Värjääminen.

Emäntälehti 1, 1923

Äiti oli jo keväällä päättänyt että kesällä hän värjää. Kesällä ja maalla, missä on suuret kattilat, halvat puut ja paljon tilaa. Ja äiti teki kuten oli päättänytkin.

Äiti oli ystäviensä värjäyskokemuksista saanut sellaisen luottamuksen osuuskaupan pussiväreihin, ettei itse ollenkaan ryhtynyt kokeiluihin vaan kastoi heti ensimaiseen väripataansa isänhuoneen uutimet. Ne olivat alkujaan olleet tummanvihreät, mutta oli aurinko paahtanut ne reunoilta aivan keltaisiksi. Ihmetyksemme oli senvuoksi aivan vilpitön kun uutimet, saatuaan osakseen värjäysohjeen määräämän käsittelyn, ilmestyivät eteemme aivan tasaisen vihreinä.

Kaksi vuotta sitten olivat samat uutimet värjäyslaitoksessa uusittavina ja maksoi niiden värjäys silloin 45 mk. Senjälkeen ovat tuollaiset maksut kohonneet noin kaksinkertaisiksi. Nyt kun äiti itse värjäsi, kulutti hän 3 pussia väriä a 2 mk, siis yhteensä 6 mk. Ainakin ensiyrityksestä koitui hyvä vaivanpalkka.

Senjälkeen äiti värjäsi paljon muuta. Poikien haalistuneet samettipuvut, tyttöjen samanlaiset talvimekot, oman haalistuneen villatakkinsa, vieläpä sadetakkinsakin. Ja kaikki eri vaatekappaleet tulivat tasaisesti kauniin värisiksi. Vain kerran kun äidille pälkähti päähän sekoittaa kahta eri väriä yhteen, meni koko keitos pilalle — tuli epätasaista ja ruman väristä. Kuitenkin korjaantui sekin vika kun epäonnistunut vaate värjättiin aivan uudestaan ihan toisenlaisessa värissä.

Muuten sanoi äiti tulleensa siihen kokemukseen, ettei värjätessä mitenkään saa hutiloida, ei unohtaa väripataa kiehumaan oman onnensa nojaan, eikä vaatetta seisomaan pitkiksi ajoiksi väriliemeen, vaan on aivan tarkasti seurattava värjäysohjetta. Silloin ovat myöskin tulokset työstä hyvät.

Äiti on erinomaisen tyytyväinen kesäisiin värjäyshommiinsa, kun verrattain vähillä vaivoilla sai monta vaatetta aivan uuden näköiseksi ja kun sitten vielä rahaa kului tuohon uusimiseen niin siunatun vähän.

- Tytär