färgträd, salt, råsocker, kaffe, bomull och bomullstyger för 73,360613 R.,

till Nordamerikanska fristaterne: jern, hampa och lärft för 13,030372 R., derifrån: sockersand, kaffe och bomull, för 26,505691 R., (af den uppgifna summan åtgingo 25 mill. ensamt för sockersand);

till Turkiet och Grekeland: hvete, jern, talg och ull för 22,967195 R., och derifrån: vin, frukt, bomolja, bomull och rått silke for 13,584334 Rub.;

till Hansestäderne: pottaska, koppar, linfrö, pelsverk, hampolja, lärft för 6,137587, och derifrån sidenvaror, silke, tobak, färgadt papper, rått socker för 26,414483 R.;

till Frankrike: koppar, hampa, linfrö, ull, svinborst f. 8.280921, och derifr.: i synnerhet viner, f. 14,437944 R.;

till Österrike: kreatur, hvete, ull, pelsvaror, vax, jukter, råa hudar f. 10,952587 R., derifrån: lior, skaror, silke, siden-, ylle- och bomullstyger f. 11,589997 R.;

till Preussen: trädvirke, talg, linfrö, lin, hampa och pottaska f. 11,253223 R., derifrån: silke, sidenvaror, fisk, salt för 9,416084 R.;

till Nederlanderne: linfrö, hampa, trädvirke, pottaska, koppar f. 10,267502 R., derifrån: krapp, tobak, vin, sockersand, ylletyger, ädla stenar f. 7,156312 R.;

till Italienska staterne: hvete och jukter f. 3,438647 R., derifrån: frukt och bomolja f. 4,689552 R.;

till Spanien och Portugal: lärft och hampa f. 3,248626 R., och derifrån: vin och salt för 4,612507 Rub.;

till Sverige och Norrige: hampa, talg, linfrö, lärft f. 3,534419 R., och derifrån: fisk f. 4,196622 R.;

till Danmark: linfrö, lin, hampa, trädvirke f. 5,454886 R., derifrån: utländska varor f. 1,154533 R.;

till China: pelsverk, kläde, jukt, bomullstyger och linneväfnader f. 7,146705 R., derifrån: thé f. 6,871493 R., andra varor för 274712, in summa for 7,146205 R;

till Persien: bomulls- och metall-varor f. 2,299329 Rub., och derifrån: bumullsfabrikater, silke, sidenvaror och socker för 6,701036 Rub.;

till Kirgisiska steppen: bomullstyger, jukter, säd, metallvaror f. 4,161648 R., derifrån: boskap f. 4,005741 R.;

till Buchariet: bomullsfabrikater, jukter, jern, färgstofter för 1,081360 R., derifrån: bomull, bomullsfabrikater, pelsverk f. 2,415434 R.;

till Asiatiska Turkiet: hudar och säd f. 855400 R., derifrån: bomullsfabrikater och pelsverk f. 1,022059 Rub. B:co Assign. o. s. v.

År 1836 exporterades varor för 283,748233 Rub. och importerades för 237,251204 Rub. balancen till Rysslands fördel utgjorde således 46,497029 Rubel.

---

Suomalaiset Arwotuxet

Aegnigmata Fennica. In solo meo Patrio Ostrobotnia, usitatissima ac tritissima, quæ inter consabulationes vespertinas, Fenni nostri, ad acuendum ingenium Juvenile, more Veterum Gothorum, solvenda proponunt. Suomalaiset Arwotuxet / Wastausten kansa. Kootut Kahdeksan toista Ajastaikaa Christfrid Gananderilta, Philof. Mag Wasasa, Prändätty 1783.

Arvoitukset, joissa mainittu väri.

14. Mik on tehty minkin mankin, kirjoitettu kimpin kampin, sinitty sinikiwellä, woittu wuoren mustaisella? Wast. Satula.

16. Häntä kuin wasta, päältä kuin maxa, sisältä kuin juusto? Wast. Nauris.

19. Lato täynnä kampaita, punanen tillari keskellä? Wast. Hamaat suusa ja kieli.

21. Päästy lensi päiwän alla, sata miestä sijwen alla, kaikki raudan karwasia? Wast. Purjehtiwa alus.

35. Kuinga sitte mailma sikiäis, kuin kaikki miehet ja waimot kuolisit, ja pappi ja walkoonen tamma wain jäis? Wast. Pappi ajelis ja wihkis poikia ja pijkoja.

