Westring: Försök, at af de flesta Lafarter, (Lichenes) bereda Färgstofter, som sätta höga och vackra färgor på Ylle och Silke. VIII

Kongl. Vetenskaps Academiens Nya Handlingar, För Månaderne Januarius, Februarius, Martius,
1804.
Tom. XXV.
Stockholm, Tryckte hos Johan Pehr Lindh, 1804.

s. 14-39

Tutkimus siitä, kuinka useimmista jäkälälajeista (Lichenes) voidaan valmistaa väriaineita, jotka antavat villalle ja silkille voimakkaita ja kauniita värejä.

Kahdeksas ja viimeinen osa, joka sisältää kokeet "torvijäkälillä" (Lich. fruticulosi Linn.), "limajäkälillä" (Lich. gelatinosi), "jalkajäkälillä" (Heliopod. Achar.), sekä lisäyksiä, jotka koskevat useita edellisiin osastoihin kuuluvia lajeja, ja muutamia uusia lajeja, ynnä useita korjauksia.Försök, at af de flesta Lafarter, (Lichenes) bereda Färgstofter, som sätta höga och vackra färgor på Ylle och Silke.

Åttonde och sidsta Afdelningen innehållande Försöken med Piplavarne (Lich. fruticulosi Linn.), Kliblasvarne (Lich. gelatinosi), Fotlafvarne, (Heliopod. Achar.)
Samt tillägg af flera, hörande till de förra Afdelningarne, och några nya, med åtskilliga rättelser.
Af
Joh. P. Westring,
M. D. Kongl. Lif-Medicus.

On kulunut jo 12 vuotta siitä, kun aloitin tämän vaivalloisen työn. Pelkästään näiden kasvien kerääminen on vienyt paljon aikaa, aiheuttanut kustannuksia ja vaivaa; sillä ne eivät kaikki kasva yhdessä maakunnassa. Sen vuoksi olen useina vuosina kesäaikaan tehnyt pitkiä matkoja useiden valtakunnan maakuntien halki ja myös antanut tuoda joitakin kasveja useilta kaukaisemmilla seuduilta. Se hämäryys, joka ympäröi niiden tuntemusta ja erottamista toisistaan, sekä kasvitieteilijöiden keskuudessa eri nimistä johtunut sekavuus, samoin kuin monet uudet lajit, jotka olen löytänyt ja jotka on varmimmin voitu tunnistaa ja erottaa toisistaan vertailemalla suurempia määriä, samoin kuin analyysin ynnä muun avulla, ovat kaikkiyhdessä aiheuttaneet paljon päänvaivaa ja ajanhukkaa. Värjäystaito, vielä hyvin epätäydellisenä tieteenalana, on myös laaja-alainen ja vaatii aikaa ja huolellisuutta sekä toistettuja kokeita ja monenlaisia muutoksia, joihin tarvitaan runsaasti raaka-ainetta, jotta tuloksista voidaan päästä varmuuteen. Vaikka olen uhrannut lepohetkenikin tähän työhön, huomaan nyt, 12 vuoden kuluttua, etten kuitenkaan ole saavuttanut sitä päämäärää, jonka aluksi luulin olevan lähempänä; nimittäin sitä, että voisin käsitellä tätä aihetta perusteellisemmin, jotta saisin sen täydessä laajuudessaan käytännölliseen hyötykäyttöön. Olen kuitenkin osittain saavuttanut toiveeni, sillä olen jo nähnyt, että jäkälävärejä on täällä käytetty laajassa mitassa tehtaissa ja että monet köyhät ovat voineet saada toimeentuloa näiden jäkälien keräämisestä ja myymisestä. Paljon on vielä tutkittavaa tässä asiassa, ja toivon voivani jättää sen sellaiselle, jolla on siihen enemmän aikaa ja paremmat mahdollisuudet kuin minulla. Olen tehnyt alun ja käynyt useimmat niistä nopeasti läpi, kuitenkin mielestäni niin perusteellisesti, että sen pohjalta voidaan kokonaisuudessaan tehdä jotakin. Niiden määrä, joita on tutkittu, ylittää 150 eri lajia, ja luulen, etteivät loput ole vaivan arvoisia, osittain niiden niukan esiintymisen ja osittain niiden heikon kasvun ja vähäisen arvon vuoksi. Jos olisin halunnut kirjoittaa näistä kaikista ja jokaisesta niistä erikseen yksityiskohtaisen tutkielman, eivät Kuninkaallisen tiedeakatemian julkaisut olisi voineet sisältää niitä, eikä aikani olisi riittänyt kaikkiin niihin kokeisiin, joita siihen olisi tarvittu. Aikaani tarvitsen tieteeseen, joka on minulle tärkeämpi ja joka oikeuttaa paremmin työpanokseni. Kaiken sen perusteella, mitä olen tässä asiassa saanut kokea ja selvittää, voin nyt tehdä varman johtopäätöksen, että voimme saada paljon hyötyä ja voittoa näistä tähän asti niin huonosti tunnetuista ja myös niin huonosti hyödynnetyistä kasveista. Se, mikä nyt on tarpeen, jotta tämä hyöty saataisiin täysimääräisesti käytäntöön, on valmistaa näistä väriaineita. Sitä ennen niistä ei ole odotettavissa mitään erityistä voittoa; sillä tavallinen tapa värjätä keittämällä jäkälää yhdessä värjättävän materiaalin kanssa aiheuttaa sekä tarpeetonta työtä että kustannuksia, koska näitä jäkäliä kuluu niin paljon. Eikä kauniin värin saavuttaminen yleensä onnistu, ellei jäkälää ole ensin valmisteltu sitä varten. Redan äro 12 är förslutne sedan jag började detta mödosama arbete. Blotta insamlingen af dessa växter har medtagit mycken tid, gjort kostnad och besvär; ty de våra icke alla i en Provins: hvarföre jag, i flera år om sommartiden gjort långa resor genom flera af Rikets provinser, och äfven låtit hämta några från flera aflågsnare orter. Det mörker som omgaf deras kännedom och åtskillnad från hvarandra, och den villervalla genom olika namn hos Botanisterna, samt de många nya Species, som jag påfunnit, hvilka säkrast blifvit utmärkte och åtskiljde genom större Massors Comparation, tillika med Analysen, m. m. hafva samfält orsakadt bryderi och tidspillan. Färgakonsten, såsom en ännu mycket ofullkomnad Wetenskapsgren, är ock vidlöftig, och fordrar tid och granlagenhet, samt omgjorda försök och flerfaldiga förändringar, hvartill behöfves mycken rudimateria, för att kunna komma till visshet om resultaterna. Oagtadt uppoffrandet af mina hvilostunder åt detta arbete, ser jag mig nu, efter 12 års förlopp, dock icke hafva hunnit det mål, som jag i början trodde vara närmare: det nemligen, att mera enskilt kunna afhandla detta ämne, för att sätta det i full gång till praktisk nytta. Jag har dock till en del vunnit något af min önskan då jag redan sett, att Laf färgor blifvit använde i stort vid Fabrikerna härstädes: och att många fattige kunnat hafva förtjenst af dessa lafvars samlande och försälgning. Mycket återstår ännu att forska härutinnan, som jag önskar så öfverlemna åt den, som har mera tid och lägligare tillfälle dertill än jag. Jag har gjort en början och en hastig öfverfart öfver de flesta: dock så fullständig, efter min tanke, att det kan göras efter i stort. Deras antal, som blifvit undersökte öfverstiger 150 olika slag: och jag tror, att de öfriga icke löna mödan, dels för deras knappa tillgång, dels ock för deras klena växt och ringa halt. Hade jag velat skrifva en utförlig afhandling öfver alla dessa och hvar och en i synnerhet, så hade hvarken K. Wetenskaps-Academiens handlingar kunnat upptaga dem, ej eller min tid varit tillräckelig för alla de försök, som dertill fordras. Jag har imellertid icke underlåtit att utmärka dem, som förtjena både arbete och vidare forskning. Det är en generel anvisning gifven, som kan mycket minska det första brydsamma arbetet. Min tid behöfver jag för en Wetenskap, som är mig vigtigare, och som mera berättigar sig min arbetshog. Utaf allt hvad jag erfarit härutinnan, kan jag nu göra den säkra slutsats, att vi kunna draga mycken nytta och vinst af dessa hittils så illa kände och äfven så illa begagnade växter. Det som nu blir angelägit, för att befordra nyttan till full verksamhet, är, att tillaga färgstofter af dessa. Dess förinnan är icke att förmoda någon särdeles vinst af dem; ty det vanliga sättet att färga medelst Lafvens kokning med godset, orsakar både öfverflödigt arbete och kostnad, då så mycket åtgår af dessa Lafvar: och ändamålet med en vacker färg vinnes sällan, om icke lafven förut därtill är beredd.

Niiden menetelmien perusteella, joita olen käyttänyt ja joista osa on esitetty ensimmäisessä tutkielmassani, olen havainnut, että nämä kasvit, kuten monet muutkin, voidaan väriaineen suhteen yleisesti jakaa kahteen luokkaan.
1:0 Substantiiviset värit, itsenäiset, kiinteät eli luonnolliset, jotka eivät tarvitse mitään erityistä valmistelua, koska ne ovat luonnon itsensä todella valmistamia väriaineita ja niiden väriaine on jo kehittynyt ja täydellistynyt. Näistä osa liukenee kylmään veteen, eivätkä ne tarvitse muuta lämpöä kuin tavallisen kesäisen lämmön kiinnittyäkseen silkkiin ja villaan. Tällaisia ovat varjorikkijäkälä, harmaakiventiera, onkalorokkojäkälä, tuulirokkojäkälä, korallilaikkajäkälä, (Pertusaria pseudocorallina), kallioisokarve, karstakeltakarve, partanaava, (Usnea ceratina), takkujäkälä ynnä muut. Toiset taas vaativat enemmän lämpöä, keittämistä ja pidemmän valmistelun, kuten louhukehräjäkälä, Lichen Dillenii, risarustojäkälä, kanadanluppo, hankakarve, raidankeuhkojäkälä, puistokarve?, punatorvijäkälä, kantotorvijäkälä, okatorvijäkälä, luhtasirppisammal? ynnä muut. Nämä eivät tarvitse mitään puretusainetta, sillä ne kiinnittyvät itsestään. Ainoat ja sopivimmat aineet, jotka olen havainnut tähän tarkoitukseen, ovat keittosuola ja salpietari; erityisesti silkkivärit saavat niistä niin paljon kiiltoa ja tulevat myös hyvin kestäviksi. Muiden lisäaineiden, kuten kalkin tai suolojen, avulla näiden värien ominaisuudet usein huononevat. Efter de Metoder, som jag nyttjat, till en del uppgifna i min första afhandling har jag funnit dessa växter liksom många andra kunna i afseende på färg ämnet i allmänhet delas i 2:ne Classer. 1:mo Substantiva färgor, sjelfständiga, gedigna eller naturela, som icke behöfva någon särdeles beredning, emedan de äro verkeliga af naturen utarbetade färgstofter, och hafva sitt färgämne redan utveckladt och fullkomnadt. Dessa upplåtas till en del i kallt vatten och behöfva ingen annan grad värma, än den vanliga sommar värmen, för att fästa sig på silke och ylle. Sådane äro L. Chlorinus, Cinereus, Hæmatoma, Ventosus, Corallinus, Westringii, Saxatilis, Conspersus, Barbatus, Plicatus, Vulpinus, m fl. Andra åter fordra mera vårma, kokning och längre beredning, såsom L. Subcarneus, Dillenii, Farinaceus, Jubatus, Furfuraceus, Pulmonarius, Corrugatus, Cocciferus, Digitatus, Uncialis, Aduncus m. fl. Dessa behöfva icke något betningsåmne; ty de fästa sig sjelfva. Det enda och tjenligaste har jag funnit vara koksalt och saltpetter, hvaraf i synnerhet silkes färgorna så mycken glants, och blifva äfven mycket fasta. Med andra tillsatser af kalk eller salter blifva dessas färgor ofta försämrade.

Toiseksi: Toiseen luokkaan kuuluvat kaikki muut, jotka vaativat erityisen valmistelun ja joiden väriaine ei siten ole niissä itsessään kehittyneenä. Niitä voidaan kutsua adjektiivisiksi, keinotekoisiksi eli työstetyiksi väreiksi. Niiden erilaisen luonnon vuoksi ne vaativat myös erilaisen valmistustavan. Esimerkiksi Umbilicatae-ryhmään kuuluvat jäkälät antavat kaikki punaisia värejä, yhtä lukuun ottamatta, nimittäin risanapajäkälää, kun niitä pidetään suljetuissa astioissa joko vanhan virtsan ja pienen määrän sammuttamatonta kalkkia kanssa tai, mikä on siistimpi tapa, käyttäen yhtä kymmenesosaa jäkälän painosta sammuttamatonta kalkkia ja yhtä kahdeskymmenesosaa salmiakkia. Näin väri kehittyy paljon lyhyemmässä ajassa, ja jäkälät voidaan siten valmistaa sopiviksi värimassoiksi eli väriaineiksi. Näiden väriaineiden valmistaminen antaa hyvän aiheen tehtaiden perustamiselle, joilta tuskin koskaan puuttuisi meillä riittävästi raaka-ainetta. Kun Skotlannin Leithissä 200 ihmistä saa toimeentulonsa ja elantonsa yksinomaan yhden ainoan jäkälän, nimittäin kalliokermajäkälästä saadun väriaineen valmistuksesta, ja kun sitä myydään Bohusin saaristosta peräisin olevana raaka-aineena, niin näyttää siltä, että kyseessä on tärkeä elinkeino, joka olisi saatettava oikealla tavalla käyntiin. Niistä 150 jäkälälajista, joita olen tutkinut, voin lukea ainakin 50 sellaisiin, jotka ansaitsevat tulla käytetyiksi väriaineiden valmistukseen; sillä näiden saatavuus on varsin runsas. Näin ollen näyttää siltä, että näille voitaisiin perustaa erittäin tuottoisa tehdaslaitos. Sitäkin suuremmalla syyllä, koska näitä kasveja kasvaa kaikkialla meillä riittävän runsaasti, ja varsinkin kun useista muiden jäkäläryhmien lajeista voidaan samalla tavoin valmistaa yhtä kauniita väriaineita, joita voidaan sekoittaa Umbilicatae-ryhmän lajien kanssa ja valmistaa punaväriksi, kuten kalliomaljajäkälä, sammalmaljajäkälä ja Varicellaria lactea. Väitetäänkö, että nämä häviävät pian? Se on kuitenkin ristiriidassa sen tiedon kanssa, jonka kokemus meille tästä asiasta antaa, nimittäin sen, että ne tavallisesti kasvavat uudelleen 3–4 vuodessa, kuten Bohusin saaristossa, josta vuosittain on kerätty suuria määriä, useita satoja kippuntoja. Nämä kasvit näyttävät olevan luonteeltaan polyyppimaisia, sillä lähes kaikki kasvin osat sisältävät sen siemenen, niin että jos pala lehteä tai kuorta kiinnittyy, se kasvaa ajan mittaan kokonaiseksi ja täysikasvuiseksi kasviksi. Ne muistuttavat pieniä hyönteisiä (Acari), jotka kuolevat kuivuuteen ja heräävät jälleen eloon, kun niitä kastellaan. Herra Girod Chantraun kokeet kryptogaamien parissa ovat osoittaneet, että joillakin niistä on eläimellinen luonne; ja nämä näyttävät olevan lähimpänä sitä. Näin ollen näitäkin voitaisiin todennäköisesti vähällä vaivalla viljellä, ja siten meidän paljaat kalliomme ja mäkemme saataisiin tuottamaan erinomaisia väriaineita. Olisi tehtävä kokeita, joissa hienoksi hangattuja kasveja kylvettäisiin ensimmäisen tulevan lumen aikaan kallioille ja kiville, jolloin ne todennäköisesti kiinnittyisivät niihin. Sellaiset tutkimukset voisivat hyvinkin kuulua kasvitieteen alaan, ja ne epäilemättä lisäisivät tämän hyödyllisen tieteen arvostusta.

a) On ilmoitettu, että juuri kallioisokarve olisi se laji, jota täällä valmistettiin punaiseksi väriksi; mutta monien erilaisten kokeiden jälkeen olen melko vakuuttunut siitä, ettei tämä anna punaista väriä, vaan pikemminkin voimakkaan oranssin värin.
b) Recherches chimiques & microscopiques sur une nouvelle classe de plantes polypiers, les Conserves, les Bisses, les Tremelles &c. par Girod Chantraus. Pariisi 1802. 2:do Till andra Klassen föras alla de öfriga, som fordra särskilt beredning, och som sålunda icke hafva sitt färgämne uti sig utveckladt. De kunna kallas Adjectiva Artificiela eller arbetade färgor. Efter deras olika natur fordra de ock ett olika tillagningssätt: såsom Umbilicaterna, hvilka alla gifva röda färgor, undantagande en enda L. Erosus, då de hållas i täppta käril, antingen med gammal Urin och litet osläkt kalk; eller som snyggare är, med 1/10 osläkt kalk mot lafvens vigt, och Salmiak 1/20, som utveckla färgen innom mycket kortare tid, och dymedelst beredas till tjenliga färgmassor eller färgstofter. Dessa färgstofters beredning gifver god anledning för Fabrikers upprättande, hvilka troligen aldrig skulle sakna tillräckelig rudimateria hos oss. Då 200 människor i Leith i Skottland sysselsättas och födas endast genom färgberedning af en enda Laf, neml. L. Tartareus a), som säljes ovisliga som rudimateria från Bohus skären, så skulle det tyckas vara ett ämne af vigt, att sätta i sin rätta gång. Utaf de 150 laf-Species, som jag undersökt, kan jag minst räkna 50; som förtjena att användas till färg-beredning; ty tillgången på dessa är ganska ömnig: och sålunda tyckes det, som en mycket lönande Fabriks-inrättning för dessa skulle kunna påräknas. Af så mycket större skål, som vi hafva dessa växter öfverallt ömnigt nog växande, och i synnerhet då flera af andra Laf afdelningar kunna på lika sätt till lika vackra färgstofter beredas, hvilka med Umbilicaterna kunna blandas och beredas till rödfärg, såsom L. Scruposus, Impressus och Lacteus. Man gör det inkast, att dessa snart utödas? Med det förfaller mot den upplysning härom, som erfarenheten gifver oss, neml. att de vanligast åter tillväxa innom 3 till 4 år, såsom i Bohus Skären derifrån årligen stora Poster blifvit samlade af flera hundrade Skeppund. Dessa växter tyckas hafva en Polyp natur, då nästan alla delar af växten innehålla sitt frö; så att om en bit af blad eller skorpa fästes, så utväxer den omsider till en hel och full växt. De likna de små Insekterna, (Acari) som dö bort, af torrka och åter upplifvas, då de vattnas. Herr Girod Chantraus b) försök med Cryptogamisterna hafva visat, att en del ibland dem hafva Animalisk natur: och dessa tyckas i det närmaste komma derintil. Sålunda skulle dessa också troligen med ringa möda kunna kultiveras, och på det sättet våra kala berg och backar göras fruktbärande på förträffeliga färgstofter. Försök borde anställas, att utså söndergnuggade växter vid första kommande snö, på berg och stenar, då de troligen skulle fästas.

a) Man har uppgifvit, att det var L. Saxatilis, som här bereddes till röd färg; men efter många förändrade försök är jag tämeligen förvissad derom, att denna icke gifver röd; men väl en hög Orange färg.
b) Recherches chimiques & microscopiques sur une nouvelle classe de plantes polypiers, les Conserves, les Bisses, les Tremelles &c. par Girod Chantraus. Paris 1802.

Kauniista väriaineista, joita niitä varten perustetuissa tehtaissa valmistettaisiin, tulisi haluttu artikkeli kotimaan ja ulkomaan kaupassa, ja ainoastaan tällä tavoin näitä aineita pitäisi myydä. Jo muutaman päivän haaleassa vedessä liottamisella nämä suoraväriä sisältävät värijäkälät saataisiin antamaan väriä. Se apu, jota kemia ei vielä pysty antamaan, olisi se, että nämä värit saataisiin niin kestäviksi, ettei ilma voisi muuttaa niitä. Se kehitys, jonka tämä tiede on saanut myöhempinä aikoina, tekee tällaisen odotuksen sen suhteen yhtä mahdolliseksi kuin se nykyään on toivottavakin. Sitä, aiheuttaako veden (vedyn) vai hapen kemiallinen vaikutus lämmön avustamana värien pysymättömyyden, ei vielä liene täysin ratkaistu, vaikka jälkimmäistä pikemminkin uskottaisiin. Täydellisempi kemiallinen tutkimus ratkaisee varmasti jonakin päivänä tämän arvoituksen ja keksii myös siihen avun ja keinot. De sköna färgstofter, som uti dertill inrättade Fabriker tillverkades, skulle blifva en begårlig vara för inländsk och utländsk handel, och endast på det sättet borde dessa ämnen försäljas. Endast genom några dagars ljum maceration i vatten skulle de Substantiva färglafvarne så utseende af färg. Det biträde, som Chemien ännu ej kan gifva, vore, att göra dessa färgor så fasta, at luften icke kunde förändra dem. Den tillväxt, som denna vetenskap fått i sednare tider, gör denna väntan derifrån lika så möjelig, som den nu är önskelig. Om det är våtets (hydrogens) eller Syrets (oxigens) Chemiska åverkan genom värmets biträde, som gör färgorna obeständiga, torde ännu icke vara alldeles afgjort, ehuru det sednare skulle snarast tros. En fullkomligare Chemisk undersökning torde väl en gång upplösa denna gåtan, och äfven uppfinna hjelp och medel deremot.

Sitä paitsi meidän hienovärjääjillämme, eli niillä, jotka harjoittavat silkin ja siitä valmistettujen kankaiden värjäämistä, on paljon saatavaa näistä jäkäläväreistä. He löytävät niistä runsaan varaston uskomattoman monia värisävyjä, joita muutoin ei ole niin helposti saatavissa.Emellertid hafva våra Skönfärgare, eller de som sysselsätta sig med att färga silke och tyger däraf, mycket att hämta af dessa Laffärgor. De skola hår finna ett rikt förråd af otroligt många färg-nuancer, som icke eljes så lätt kunna vinnas.

Villatehtaille ne eivät vielä lupaa yhtä paljon, mutta tähän voisi ajan mittaan auttaa taidokkaampi ja kehittyneempi menetelmä. Ne värit, joita ne antavat silkille, ovat ominaisuudeltaan erittäin kiiltäviä, ja jotkin niistä ovat yhtä kestäviä kuin kiinalaiset värit.För Ylle-Fabriker lofva de icke så mycket ännu, hvartill dock en mera öfvad konst omsider torde kunna förhjelpa dem. De färgor, som de gifva åt Silke, hafva den egenskapen, att vara mycket gläntsande, och en del blifva lika så fasta, som de Chinesiska.

Minun on nyt lopuksi myös selostettava käyttämäni menetelmät, jotta voin perustella tietoni muiden tarkastusta varten. Koska tarkoitukseni alusta alkaen on ollut ainoastaan tutkia jokaisen jäkälän väripitoisuutta, ja tämän työn laajuus määräytyy vain osaksi jäkälikköjen runsauden mukaan, olen ensinnäkin käyttänyt siihen suljettuja astioita, tavallisia lasipulloja, jotka ovat puhtauden ja rikkoutumattomuuden kannalta olleet varmimpia. Tällä tavoin olen pian voinut selvittää, mitkä jäkälät ovat suoraväriaineita: esimerkiksi 3–4 kvintiiniä kuivattua ja hienoksi jauhettua jäkälää on pantu tällaiseen pulloon, jonka päälle on kaadettu 3–4 jumprua kylmää juoksevaa vettä, jossa ei ole suola- eikä maa-ainesseoksia. Pullo, jossa oli mukana villasta, silkistä ja pellavasta valmistettua materiaalia, on sitten asetettu lämpimään paikkaan. Lyhyemmän tai pidemmän ajan kuluessa olen sitten saanut selville, mitä olen voinut odottaa tuolta jäkälältä suoraväriaineena.Jag bör nu ock sluteligen göra besked för de Metoder som jag nyttjat, för att rättfärdiga mina uppgifter vid andras granskning. Som mitt ämne ifrån början endast varit att forska efter hvarje Lafs färghalt, hvilket arbetes vidlöftighet endast mätes till en del af Lafvarnes myckenhet; så har jag 1:0 dertill användt täppta käril, vanliga glasflaskor, hvilka för renligheten och odelbarheten varit de säkraste. På det sättet har jag snart kunnat upptäcka, hvilka lafvar varit Sjelfständiga färgstofter (Substantiva) då till ex. 3 till 4 quintin torrkad och söndermalen laf blifvit lagd i en sådan flaska, hvarpå blifvit håldt 3 till 4 jungfrur kallt strömvatten, fritt från salt- och jordblandningar, och flaskan med gods af ylle, silke och linne ibland, lagdt deruti, blifvit satt på varmt ställe. Innom korrtare eller längre tid har jag då funnit hvad jag haft att vänta af den lafven, såsom sjelfständigt färgstoft.

Lisäksi olen sitten kokeillut, täydensivätkö ja kiinnittivätkö keittosuola ja salpietari väriä paremmin. Tätä varten on jäkälää otettu eri erinä omiin pulloihinsa, tavallisesti siten, että kumpaakin näistä suoloista on käytetty 1/15 jäkälän painosta. Olen havainnut nämä molemmat suolat kaikkein sopivimmiksi ja jäkälien luonnon kanssa parhaiten yhteen sopiviksi väriaineen kiinnittämiseen, ilman että ne muuttavat väriaineen luonnollisia ominaisuuksia. Silkkiä molemmat suolot purettavat erittäin hyvin.2. Dertill har jag sedan försökt huruvida koksalt och saltpetter mera fullkomnade och fästade färgen. Särskilta satser hafva dertill blifvit tagna af Laf i sina flaskor, vanligen med 1/15 af dessa salter hvardera mot Lafvens vigt. Jag har funnit dessa båda salter de mest lämpeliga ock öfverenskommande med Lafvarnes natur att fästa färgämnet, utan att förändra det ifrån det rätta naturliga. På silket hafva ock dessa begge salter en särdeles stark betningskraft.

Kun väriä ei ole voitu saada kummallakaan näistä kahdesta menetelmästä, olen täydentänyt toista menetelmää lisäämällä siihen saman verran lipeäsuolaa (puhdistettua kiinteää kasvisalkalia), nimittäin 1/15 saman painon verran kuin edellisiä. Tällä tavoin olen usein havainnut joko väriaineen tulleen täyteläisemmäksi tai sen ulkonäön muuttuneen suuresti. Minun on kuitenkin huomautettava, että tällä tavoin saadut värit harvoin tulevat yhtä kestäviksi kuin kahdella edellä mainitulla menetelmällä saadut. Joillakin jäkälöillä on hartsimaista ainetta (resina), joka silloin liukenee ja näyttää tuhoavan hapen kyvyn karbonisoida väriaine, minkä seurauksena väri muuttuu erilaiseksi, hieman muuntuneeksi ja irtonaisemmaksi.3. Då färg icke kunnat erhållas efter någondera af dessa tvänne metoder, har jag ökat andra metoden med lika tillsats af lutsalt (renadt Alkali vegetab. fix.) neml. 1/15, lika vigt med de förra. Härigenom har jag ofta funnit antingen att färgämnet blifvit fullare, eller ock till utseendet mycket förändradt. Det för jag dock anmärka, att de färgor, som häraf uppkomma, sällan blifva så fasta, som efter de tvänne föregående metoderna. Wissa lafvar hafva ett harts ämne (resina) som då upplöses, och som tyckes förstöra Syrets kraft att Carbonisera färgstoftet, hvarigenom färgen blir olika, något förändrad och lösare.

Olen myös havainnut, että sammuttamaton kalkki lipeäsuolan asemesta, samassa suhteessa käytettynä, usein kehittää yhdessä näiden kahden suolan kanssa runsaamman ja runsaamman väriaineen; mutta se ei myöskään tee väristä erityisen kestävää.4. Också har jag funnit, att osläkt kalk i stället för lutsalt, efter lika proportion, ofta utarbetar med de tvänne salterna ett fullare och ömnigare färgämne; men som ej eller gör färgen särdeles fast.

Kuparisulfaatilla on se ominaisuus, että se tekee suurimman osan väreistä kestävämmiksi, mutta useimmiten myös tummemmiksi. Sen vuoksi olen käyttänyt sitä yhtä suuren painomäärän kuin edellä mainittuja suoloja, jolloin olen saanut aikaan omalaatuisia, kauniita värejä, joista osa on aitoja eli erittäin kestäviä. Useimmat niistä, jotka vivahtavat keltaiseen tai kellanruskeaan, saavat siitä kauniita vihreään vivahtavia värejä.5. Koppar-vitriol har den egenskapen, att göra mest alla färgor mera fasta; men merendels med mera mörkhet. Jag har derföre nyttjat den till lika vigt, som de ofvannämnde salter, då jag derefter erhållit egna vackra färgor, till en del ägta eller mycket fasta. De fleste, som draga i gult eller gulbrunt, så häraf vackra åt grönt dragande färgor.

Kun viiden edellä luetellun menetelmän avulla ei ole voitu kehittää jäkälistä mitään väriä, olen havainnut, että sammuttamattomalla kalkilla ja salmiakilla, joita käytetään vastaavasti ensinmainittua 1/10 edellisen ja jälkimmäistä 1/20 osuus, on kyky pitkän tai lyhyen ajan kuluttua hyvin suljetuissa astioissa uuttaa niistä runsasta väriainetta. Tällaista seosta on silloin säilytettävä lämpimässä paikassa, 20–30 asteen lämmössä, 8–14 päivän ajan; tällöin tällä tavoin syntyy useimpia kauniita harmaanvioletin, violetin ja punaisen sävyjä sekä monia muita värejä. Jos tätä seosta säilytetään pidemmän aikaa, väristä tulee täyteläisempi ja voimakkaampi. Se voidaan sitten keittää kokoon tai asettaa lämpimään paikkaan haihtumaan kuiviin, mikä on aina edullisempaa; tällöin siitä syntyvät kauniit apuaineita vaativat väriaineet. Jo tämä lyhyt selostus voi olla riittävä avain tällaisten tehtaiden perustamiseen. Olen nimittänyt tämän kuudennen menetelmäni uudeksi menetelmäksi, osittain lyhyyden vuoksi ja osittain siksi, että olen keksinyt sen parannukseksi siihen vaivalloiseen ja haisevaan menetelmään, jota rahvas ja myös tehtaat tavallisesti käyttävät. Sain sittemmin tietää, että herra Helliot oli jo aikanaan esittänyt jotakin tämänkaltaista, mikä siihen aikaan oli minulle täysin tuntematonta; minkä vuoksi tätä ei oikeastaan voida pitää uutena tietona. 6. Då, efter de 5 uppräknade metoderna; ingen färg kunnat utvecklas utur lafvarne, har jag funnit osläkt kalk och Salmiak, till 1/10 af den förra, och 1/20 af den sednare, hafva den förmågan, att efter längre eller kortare tid, väl täppt käril, utdraga ett ömnigt färgämne. En sådan sats måste då förvaras på ett varmt ställe, af 20 eller 30 gr. värma, 8 till 14 dagar, då på det sättet, de flesta sköna gredelina, violetta, röda och flera färgor uppkomma. Om denna massa längre tid förvaras, blir färgen mera full och stark. Den kan sedan inkokas, eller på varmt ställe sättas i utdunstning till torrhet, som alltid är förmånligare; då deraf uppkomma de vackra Adjectiva eller arbetade färgstofterna. Endast denna korrta uppgift kan vara tillräckelig Clav, till Fabriks inrättning häraf. Jag har utmärkt denna min 6:te metod med namn af nya metoden, dels för abbreviation, dels ock efter som jag upptåkt den till förbättring på den besvärliga och stinkande metod, som Allmogen och äfven Fabrikerna vanligen nyttja. Jag fannt sedermera att Herr Helliot på sin tid redan uppgifvit något dylikt, som den tiden var mig alldeles obekandt; hvarföre detta icke egenteligen kan anses som en ny uppgift.

Sekä eräitä suoravärjäykseen sopivia että apuaineita tarvitsevia värijäkäliä voidaan käyttää väriaineena keittämällä. Ensin mainittujen joukossa on kuitenkin esimerkiksi korallilaikkajäkälä, kalliokivenkarve ja karstakeltakarve, jotka antavat keittämällä vähemmän korkealaatuisen värin kuin miedommalla lämmöllä, kuten harmaakiventiera, Pertusaria pseudocorallina, puistokarve? ja monet muut. Tämä opitaan kokemuksen kautta, ja olen useimmiten merkinnyt sen erikseen jokaisen jäkälän kohdalle.7. Både en del Substantiva och Adjectiva färg lafvar kunna genom kokning gagnas såsom färgstoft. Ibland de förra, såsom t. ex. L. Corallinus, Saxatilis, Conspersus, äro dock någre, som gifva mindre hög färg genom kokning, såsom L. Cinereus, Westringii, Corrugatus, m. fl. än genom mindre grad värma. Detta läres af öfning, och är af mig merendels utmärkt för hvar och en af Lafvarne.

Apuaineita vaativia väriaineita jäkälistä voidaan erilaisten lisäysten avulla voimakkaammin kuumentamalla muuttaa ja saada näyttämään erilaisilta. Tämä tapahtuu erilaisilla puretusaineilla tai lisäämällä muita värejä. Tämä kuuluu varsinaiseen värjäystaitoon.Adjectiva eller arbetade färgstofter af Lafvarne kunna genom olika tilläggningar under starkare grad af värma förändras och så olika utseende. Detta sker med olika betnings ämne eller tillsatsa af andra färgor. Detta sker af sjelfva färgekonsten.

Näiden seitsemän menetelmän avulla olen tehnyt kokeita useimmilla jäkäliköillä, mistä tutkielmani ovat osoituksena, enkä ole havainnut muista olevan mitään hyötyä. Niinpä olen turhaan yrittänyt saada niistä värejä sekä käymisen että liotuksen avulla. Olen viikkojen ja jopa kuukausien ajan tehnyt kokeita useilla niistä, jotka muutoin eivät ole antaneet mitään väriä, kuten kangastinajäkälä, Anaptychia ciliaris ja monet muut, mutta turhaan. Väriaine on joko alkuperäistä, jo valmiiksi kehittynyttä joissakin jäkälissä, kuten itsenäisissä väriaineissa, tai sitten suolat liuottavat hartsiaineessa (Gummi) olevan haitallisen aineksen ja samalla vastustavat sen muuttumista eli karbonisoitumista lämmön vaikutuksesta. Se, poistavatko kalkki ja salmiakki hapen joistakin jäkälistä eli estävätkö ne happea karbonisoimasta niitä, jää kemian tutkittavaksi. Värien synty näyttää vielä olevan kemian arvoitus selitettäväksi. Se, että kaasut muodostavat osan väriaineesta, näyttää olevan varmaa. Niinpä kemistit uskovat, että happikaasu saa aikaan punaisen värin perustan. Hapot voimistavat ja muuttavat liilan ja violetin värin punaiseksi; sitä vastoin alkalit, jotka vähentävät hapen vaikutusta, vetävät värin siniseen. Vetykaasun uskotaan muodostavan sinisen värin perustan, samoin kuin typen keltaisen ja vihreän värin perustan. Samoin näyttää siltä, että alkalit vievät jäkälien värin aina enemmän keltaiseen päin; ja tämä väri, kuten myös tämän ilman eli kaasun perusaine, on luonnossa yleisin. Fysikaalinen selitys, jonka Newton aikanaan antoi, ei näytä olevan täysin valaiseva. Partikkelien muoto ei anna meille selkeää käsitystä asiasta. Eräs merkillinen seikka, jonka olen aikaisemmin esittänyt, nimittäin harmaanapajäkälä, näyttää todistavan tästä. Kun tämä jäkälä pannaan kuudennen eli uuden menetelmän mukaisesti ja jätetään muutamaksi viikoksi tiiviisti suljettuun pulloon, se menettää kokonaan värinsä, ja liemi eli uutos muuttuu melkein vedenväriseksi. Mutta jos pullo avataan, se saa jälleen kauniin punaisen värinsä minuutin tai parin kuluessa. On siis vaikea käsittää, kuinka väripartikkelit ovat tässä voineet muuttua muodoltaan. Jos käytän kuivattua ja jauhettua punatorvijäkälää varten puhdasta juoksevaa vettä uutokseen, ei synny lainkaan väriä; mutta kun sekoitan joukkoon hieman lipeäsuolaa, syntyy silmänräpäyksessä voimakas ja täyteläinen violetti väri. Värien synty on siis vielä hämärän peitossa, ja asian selvittämiseksi tarvitaan nähtävästi vielä monenlaisia kokeita. Myönnän mieluummin tietämättömyyteni tässä asiassa kuin johdan arvailuillani muita harhaan ja pois oikeasta tutkimuksesta. Kokemus on kuitenkin paras opettaja, kunnes on ehditty kerätä riittävästi aineistoa järjestelmällisen kokonaisuuden rakentamiseksi. Näitä värejä, jotka nyt saadaan edellä mainituilla seitsemällä menetelmällä, voidaan monin tavoin muuttaa ja voimistaa erilaisilla lisäyksillä ja puretusmenetelmillä. Myös jotkin näistä voivat palvella muiden väriaineiden perusaineena, kuten esimerkiksi kallioisokarve ja karstakeltakarve keltaista ja ruskeaa bresiljaa varten. Jos karstakeltakarpeella ensimmäisen tai toisen menetelmän mukaan oranssiksi värjätty kangas upotetaan kylmään siniseen värikylpyyn, johon on lisätty hieman tinasuolaseosta, herra Bankruptin [lieneeköhän tässä kyse herra Brancroftista?] siniseksi värjäämistä koskevan ohjeen mukaan, syntyy kaunis harmaa väri, melkein saksinvihreä, joka on kestävä. Olen myös havainnut, ettei tinasuolan valmistamiseen tarvitse nähdä vaivaa eikä rahaa saadakseen punaisia värejä napajäkälistä ja kalliokermajäkälästä käsitellyistä violeteista väreistä, sillä sama saadaan yhtä helposti, jos värjätty aine upotetaan sieveteen: tällöin saadaan samanlaisia punaisia värejä, lähes yhtä kauniita kuin kokenillista saadut. Niillä punaisilla väriaineilla, joita saadaan jäkälistä, voidaan myös säästää paljon kallisarvoista kokenillia, kuten jo ovat osoittaneet ne, jotka ovat kirjoittaneet orseljista ja persiosta. Mutta mikä näyttää vielä tärkeämmältä, on se, että kahta meidän jäkäläämme voidaan käyttää tulipunaisen värin valmistamiseen neljäsosalla kallisarvoisesen kokenillin hinnasta. Monet tästä suorittamani kokeet antavat minulle tähän parhaan perusteen, ja sen, mitä olen havainnut, esitän aikanaan asianomaisessa kohdassa. Sillä välin lähetetään myös näytteitä tällaisista väreistä. Lisäksi ne värit, joita harmaakiventiera antaa (tämä jäkälä, joka kasvaa meillä niin yleisenä ja joka kostealla säällä voidaan helposti kerätä kallioilta ja kiviltä) ovat sekä kestäviä että niin kauniita, että tämä jäkälä ansaitsee kaiken huomion; ja olisi toivottavaa saada selville, kuinka sitä voitaisiin viljellä.Efter dessa 7 metoder har jag anstält försök med de flesta Lafvar, hvarom mina afhandlingar vittna, och jag har icke funnit någon nytta af alla andra. Sålunda har jag förgäfves sökt både genom gäsning och rötning att vinna några färgor af dem. Jag har i flera veckor och äfven månader anstält försök med åtskilliga af dem, som eljes icke gifvit någon färg, såsom L. Paschalis, Ciliaris, m. fl. men förgäfves. Färgämnet är antingen primitift, redan utarbetadt hos några, såsom i de Sjelfständiga, eller ock upplöses det hinderliga i kådämnet (Gummi) af Salterna, som ock emotstå, dess förändrande eller Carboniserande af värma. Huru vida kalk och Salmiak desoxigenera vissa lafvar, eller hindra oxigen att Carbonisera dem, tillhör Chemien att vidare undersöka. Det tyckes ännu vara en gåta i Chemien att förklara Färgornas uppkomst. Att gaserna utgöra en beståndsdel i färgämnet, tyckes vara säkert. Sålunda tro Chemisterna att Oxigen gas grundlägger röda färgen. Syror upphöja och förvandla gredelina och violetta färgen till rödhet: då deremot Alkalierna, som minska Oxigens verkan, draga den i blått. Hydrogen gas tros grundlägga blå färgen, liksom Azot, den gula och gröna: också synes huru som Alkalierna drifva laf färgen alltid mera åt gult; och denna färg, liktom grunden till denna luft, är ock den mäst allmänna i Naturen. Den Physiska förklaring, som Newton gaf på sin tid, tyckes icke vara fullkomligt upplysande. Partiklarnes figur ger oss ej redigt begrepp om saken. Ett besynnerligt som jag förut anfört, med en färglaf, L. Hirsutus, tyckes vittna härom. Då denna laf sättes efter 6:te eller nya Metoden, och lemnas i en täppt flaska några veckors tid, förlorar den alldeles sin färg, och spadet eller infusion blir nästan vattenagtig. Men om flaskan öppnas, återfår den innom en och annan minut sin vackra röda färg. Det är sålunda svårt att begripa huru färg-partiklarne här i en sådan haft kunna förändras till skapnad. Om jag på en torrkad och söndermalen L. Cocciferus håller rent strömvatten för infusion deraf, strax ingen färg; men tillblandar jag något lutsalt, så uppkommer strax innom ögonblicket en hög och full violett färg. Färgornas uppkomst är sålunda ännu mörk, och lära ännu mångfaldiga försök fordras, för att så reda härpå. Jag erkänner heldre min ovisshet härom, än jag vill med gissningar missleda andra ifrån rätta forskningen. Erfarenheten blir emellertid bästa Läro-mästaren till dess man hunnit samla Materialer, tillräckeliga för en Systematisk byggnad. De färgor, som nu efter de 7 uppgifna Metoderna erhållas, kunna på flerfalldiga sätt förändras och ökas igenom flerahanda tilläggningar och betningssätt. Också kunna en del af dessa tjena till grundämne för andra färgstofter, såsom t. ex. L. Saxatilis och Conspersus för gul och brun bresilja. Om gods färgadt brandgult af L. Conspersus efter 1:a eller 2:a metoden doppas i kall blå kyp, hvartill hålles litet Tenn Composition, efter Herr Bankrupts uppgift att färga blått, så uppkommer en vacker grått färg, nästan Saxiskt grön, som är ägta. Jag har ock funnit, att man icke behöfver göra sig besvär och kostnad med Tenn komposition, för att vinna röda färgor af de violetta ifrån arbetade färgor af Umbilikaterna och L. Tartareus, ty det samma vinnes lika så lätt, om man doppar det färgade godset i väl utspädt skedvatten: man får då samma röda färgor nästan så vackra som af Consionellen. Med de röda färgstofter, som fås af Lafvarne, kan ock den dyrbara Consionellen mycket sparas, som redan är uppgifvit af dem, som hafva skrifvit om Orselljen och Persiv. Men hvad som vigtigare tyckes vara, är, att tvänne våra Lafvar kunna användas till scharlakans färg, och göra oss en besparing kanske minst till ¼ af den dyrbara Consionellen. Mina många häröfver omgjorde försök gifva mig den bästa anledning härtil: och hvad jag erfarit, skall på sitt ställe anföras. Imellertid sändes äfven prof på dylika färgor. Dessutom äro de färgor, som L. Cinereus gifver, (denna Laf, som växer så allmänt hos oss, och i vått väder lätt kan samlas från berg och stenar) både ägta och så sköna, att denna Laf förtjenar all uppmärksamhet: och vore önskeligt, att kunna förstå konsten huru den skulle kunna cultiveras.

Käytössä olevan järjestyksen mukaisesti seuraavina tulevat nyt limajäkälät (Collemata Achar.) (L. gelatinosi Linn.), joiden parissa olen turhaan nähnyt vaivaa, sillä yksikään niistä ei anna käyttökelpoista väriä.Efter antagna ordningen följa nu Klibb-Lafvarne (Collemata Achar.) (L. gelatinosi Linn.) på hvilka jag har förgäfves användt min möda, ty ingen af den ger någon dugelig färg. De innehålla ämne till ett volatilt salt, hvaraf de snart sättas i gåsning med elak stank. De tyckas komma nära intill Tremellæ, som Herr Girod Chantraus funnit till en del hafva Animalisk natur. Om dessas frörednings Organer äro sådane, liksom hos de andra Lafvarne, förtjenar särskilt undersökning.

"Jalkajäkälät" (Helopodium Achar.) eivät anna mitään erityistä väriä; sen sijaan monet torvijäkälistä (Cladonia Achar.), L. Fruticulosi Linn., ovat käyttökelpoisia väriaineita, mistä oheiset seuraavat värinäytteet voivat todistaa. Ja päättääkseni nyt tämän työn olen liittänyt tähän myös useita sellaisia [väriaineita/värejä] muista luokista, jotka aiemmin oli sivuutettu tai jotka olen sittemmin itse löytänyt. Samalla minulla on myös tilaisuus oikaista useita nimityksiä koskevia erehdyksiä, joiden vuoksi tietyille jäkäliköille on katsottu kuuluvan sellaisia värejä, joita ne eivät voi antaa. Niinpä on jo kauan uskottu, että Ochrolechia parella tuottaa punaista väriä. Linné kirjoitti, että se tuottaa punaista väriä, ja kaikki ovat hänen jälkeensä kirjoittaneet samoin. Keräsin itse tätä jäkälää Hallannissa vuonna 1795 ja suoritin sillä useita kokeita, mutta en koskaan saanut siitä mitään erityistä väriä, saati punaista. Herra Lasteyrie Pariisista lähetti minulle viimein sitä jäkälää, jota Auvergnessa kerätään punaisen värin valmistamiseksi, ja havaitsin siitä, että se oli useiden [korpi?]jäkälien sekoitus, kuten kalliomaljajäkälä, kalliokermajäkälä ja enimmäkseen Varicellaria lactea. Näin ollen nimityksissä tehdyt erehdykset ovat johtaneet tähän virheelliseen väitteeseen. Sama lienee koskevan lakmusjäkälää, jonka olen saanut professori Thunbergilta ja Swartzilta, mutta josta en ole koskaan voinut saada punaista väriä. Todennäköisesti kalliokermajäkälä on esiintynyt lakmusjäkälän nimellä? Uskon voivani varmuudella väittää samaa myös kallioisokarpeesta. Olisi sen vuoksi toivottavaa, että kasvien tuntijat tästä lähtien paneutuisivat hieman enemmän kasvien tutkimiseen niiden luonnon ja hyödyn kannalta kuin pelkkiin kasvitieteellisiin kuvauksiin; silloin meille ei toisen toiselta jäljentämisen vuoksi sälytettäisi niin monia vääriä tietoja.

c) Niinpä H. Hermtstädt on teoksessaan Grundriss der Färbe-kunst, joka painettiin Berliinissä vuonna 1802, ilmoittanut, että seuraavat jäkälät antavat punaista väriä, nimittäin kallioisokarve, kalkkimannajäkälä, seinäkeltajäkälä, punatorvijäkälä, haavankeltajäkälä, katajanröyhelö, Ochrolechia parella ja lakmusjäkälä; mutta yksikään niistä ei kuitenkaan anna punaista väriä.Fotlafvarne (Helopodium Achar.) gifva ej eller någon särdeles färg; men deremot äro åtskillige af Piplafvarne (Cladonia Achar.) L. Fruticulosi Linn. brukbara färgstofter, hvarom härhos följande färgprofver kunna vittna. Och för att nu så sluta detta arbete, har jag ock härtill bifogat åtskilliga af de i andra Klasserna, som förut blifvit förbigångne, eller sedermera af mig uppfundna. Under det jag ock med samma sätt tillfälle att rätta åtskillige mistag på namn, hvarigenom man tillskrifvit vissa lafvar sådans färgor, som de icke kunna gifva. Sålunda har man redan af ålder trott, att L. Parellus gaf röd färg. Linné skref, att denna gaf röd färg, och alla hafva skrifvit så efter Linné. Jag samlade sjelf L. Parellus i Halland år 1795 och anstälde dermed åtskillige försök; men kunde aldrig så någon särdeles färg deraf, mina icke någon röd. Herr Lasteyrie i Paris skickade mig omsider den Laf som samlas i Auvergne till röd färg, och jag som deraf, at den var en blandning af flera crustacei, såsom L. Scruposus, Tartareus, och till det mesta Lacteus. Sålunda har mistag på namn gifvit anledning till denna fallska uppgiften. Det samma torde gälla om L. Roccella, hvilken jag fått af H. H. Prof. Thunberg och Swartz, men aldrig deraf kunnat få någon rödfärg. Troligen har L. Tartareus gjort gagnet under namn af L. Roccella? Det samma tror jag mig ock med visshet kunna påstå om L. Saxatilis. Det vore derföre önskeligt, att våra Örtkännare hädanefter något mera vinlade sig om örternas undersökning till natur och nytta, än blotta Botaniska beskrifningar: då vi genom den enas efterskrifning ifrån den andra icke skulle påbördas så många orätta uppgifter c).

c) Sålunda har H. Hermtstädt i dess Grundriss der Färbe-kunst, tryckt i Berlin 1802 uppgifvit, att följande lafvar gifva röd färg, neml. L. Saxatilis, Calcareus, Candelaris, Cocciferus, Parietinus, Juniperinus, Parellus och Roccella: af hvilka ingen ändå ger röd färg.

Luovutan nyt jäkäläni itseäni taitavampiin käsiin niiden edelleen kehittämistä varten ja olen tyytyväinen siihen iloon, jolla ne ovat palkinneet työni. Tulevaisuus ratkaiskoon, olenko ollut tämän ansion arvoinen. Kun niiden hyödyllisyys tunnustetaan, on myös minun tarkoitukseni täyttynyt. Ne, jotka ilman asian tuntemusta tai liian kapeasta näkökulmasta ovat arvostelleet työtäni tuskin toisin kuin rahvas, tulevat silloin varmaankin teräväkatseisempien tuomareiden kumoamiksi!Jag öfverlemnar nu mina Lafvar åt skickligare händer än mina, till deras förädling, och är tillfredsstäld af det nöje, hvarmed de belönat min möda. En framtid må dömma, huruvida jag varit berättigad till denna vinsten. Då deras nytta blir erkänd, blir ock mitt ändamål fullkomnadt. De som utom känsla för saken, eller innom korrtare synkrets dömt mitt arbete föga annorlunda än allmogens, torde ock då öfverröstas af klarsyntare domare!

Limajäkälät Klibblafvar, L. gelatinosi Linn. (Collemata Acharii).

Näistä ei ole värjäämöille mitään hyötyä. Ne ovat myös meillä harvinaisempia, sillä ne viihtyvät mieluiten kalkkipitoisilla paikoilla. Yleisemmistä lajeista olen tehnyt monenlaisia kokeita, mutta turhaan. Kokeillut olivat seuraavat: samettikesijäkälä, Lichen discolor, kalliohyytelöjäkälä, Ramalina lacera, lännenhyytelöjäkälä, ruskokesijäkälä, kalkkilimajäkälä, Lathagrium furvum ja Collema marginale. Ks. tohtori Achariuksen Methodus Lichenum. Näistä, jotka suurimmaksi osaksi kerättiin Öölannista viime kesänä, minulla on ollut hyvä varasto kaikkia tarvittavia kokeita varten. Niillä on se ominaisuus, että ne pian alkavat käydä, jolloin niistä lähtee epämiellyttävä haju.Dessa lofva ingen nytta åt Färgerierna. De äro ock hos oss mera sällsynta; ty de trifvas helst på kalkagtiga ställen. Utaf de allmännare har jag anstält flerehanda försök; men förgäfves. De försökte äro: L. Saturninus, Discolor, Flaccidus, Lacerus, Nigrescens, Scotinus, Myriococcus, Furvus och Marginalis: Se Dr. Acharii Method Lichenum. Utaf dessa, till det mesta samlade på Öland sistl. sommar, har jag haft godt förråd till alla behöfliga försök. De hafva den egenskapen att snart gå öfver till gåsning, och gifva då ifrån sig en obehaglig lukt.

[(vanhentunut luokittelu) Torvijäkälät, "jalkajäkälät", tinajäkälät]Piplafvar, L. fruticulosi Linn. (Cladoniæ Achar.) Fotlafvar, (Heliopodia Achar.) och Busklafvar, (Stereocaula Achar.)

Useimmat näistä kasvavat meillä kyllin runsaina metsissä, kallioilla ja kanervanummilla, ja osaa niistä voidaan käyttää hyödyksi.De flesta af dessa växa ömnigt nog hos oss i skogar, på berg och ljunghedar, och en del af dem kunna användas till nytta.

Seuraavia olen tutkinut useiden muiden tekemien kokeiden perusteella: [?]Följande äro af mig med flera omgjorda försök undersökte:

Cladonia uncialis subsp. uncialis, okatorvijäkälä, pigglav1. L. Uncialis. Linn. Cladonia Uncialis Achar.

Tämä on meillä hyvin yleinen, ja sitä voidaan kerätä suuria määriä. Se sisältää ruskeaa väriainetta, joka on kaunista ja melko kestävää.Tagglaf. Denna är mycket allmän hos oss, och kan samlas till mängd. Den innehåller ett brunt färgämne, som är vackert, och blir ganska fast.

1. Kun tätä pidetään vedessä lämpimässä paikassa seitsemän päivää, siihen vuorokaudeksi asetettu villa saa kauniin karmeliitinruskean värin. Jos se keitetään sen jälkeen, kun sitä liotetaan pitkään, väristä tulee luultavasti voimakkaampi. Silkki sai siitä kauniin hasselpähkinänruskean värin.
2. Kun lisättiin ruokasuolaa ja salpietaria, kumpaakin 1/15 jäkälän painosta — mikä on tavallinen suhde, jota olen noudattanut kaikkien kohdalla — ja jäkälää oli pidetty lämpimässä liotuksessa muutamia päiviä, värjäystulos oli kaunis. Villa sai syvemmän karmeliitinruskean sävyn, joka on kestävä, ja silkki harmahtavan hasselpähkinänruskean sävyn.
3. Kun näihin suoloihin lisättiin yhtä suuri määrä lipeäsuolaa (Alk. veg. fix.), saman käsittelyajan ja samojen suhteiden mukaisesti, villa värjäytyi myskinruskeaksi ja silkki vaaleammaksi hasselpähkinänruskeaksi, jossa oli paljon kiiltoa.
4. Lipeäsuolan asemesta käytettiin sammuttamatonta kalkkia. Tällöin villan väristä tuli vaaleampi, mutta silkin väristä täyteläisempi.
5. Kun tällaiseen seokseen lisättiin 1/15 kuparisulfaattia, villa sai ruskehtavan oliivinvihreän värin ja silkki kauniin harmaanvihreän värin.
6. Uuden menetelmän mukaan käytettiin 1/10 sammuttamatonta kalkkia ja 1/20 salmiakkia jäkälän painosta. Kun seoksen annettiin seistä lämpimässä paikassa seitsemän päivää, villa värjäytyi kauniin karmeliitinruskeaksi ja silkki sai täyteläisen feuille morte -värin ("kuolleet lehdet"; harmahtava kellanruskea).
7. Veden ja kuparisulfaatin avulla villa tai silkki ei saanut minkäänlaista edullista väriä.
8. Ei myöskään käytettäessä ruokasuolaa ja salpietaria yhdessä kuparisulfaatin kanssa.
9. Kun kuitenkin käytettiin ruokasuolaa ja salpietaria sekä kuparisulfaattia ja lipeäsuolaa, villa sai kauniin mineraalinvihreän värin, mutta silkki ainoastaan vaalean hasselpähkinänruskean sävyn.
10. Kun kuparisulfaattia lisättiin uuden menetelmän mukaiseen seokseen, villa muuttui kauniin vihreäksi, mutta silkki värjäytyi kuten edellisessä kokeessa.1. Uti vatten, förvarad på varmt ställe i 7 dagar, får Ylle, som lägges deruti, efter ett dygn, en vacker Carmelit. Om den kokas, sedan den städt så långe i maceration, blir färgen troligen starkare. Silke feck deraf en vacker Noisette.
2. Med koksalt och saltpetter, 1/15 af hvardera mot Lafvens vigt, den vanliga proportion, som jag iagttagit med alla, sedan lafven stådt i varm maceration några dagar, blef godset vackert, då Ylle feck högre Carmelit, som är ägta, och Silket en gråagtig Noisette.
3. Då lika mycket lutsalt (Alk. veg. fix.) tillsattes dessa salterna, efter lika tid och förhållande, blef Yllet mysk färgadt, och Silket af en ljusare noisette, med mycken glants.
4. I stället för lutsalt, togs osläkt kalk, då Yllet blef ljusare, men Silket fullare.
5. Till en dylik blandning tillsattes 1/15 blå vitriol, då Yllet feck en brunaktig Oliv färg, och Silket en vacker grå grön färg.
6. Efter nya metoden, med 1/10 osläkt kalk, och 1/20 salmiak emot Lafvens vigt, sedan det sätt stå på varmt ställe i 7 dagar, blef Yllet vackert Carmelit färgadt, och Silket en full feuille morte.
7. Med vatten och Koppar vitriol, feck hvarken Ylle eller Silke någon särdeles färg.
8. Ej eller med K. s. och S. b. samt blå vitriol.
9. Men med K. s. och S. b., blå Vitriol och lutsalt, feck Yllet en skön mineral grön färg; men Silket endast en ljus noisette.
10. Då blå vitriol tillsattes en blandning efter n. m., blef Yllet vackert grönt; men Silket liksom föregående.

Drepanocladus aduncus, luhtasirppisammal, lerkrokmossa?2. L. aduncus. Achar.

Tämä kasvaa meillä myös varsin yleisenä, vuoroin yhdessä edellisen lajin kanssa, ja näyttää myös värjäysominaisuuksiensa perusteella eroavan okatorvijäkälästä. Olen luullut tämän olevan Linnén Lichen uncialis, samoin kuin edellisen Lichen subulatus, mutta kasvitieteilijämme ovat muuttaneet tätä käsitystä. Se voi kuitenkin olla samantekevää, kunhan vain voimme hyötyä siitä. Tämä näyttää myös sisältävän enemmän väriainetta kuin edellinen.Denna växer och nog allmänt hos oss, ömsom med den föregående, och tyckes, äfven efter sitt färgförhållande, vara skilld från Tagglafven. Denna har jag trott vara L. Uncialis Linnei, liksom den föregående L. Subulatus; men våra Botanister hafva ändratt detta: och det kan vara det samma, blott vi kunna draga nytta deraf. Också tyckes denna vara färghaltigare än den föregående.

1. Kun jäkälää liotetaan pelkässä vedessä viikon ajan lämpimässä paikassa, villalanka saa kauniin karmeliitinruskean värin ja silkki syvemmän hasselpähkinänruskean sävyn kuin edellisessä kokeessa.
2. Keittosuolalla ja salpietarilla ei saada erityisen voimakasta väriä. Sammuttamattomalla kalkilla ja salmiakilla saadaan kuitenkin syvä karmeliitinruskea sävy, ja silkki värjäytyy vaaleammaksi samanväriseksi.
3. Kun käytetään keittosuolaa ja salpietaria sekä sammuttamatonta kalkkia ja kuparisulfaattia, villa saa kauniin oliivinvihreän värin ja silkki feuille morte -sävyn.
4. Jos jäkälää pidetään pidempään liotuksessa, villatavara saa tummemman ja kauniin oliivinvärin, mutta silkistä tulee vaaleampi, lähes edellistä vaaleampi.1. Med vatten ensamt, efter en veckas maceration på varmt ställe, får Ullgarn en vacker Carmelit, och Silket högre noisette än den förra.
2. Med K. s. och S. b. ingen särdeles färg; men med osläkt kalk och salmiak, en hög Carmelit, och silket en ljusare dylik färg.
3. Med K. s. och S. b., osläkt kalk och blå vitriol, får yllet en skön Olive färg, samt silket en feuille morte.
4. Om den hålles längre i maceration, får ylle godset en mörkare skön Olive; men silket blir ljusare nästan än det förra.

Cladonia subulata, sormitorvijäkälä, hornbägarlav3. L. subulatus Achar. Sw. Syl-laf.

Se ei kasva yhtä runsaana kuin edelliset. Se ei myöskään värjäysominaisuuksiltaan juurikaan eroa edellisistä.Wäxer icke så ömnigt, som de förra. Den är ock föga olika med de förra till sitt färg förhållande.

1. Vedellä saadaan samanlainen tulos kuin edellisillä jäkälillä.
2. Uuden menetelmän mukaan saadaan myös jokseenkin samanlainen tulos.
3. Kun käytetään keittosuolaa ja salpietaria sekä sammuttamatonta kalkkia, väristä tulee hieman heikompi.
4. Kun edelliseen seokseen lisätään kuparisulfaattia, villa saa kauniin oliivinvärin, joka on täysin kestävä. Silkki saa kuitenkin vain vaalean hasselpähkinänruskean sävyn.1. Med vatten lika med de föregående.
2. Efter n. m. också tämmeligen lika.
3. Med K. s. och S. b. samt osläkt kalk, något svagare.
4. Om koppar vitriol tillägges föregående fås en skön Olive grön färg på ylle, som är alldeles ägta; men svag noisette på silke.

Cladonia rangiformis, meritorvijäkälä, falsk renlav4. L. pungens. Ach. Sw. Shik-laf.

Dillenius on esittänyt tätä kuvauksen taulussa 16, kuviossa 28. Olen löytänyt sitä yksilöitä, joilla on ruskeat, kärjissä sijaitsevat nystyrät. Se ei ole meillä harvinainen, vaan kasvaa varsin runsaana paljailla mäillä ja vuorten juurella. Se sisältää myös runsaasti väriainetta, minkä vuoksi se ansaitsee tulla luetuksi väriaineiksi soveltuvien aineiden joukkoon.Figuren derpå har Dillenius gifvit, Tab. 16. f. 28. Jag har funnit den med tuberculis terminalibus fuscis. Den är icke sällsynt hos oss: växer ömnigt nog på kala backar, och nedan för berg: den är ock mycket färghaltig; hvarföre den är vårdig at råknas bland färg-stofter.

1. Kun jäkälää liotetaan vedessä muutamia päiviä, villatavara saa kellertävän karmeliitinruskean värin ja silkki kauniin hasselpähkinänruskean sävyn.
2. Toisella menetelmällä, käyttäen keittosuolaa ja salpietaria, villa saa oljenkeltaisen värin, ja silkki värjäytyy samoin.
3. Kolmannella menetelmällä, käyttäen keittosuolaa ja salpietaria sekä lipeäsuolaa, saadaan täyteläisempi oljenkeltainen väri sekä villaan että silkkiin.
4. Neljännellä menetelmällä saadaan muutamassa tunnissa voimakas ja syvä vahankeltainen väri.
5. Jos tämä sekoitetaan karstakeltakarpeeseen ja käytetään neljättä menetelmää, villa saa vaalean oranssin värin ja silkki syvän, lähes aamuruskon värisen sävyn, joka on erittäin kaunis ja kiiltävä.
6. Jos koe suoritetaan viidennellä menetelmällä, villa saa kauniin oliivinvärin ja silkki kiiltävän, vaalean feuille morte -sävyn.
7. Uudella menetelmällä villa saa syvän, tummankeltaisen värin ja silkki tummemman hasselpähkinänruskean sävyn.
8. Kun käytetään vettä, kuparisulfaattia sekä hieman koivun kuorta H. Dambourneyn menetelmän mukaisesti, villatavara saa vaalean ruohonvihreän värin ja silkki harmaanvihreän värin.
9. Samalla tavoin, käyttäen keittosuolaa ja salpietaria sekä kuparisulfaattia ja koivun kuorta, villa saa kauniin vaalean oliivinvärin ja silkki kauniin vaalean karmeliitinruskean sävyn. Kaikki nämä kuparisulfaatilla ja koivun kuorella saadut värit ovat kestäviä.
10. Kolmannella menetelmällä, käyttäen koivun kuorta ja kuparisulfaattia, villa saa vaalean ruohonvihreän värin ja silkki tumman, kiiltävän hasselpähkinänruskean sävyn.
11. Neljännellä menetelmällä, käyttäen koivun kuorta ja kuparisulfaattia, saadaan kaunis ruohonvihreä väri, ja silkki saa vaalean pähkinänruskean sävyn.
12. Uudella menetelmällä, lisäämällä koivun kuorta ja kuparisulfaattia, saadaan erittäin kaunis harmaa väri, mutta silkki saa heikkolaatuisen hasselpähkinänruskean sävyn.1. Med vatten, efter några dagars maceration, får Ylle gods en gulagtig Carmelit, och Silket en vacker noisette.
2. Efter andra metoden, med K. s. och S. b. får Ylle en paille gul färg, och Silket lika.
3. Efter tredje metoden, med K. s. och S. b. samt lutsalt, en fullare paille, både på Ylle och Silke.
4. Genom fjerde metoden erhålles en stark och hög vax gul färg, innom några timmar.
5. Om den blandas med L. Conspersus efter 4:de metoden, får Yllet en ljus Orange, och Silket en hög dylik, nästan Aurora färg, mycket vacker och gläntsande.
6. Om försöket anställes efter 5:te metoden, får Yllet en skön Olivegrön, och Silket en gläntsande blek feuille morte.
7. Efter N. M. får Yllet en hög mörk gul färg, och Silket en mörkare noisete.
8. Med vatten samt blå eller Koppar-Vitriol, samt litet Björkbark, efter H. Dambourneys sätt, får Ylle gods en ljus gräsgrön och Silket en grågrön färg.
9. På lika sätt med K. s. och S. b. Koppar-Vitriol samt Björkbark, får Yllet en vacker ljus olivegrön färg, och Silket en skön ljus Carmelit. Alla dessa färgor med vitriol och Björkbark blifva ägta.
10. Efter 3:dje metoden, och B. bark, samt blå Vitriol, får Ylle en ljus gräsgrön samt Silket en mörk gläntsande noisette färg.
11. Efter 4:de metoden, med B. bark och blå Vitr., en vacker gräsgrön färg: och Silket en ljus noisette.
12. Med N. M. och tillägg af B. bark samt blå Vitr. erhålles en mycket vacker gråa färg; men Silket får en dålig noisette.

Cladonia furcata, haaratorvijäkälä, rislav5. L. furcatus. Achar. Sw. Gassel-laf. Dillen. tab. 16. fig. 27.

En ole havainnut tämän kasvavan yhtä runsaana. Se ei myöskään sisällä yhtä paljon väriainetta kuin edellinen. Sitä tavataan mäillä ja metsissä.Denna har jag icke funnit växa så ömnigt. Den är ock icke så färghaltig, som den föregående. Finnes på backar och i skogar.

1. Pelkkää vettä käytettäessä villa värjäytyy aluksi keltaiseksi, mutta väri muuttuu ajan mittaan karmeliitinruskeaksi. Silkki saa kauniin karmeliitinruskean sävyn.
2. Toisella menetelmällä ei saada erityisen voimakasta väriä, mutta kolmannella menetelmällä sekä villa että silkki värjäytyvät oljenkeltaisiksi.
3. Uudella menetelmällä villa saa tumman oljenkeltaisen värin ja silkki vaalean karmeliitinruskean sävyn.
4. Vettä ja kuparisulfaattia käytettäessä villa saa vaalean, vihertävän värin, mutta silkkiin ei juuri synny väriä.
5. Pidemmän liotuksen jälkeen väri muuttuu kauniimmaksi.
6. Uudella menetelmällä ja kuparisulfaatilla villa saa kauniin, tumman mehuvihreän sävyn. Silkkiin ei synny juuri lainkaan väriä.
7. Neljännellä menetelmällä ei synny väriä. Kun lisätään kuparisulfaattia, villa saa kauniin oliivinvärin ja silkki harmaanvihreän värin.1. Med vatten ensamt ger den Yllet i början en gul färg, som omsider blir Carmelit, samt Silket en skön Carmelit.
2. Efter 2:dra metoden ingen särdeles färg; men efter 3:dje metoden får både Ylle och Silke en paille gul färg.
3. Med N. M. får Yllet en mörk paille, samt Silket en ljus Carmelit.
4. Med vatten och blå Vitr. en ljus grönagtig färg på Yllet, på Silke nästan ingen.
5. Efter längre macerat blir denna vackrare.
6. Efter N. M. med blå Vitr. en vacker mörk saft-grön färg; men Silket föga eller ingen.
7. Efter 4:de metoden ingen färg; men med tillägg af blå Vitriol fås en skön Olive grön färg på Ylle och en grågrön på Silke.

-6. L. spinosus. Achar. Sw. Törn-Laf. Dillen. hist. musc. tab. 16. f. 25.

Se ei kasva meillä erityisen runsaana. Sen erikoisena ominaisuutena on, että se näyttää sisältävän silkkiä varten enemmän väriainetta kuin kaikki edellä mainitut jäkälät. Villan värjäämiseen se ei näytä olevan kannattava.Växer icke särdeles ömnigt hos oss. Denna har det besynnerliga, att den tyckes vara färg haltigare för Silket, än alla de föregående. För Ylle tyckes den ej vara lönande.

1. Pelkkää vettä käytettäessä sekä villa että silkki saavat tumman oljenkeltaisen värin. Pidemmän liotuksen jälkeen villa saa kellertävän karmeliitinruskean värin ja silkki kauniin, vaalean samanvärisen sävyn.
2. Toisella menetelmällä villa saa kauniin oljenkeltaisen värin ja silkki kauniin, kiiltävän hasselpähkinänruskean sävyn.
3. Kolmannella menetelmällä sekä villa että silkki saavat kauniin oljenkeltaisen värin.
4. Kuudennella menetelmällä eli uudella menetelmällä sekä villa että silkki saavat voimakkaan vaaleankellanruskean sävyn.
5. Vettä ja kuparisulfaattia käytettäessä villa saa kauniin vihreän värin ja silkki harmaanvihreän värin.
6. Toisella menetelmällä ja kuparisulfaatilla saadaan lähes samanlainen tulos, mutta väri on hieman voimakkaampi.
7. Kolmannella menetelmällä ja kuparisulfaatilla villa saa kauniin, puhtaan vihreän värin ja silkki vaalean, vihertävän sävyn.
8. Uudella menetelmällä ja kuparisulfaatilla villa sai erittäin kauniin, puhtaan vihreän värin ja silkki kauniin vaaleanvihreän värin.
9. Neljännellä menetelmällä värjättävä materiaali ei saanut erityisen voimakasta väriä.1. Med vatten ensamt, en mörk paille både på Ylle och Silke. Efter längre maceration får Ylle en gulagtig Carmelit, och Silket en skön ljus dylik.
2. Efter 2:dra metoden, får Ylle en vacker paille, ock Silket en skön gläntsande noiset[t]e.
3. Efter 3:dje metoden, både Ylle och Silke vacker paille.
4. Efter 6:te eller N. M. får både Ylle och Silke en stark Nankins färg.
5. Med vatten och blå Vitriol får Ylle en vacker grön färg och Silket en grå grön.
6. Efter 2:dra metoden och med blå Vitriol nästan lika, dock något starkare.
7. Efter 3:dje metoden med blå Vitriol [får] yllet en skön och klar grön färg, samt silket en ljus grönagtig färg.
8. Efter N. M. med blå Vitr. blef yllet mycket vackert af en skön och klar grön färg, samt silket vackert ljus grönt.
9. Efter 4:de metoden feck godset ingen särdeles färg.

Sphaerophorus globosus, isokorallijäkälä, korall-lav7. L. globiferus. LINNÉ. Sphærophorus globiferus Achar. Sw. Klump-laf.

Se kasvaa paikoin runsaana metsissä. Värjäysominaisuuksiltaan se eroaa kaikista edellä mainituista. Se antaa kauniita värejä ja ansaitsee tulla kerätyksi taloudellista hyötyä varten.Växer ömnigt i skogarna på vissa ställen. Den är till sitt färgförhållande olika med alla de föregående. Den gifver vackra färgor, och förtjenar att samlas till œconomisk nytta.

1. Vedellä, ensimmäisen menetelmän mukaan, villa saa omaleimaisen karmeliitinruskean värin, joka vivahtaa [vaaleaan] ihonväriin, mutta silkki värjäytyy hyvin heikosti.
2. Toisella menetelmällä saadaan hieman vaaleampi väri, ja silkki värjäytyy vielä heikommin.
3. Kolmannella menetelmällä villa saa kauniin kellanruskean, vaalean ruskeanharmaan sävyn, mutta silkki värjäytyy vain vähän.
4. Neljännellä menetelmällä saadaan lähes se väri, jota kutsutaan nimellä sable du Levant. Silkki saa hasselpähkinänruskean värin.
5. Uudella menetelmällä villa saa kauniin vaalean kellanruskean / ruskeanharmaan värin. Silkki saa samanlaisen värin, mutta vaaleampana.
6. Kun käytetään vettä ja yksinomaan kuparisulfaattia, villa saa kauniin harmaanvihreän "merivaahdon värisen" (vihertävänharmaa), mutta silkki värjäytyy vain vähän.
7. Kun käytetään toista menetelmää ja lisätään samalla kuparisulfaattia, saadaan lähes edellisen kaltainen väri, kuitenkin hieman tummempana.
8. Kolmannella menetelmällä ja kuparisulfaatilla villa saa kauniin oliivinvihreän tai tumman hasselpähkinänruskean (noisette foncé) värin. Silkki saa tumman karmeliitinruskean sävyn.
9. Uudella menetelmällä ja kuparisulfaatilla villa saa kauniin vihreän värin, mutta silkki värjäytyy vain vähän.1. Med vatten, efter första metoden, en egen Carmelit åt couleur de chair, på ylle; men på silket mycket svag.
2. Efter 2:dra metoden något ljusare, och ännu svagare på silket.
3. Efter 3:dje metoden, en vacker Ventre de Biche på ylle; men silket föga färgadt.
4. Efter 4:de metoden nästan den färg, som kallas sable du Levant; på silke noisette.
5. Efter N. M. en vacker ventre de Biche clair, på ylle; och lika på silke; men ljusare.
6. Med vatten och ensamt blå Vitr. en vacker grågrön, Ecume de mer, på ylle; men föga på silke.
7. Efter 2:dra metoden med blå Vitriol tillika, nästan lika, som föregående, dock något mörkare.
8. Efter 3:dje metoden och med blå Vitriol, en vacker Olive, eller Noisette foncé: på silke en mörk Carmelit.
9. Efter N. M. ock med blå Vitriol en vacker grön färg på ylle: och föga på silke.

Sphaerophorus fragilis, pikkukorallijäkälä, sprödlav8. L. fragilis. LINNÉ. Sphærophorus sterilis Achar. Sw. Skör-laf.

Se kasvaa meillä runsaana metsissä ja mäillä. Väriainepitoisuudeltaan se on melko samanlainen kuin edellinen, ja sen voi hyvin sekoittaa edelliseen. Se ei ole väriaineeltaan niukka.Växer ömnigt i skog och på backar hos oss. I färghalt kommer den nära i likhet med den förra, och kan väl förblandas med den samma. Den är icke fattig på färg.

1. Pelkkää vettä käytettäessä villa saa vaalean keltaruskean/harmaanruskean sävyn, mutta silkkiin ei synny erityisen voimakasta väriä.
2. Toisella menetelmällä saadaan lähes samanlainen tulos.
3. Kolmannella menetelmällä villa saa kauniin kellanruskean / vaalean ruskeanharmaan sävyn. Myös silkki saa lähes samanlaisen värin.
4. Neljännellä menetelmällä villa saa tumman tupakanruskean värin. Silkistä tulee hieman vaaleampi ja erittäin kaunis.
5. Uudella menetelmällä villa saa vaalean kellanruskean / ruskeanharmaan sävyn ja silkki vielä vaaleamman sävyn.
6. Kun käytetään yksinomaan vettä ja kuparisulfaattia, saadaan vaaleanvihreä väri. Silkissä väri on hyvin vaalea.
7. Toisella menetelmällä ja kuparisulfaatilla saadaan kaunis, tummanvihreä ja täysin kestävä väri. Silkki värjäytyy vaaleaksi, harmaanvihertäväksi.
8. Kolmannella menetelmällä ja kuparisulfaatilla villa saa tummemman vihreän värin ja silkki vaalean karmeliitinruskean sävyn.
9. Uudella menetelmällä ja kuparisulfaatilla villa saa vaalean mehuvihreän sävyn, mutta silkkiin ei synny juuri lainkaan väriä.1. Med vatten ensamt, en ljus Hind färg, Biche clair, på ylle; men icke särdeles någon på silke.
2. Efter 2:dra metoden nästan lika.
3. Efter 3:dje metoden en vacker Ventre de Biche: och nästan lika på silke.
4. Efter 4:de metoden en mörk tobaks färg på ylle: på silke något ljusare, mycket vacker.
5. Efter N. M. en ljus Ventre de Biche på ylle: ljusare på silke.
6. Med vatten och blå Vitr. ensamt en ljusgrön färg: på silke mycket ljus.
7. Efter 2:dra metoden med blå Vitriol en vacker mörkgrön färg, alldeles ägta: på silket ljus, åt grå grönt.
8. Efter 3:dje metoden med blå Vitriol en mörkare grön färg på ylle: och på silke en ljus Carmelit.
9. Efter N. M., och med hlå Vitriol en ljus saftgrön på ylle; men på silket nästan ingen.

Cladonia rangiferina, harmaaporonjäkälä, grå renlav9. L. rangiferinus. Linné
Cladonia Rangiferina Achar. Swe. Rehn-laf.

Växer ömnigt i våra skogar och på berg, och i synnerhet i Lappmarken, derest den utgör Renarnes föda. Den nyttjas af Läkare för Lungsigtige, i hållet för Islandslaf, såsom, ett godt och milds födämne.Växer ömnigt i våra skogar och på berg, och i synnerhet i Lappmarken, derest den utgör Renarnes föda. Den nyttjas af Läkare för Lungsigtige, i stället för Islandslaf, såsom, ett godt och mildt födämne.

Se sisältää myös keltaista väriainetta, ja sen vuoksi se voidaan lukea värikasvien joukkoon.Den innehåller också ett gult färgämne: och kan därföre räknas ibland färgväxter.

1. Kun jäkälää liotetaan pelkässä vedessä seitsemän päivää, se antaa villalle voimakkaan vahankeltaisen värin ja silkille tumman oljenkeltaisen sävyn.
2. Toisella menetelmällä villa saa täyteläisen oljenkeltaisen värin, ja silkki värjäytyy samoin.
3. Kolmannella menetelmällä väristä tulee hieman vaaleampi.
4. Neljännellä menetelmällä saadaan muutaman tunnin liotuksen jälkeen kaunis vaaleankeltainen väri sekä villaan että silkkiin.
5. Uudella menetelmällä ei saada erityisen voimakasta väriä.
6. Neljännellä menetelmällä ja kuparisulfaatilla villa saa kauniin vaalean oliivinvihreän värin ja silkki harmahtavan sävyn.
7. Kun käytetään yksinomaan vettä ja kuparisulfaattia, villa värjäytyy vaaleanvihreäksi ja silkki harmaanvihreäksi.
8. Toisella menetelmällä ja kuparisulfaatilla saadaan lähes samanlainen tulos.
9. Kolmannella menetelmällä ja kuparisulfaatilla villa saa oliivinvihreän värin ja silkki samanlaisen, mutta hieman vaaleamman sävyn.
10. Uudella menetelmällä ja kuparisulfaatilla villa sai kauniin vihreän värin ja silkki vaaleamman, harmahtavan sävyn.1. Med vatten ensamt macererad 7 dagar, ger den en stark vaxgul färg åt ylle: åt silke en mörk paille.
2. Efter 2:dra metoden får ylle en full paille, och silket lika.
3. Efter 3:dje metoden blir färgen något ljusare.
4. Efter 4:de metoden erhålles, efter några timmars maceration, en vacker ljusgul färg, både på ylle och silke.
5. Efter N. M. uppkommer ingen särdeles färg.
6. Efter 4:de metoden och blå Vitr. vinner yllet en vacker ljus Olive färg, och silket en gråagtig.
7. Med vatten och blå Vitriol ensamt färgas yllet ljusgrönt, och silket grågrönt.
8. Efter 2:dra meth. med bl. Vitr. nästan lika.
9. Efter 3:dje metoden med blå Vitriol får ylle en grön Olive, och silket en dylik något ljusare.
10. Efter N. M. med blå Vitriol feck yllet en vacker grön färg, och silket en ljusare grönagtig.

[Jatkuu seuraavassa kvartaalijulkaisussa.](Fortsättning nästa Quartal.)