Otavainen 4, 1924
Kaikille on tuttu se ilmiö, joka esiintyy tomuisessa huoneessa, mihin aurinko kirkkaasti paistaa. Valonsäteet tulevat nimittäin näkyviin siten, että ilmassa leijailevat tomuhiukkaset heijastavat valoa kaikille tahoille. Sama on laita myöskin maapalloamme ympäröivässä ilmakehässä — sekään ei ole pelkkää "ilmaa", vaan on täynnä pienen pieniä tomuhiukkasia, ja näillä on tuo sama ominaisuus. Lisiksi lisäävät tätä heijastusta n. s. ilmamolekyylit. Ellei tätä tomuhiukkasten ja ilmamolekyylien heijastavaa ominaisuutta olisi, olisi taivas musta. Tämä n. s. taivaankannen valo sisältää suunnilleen puolet auringon valonsäteistä ollessamme päiväntasaajalla ja aurinko keskitaivaalla, ja pienenee siis auringon laskiessa tai siirtyessämme napoja kohden. Tämä antaa myös selityksensä sille, miksi taivas on sinisempi esim. Italiassa kuin samaan aikaan meillä, miksi tuo sini on kesällä voimakkaampi kuin talvella.
Vaionsäteitten tunkeutuessa ilmakehän läpi on niitten voitettava monet esteet jasiksi ne heikentyvät ja vielä sitä mukaa, mitä pienempi valokirjossa olevan säteen aaltoväli on. Koska sinisillä valosäteillä on lyhin aaltoväli, menee niistä eniten "hukkaan" — s. o. heijastuu — ja niinpä onkin laskettu, että tästä taivaankannen valosta on noin 5/7 sinisiä ja sinipunaisia säteitä. Tämä antaakin selityksensä taivaan siniselle värille.
- H. P.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti