Kirjoittanut toimittaja Viljo Niukkanen.
(Jatkoa N:oon 1)
Siirtyäksemme sitten teoriasta käytäntöön, huomaamme, että varsinkin viimemainittu värilain pykälä on näyteikkunan järjestäjälle mitä tärkein. Olettakaamme, että jokin asioista perillä olematon järjestää näyteakkunaan aukilevitettyjä kangaspakkoja. Olen varma siitä, ja olen sen myös useasti saanut todeta, että hän silloin valitsee samaan ryhmään kaikki samantapaiset värit. Ja se, mitä siitä seuraa, on edellisen perusteella sangen helppo todeta. Katsojan silmä väsyy yhä toistuviin punaisiin väreihin ja alkaa kaivata sen vastakohtaa. Kun ei vihreää ole lähistöllä, loihtii silmä sitä punaisen sekaan, ja koska vihreän ja punaisen sekoituksesta syntyy likaisenharmaata, alkavat punaiset kankaat näyttää hetkisen tarkastelun jälkeen yhä sameammilta ja epämiellyttävimmiltä.
Aivan samoin on laita, jos valitsemme minkä tahansa spektrin väreistä ja asetamme sen rinnalle useampia samantapaisia värejä. Samantapaisilla väreillä tarkoitamme tässä tapauksessa niitä, jotka itsessään jo sisältävät kyseessäolevaa väriä. Rinnakkain siis eivät sovi esim. keltainen ja oranssi, koska oranssi, ollen punaisen ja keltaisen sekoitus, jo itsessään sisältää keltaista. Kun siis vihreä on keltaisen ja sinisen sekoitus, ei sitä pidä asettaa niiden kummankaan välittömään läheisyyteen.
Tarkastellessani esim. eri siirtomaatavaraliikkeiden akkunoita olen rangen usein nähnyt punaiset ja keltaiset paketit asetetuiksi oranssiväriselle pohjalle. Silmänrääkkäystä — on tullut väkisinkin mieleen.
Akkunajärjestäjän on parhainta seuraavalla tavalla kouliinnuttaa itseään muistamaan, ja vieläkin paremmin sanottuna, silmäänsä näkemään sopivat ja sopimattomat yhdistelmät:
Leikataan erivärisistä paperiarkeista sivultaan 10 sm. levyisiä neliöitä ja valjaan niistä ensimaiseen harjoitukseen vain kuusi: punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen ja violetti, kaikki kirkkaita värejä.
Ajatellaan, että nuo neliöt kuvaavat esim. näytelaatikoita, jotka täytyy asettaa rinnakkain ikkunaan. Jos ne asetetaan ensin tuohon äsken luettelemaani spektrijärjestykseen, siis näin
pun. | oranssi | kelt. | vihreä | sin. | sinip.
niin huomataan hetkisen tarkastelun jälkeen, että asetelma tekee jossain suhteessa epämiellyttävän, sanoisinko imelän vaikutuksen. Ja värit ovatkin keskenään mahdollisimman epäedullisessa asemassa. Koettakaamme siis toista:
pun. | vihreä | oranssi | sin. | kelt. | sinip.
Vaikutus on paljon parempi. Siinä ovat vastavärit aina parittain. Mutta on mahdollista saada aikaan vieläkin parempi yhdistelmä, joka on seuraava:
pun. | sin. | kelt. | sinip. | vihreä | oranssi
Mistä johtuu viimemainitun paremmuus? Silmämme sen kyllä hetkisen tarkastelun jälkeen toteaa, mutta me ihmiset ja varsinkaan me suomalaiset, emme noin näin avokämmeneltä näyttämällä usko yhtään mitään. Täytyy tutkia. Tarkastelkaapa tuota aikaisemmin esiintynyttä väriympyrää, niin huomaatte, että viimemainittuun järjestelyyn ovat värit ympyrästä poimitut mahdollisimman säännöllisessä järjestyksessä. Esim. punaisesta on vain hypätty vaarallisen sinipunaisen yli siniseen ja siitä vihreän yli keltaiseen. Sitten tulee ikäänkuin pitempi loikkaus suoraan keltaisen komplementtiväriin sinipunaiseen, ja jälleen siitä lähtien joka toiseen. Näin aikaansaatu järjestely on kaikkein tasaisin ja siitä syystä silmää eniten miellyttävä.
Tämän jälkeen nousee esiin kysymys, että jos on käytettävissä vain esim. punaisia ja oranssivärisiä näyte-esineitä, ja tahdotaan aikaansaada hauska vaikutus, kuinka on silloin meneteltävä. — Meidän on ehdottomasti turvauduttava silloin apulaitteisiin ja apuväreihin mustaan, harmaaseen tai valkoiseen. Voimme järjestää esineet esim. näin
pun. | oranssi | pun. | oranssi | pun.
jolloin mustat nauhat eroittavat vaaralliset värit toisistaan ja tekevät asetelman rauhallisemmaksi. Samaan tarkoitukseen voidaan myös yhtä hyvin käyttää valkoista tai harmaata, mutta vaikutus on hieman heikompi.
Seikka, joka akkunajärjestäjän on myös ehdottomasti painettava mieleensä, on, että värit ovat myös valoteholtaan eri arvoisia ja vaikuttavat silmään eloisammin tai heikommin.
Parhaiten vaikuttavia värejä nimitetään lämpimiksi, heikommin vaikuttavia kylmiksi. Luettelen kuusi pääväriä lämpimyysjärjestyksessä:
Keltainen — lämpimin.
Oranssi — lämmin.
Punainen — keskinkertainen.
Vihreä — keskinkertainen.
Sinipunainen — kylmä.
Sininen — kylmin.
Tämä järjestys on sangen tärkeä tuntea senvuoksi, että joutuessaan asettamaan rinnakkain erivärisiä esineitä, joille kaikille haluaa antaa saman tehon, täytyy kylmää väriä olevia asettaa suhteellisesti enemmän tai suurempi ala, jotta teho olisi yhtä voimakas kuin lämminväristen esineiden. On siis tarkoin muistettava, että asettaessaan esim. sinistä ja keltaista kangasta samaan akkunaan, on sinistä levitettävä näkyviin paljon enemmän, ellei haluta sen jäävän huomaamattomiin.
Olemme koko edelläolevassa kirjoituksessa käsitelleet vain kirkkaita värejä, siis värejä semmoisinaan, kuin ne auringon spektrissä esiintyvät. Mutta nehän ovat verrattain harvinaisia. Useimmiten on värin kirkkautta laimennettu joko harmaalla, mustalla tai valkoisella. Tähän perustuen voidaankin värit jakaa neljään luokkaan:
Kirkkaat värit,
tummennetut, 1. mustalla sekoitetut värit,
vaalennetut, 1. valkoisella sekoitetut värit ja
laimennetut. 1. harmaalla sekoitetut värit.
Näihin kaikkiin nähden pitävät kuitenkin kaikki edellä selostetut säännöt paikkansa. Lisäksi on vain huomautettava, että käytettäisiin, jos se suinkin on mahdollista, samassa asettelussa tai ryhmässä vain samaan luokkaan kuuluvia värejä. Esim. eri luokkiin kuuluvat punainen ja vihreä eivät kylläkään millään lailla rinnakkain asetettuina sodi keskenään, mutta vaikutus on joka tapauksessa parhain, jos esim. vaalennetun vihreän viereen asetetaan vaalennettu punainen.
Tähän kirjoitukseen olen vielä niitä varten, jotka jostain syystä eivät ole tilaisuudessa perinpohjaisemme perehtymään värioppiin, mutta tarvitsevat kuitenkin joskus tietää, millä tavoin ne ja ne värit keskenään sopivat, liittänyt käytännöllisesti laaditun taulukon. Sen vasemmassa laidassa ovat luetellut muutamat kaikkein tavallisimmat värit, ja alalaidassa samat värit. Jos nyt haluamme tietää, millainen on tummansininen ja vaaleanviheriän yhdistelmä, niin me löydämme taulukosta molempien sanojen sarakkeiden risteyskohdasta vastauksen: huono — siis — rinnakkain asettaminen värilain uhalla kielletty.
Hyvä ja käytännöllinen väriopas voidaan myös valmistaa seuraavalla tavalla:
Ostetaan paperikaupasta tri Ostwaldin värikirjoja neljää lajia — kirkkaita, tummennettuja, vaalennettuja ja laimennettuja värejä esittäviä. Valmistetaan sitten allaolevan kuvan lainen pahviympyrä, johon värit liimataan määrättyyn järjestykseen ja siten, että keskimmäisiksi tulevat kirkkaat värisävyt, ja sen jälkeen vaalennetut, laimennetut ja ulommaisiksi tummennetut.
Valmiista ympyrästä löytää nyt useimpia käytännön värejä melko lähellä olevan värin ja voi heti päättää, mikä on sen komplementtiväri, tarkastamalla vastapäistä lohkoa. Vaarallisimmat ovat taasen ne, jotka ovat kunkin lohkon kahden puolen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti