Karjalatar 14, 18.2.1887
Huwittawa ja opettawainen kertomus nuorisolle.
(Jatkoa wiime numeroon.)
5:des Luku.
Koe.
Petter, kimröökkipoika oli sillä wälin kärrineen tullut Zschopenthal'iin. Hänen edessään oli koko joukko suuria ja pieniä taloja, kaikki maalatut kauniilla sinisellä maalilla. Nämä kuuluiwat siniwäritehtaasen. Eräästä piipusta nousi paksu, musta sawu. Sinnepäin meni hän ja tuli ensin suurelle kartanolle, jossa näki suuria kiwi läjiä, jotka kerrassaan kiusasiwat hänen uteliaisuuttaan. Muutamissa läjissä oli tawallisia harmaita kiwiä, jotka loistiwat walkoisilta ja oliwat hywin kowia; toisissa taas oliwat kiwet tummansinisiä ja näyttiwät suurilta kiwihiilikappaleilta. Hänen tarkasti katsellessa näitä hänelle wieraita esineitä, huusi joku: Poika, mitä siellä teet?
Petter näki työmiehen aiwan sinisellä nenällä tulewan wastaansa, otti lakin päästään ja sanoi:
Minä etsin työnjohtajaa ja minulla on muutamia papereita hänelle jätettäwiä.
Hän on luultawasti muserrushuoneessa, lausui mies ja osoitti kädellään matalaa rakennusta, josta hirmuinen mäiske kuului. Petterin sinne tultua, näki hän joukon poikia, hänen ikäisiänsä, jotka par'aikaa särkiwät asken mainittuja, walkeita, harmaita ja hopealta hohtawia kiwiä jauhoksi. Täällä ei siis woinut kowalta jyskeeltä kuulla omia sanojaan, ja Petter sai sentään monesti turhaan kysyä: onko työmestari täällä? Pojat työskenteliwät niin ahkeraan etteiwät huomanneetkaan Petterin sisääntuloa. Wihdoin huomasi joku heistä sattumalta Petterin awonaista suuta. Kiireesti pani hän pois wasaran, meni aiwan hänen luoksensa ja kysyi: Mitä tahdot?
Petter uudisti kysymyksensä-ja sai sen lyhyen wastauksen:
Työmestari meni ikään sulatusuunille. Tuliwirta joka näkyi awonaisesta owesta, johdatti hänet sulatusuunille. Monta miestä kantoiwat tänne jauhoksi muserrettua kiweä ja kantoiwat sen suureen, poltetusta tiilistä tehtyyn uuniin, jonka alla paloi tuli, kylliksi suuri paistaakseen kerrallaan monta härkää. Täällä tapasi Petter työmestarin joka wastaan otti kapakan isännän kirjeen, ja sen luettua käski hän Petterin seuraamaan itseänsä. He kulkiwat nyt monen huoneen läwitse, joissa sinikiweä muserrettiin jauhoksi ja sekoitettiin weden kanssa niin kutsutuissa jauhinkiwissä. Sittenkuin tämä sininen welli oli ammennettu mataloihin astioihin lisättiin siihen taaski wettä, joka muutaman minutin kuluttua kaadettiin pois aiwan siniseksi wärjättynä. Petter näki myös monta sataa pienempää ja suurempaa astiaa täytettyinä siniwärillä ja päällekkäin ladottuina. Useammista työmiehistä osasi warmaan nähdä mitä työtä he tekiwät. Olihan Petterikin mustunut, joka ilmoitti että hän oli kimröökin kauppias.
Noh, poikani, sanoi työmestari, kuinka kallista wäriä sinä tahdot, jota maksaa 2 äyriä luoti eli yhden riksin 30 äyriä?
Kun nyt Petter tästä ällistyi ja ääneti katseli työmestaria, jatkoi tämä: Huomaan että minun täytyy tehdä ostokset sinulle. Tässä on sinulle wadillinen wäriä, jota naula maksaa 36 äyriä. Jos myyt luodin 3 äyriin, kuinka suuri silloin on woittosi naulalta?
Kuusikymmentä äyriä, wastasi Petter oikein.
Aiwan oikein, nyykäytti työmestari. Eihän se ole mikään huono kauppa, jossa woittaa niin paljon. Mutta kuinka on? Onko sinulla waakaa ja mittoja mukanasi.
Ah, ei! wastasi Petter pahoilla mielin.
Kuinkas aiot sitte myödä wäriä, jos ei sinulla ole waakaa? Kouran täyden kerralla, eli ehkä laatikoissa, kuin kimröökkiä?
Petter katsoi ujosti maahan.
Ymmärrän, sanoi työmestari, saan luultavasti auttaa sinua toisen kerran. Hän toi pienen läkkimitan johon hän mittasi 2 luotia wäriä ja sanoi: Tämmöisestä mitasta annat maksaa itsellesi 6 äyriä, ja puolesta 3 äyriä. Nyt et tarwitse waakaa etkä mittoja. Tämän mitan lahjoitan sinulle, ja sitäpaitsi ostan tusinan kimröökkilaatikoita sinulta.
Woipi helposti ajatella kuinka sydämmellisesti kiitollinen Petter oli. Tiedon halu kuitenkin antoi hänelle rohkeutta kysyä, mistä aineesta tämä kaunis sininen wäri tehtiin.
Näitkö ne harmaat ja walkeat kiwet kartanolla? kysyi työmestari.
Petterin tähän myöntäwästi wastattua, sanoi edellinen: Edelliset sanotaan kobolttikiwiksi ja sisältäwät sinisen wärin, jonka tässä näet; jälkimmäiset owat ukonkiwiä, jotka yhdessä potaskan kanssa seoitetaan kobolttiin tehdäkseen aineen tulella juoksewaksi, niin että siitä tulee lasia. Tästä sinisestä lasista saadaan musertamalla, hienontamalla ja huuhtomalla se wäri jonka ikään olet nähnyt.
Jatket.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti