Suomen lippu.

Länsi-Savo 49, 27.5.1918

Noin 70 vuotta on Suomessa käytetty kahdellaisia lippuja, suomalaiset sinivalkoista ja ruotsalaiset punakeltaista - Venäjän kolmivärisestä emme luonnollisesti puhu. Suomalaiset käyttivät juhlissaan ja asunnoissaan aina sinivalkoista - silloin kun sitä sai käyttää. Punakeltaista puolustivat ruotsalaiset sillä, että sen värit ovat Suomen vaakunavärit.

Leijonalippu esiintyi tietääksemme ensi kerran julkisesi suurlakkoviikolla Helsingissä. Silloin sen punainen väri oli voimakkaana vallankumouksellisena merkkinä tsaarivaltaa vastaan ja keltainen leijona sen keskellä oli ensimäinen symbooli itsenäisestä Suomesta. Liput liehuivat silloin vain päivän, pari, mutta niiden muisto jäi elämään monien mielissä. Oli sentähden luonnollista, että kun maaliskuun vallankumous viime vuonna kukisti tsaarivallan, oli leijonalippu se, jolla Suomen vapautta juhlittiin.

Suomalainen kansa ei tuota lippua kuitenkaan omakseen tunnustanut. Siksi syvälle mieliin oli painunut sinivalkoinen väri suomalaisen hengen merkkinä. Kun sitten punainen anarkia alkoi raivota maassa yhä enemmän ja punavärin merkeissä johti viimein sosialisti- ja bolshevikikapinaan ja ihmisteurastukseen, niin jokaisen suomalaisen mieleen jäi kammo koko punaväriä kohtaan. Vaikkakin hallitus oli väliaikaisesti määrännyt punakeltaisen merilipuksi, ei sitä Kansallislipuksi yleisesti tunnustettu.

Vapaustaistelun voittoja juhlittiin koko valkoisessa Suomessa etupäässä sinivalkoisin lipuin. Kansamme oli täten itse ratkaissut lippukysymyksen. Hyvin monet ruotsalaisistakin ovat nyttemmin sinivalkoisen kannattajia. Ja eduskunnan perustuslakivaliokunta on, kuten olemme kertoneet, ehdottanut lippua, jossa on valkoisella pohjalla leveä sininen risti ja keskellä Suomen vaakuna.

Tätä perustuslakivaliokunnan ehdotusta vastaan on eräässä meille lähetetyssä kirjoituksessa muistutettu, että lippu tässä muodossaan muistuttaa kovin paljon venäläisien purjehdusseurain lippua, joka on muuten ehdotuksen kaltainen, mutta yläkulmassa kaupungin tai maakunnan vaakuna. Kirjoittaja - herra Vilho Setälä - esittää lipuksi sinistä hakaristiä valkoisella pohjalla, merkkiä, jota olemme tottuneet jo näkemään suomalaisissa lentokoneissa ja voimavaunuissa. Aihe olisi aivan omaperäinen ja kotoinen. Tätä kirjoittajan jo aikaisemmin keksimää aihetta kannattaa kyllä harkita, ennenkuin asia lopullisesti päätetään.

Väreistä — sininen ja valkoinen — ei tulle enää kiistaa. Uudet väriyhdistelmäehdotukset, esim. keltavihreä eivät voi saada mitään kannatusta. Sinivalkoinen on lippumme, mihin muotoon ne lipussa asetettaneenkin.

Jos eduskunta kompromissin vuoksi tahtoo viralliseen lippuun lisätä jonkun muun merkin, on se sen asia. Mutta luulemme että kotoista käyttöä varten suurin osa kansastamme tyytyy näihin kahteen väriin, kunhan vaan näiden asettelulle löydetään sattuva, entistä yksioikoista hauskempi muoto.