76. Punaanen kuin kruusi, walkonen kuin lijna, lehtiä hän kantaa, häntä hänelle on? Wast. Nauris

87. Alla nawan naputtaa, päällä polwen poukottaa poputtaa, sijn, kuin on musta, pistä siihen? Wast. Tuppi.

119. Yxi musta mulli myllittelee yhdes kirjawas karjas? Wast. Pappi kirkosa.

120. Kirjawa karja käy nijnistä silta myöden, rautaseen linnaan? Wast. Herneet seulasta pataan.

127. Musta uuhi (lammas) sininen wittu? Pata-sininen sisältä kuin ostetaan.

130. Yxi musta mullukainen, neljän loukon sisällä, syö kerran päiwäs jos syötetään, hampaja sittekin kaiwetaan? Eli yxi musta mullukainen sata saawia juo? Wast. Saunan kiuwas.

133. Mustat huulet, punanen suu, musta kieli? Wast. Uuni uunin suu on musta, kuin on lämminny nijn on punanen, kerahtä (leipä lapio) on kieli.

135. Mustee syttä, walkosee witiä? Wast. Harakka.

139. Musta härkä mulleroinen, juopi wettä saawillisen puolen toista toisinnansa? Wast. Saunan kiuwas.

140. Musta riippuu, punaanen liikku? Wast. Pata walkian päällä.

141. Punanen pää, heikko niskoosta, karwanen juuresta, neittsen perheelle hywää teköö? Wast. Mansikka, neittyet syöwät sitä tärkiästi.

148. Mustee syttää, walkosee witiä, korkiaa kotaa matalampi rekiä? Wast. Harakka.

211. Musta härkä, terwa selkä, seisoo pyhän pello pyörtänöllä? Wast. Kirkko.

215. Mustempi syttä, walkiampi lunta, korkiampi kotaa, matalampi rekiä? Wast. Harakka.

223. Walkia pelto, mustat seimenet, kylwä kuka taitaa? Wast. Kirja, paperi, bokstawit se lukee joka osaa jo kirjottaa.

266. Mies juoxi salon siwua, puna turkki tupsutteli pää keikku, sarwet helisit? Wast. Orawa.

274. Puun pitunen punasen langan paxunen? Wast. Puun sydän.

276. Lato korkia, karja kirjawa? Wast. Kirkko.

280. Musta sonni nawettaan menee, kaikki punaset ulos ajaa? Wast. Uunin koukku, kun hijljä wedetään.

283. Musta sonni nawettaan tulis, waan ei pääse sarwiltaan? Wast. Pirtin Owi.

301. Musta sika aidan takana, neuloja nielexelee? Wast. Mehto.

312. Punanen mies, puiset turkit, woittaa miehen wijsahangin? Wast. Wiina.

316. Täynnä Tattarin kypärä kirjawia porsahia? Wast. Pirtin liesi, hijliä täynnä.

318. Mustempi syttä, makiampi mettä? Wast. Uni

328. Musta kukko, hijen akka, koskeen kurottelee? Wast. Kodan koukku kurottelee - pata - kiehuwa wesi.

350. Kari ortta kanasia, nekin kaikki walkosia. Wast. Hampaat.

364. Punikki punanen lehmä keikko selkä, keweellä sarwin juoxee salon siwua, pajikkota pauhajapi? Wast. Suxet.

Potaskan keittäminen...

Almanach Eli Ajan Tieto 1751

Potaskan keittäminen on yxi hywä Elatuxen-Wälicappale köyhille, irtamelle ja joutilaalle Wäelle.

Tuhcaa löyttään joca huonesa. Enämbi taitaan huokiasti yldäkylläisesti polttaa metzisä oxista ja sencaldaisista puista, jotca ei maxa waiwaa wiedä cotia huoneen lämbymäxi.

Samalla tawalla myös Curjenwarpaista (Ormbunkegräs) ja Coinruhoista, sijtä ruusuisesta Suolameren-ruohosta, joca cutzutaan muutamisa paickacunnisa tång, ja Uudellamaalla cutzutaan Heuter, joca casswaa Meren pohjasa, ja Aallot ajawat ylös rannalle. Tämä näkyy olewan se sama, joca Engelandisa cutzutaan Kelp, josta Potaskaa poldetaan sixi fijnixi Engelandin klasixi.

Nämät molemmat wijmein mainitut andawat paljo ja hywää Tuhcaa, paljoa enämän, cuin yxikän muu polttopuu, jonga moni on coetellut.

Coetuxen cautta taitaa myös löytyä muita caswoja eli ruohoja, jotca owat tähän hywät ja soweliat.

Potaskaa tehdään huokiammasti seurawaisella tawalla: Tuhasta tehdään selkiätä lipiätä, nijncuin Wierettä Maldahista.

Lipiä keitetään yhteen yhdesä Padasa, nijn paljo cuin cullakin on, kiwicowaxi ja mustanharmahaxi Suolaxi, joca sijtä sitte cuin se on kylmeendynyt, hacataan irralle, ja maxaa jo silloin 6 Talaria Cuparirahaa Leiwiskä, jos Lipiä tulee hywin pidellyxi, ja on puhdas Sannasta ja Mullasta eli Maasta.

Yhdestä Tynnyristä hywää Tuhcaa, saadaan yxi Leiwiskä Lipiäsuolaa, ja cowasti poldetusta Tuhasta wielä enämbi.

Jos nytt tämä Suola, yhdesä sijhen tawallisesa ja wähän maxawasa Uunisa, edespäin cuumetaan, sijhen asti, että tämä aine tulee walkiaxi, nijn saadaan Leiwiskästä 10, 12 ja 15 Talaria Cuparirahaa.

Tätä calua brukawat enimitten Färjärit eli Painajat ja klaseintekiät.

Nijn myös fijnein Lijnain pleikamiseen eli walcasemiseen ja Apothekeisä.

Se halwembi Potaska on hywä Saipuaxi ja Såpankeittämiseen.

Se jälkeen jäänyt Tuhca on hywä sonda Pellolla ja Nijtulla.

Pihca on yxi hyödyllinen aine, ehkä aiwan harwat tietäwät sijtä tehdä jongun hyödytyxen, sitä löyttään cuitengin paljo jocapaicasa ja cootaan huokiasti, cusa Mändy- ja Cuusimetzää on. Se maxaa cohta wähällä waiwalla palcansa.

Se coottu Pihca pannaan yhteen puhtaseen rohtimiseen Säckijn eli Pussijn nijncuin wara suuri on: joca pannaan yhteen kiehuwaan Pataan eli Cattilaan, cosca Pihan lihawus kelluu weden päällä nijncuin raswa. Sijtä otetaan wahto pois ja puhdistetaan caikista roistoista, Harpösixi.

Tämä aine sulatetaan sitten yhdesä Padasa, nijncuin muukin raswa, ja keitetään yhteen, että se cowenee jähtyisä, ja näkyy selkiäxi läpitzecatzoisa, ja cutzutaan Hartzixi.

Se yhteenkeitetty Pihca ulosammunnetaan wijmeisexi sijhen tehtyin Tuohi-Roppeisijn, eli muihin astioihin, hyytymään, ja sitten myydään.

Suurisa Caupungeisa bruukawat Hartzia Cupari- ja Bläckislagarit eli Sepät, nijn myös Kyparit eli Wijnakellarin Drengit, ja moneen muuhun tarpeseen, maxaa 6 Talaria Cuparirahaa Leiwiskä.

On yxi kewiä työ, ja saadaan pian walmihixi.

Yhdestä Capasta Pihcaa saadaan 5 eli 6 Naulaa hywää Hartzia. Tämä työ maxaa satakertaisesti palcansa.

Hartzia tuodaan sisälle Ulcomaalda, waan taitaan cuitengin Ruotzisa tehdä juuri huokiasti nijn paljo, että sitä taitaisin wiedä Ulcomaalle, wähimmäxikin ettei Raha menis sen edestä ulos Waldacunnasta.

Molemmat nämät Elatuxen-keinot, Potaska ja Hartzi saattawat Wenäjän-Waldacunnalle jocawuosi suuren rahan, ja taidais Ruotzisa ja Suomesa hyödyttä monda ahkerata Maalla Huoneenhallitusta-pitäwätä, jolla tila sijhen on, usein enämän cuin coco hänen Peldons wiljeleminen.

Cuitengin olis paras, että ne, joilla ei ole Taloa, ahkeroitzisit heitäns sencaldaisista Elatuxen-keinoista.

Mainitusta Harpösistä eli puhdistetusta Pihasta on myös coeteldu tehdä Saipuata ja Såpaa, cosca sijhen tygöpannaan raswaa ja lipiätä eli Potaskaa, joca tulee hywäxi ja paljon kestäwäisexi.

Samalla tawalla myös Työ-kyntilöitä, cosca se secoitetaan Talin canssa, jotca palawat walkiasti hywällä hyödytyxellä Huoneenhallituxen-menosa.

Se walkein ja pehmein Männyn- ja Cuusen-Pihca cootaan erinäns, sulatetaan Rautapadasa wähällä walkialla, ja waletaan taicka Humala sijwilän eli Nijniseulan läpitze, johon pannaan wähä Hampuja eli Rohtimia ja hätätilasa Olkia, joca puhdistaa caikellaiset roistot;

Se cuin selkiäxi on läpitze sijlattu, taitaan puhtana Terpentininä pidettä.

Se jälkeen jäänyt pannan yhteen Destiller-Pannuun ja 2 sen wertaa wettä destillerataan samalla tawalla cuin Catawan Öljykin eli Terwa.

Öljy eroitetaan wedestä, joca on nijn hywä Terpentinin-Öljy, cuin Ulcomaangin; parembi ja puhtahambi hajun ja maun puolesta, cuin se endinen secaisesta ja cowasta Pihasta.

Se cuin Pannuun jälkeen jää, on yxi hywä walkia Hartzi.

Terpentini ja se walkia Hartzi myydään Waxikyntiläin Tekiöille ja Apothekeisä, se edellinen 6 Talarijn ja se jälkimäinen 9 Talarijn Cuparirahaa Leiwiskä.

Tuoresta Cuusen- Männyn- eli Catawan-Pihasta taitaan myös tehdä Terpentijniä, sillä tawalla:
Pihca cootaan ja sulatetaan wähällä walkialla suuresa Rautapadasa, ja lijcutetaan hywin ymbärins yhdellä latuscaisella puulla.

Cosca se on peräti cuuma ja hywin sula eli juoxewa, nijn se waletaan Humala-Sijwilän läpitze, jonga sisälle pohjaan on pandu ohcaiselda olkia, cosca Pihca selkiänä läpitze juoxee, ja jota tuorembi se on, sitä wetelämbi on se myös, ja tulee parhamaxi Terpentijnixi, cuin Ulcomaalda tuodaan, waan taitaan cuitengin täällä Ruotzisa ylönpaldisesti coota.

Cosca tämä wetelä Pihca eli Ruotzin Terpentijni pannaan yhteen suureen Destiller-Pannuun puhtaan weden canssa, nijn sijtä saadaan Öljyä, joca on aina nijn hywä, cuin Ulcomaangin Terpentijnin-Öljy.

Se cuin jää Destiller-Pannuun, on puhdas Hartzi, joca pitä ulosotettaman, nijn cauwan cuin wesi on cuuma, ja yhdesä Rautapadasa sulataan wastauudesta walkian päällä, sijhen asti, että wesi on uloslöyhkänyt, nijn se on hywä Hartzi.

Jos tämä wielä edespäin sulataan cuumemmalla ja suuremmalla walkialla, nijn että se tulee wähän ruskiaxi, nijn se cutzutaan Calfonium.

Nijtä roistoja, cuin jääwät Humala-Sijwilään, taitaan myös nautita, cosca ne pannaan Tijlikiwen päälle, wiritetään walkia nijhin, sillä ne loistawat nijncuin yxi Fackla eli soitto, että köyhät taitawat sen cansa tehdä heidän Ehtoascarens.

Wanhoja Tuohia löyttään kyllä, cusa Tuohicattoja on.

Nämät puhdistetaan ja tupataan yhteen Pataan ja poldetaan Öljyxi, nijncuin Catawan Öljyä eli Terwaa tehdään.

Jos wähä Getpårsia eli Sqwattra myös pannaan secaan, nijn haju tulee sitä suloisemmaxi, nijncuin Wenäjän-Öljy Wenäjän-Nahan päällä.

Tätä Öljyä saadaan kyllä wähällä waiwalla, on hywä Nahan ja Pyöräin woitexi, erinomattain juuri hywä Nahan woitexi, cosca wähä muuta rasuwata sijhen tygö pannaan, ja näkyy hajun ja Nahan hienouden puolesta olewan se sama, cuin Wenäläiset bruukawat heidän Nahcans ja Juhtins walmistamiseen.