Pyrkijä 6-7, 31.7.1917
Suomen lippu
Jos tarkastamme kuvia Th. Schwindfin "Suomalaisia Ompelukoristeita" taikka U. T. Sireliuksen "Suomen kansan pukujen historia" nimisiä teoksia, niin huomaamme että suomalaisten mieliväri on punainen. Sivu- eli toisarvoisia värejä on kummassakin sininen, keltainen ja vihreä.
Värit Suomen vuosisatoja vanhassa vaakunassa ovat punainen ja keltainen.
Siis tulee Suomen kansallisvärit myöskin olla punainen ja keltainen.
Kaikki ovat jo tulleet yksimielisyytteen siitä että meidän valtiolippumme pitää olla keltainen leijona punaisella pohjalla.
Kauppa- eli jokapäiväislippumme muodosta ei vielä ole tultu yksimielisyyteen.
Kun olemme kristitty kansa, niin olisi risti paikallaan myöskin lipussamme.
Tämä meidän lippu voisi siis olla keltainen risti punaisella pohjalla.
Keltainen edustaa vertauksellisesti aurinkoa ja Jumalaa, jotka ovat kaikken hyvän lähteenä. Punainen on elämän, voiman ja rakkauden väri.
Sini-valkoista käyttää kansallisvärinä Kreikka sekä puolianarkistiset Argentinan, Guatemalan, Honduraan, Nicaraguan ja Salvadorin vallat.
Antakaamme heidän pitää niitä omanaan ja pysykäämme kiinni niissä jotka todellisesti ovat meidän kansallisvärit: punainen ja keltainen.
Ja risti vakuuttaa meille voittoa!
- Hugo Nybergh.
Leijonalippu.
Oli toukokuun 12rs, Suomen kansallissankarin syntymäpäivä vapauden suurena kevännä.
Olin menossa erään saloseudun kansanopiston päättäjäisiin. Ajelin hiljalleen. Maantie kulki pitkin laajoja, tasaisia kangasmaita, senvuoksi polkupyörä kulki miltei itsekseen, ei ollut vaivaa polkemisessa. Siinä jäi aikaa ajattelemisellekin, eikä ollut puutetta aiheistakaan, sillä olivathan historiassamme ennenkuulumattomat valtiolliset tapahtumat juuri tapahtuneet. Sisäinen riemu täytti rinnan.
Jo tuli suursuo vaivaiskoivuineen, jo tuli joki ja silta, jo näkyy vanha kirkko niin kuin saari keskeltä laajoja peltoja ja uuden kirkon tapulin huippu. Jo kuvastuu entinen aateliskartanokin, nykyinen kansanopisto.
Mitä ihmettä! Näenkö oikein?
Opiston pihaan pystytetyssä pitkässä tangossa liehuu lippu, Suomen lippu, leijonalippu, meidän saavutetun vapautemme pettämätön viiri.
Tämän nähdessäni tunsin rinnassani omituisen, lämpimän ailahduksen. Oli kuin jokin oikein herttainen olisi löytänyt sinne tiensä.
Minä, saloseutujen kivikkoisten peltojen kyntäjä sain nähdä ensimäisen kerran eläissäni Suomen leijonalipun ylös vedettynä, tuulen vapaasti leiskutettavaksi asetettuna, kenenkään estämättä, yhdenkään kieltämättä. Ja minusta tuntui siltä, kuin tuo leijona olisi tahtonut sanoa sieltä korkeudestaan meille kaikille:
"Niinkuin minä, eläinten kuningas, olen vapaa ja voimakas, niin olkaat tekin:
Vapaita ja voimakkaita!
Ennenkaikkea: vapaita!"
Suomen lippu on leijonalippu.
Leijonalippu. Tai ei lippua ollenkaan
- E. J. E-ä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti