Aamulehti 293, 30.10.1927
Kirj. Kalle Korhonen.
Ihminen on itseensä tyytyväinen. Ihmisyhteisöt samoin. Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Mikä on meiltä, on mainiota; mikä muilta, se on sellaisenaan omituista, outoa, inhottavaa. Tällä ajatustottumuksella on oikeutettukin asema, mutta käytetään sitä myöskin väärin. Emme nyt suosiltele kiinalaisien häämenoja, mutta heidän värivalintansa näyttää osuvan enemmän oikeaan kuin länsimailla yleisesti käytetty.
Surun väri meillä on musta. Kiinalaisilla valkoinen. Kalpeaksi, valkoiseksihan suru tekee; kiinalaisilla on oikein. Yhtä paljon puolusteltavissa on punainen ilon, myöskin hääilon värinä, enemmän kuin länsimailla käytetty laimea valkoinen. Sitä paitsi on asialla vielä eräs luonnonmukainen selityksensä, tarkoitan vuodenaikoja. Kiinalainennimittää vuoden kuukaudet eri aikoina kukkivien kasvien mukaan. Kevät kuvaa nuoruutta. Kevään väri on vihreä. Nuorten väri samoin. Meilläkin puhutaan "vihreästä nuoruudesta" sanonta lienee saapunut idästä, samoinkuin sanat "futsi" ja "mutsi" sekä suuret silmälasit(!) Vanhojen väri on musta. Se kuvaa syksyä, elämän ehtoopuolta. Kuoleman väri on valkoinen. Se tietää talvilunta ja talviunta.
Puhumme nyt siis punaisista asioista, kihlajaisista ja häistä.
"Kahden kauppa, kolmannelle korvapuusti", sanotaan meillä. Kiinassa on täysin toisin. Toisten kauppa, asianomaisille korvapuusti. Isällä on rakkaushuolet poikansa puolesta.
Kiinalainen on kaukonäköinen. Jo heti pojan syntymän jälkeen on elämänkumppani hänelle valittava. Isä määrää myöskin häät. Sitten hän hankkii itselleen kirstun, ja on valmis tästä elämästä eroamaan, vaikka ei olisi vielä keski-ikäänkään ehtinyt. Kaikki on järjestyksessä. Piika ikä on kuitenkin toivottava. Poika saa vuorostaan auttaa nyt isää. Isä vain oleilee ja hymyilee ja myhäilee. Hän osaa väistyä viisaan lepoon.
Oman tulevaisuutensa tähden isä näin tekee. Hänellä on poika ja pojanpoika valmiina isällä tai isoisälle uhreja toimittamaan. Turvallista on kuolla, kun tietää, että pojat pitävät huolen vainajan sielusta, eivätkä jätä sitä oman onnensa nojaan. Isällä on niitä, joiden kanssa voi olla kiinteässä yhteydessä vielä kuoltuaankin. "Punaiset asiat" ovat siis hyvin lähellä "valkoisia asioita". Elämä ja kuolema sulautuvat käytännöllisen kiinalaisen käsityksessä yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Naimaton ikämies, "vanhapoika", on käsittämätön suure. Ei tarvita Mussolinin veromääräyksiä tässä kohden. Jos isä ei ole toimittanut "punaista asiaa»" niin asianomainen tekee sen itse, oman sielunpa pelastuksen tähden. Kansan voimakas kasvaminen, sukukunnan liittyminen lujasti edelliseen ja koko keltaisen rodun voimakkuus ja pitkä ikä on selitettävissä suureksi osaksi kiinalaisen elämänkatsomuksen yhtenäisyydestä, "punaisten" ja "valkoisten" asiain, uskonnollisten ja jokapäiväisten, esi-isäin palveluksen ja vanhempain kunnioituksen kiinteästä toisiinsa kietoutumisesta.
Ikäneito, naimaton nainen, on niinikään tuntematon olio. Ne käyvät kaikki kaupaksi ilman omaa yritteliäisyyttä. Niin on suuri kysyntä. Eräät äveriäät miehet näet ottavat useampia, usein perillisen toivossa, ja leskimiehet menevät uudelleen naimisiin. Naimattomat miehet ja naiset eivät kuulu tähän maailmaan; niitä on vain jumalien joukossa, temppeleissä ja luostareissa. Naimaton mies on yhtä kuin buddhalainen kaljupääpappi, hooshang, ja ikäneito Kiinassa on yhtä kuin niiku, buddhalainen nunna. Nämä molemmat asuvat luostareissaan, kaukana muusta maailmasta. Naimattomat naislähetit ovat olleet kova pähkinä kiinalaisten purtavaksi. Tämän kirjoittajan kiinalainen sukunimi on Kao, suomeksi korkea. Kun hän viimeisen matkaansa Kiinaan teki yksinään, jättäen perheensä kotimaahan, niin hänelle annettiin siellä tuttavallinen mairittelunimi: Kao hooshang.
Kihlaus on kauppa. Morsiamen hinta riippuu vuodentulosta. Myöskin eräistä muista seikoista, varallisuudesta, arvoasemasta ja välimiehen taitavuudesta. Ei isäkään itse kosimassa käy, vaan hän uskoo asian puhemiehelle, melren, joka tekee paljon lyötä asianajajana ja kulkee monta kertaa puolelta toiselle. Tytöllä ei kysytä asiaa, vaikka hän olisi jo täysikasvuiseksi ehtinyt. Isä asian päättää. Jos hän on kuollut, vasjaa tytöstä veljet. Jos niitäkään ei ole, niin hän on seliensä omaisuutta. Kyllä ne isät asian paremmin ymmärtävät, mutta tähän asiaan nähden ei pelkkä ymmärrys ole tarpeeksi. Usein sentään asia näinkin onnistuu, niin hyvin kuin se yleensä voi Kiinassa onnistua.
"Punaiset asiat" ovat Kiinassa aina kirjallisia ja jyrkästi juridisia. Kihlaukseen kuuluu kolme asiakirjaa, kun se täydellisesti toimitetaan. Pitkien puheiden ja monien ateriain perästä asianajaja on päässyt niin pitkälle, että hän on "riitapuolet" saanut sopimaan määrätystä morsiusmaksusta. Silloin kirjoitetaan niin sanoaksemme kauppakirjan luonnos. Sen varsinainen osa on kahdeksan kirjoitusmerkkiä, paatse, joiden kautta käy tarkasti selville sulhasen ikä, syntymävuosi, kuukausi, päivä ja tunti kaksi merkkiä kutakin aikamerkkiä kohti. Morsiamen taholta annetaan samanlainen ilmoitus. Asianomaisten henkilöiden nimiä ei näissä papereissa vielä välttämättä tarvitse olla. Syntymähetken tietäminen on enemmän kuin nimi.
Nyt kutsutaan erikoinen ammattimies ottamaan selkoa näiden paperien avulla siitä, missä määrin nämä henkilöt ja heidän tulevaisuutensa vastaavat toisiaan ja tuleeko liitosta lupaava, onko mitään mahdollisuuksia olemassa. Tämä toiminta ci ole pelkkää arvailua; se perustuu tarkkoihin lakeihin. Niiden tulkinnassa on kuitenkin ammattimiehellä jonkin verran liikkumaalaa. Kaksi sarjaa perusteita heillä on käytettävissään. Toisaalta tutkitaan paatscraerkkien suhdetta viiteen alkuaineeseen, jotka ovat: metalli, puu, alkuvesi, tuli ja maa. Toisaalta katsotaan, miten ne eläimet, Joiden hallitusvuonr. a asianomaiset syntyivät, suhtautuvat toisiinsa. Se oikeastaan on ennakolta määrätty, ennemies vain toteaa, minkä eläimen valtakaudella kumpikin syntyi. Jos nyt esimerkiksi sulhanen olisi syntynyt tiikerin hallitessa ja morsian käärmeen valtakaudella, niin silloin ei liitosta tulisi hyvää, ci ainakaan vähällä vaivalla, silla nämä eläimet ovat toistensa perivihollisia.
Enteet ovat hyviä. Ei sattunut tulen ja veden sovittamattomia vastakkaisuuksia. Toisen asiakirjan avulla määrätään hääpäivä. Morsian määrää kuukauden, sulhanen päivän. Tähänkin on varmat säännöt olemassa. Kiinalaiset ovat ankarasti lainalaista kansan. Jos morsian on syntynyt jäniksen vuonna, niin häät täytyy pitää 7:nnessä kuussa, jos hän on syntynyt apinan vuonna, niin häät on oleva 8:nnessa kuussa. Kun morsiamen taholta on kuukausi määrätty, niin sulhanen määrää sen jälkeen päivän. Hääpäivän määrääminen vaatii paljon huomiota, eikä määrättyä päivää voi muu kuin kuolema peruuttaa. Keisarillinen kalenteri autlea päivän valinnassa; siinä on onnen päivät merkitty keltaisella ja kovan onnen päivät mustalla.
Kolmas asiakirja on varsinainen ja lopullinen avioliittosopimus, joka eittämättömäsi toteaa asian tapahtuneeksi. Silloin on asia vähintäinkin yhtä vahva, kuin kolmannen kuulutuksen jälkeen meillä. Tässä asiakirjassa, jota kirjoitetaan kaksi kappaletta, on asianomaisten nimet, syntymäajat, paatse, asianajajan nimi ja todistajat. Tämä kirja lähetetään lahjojen kanssa morsiamen kotiin. Lahjoihin kuuluu sovittu summa rahaa, tukkaneuloja, korvarenkaita, sormuksia, rannerenkaita ja jalokiviä, punaisissa rasioissa, varallisuuden mukaan. Morsiamen kotoa vastataan lähettämällä sulhaselle samanlainen sopimuskirja sitten myötäjäiset: talous- ja huonekaluja: vaatteita, kenkiä ja monenlaisia onneatuottavia tavaroita: Ikivihreää pitkän iän toivotuksena, artemisiaa pahojen vaikutusten poistajana, pionin kukkia rikkauden toivomuksena ja granaattiomenia hedelmällisyyden vertauskuvana.
Kiinalaisille ominaista sanaleikkiä viljellään "punaisissa asioissa" paljon. Kun hedelmän siemen ja poika ovat sama sana ja sama äänne, niin hedelmäin lahjoittamisella toivotaan poikalapsia. Kastanjan, päärynän ja viljan nimiin sisältyy äänneyhtäläisyys poika-sanan kanssa ja siitä syystä näitä hedelmiä ja seitsemää viljalajia lähetetään onnentoivotuksena nuorelle parille. Päärynä on onnenpuu ja erikoisen pitkän iän antaja. Mahdollisimman näkyvällä tavalla tätä kaikkea kannetaan morsiussaaton yhteydessä ilotaloon.
Muutamin paikoin ylkä menee noutamaan morsianta häihin, toisin paikoin ylkä odottaa kolonaan. Tässä yhteydessä sulhanen käy kuuntelemassa taivaan ja maan ja esi-isien taulujen edessä, sekä vanhempainsa ja naapureinsa luona. Kun hän lähtee morsianta hakemaan, niin pieni lapsi asetetaan hänen kanlotuoliinsa lapsionnen toivotukseksi. Äppi antaa vävypojalleen syömäpuikot ja viinikupit onnentoivotuksineen. Morsiamen tuolin päällä on joskus tarunomainen onneneläin, tsilin, sylissään poikalapsi. Tuoliin on ripustettu vielä joskus seula ja peili. Edelleen monet silmät panevat pahat henget pakosalle ja jälkimmäinen kääntää kaiken pahan hyväksi. Keisarillinen kalenteri antaa onnea sekin tuolin takana riippuen ja morsiamen käsissä on metallipeili, jossa on toivomus eitä hänen viisi poikaansa saavuttaisivat korkeimmat kirjalliset oppiarvot. Morsiusneitoseksi eivät kelpaa kaikki. Kauneus ei ratkaise, vaan syntymähetki.
Punainen on kantotuoli, jolla morsian saatetaan, usein öiseen aikaan, uuleen kotiinsa. Siellä, hääpäivänään, nuorikko näkee ensi kerran tulevan miehensä. Itkien ja puoleksi pakolla neito miehelään menee ja tälle matkalle lähtee. Räiskyvät raketit ja juhlalliset paukut seuraavat punaisiin pukeutunutta morsianta, joka on vielä puolittain lapsi. Kantotuolista alas astuessaan morsian laskee jalkansa ensin maassa olevan satulan päälle. Kun satulan sanamerkki äännetään samoin kuin "rauha", niin tämä toimitus tarkoittaa tuoda rauhaa taloon. Morsian johdatetaan ensimäiseksi pyhälle paikalle, jossa taivaan ja maan sekä esi-isäin alttarit ovat. Sitten morsian ja sulho yhdessä polvistuvat alttarien ääressä ja keittiöjumalan edessä. Sen jälkeen he kumartavat toisiaan kolme kertaa hyvin juhlallisesti, omia käsiään yhteen puristaen. Täten ovat varsinaiset häämenot päättyneet.
Nuori pari johdetaan nyt morsiuskammioon, jossa he istuvat rinnan korkean sängyn laidalle, niinkuin pääskyset orrelle. Heidän ensimäinen yhteinen yrityksensä on tarjota vahvasti sokeroitua teetä vieraille tarjottimella, jota he yhdessä kantavat. Tämän toimituksen nimi on Thai-tsaa, kahden kantama tee.
Hääiloa kestää kolme päivää. Koko sen ajan tehdään pientä pilaa ja lasketaan puolittain sopimatonta leikkiä nuoren morsiamen kuullen. Jokaisella on oikeus tulla raorsiuskammioon tämän ajan kuluessa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Yhteisvoimin koetetaan huvittaa morsianta ja saada hänet naurahtamaan ja puhumaan. Mutta hän on ylen vaitelias, vakava ja katse maahan luotuna.
Avioeroa ei vaimo voi mitenkään saada. Kihlaustenkin purkaminen on hyvin harvinaista. Miehellä on lupa erottaa vaimonsa kun on olemassa yksikin seuraavista seitsemästä syystä: hedelmättömyys, aviorikos, kunnioituksen puute appivanhempia kohtaan, suulaus, varkaus, mustasukkaisuus tai parantumaton tauti.
Kun elämän taakka kodissa käy vaimolle ylivoimaiseksi, niin hän tekee itsemurhan opiumia nielemällä.
Leskiä on kahta lajia: lapsileskiä ja täyskasvaneila leskiä. Lapsileskiä ovat ne, joiden tuleva mies (sulhanen) on kuollut. Kihlaus on kiinalaisen kannalta jotenkin sama kuin avioliitto. Sen vuoksi näitäkin voidaan sanoa leskiksi. Leskiä ei ole paljon, vaikka kuolema purkaa avioliittoja usein. Leskeytensä säilyttäminen on kunniaksi naiselle, vaan ei ole suotavaa miehelle. Oikeiden leskien muistolle rakennetaan komeita kunniaportleja, niinkuin valtakunnan raerkkimiehille.
Uusi aika on alkanut järkytellä Kiinan ikivanhoja asioita. Isät eivät enää kihlaa koulutielle lähteneitä lapsiaan, ei tyttäriäänkään. Täysi amerikalainen vapaus on vallalla muutamissa rannikkokaupungeissa. Mutta kaukana sisämaassa toimitetaan "punaiset asiat" vielä entiseen tapaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti