Kotitaide 6, 1913
Kultaus on käsityö-ammateissa ollut yksi aivan arvokkaimpia tekniikan aloja. Sitä ovat apunansa käyttäneet mitä erilaisimmat ammatit, osin mekaanisesti osin kemiallisesti. Siihen saakka kun kullanlyöjät olivat taitonsa niin pitkälle kehittäneet, että he voivat puhdasta kultaa pakottaa sopivan ohukaisiin lehtiin, oli kultaaja-ammattilainen itsenäiseen ammatinhaaraan lukeutuva, itsenäisyys, joka on säilynyt melkein meidän päiviimme saakka, vaikkapa maalaritkin ovat oppineet tätä jaloa metallia käyttämään töittensä kaunisteena.
Seuraavassa puhuttakoon muutamista tekotavoista, jotka ajanmittaan ovat kultaukseen nähden eri ammateissa kehittyneet.
Maalarille tulee kultaus pää-asiassa kysymykseen öljyväripohjalle osin myöskin munakeltuaiselle, muna ja glyseriini, muna ja sokerisekotuksella j. n. e. Se kulta, josta saadaan kaunein ja pysyvin vaikutus on oikeata kultaa, jota väriinsä nähden on useampaa kultalehti laatua; oranssi eli punakultaa, vihreätä ja sitroona kultaa.
Öljykultauksessa on sideaineena öljy. Luonnollisesti on käytettävä vain sellaisia öljylajeja, jotka kuivavat ja kovettuvat verrattain lyhyessä ajassa. Soveliaimpia ovat liina-, pähkinä- ja valmuöljy.
Oikein tehty öljykultaus voi normaalioloissa kestää vuosikymmeniäkin ulkoilmassa ja huoneen sisälläon sen kestäväisyys melkein rajaton.
Nykyään tuskin enää kannattaa ryhtyä itse valmistamaan sekotusöljyä kun melkein jokainen lakkatehdas valmistaa sellaista kohtuhintoihin, emmekä näin ollen katso tarpeelliseksi mitään ohjeita tähän nähden esittää. Kultauspohjan paikoilleenpano on sangen yksinkertainen työ, joka vaatii vain puhtautta suorituksessaan.
Jotta sekotusaine värissään riittävästi erottuisi muista väreistä, tässä siis pohjaväristään, niin sekoitetaan tähän öljyyn jotakin väriä. Sekotusvärinä älköön käytettäkö koskaan lyijypitoisia värejä, sellaisia kun kromikeltaista, lyijyvalkeata, neapelikeltaista, koska ne voisivat vaikuttaa pilaavasti päälletulevaan kultaan. Nämät aikaansaavat nimittäin pohjustuksen kanssa rikkilyijy-yhdynnän, joka aikaansaa kullassa kirjavan värin. Varsinkin ilmenee tämä käytettäessä ohutta kultaa, sekä milloin ilmassa on runsaammin rikkipitoisia happoja. Tästäpä syystä on paras ulkokultauksessa käyttää n. k. kaksinkertaista kultaa sekä väriaineena okraa. Kumminkin on varottava tekemästä täysin peittävää väriä liian paljolla okra-lisällä.
Älköön valmistettako enempää pohjasekotusta kuin mitä yhdellä kerralla voidaan käyttää. Ylijäänyttä sekotusta ei saa kaataa pulloon takaisin. Vanha tai pitkästä seisomisesta huonoksi tullut sekotus saadaan uudelleen käyttökelpoiseksi, jos se kaadetaan pulloon ja kuumennetaan. Senjälkeen lisätään hiukan puhdasta, raakaa liinaöljyä, sekotetaan hyvin sekä kuumennetaan uudelleen. Sitten siivilöidään ja annetaan jäähtyä. Erityisesti soveltuu tämmöinen sekotus ulko-ilma-kultaukseen.
Rautaa kullattaessa on esine ensin perinpohjin puhdistettava, parhaiten petrolilla, ennenkuin sille sivellään ruostetta-estävää väriä. Vasta tämän perästä tulee kysymykseen aijotun värin maalaus.
Jos on kuparia kullattava, niin on sekin ensin kunnollisesti puhdistettava. Senjälkeen sivellään hyvällä öljyvärillä sekä, sitten kun se on kuivunut, keltaisella värillä, joka on tehty sinkkivalkeasta ja okrasta vernissaan hieromalla sekä vernissalla ohennettu lisäämällä hiukan ilma- eli vaunulakkaa sekä tärpättiä. Kun tämä sivellys on hyvin kuivunut, pannaan ohut kiinnike-aine ja, kun se taas on kuivunut, toisen kerran vielä samaa kiinnikettä, joka on vaalealla okralla värjätty.
Sinkkiä kullatessa tehdään esineen puhdistus ohennetulla suolahapolla, muistaen, että suolahappo on hyvin poishuuhdeltava puhtaalla vedellä. Pohjaväri vernissaan paksuksi hierotusta sinkkivalkoisesta ja okrasta sivellään sitten kun sinkki-esine on hyvin kuivunut. Samoin kuin edellä pannaan tässäkin kiinnikettä kahdesti.
Jatk.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti