Suomen Teollisuuslehti 12 (kesäkuu), 1893
Prof. A. Granswindtin mukaan eivät aniliiniläkeiksi kutsutut tuotteet vastaa niitä vaatimuksia, joita yleensä täytyy eräältä läkiltä vaatia ja jotka ovat seuraavat:
1) Sen valmistukseen käytetyn väriaineen pitää olla täydellisesti liukoinen tislatussa vedessä, lisäämättä siihen mitään mineraalihappoa tai reduseeraavaa (pelkistävää) elimellistä (orgaanista) happoa.
2) Väriaineella pitää olla tarvittava kemiallinen taipumus paperiin, joka taipumus pitää olla juuri niin suuri, että se värjää selluloosan tavallisessa lämmössä.
3) Väriaineella pitää olla kyllin suuri peitäntövoima (täckkraft).
4) Kirjoitus ei saa kuivamisen jälkeen osoittaa minkäänlaista pronssi- tai metallikiiltoa ja ylipäänsä ei toista väriä kuin mikä itse läkillä on.
5) Väriaine ei saa olla valonarkaa, s. t. s. kirjoitus ei saa pitemmänkään ajan kuluttua tulla näkymättömäksi tai vaaleta.
Kun keinotekoisia elimellisiä väriaineita käytetään läkkiteollisuudessa on otettava huomioon paperin kemiallinen luonne; sillä laimeakin rikki- ja suolahappo turmelevat paperin ja salpietarihappo muuttaa sen helposti nitroselluloosaksi.
Sentähden ei saa kirjoitusläkki sisältää vapaita mineraalihappoja (rikki-, suola- ja salpietarihappo) ja samalla on myöskin sellaisten väriaineiden käytäntö sen valmistuksesta suljettu, jotka liuetakseen vaativat vapaita mineraalihappoja. Alkalit (kaliumi-, natriumihydraatti ja ammoniakki) sitä vastoin eivät juuri ollenkaan muuta kasvin syitä, joten niiden käytäntö läkkiteollisuudessa on kyllin sallittu, jopa hyvin toivottavakin, koska kasvien syyt hyvin helposti imevät värin itseensä alkaalisista värihauteista. Granswindt huomauttaa, että tuo ennen yleisesti käytetty punanen karmiiniläkki on juuri alkaalinen.
Alkalien avulla voidaan valmistaa varsinaisia alitsariiniläkkejä. Niinpä käyttää esim. prof. Granswindt erästä punasinervää läkkiä, joka on valmistettu liuottamalla alitsariinia ammoniakissa. Samalla tavalla saadaan alitsariinisinistä eräs vihreä, alitsariinimustasta eräs sininen, alitsariinibordeaux'sta eräs punavioletti ja β-mononitroalitsariinista eräs fuksiini- (aniliini) punanen läkki, jolloin aina on erikseen koetettava, mitä alkaalia tai alkalikarbonaattia (sooda ja potaska) kussakin eritapauksessa on käytettävä.
Varsinaisesta alitsariinista valmistetut läkit ovat erinomaisen pysyviä ja siitä syystä hyvin sopivia asiakirjojen kirjoittamiseen. Sitäpaitsi sopivat ne, ollen pestessä ja saippuoitettaessa aivan muuttumattomia, hopeanitraatin asemasta vaatteiden merkkausläkeiksi.
- G. K.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti