Kaupunkimme ulkonäkö.

Karjala 197, 27.8.1922

Arkkitehti Wikstedtin alotteita säännöstelyn aikaansaamiseksi rakennuksien värittämisessä, liikkeiden kilvissä ja yleisten puutarhojen hoidossa.

Hra Wikstedt esittää perustettavaksi erikoisen kaupungin kauneuslautakunnan, joka tässä suhteessa varustettaisiin laajoin valtuuksin.

Kaupunginvaltuuston jäsen, arkkitehti Juhani Wikstedt on lähettänyt kaupunginvaltuustolle pitemmän kirjelmän, missä hän huomauttaen niistä epäkohdista, joita on yhä jatkuvasti ilmennyt rakennuksiemme värittämisessä, liikkeiden kilpien eli kylttien mauttomuudessa ja yleisten puutarhojen hoidossa.


Mauttomuus rakennusten värittämisessä.

Kun kulkee kaupunkiamme ristiin rastiin — lausutaan kirjelmässä —, huomaa, talojen maalaamisen saaneen uutta vauhtia oltuaan lamassa suurin piirtein katsottuna maailman sodan syttymisestä saakka. Varsinaista maalaamista vastaan ei tietenkään kellään voi olla mitään huomauttamista ia kernaasti myönnettäköön, että monet taloistamme epäilemättä ovatkin sen tarpeessa. Kysymys on vain siitä, millä lailla tämä toimitetaan. Se suunta, jonka talonomistajat nykyään ovat omaksuneet, on kuitenkin sellainen, ettei sitä yksinkertaisesti saa vaitiollen sivuuttaa, sillä muutoin muodostuvat io entuudestaankin rikkonaiset katuvieremme lähimmässä tulevaisuudessa värivallattomuuden temmellyskentäksi. On nim. muistettava, että väri, mikä pukee papukaijaa tai kanarialintua, ei suinkaan kelpaa talojen julkisivuihin käytettäväksi. Kirjoittaja huomauttaa, ettei hän tällä suinkaan tahdo sanoa, että katuja reunustavien rakennustemme pakostakin tulisi pysyä jossakin sameanharmaassa tai likaisenrusikeassa väriasteikossa. Kernaasti käytettäköön vilkkaitakin värejä esim. punaista ja keltasta valkosen yhteydessä, joka varsinkin laitapuolilla kaupunkiamme, missä ei puista ja pensaista ole puutetta, saattaa olla puolustettavissa, mutta se on tehtävä taidolla ja asianymmärtävän silmälläpidon alaisena. Tehtävään ei pysty kuka tahansa eikä tällaista työtä talonomistaja saa uskoa ensimäisello vastaantulevalle maalarille, jolta voi kokonaan puuttua edellytykset tehtävänsä onnistumiseen. Muistakaamme — lausutaan kirjelmässä —, ettei rakennuksen ulkoinen osa ole suinkaan talonisännän yksityisasia; se kuuluu koko yhteiskunnalle kun talo kerran muodostaa kappaleen kaupunkia. Tulee pitää mieliessä, että tyylillisesti heikkokin rakennus voidaan taitavasti väritettynä saada paranemaan samoinkuin että tyylikkäinkin talo taitamattomasti maalattuna voi muodostua kauhistukseksi ympäristölleen.


Liikkeiden ilmoituskilvet.

Mitä sitten liikkeiden ilmoituskilpiin tulee, niin on jo heti aluksi mainittava, että tämä ala jättää paljon toivomisen varaa. Kyltti on sovitettava taidolla seinään, toisin sanoen niin, ettei se häiritse rakennuksen kokonaisvaikutusta. Rakennustamme seinistä ei saa tehdä mitään taulugallerioja niinkuin pyrkii tulemaan tavaksi. Saman rakennuksen kilvet ovat saatavat värinsä puolesta yhdemmukaisiksi, mutta silti puolestaan puhuviksi, ja kaikkinainen rehentely on ehdottomasti estettävä. Tässä yhteydessä panee kirjelmän lähettäjä jyrkän vastalauseensa erittäin sitä tapaa vastaan, joka reklaamitarkoituksella värittää rakennuksen samanarvoiset osat eri väreillä. Loistavimpana esimerkkinä tältä alalta mainitsee arkkitehti W. talon Rautatienkatu 1 alaosan, johon on käytetty melkein kaikki sateenkaaren värit.


Kaupungin puistot.

Kolmas kohta koskee kaupunkimme puistoja, puistikoiden ja siellä ja täällä kasvavien vanhojen puitten hoitoa. Hra Wiikstedt tuomitsee ankarasti kaupunginpuutarhurin toimenpiteet harventaa kaupunginpuistomme kaunista lehtokäytävää ja muistuttaa mieliin, mitenkä mainittu henkilö omavaltaisesti kaatoi joukon kauniita valkovarsisia riippakoivuja ruotsalaisen seurakunnan kirkon luota ja olisi kai kaatanut useampiakin, jolleivät muutamat puutarhalautakunnan jäsenet olisi ajoissa ehtineet väliin. Vanhassa kaupungissamme on paljon kauneita kohtia, joille vanhat puut antavat verrattoman viihdytyksen. Tällaisista mainitsee kirjelmän lähettäjä kauneudestaan ylistetyn puun urheilukentän päässä lähellä ammattikoulua, maaseurakunnan kirkon taustalla kohoutuvan ja puut samoinkuin pensaat Adlerbergin haudalla Neitsytniemeltä. Nämäkin ovat äskettäin armottomasti typistetyt ja on hra Wikstedt liittänyt niistä kirjelmäänsä valokuvat.

Lausuttuaan erinäisiä arvosteluja nykyisestä puistolautakunnasta esittää arkkitehti Wikstedt valtuuston hyväksyttäväksi seuraavat ponnet:

1) että asetettaisiin erikoinen kaupungin kauneuslautakunta, jonka tehtäväksi jätettäisiin niin yleisten kuin yksityisten kaupungin rakennusten ulkopuolinen silmälläpito, liikkeitten ilmoituskilpien hyväksyminen tahi hylkääminen kuin myös kaupunkimme puistojen hoito;

2) että nykyinen puistolautakunta tehtävän laajentumisen vuoksi lakkautettaisiin ja sen teknillisesti ja taiteellisesti sivistyneet jäsenet siirrettäisiin uuteen kaupungin kauneuslautakuntaan;

3) että lautakuntaan valittaisiin 9 jäsentä, joista patkoteta valtuusto täyttäisi 6 nimittämällä siihen esim. nykyisestä puistolautakunnasta 4 jäsentä, kaupunginarkkitehdin ja kunnallispormestarin, Viipurin arkkitehdit, talonomistajayhdistys ja maalarintyönantajain liiton täkäläinen osasto valitseisivatlautakuntaan kuikin yhden jäsenen;

5) että liikkeet velvoitettaisiin alistamaan ilmoituskilpensä luonnokset lautakunnalle ja samaan tarpeelliset ohjeet joko ilmaiseksi tai vähäisestä korvauksesta;

6) että lautakunnalle varataan vuotuinen määräraha vakituisen sihteerin palkkaamiseksi ja mahdollisesti esiintyviä painatustöitä varten;

7) että lautakunnalle annetaan mahdollisimman laajat valtuudet ja oikeus järjestää sisäiset asiansa parhaan harkintansa mukaan tehtävän kaikinpuoliseksi onnistumiseksi.

*

Kaupunginarkkitehti Paavo Uotila teki 6—7 vuotta sitte samaa tarkoittavan esityksen, vaikka se oli supistettu koskemaan yksinomaan rakennusten värittämisen valvomista. Se lienee kuitenkin hautaantunut johonkin virastoon, koska siitä ei ole sen jälkeen mitään kuulunut.