Kurikka 7, 1917
Suomen lippukysymys on joutunut nyt vakavasti päiväjärjestykseen. Kun porvarit kaikessa hierovat sulaa sovintoa, niin miksikäs eivät tässäkin tekisi kompromissia. Tässä, jos missä, se on niin helppo tehdäkin. Ei muuta kuin suhteellisen voimansa mukaan paiskaavat kukin mieleistään väriä pyttyyn: Ruotsikot 2l punssilasin täyttä yhteensä keltasta ja punasta, suometterelaiset & C:o 76 viinalasin täyttä sinistä ja valkosta (lasit ovat pienempiä) sekä molemmatkin mustimpien taantumusmiestensä puolesta vähintäin 10 lasia ehta suomalaista kimröökkimustaa. Kun tämä moska sekotetaan, pitäisi siitä syntyä suomalaista ohrakahvinsumppia, jota palvelijoilla juotetaan - muistuttava väri. Ja se olkoon porvallisen Suomen väri. Se on historiallisesti sekä kansantieteellisesti sopivin.
Me pidämme komean punasemme edelleen. Kyllä se vielä porvareille tulee pitemmäksikin ajaksi kelpaamaan kuin päiväksi ja kahdeksi.
Jotkut porvarit ovat ihastuneet punaseen leijonalippuun — Suomen suuriruhtinaanmaan vakunaan! Mutta meilläkän ei ole enää suurta eikä pientä ruhtinasta. Ja leijona Suomen merkiksi? No, sen vuoksi kylläkin, että nähtäisi edes kuvassa se elukka, sillä perin harvoin niitä täällä sirkuksissakin vierailee.
- Lippumaakari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti