Indigon keinotekoinen valmistus.

Valvoja 3, 1898

Gust. Komppa.

Usein on ensi silmäyksellä mitättömältä näyttävä keksintö kemian alalla saanut aikaan suuria mullistuksia kansainvälisen kaupan ja teollisuuden aloilla. Yleisesti tunnettu ja tunnustettu on esim. se suuri taloudellinen merkitys, joka on ollut alitsariinin — tuon jo ammoisista ajoista tunnetun ja arvossa pidetyn punaisen kasvivärin — keinotekoisen valmistuksen (synteesin) keksinnöllä. Tätä n. s. turkinpuna-väriä valmistettiin ennen erään krappikasvin juuresta, jota siitä syystä viljeltiin hyvin suurissa määrin erittäin Ranskassa, mutta niin pian kuin kaksi saksalaista kemistiä oppi valmistamaan tuota samaa väriä siihen saakka muuhun kelpaamattomasta kivihiilitervan osasta, on mainitun kasvin viljelys kokonaan lakannut, ja tuo ääretön tähän käytetty maa-ala on voitu käyttää varsinaiseen maanviljelykseen.

Muutama kuukausi sitten herätti eräs — tälläkin kertaa Saksasta tullut — uutinen suurta huomiota ammattipiireissä. Maailman kuuluisin väritehdas (Ludwigshafenissa a/Rh.) ilmoitti näet että siellä on opittu synteettisesti valmistamaan erästä toista niinikään ikivanhoista ajoista saakka tunnettua kallista väriainetta — indigoa, niin huokealla tavalla, että täten saatu indigo voi hyvin kilpailla luontaisen kanssa. Tätä niinkuin orgaanisia värejä yleensä, valmistetaan kivihiilitervasta. Indigon synteesi on tosin jo v. 1888 saakka ollut tunnettu, vaikka sillä semmoisenaan ei ole ollut suurempaa käytännöllistä merkitystä. Keinotekoinen indigo on laadultaan aina samallaista s. o. kemiallisesti puhdasta, jota vastoin luontaisen indigopitoisuus vaihtelee hyvin paljon (joka viimemainittu sitä paitsi on hyvin vaikea määrätä); jo tästäkin syystä on siis synteettiselle värille annettava etusija

.

Kuinka suuri taloudellinen merkitys tällä keksinnöllä on, käsittää jos ajattelee, että indigo on Itä-Indian, Keski-Amerikan y. m. s. maan tärkeimpiä ja arvokkaimpia vientitavaroita, ja että sitä yleensä käytetään hyvin suurissa määrin. Vähitellen tulee nyt, tämän keksinnön kautta, ainakin suurin osa näistä tuloista siirtymään (enimmäkseen englantilaisista siirtomaista) Saksan tehtaisiin.