Laatokka 106, 18.9.1920
Naiset, lukekaa tämä.
- Sopisiko toimittajan tulla katsomaan näitä meidän wärjäyskursseja?
- Miks'ei sopisi.
- Antaisimme wielä kahwiakin.
- No sittenhän se sopii wielä paremmin.
Ja sitten me lähdettiin.
Kotiteollisuusyhdistyksen järjestämät nämä wärjäyskurssit oliwat. Pirteitä emäntiä siellä hääri, oliwat jo wiikon häärineet. Kattilat porisiwat hellalla ja kurssien johtajatar neiti Roiha uutterasti häärii, antaen neuwojaan.
Katsahdan kattiloihin. Sus' siunatkoon! Siellä sitä sitten kiehuu aineita kuten ennen noitien padoissa. Luettelen joitakin.
Kuusenoksia.
Omenapuun lehtiä.
Lepän lehtiä.
Kanerwia.
Lepän kuoria.
Wiholaisia.
Katajan oksia.
Kallion karpeita.
Y. m. y. m.
Taitaisi pitää luetella koko Mela-wainaan kaswio kannesta kanteen.
Ei ne soppaa ukko-jurrikoilleen niistä keittäneet, siitä pääsin selwille.
Ne wärjäsiwät lankoja.
Pöydällä oli joukko wärjättyjä lankoja. Miten ihanat wärit! Oikein silmää hiweliwät kun niitä katseli. Taisi olla edustettuna kaikki sateenkaaren wärit ja runsaasti enemmänkin. Ei woinut kyllin ihailla, niin erinomaisia wäriwiwahduksia löytyi.
Tämä wärjäys on erinomaista! Kuinka suuri merkitys tällä on taloudelle. Kertowat että aineet 60 wärille tuliwat kursseilla maksamaan 8 mrk. Nämä wärit owat siitä erinomaisia, etteiwät ne lähde. Wäri pysyy aina samanlaisena. Kuinka kauniita ruskeita lankoja oli saatu keittämällä wäriaineeksi kiwisammalta. Kanerwilla oli saatu erinomaista keltaista, wiholaisella harmaata j. e. p. Jokaisen emännän pitäisi osata tuo taito. Kuinka paljon säästettäisikään.
Emännät ja niiksi aikowat! Ostakaa heti Suomen Käsityönystäwien toimittama, Alina Hildenin suunnittelema "Kotiwärjäyskirja". Siinä on ohjeet. Warmasti ette tule katumaan.
Uudet, wiikon kestäwät kurssit alkawat ensiwiikon alussa Myllykylässä Mäkisellä. Ken waan suinkin woi, hän kursseille rientäköön.
Lausuimme hywästit ystäwällisille emännille ja ihastuneina tähän uuteen wärjäystapaan, palasimme tätä kertomusta paperille töhrimään.
- Ressu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti