Kotiliedelle kirjoittanut dosentti, tohtori Uno Holmberg
Pääsiäisaamun viettoon liittyi ennenvanhaan eräitä kansanomaisia tapoja, joita ei tunneta ainoastaan Suomessa, vaan muuallakin Euroopassa.
Niinpä on uskottu, että henkilö, joka pääsiäisenä nousee vuoteeltaan hyvin varhain, pysyy koko vuoden virkkuna. Hänellä on sitäpaitsi tilaisuus, jos tahtoo, nähdä auringon tanssivan. Ruotsissa kansa selittää, että aurinko tällöin tanssii haudasta nousseen Vapahtajan kunniaksi. Samasta syystä sanovat tanskalaiset auringon pitävän pääsiäisiloa. Norjassa on nuorilla tapana kavuta ennen päivän koittamista korkeille vuorille ihailemaan pääsiäisauringon karkeloa. Toisin paikoin on sitä katseltava ohuen silkkihuivin läpi. Jotkut kertovat nähneensä, miten aurinko tällöin kolmesti hypähtää tai hyppiessään pyörii ympäri taivaanrannalla. Merestä noustessa sen sanotaan pistäytyvän kolme kertaa vedenpinnan yläpuolella, ennenkuin se aloittaa varsinaisen kulkunsa. Tunturilta nähtynä se kiiriskelee ilakoiden pitkin vuoren harjannetta. Usein auringon juhliessa ovat vielä enkelit tai Neitsyt Maaria mukana. Viimeksimainitun on nähty karkeloivan auringon kera hopeisella tarjottimella. Norjassa on lisäksi muistiinpantu käsitys, että aurinko noustessaan kolmesti niiaa Jeesuksen haudalla. Ken tämän sattuu näkemään, siitä tulee pappi tai papin rouva.
Auringon tanssi pääsiäisilon ilmauksena on tunnettu myös keski-Euroopassa. Saksassa, Ranskassa ja Sveitsissä sanotaan, kuten Pohjolassakin, auringon pääsiäisaamuna tekevän noustessaan kolme hyppäystä. Nämä auringon hypähdykset ovat jonkinlaisia näköhäiriöitä, joita voi havaita muulloinkin päivän noustessa. Mahdollisesti aurinko jumalan kolme askelta, joista puhutaan intialaisten kansanrunoudessa, palautuvat tällaiseen havaintoon.
aikkialla Euroopassa ei auringon karkelo kuitenkaan aina liity juuri pääsiäisaamuun, vaan joskus muihinkin kevätjuhliin, esim. Englannissa ensimmäiseen helluntaipäivään. Täällä uskotaan, että jos auringon tanssiessa, jota kestää vain hetkisen, ennättää lausua jonkun toivomuksen tai rukouksen, se silloin toteutuu. Tämä ehkä viittaa pakanuudenaikaiseen auringonpalvontaan. Norjan lappalaisten tiedetäänkin sivelleen voita asuntojensa oviin, kun aurinko pitkän talvisen poissaolon jälkeen ensi kerran heitti lempeät säteensä taivaanrannalta. Voin sulaminen osoitti, että aurinko oli halukas nauttimaan uhrin.
Varhaiseen nousuun pääsiäisaamuna kannusti nuoria toinenkin uskomus. Ennen päivän koittamista oli kiirehdittävä noutamaan vettä ja sillä pestävä kasvot, tällöin noudettu vesi kun haihdutti liiallisen uneliaisuuden koko vuoden ajaksi. Tällaista vettä on maassamme nimitetty "variksen vedeksi" ja sitä ammennettaessa huudettiin kolmesti: "varis, vettäsi varastan!"
Sama tapaan Ruotsissa liittynyt kiirastorstain aamuun. Täällä uskotaan, että se, joka ennenkuin linnut laulavat, käy noutamassa vettä ja sillä pesee kasvonsa, säästyy seuraavana kesänä ruskettumiselta. Unkarissa on pitkäperjantain aamuna noudetulla vedellä samanlainen taikavoima. Uskotaan että se tekee ihon ihanaksi ja edistää hiusten kasvua. Norjassa on kirjakin kastettu kiirastorstain aamuna ammennetulla vedellä ja samalla on annettu nimi kullekin vuoden kuluessa syntyneelle, vielä nimeä vailla olevalle vasikalle. Katolisissa maissa, kuten Baijerissa ja Itävallassa, toimitetaan n. s. veden vihkiminen pääsiäislauantain aamuna; tällä vedellä pirskoitetaan karja ja pellon oraat, loppu säilytetään vuoden yli.
Pääsiäisaamuna on maassamme lisäksi ollut tapana eräänlaisten enteiden varteenottaminen. On näet pidetty silmällä, minkä eläimen kukin ensiksi sattuu näkemään ja siitä päätetty, millaiseksi asianomaisen henkilön luonteenlaatu on muodostuva kuluvan vuoden aikana. Parhaimpana eläimenä on tällöin pidetty hevosta, sen näkeminen kun ennustaa ahkeruutta, mutta kissan näkeminen sitä vastoin tietää velttoutta ja linnun näkeminen levottomuutta. Kun kissalla tässä suhteessa on huono maine, on toisin paikoin varovaisuuden vuoksi toimitettu kaikki talon kissat piiloon jo edellisenä iltana.
Vastaava käsitys ja tapa liittyy Skandinaaviassa kiirastorstain aamuun. Juuri kiirastorstaina onkin monenlaisten enteiden tarkkaaminen ollut yleinen tapa Euroopassa. Tällöin on näet uskottu henkien vaeltavan ihmisten ilmoilla ilmaisten tulevia asioita. Myös kotien suojeleminen esim. "kiiraa" ajamalla tai pääsiäistulia polttamalla johtuu juuri tästä henkien liikkeellä olosta, kuten varsinkin Volgan kansojen uskomuksista ja tavoista selvästi ilmenee.
Kansanomaisissa pääsiäismenoissa ei kuitenkaan ole henkien pelko ja enteet yksinomaisia, siinä kuvastuvat myös alkavan kevään herättämät toiveet.
Tästä kertovat m. m. pääsiäismunat, joita toisin paikoin tuodaan jo vuoteelle ja joita useat Euroopan kansat ovat monin värein somistaneet. Etenkin slaavien ja etelägermaanien keskuudessa näkee perin taitehikkaasti värjättyjä pääsiäismunia. Niitä tavataan joskus muidenkin kevätjuhlien yhteydessä. Esim. Venäjällä nuoriso toisin paikoin menee niiden kera helatorstain aamuna orasmaalle uskoen siten edistävänsä viljankasvua. Volgan kansoilla on tapana vasta kevättaukoa tehtäessä tuoda kovaksi keitettyjä, joskus myös värjättyjä, kananmunia pellolle, missä kylväjä kätkee yhden peltoon ja viskelee muut siementen kera ilmaan, samalla kuin neitoset niitä ilmasta poimivat helmaansa. Näin menetellen toivotaan uuden viljan kasvavan tavallista rehevämpää ja neitostenkin uskotaan pääsevän avio-onnesta osallisiksi. Jo ammoin on kananmunaa pidetty uuden, keväällä virkoavan elämänvoiman vertauskuvana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti