Kuinka Prinssiä valmistetaan.

Kuusisen uutiset 4, 1929

* Valokuvia ei mukana Coloriastossa.Prinssiä valmistavan tehtaan Euroopan myyntipäällikkö on kirjoittanut lehdellemme allaolevan kuvauksen liiman tunnetun kankaan vaiheista ennenkuin se [---] varastoomme Helsingissä. Kirjoitukseen liittyvät valokuvat selventänevät esitystä*.

Kun tavallinen maallikko-tilaaja saa 'vaatturiltaan Prinssi-sheviotista valmistetun puvun ja ihailee kankaan laatua ja kauneutta, on hänellä kuitenkin hyvin vähän aavistusta niistä monista eri käsittelyistä, jotka kangas on käynyt läpi ennenkuin se on saanut lopullisen muotonsa. Tarkoitukseni on tässä artikkelissa antaa suppea kuvaus näistä menetelmistä.

Villa, josta tämä kangas valmistetaan, tunnetaan kaupassa nimellä "super 70:s Merino" ja saadaan sitä pienikokoisista rotulampaista, joita kasvatetaan Austraalian kaakkoisosissa, Uudessa Etelä-Walessissa. Vain tässä osassa Austraaliaa on ilmasto kyllin suotuisa kuuluisalle merinolampaalle ja laidun sopiva maailman hienoimman villan kasvamiselle.

Keskinkertainen austraalialainen lammasasema, kuten lammasfarmia siellä yleisesti nimitetään, käsittää 15,000—40,000 lammasta. Aseman henkilökunta on 8, 16 tai 24 miestä, riippuen lampaiden määrästä. Jonkinlaisen käsityksen näiden lammasasemien laajuudesta saamme kun tiedämme, että noin 20,000 lammasta käsittävän aseman ympäriratsastus on 80 km pitkä taival.

Lampaat elävät ulkoilmassa kautta vuoden. Jokaisen karitsan korvan taakse poltetaan sen syntymävuosi ja lajimerkki. Lampaiden luvusta, iästä ja rodusta pidetään tarkkaa kirjanpitoa valtion tilastotoimistoa varten. Lammas keritään ensimmäisen kerran toisella ikävuodellaan ja keritsemistä jatketaan kunnes eläin on liian vanha kyetäkseen kasvamaan hyvää villaa: vanhat lampaat lähetetään suuriin teurastamoihin, mistä ne jäähdytettyinä kuljetetaan Euroopan lihahalleihin.

Hienoin villa saadaan 2—4 vuotiaiden lampaiden niskasta. Prinssi-sheviottiin käytetään yksinomaan tällaista villaa. Villa lähetetään sitten Sydneyn satamaan, missä asiantuntijat lajittelevat villan, jonka jälkeen villa puristetaan paaluiksi ja laivataan Eurooppaan, pääasiallisesti Lontooseen. Siellä eri villalajit luetteloidaan ja myydään julkisella huutokaupalla Lontoon Villapörssissä. Tehtaamme edustaja ostaa vain parhaaseen luokkaan lajiteltua villaa. Maksu tapahtuu käteisellä. Ostamamme villapaalut lähetetään sitten tehtaallemme Bradfordiin, missä omat villantuntijamme tarkastavat lähetykset. Näillä ammattimiehillä on niin suuri kokemus villan lajittelussa, että he voivat kerran vilkaistuaan villapaaluun sanoa kuinka vanhasta lampaasta ja miltä kohdalta lampaanruumiista villa on peräisin. Paalut aukaistaan ja villa lajitellaan suuriin pajukoreihin. Prinssisheviottia varten on yksi kori, johon heitetään kaikkein pitkäkuituisimmat villatukot.

Ennenkuin villa lähetetään kehräämöön täytyy sen käydä läpi sekä kuiva- että nestepuhdistus, jonka jälkeen se kuivataan ja kammataan hurjaa vauhtia pyörivässä kampauskoneessa. Kammattaessa eroittuvat lyhyet kuidut pitkistä ja putoavat erilleen. Näitä lyhyitä kuituja samoinkuin niistä kudottua lankaa nimitetään englanniksi "noils". Pitkäkuituiset kampaukset kuljetetaan sitten toiseen koneistoon, joka venyttää villan hahtuviksi, jotka sitten vuorostaan siirretään kehruuosastolle. Prinssisheviotin käyttäjiä kiinnostanee kuulla, että meidän kehruusalissamme on 300 kehruukonetta eli 45,000 värttinää, jotka pyörivät keskeytymättä työpäivän aamusta iltaan.

Nämä koneet ovat melkein kuin järjellä varustettuja, sillä heti kun yksikin lanka värttinässä katkeaa, pysähtyy koko kone automaattisesti kunnes katkenneet langanpäät on sidottu yhteen, jolloin kone taas automaattisesti jatkaa käyntiään. Kun villa on kehrätty kuljetetaan se kutomosaliin, missä kaikkein nykyaikaisimmat, hyvin kallishintaiset koneet sitten muuttavat langan kankaaksi. Tavallinen loimipituus on 500 metriä ja jokaisen 60 metrin päästä juoksutetaan kudelmaan värillinen raita, jota myöten kangas sitten leikataan poikki ja reunaan kudotaan pakan numero.

Meidän tehtaassamme on 300 kutomakonetta, joiden suorituskyky on noin 500 pakkaa eli 25,000 metriä viikossa. Kangaspakalla on tällä asteella vielä "luonnollinen" värinsä, luunväri. Nyt se kuljetetaan värjäyshuoneeseen värjättäväksi ja viimeisteltäväksi. Nämä käsittelyt ovat hyvin monimutkaisia, käsittäen kokonaista 16 eri vaihetta. Kullakin verkatehtaalla on muuten omat salaiset värjäysmenetelmänsä, joten en voi tästä antaa mitään yksityiskohtaista selitystä, vain pintapuolisen yleiskuvauksen. Jouduttuaan värjäyshuoneeseen kangas pestään ensin mitä huolellisimmin alkaalipitoisessa saippuavedessä, jotta saataisiin pois kaikki kankaaseen mahdollisesti tarttuneet öljy- ja rasvaläikät, sillä värjäysaine jäisi tarttumatta näihin kohtiin. Alkaalikäsittelystä vapauduttuaan kangas joutuu nopeasti pyörivään altaaseen, jonka pohjassa olevista reijistä alkaalineste valuu pois. Sitten kangas upotetaan kiehumaan julmannäköiseen väriliuokseen. Sinivärjäykseen käytettävää indigoväriä saadaan samannimisestä kasvista, joka kasvaa pääasiallisesti Intiassa ja on hyvin kallis. Indigoväri on siitä omituinen, että sillä värjätty kangas ei muuta väriään auringon, veden tai ilman vaikutuksesta. Me kokeilemme indigovärjäyksemme kestävyyttä siten, että leikkaamme kaistaleen iJrinssi-sheviottia kahtia ja säilytämme näistä kappaleista toisen lukitussa laatikossa ja lähetämme toisen matkalle maailman ympäri jonkun valtamerilaivan mastonhuippuun ripustettuna. Laivan palattua matkaltaan vertaamme mastossa ollutta palaa laatikossa säilytettyyn kappaleeseen ja toteamme mahdolliset eroavaisuudet. Indigoväri on taikinamaisessa muodossa ja se on niin voimakasta, että sen verran väriä kuin pysyy markan rahan päällä, riittää värjäämään 55 metriä Prinssi- sheviottia.

Sitten kun kangas on ollut tarpeeksi kauan värjäysaltaassa, pestään se useampaan kertaan jotta kaikki irtonainen väriaine lähtisi pois. Sitten kangas pannaan niin sanottuun "kiinnityskylpyyn", joka lopullisesti kiinnittää värin kankaaseen, niin ettei käyttäjän tarvitse pelätä alusvaatteisensa värjääntyvän. Sitten kangas kuivataan molemmin puolin ja "höylätään" pyörivällä terällä. Tämän jälkeen se kostutetaan uudelleen hienolla ruiskulla ja silitetään lujan painon alla, jolloin se vetäytyy kokoon. Käytyään vielä lopullisen tarkastuksen kangas on valmis pakattavaksi ja lähetettäväksi Lontooseen, missä sen on vielä käytävä läpi hyvin tärkeä käsittely.

Prinssi samoinkuin muutkin Kuusisen kankaat lähetetään Thames-joen rannalla sijaitsevaan suureen dekateerauslaitokseen, missä kangas kastellaan ja kutistetaan niin perinpohjin, ettei sen myöhemmästä kutistumisesta ole enää pelkoa.

Kun Prinssi-sheviotti siis on saapunut dekateerauslaitokseen, avataan paalut ja kangas levitetään suurille pöydille kaksinkerroin ja kerrosten väliin pannaan hyvin kasteltu paksu kangas, joka saa olla siellä kaksi vuorokautta. Näiden kahden vuorokauden kuluessa imee "Prinssi" itsensä tasaisesti läpimäräksi. Menetelmä on vanhanaikainen ja hidas, mutta se on kuitenkin varmin. Jotkut tehtaat käyttävät tosin koneellista menetelmää, mutta siinä on aina se vaara, että kangas ei kastu tasaisesti kauttaaltaan.

Näin kastuttuaan ripustetaan kangas orsille kuivumaan erikoiseen kuivaushuoneeseen, missä on taajasti lämpöjohtoja. Kuivuttuaan näin pari vuorokautta kangas käy erikoisen pehmeäksi ja kuohkeaksi, sitä on miellyttävä kosketella. Sitten kangas taitetaan ja pannaan lujaan puristukseen, jossa liika kuohkeus häviää ja kangas saa kauniin tasaisen pinnan.

Ennen taittamista ja puristukseen asettamista tarkastetaan kangas huolellisesti, tutkitaan väri, ja punnitaan paino. Jos värissä tai nukassa havaitaan jotain vikaa tai jos paino on alle 500 gr metriltä, palautetaan kylmästi koko pakka tehtaalle.

Koko tämä n.s. dekateerausmenetelmä vie viisi vuorokautta. Vesi näyttelee tässä tärkeätä osaa, siksi dekateerataan parhaat kankaat Lontoossa käyttäen Thames-joen pehmeydestään kuulua vettä. Kaikki Lontoossa dekateeratut kangaspakat varustetaan leimalla "London Shrunk".

Vasta sitten ovat "Prinssi"-pakat valmiit lähetettäväksi Kalle Kuusinen Oy:lle Helsinkiin.

Toivoen, että tämä lyhyt kuvaus Prinssisheviotin valmistuksesta on kiinnostanut lukijaa, tahdon vielä lopuksi vakuuttaa, että Prinssi-sheviotissa ostaja saa niin villan laatuun ja työn oivallisuuteen kuin värjäyksen kestävyyteen nähden parhaan vastineen rahoilleen.