Kirjapainotaito 7, 1927
Taideteollisuuskeskuskoulun Graafillisilla iltakursseilla keväällä 1927 ammattioppitunneilla lnsinöörikemisti, Vuori-insinööri E. Pyhälän pitämä esitelmä
Jos otamme huomioon ne lukemattoman monenlaatuiset painotuotteet joissa mustan ohella värillisetkin painovärit tulevat käytäntöön, niin voimme ne yleispiirtein tarkoitusperänsä mukaan jakaa tilapäisesti käytettäviin ja pysyväisempää laatua oleviin painotuotteisiin. Edellisiin kuuluvat päivälehdissä käytetyt värilliset ilmoitukset, tilapäiset reklaamiplakaatit, kuten esim. äänestystilaisuuksia, näyttelyitä yms. varten tarkoitetut reklaami-ilmoitukset, monenlaiset etiketit, kuten esim: tulitikkulaatikkojen yms. monivärilliset reklaami-päällystät jne. Pysyväisempää laatua olevat väripainokset voimme niin ikään tarkoitusperänsä mukaisesti jakaa suhteellisesti lyhyemmäksi ajaksi tarkoitettuihin ja mahdollisimman kauan kestämään aijottuihin painotuotteisiin, jotka puolestaan niiden suorittamiseen vaadittuun työhön nähden voivat vaatia väripainotaidon korkeimpia saavutuksia. Suhteellisesti lyhyemmän ajan kestäviksi aijottuja, mutta sangen aistikkaasti valmistettuja väripainotuotteita ovat monissa keveissä viikko- ja kuukausijulkaisuissa esiintyvät väritetyt, joko tekstiin liittyvät tai reklaamina esiintyvät, kuvat. Samoin monien kauppatavarain kääreinä, etiketteinä jne. käytetyt värilliset painotyöt. Pysyväisemmiksi ovat monenlaatuiset eri liiketoiminimien joko ulkona, ikkunoissa tai sisällä liikehuoneustoissa pidettävät ilmoitus- ja reklaamikuvapainokset aijottu, jotka useimmin ovat värisointunsa puolesta mitä silmiinpistävimmällä tavalla hyvinkin taidokkaasti väritetyt. Aivan erikoisuutena ovat tietysti kaikenlaiset koru- ja taideväripainotyöt otettavat huomioon.
On itsestänsäkin selvää, että kaikkiin näihin eri tarkoituksiin käytettäväksi aijottujen värillisten painotuotteiden painatukseen tulee käyttää vastaavan laatuisia painovärejä. Tästä syystä löytyy viimemainittuja hyvin monenlaisia, joitten hinta on myöskin käyttötarkoitusperän mukaisesti vaihteleva. Tilapäisesti käytettävien väripainotuotteiden painattamiseen käytetään tietysti mahdollisimman halpoja painovärejä, kun taas vaativampia painatuksia varten on käytettävä kalliinpia värejä, joista taas koru- ja taidepainatuksiin tarvittavat värit ovat kaikkein arvokkaammat ja kalleimmat.
Mitä erikoisesti värien kestävyyteen tulee on otettava huomioon ensiksikin värien valon kestävyys. Tässä suhteessa ovat useimmat varsinaiset mineraalivärit moitteettomia. Sen sijaan eivät monetkaan nk. aniliinivärit kestä pitempiaikaista auringon valoa muuttumatta. Tavallisesti ne verrattain pian haalistuvat, kadottaen ajan pitkään koko värivivahduksensa tai muuttuen aivan toisenlaiseksi. Mutta väreiltä vaaditaan myöskin toisenlaista kestävyyttä, nimittäin sellaista etteivät ne värejä sekoitettaessa eri vivahduksien aikaansaamiseksi muuta luonnettaan josta värien katoaminen tai aivan toisenlaiseksi muuttuminen olisi seurauksena. Tämä on erittäin tärkeätä m.m. useampia värejä päällekkäin painettaessa. Värien kestävyyttä toistensa ainehistovaikutuksia vastaan voimme kutsua värienkemialliseksi kestävyydeksi. Tätä laatua on myöskin värien kestävyys eri vernissojen ja öljyjensuhteen. Kemiallisen kestävyytensä puolesta ovat ensisijassa luonnon mineraalivärit parhaimmat. Löytyy aniliinivärejäkin jotka tässä suhteessa ovat kestäviä. Toisaalta löytyy kemiallisesti valmistettuja mineraalivärejä kuin myöskin aniliini- eli orgaanisia- so. elimellistä alkuperää olevia värejä jotka tässä suhteessa ovat heikkoja. Ne näet eivät kestä miten tahansa sekoitettavaksi toistensa kanssa vaan voivat muuttua seoksen käydessä kelvottomaksi.
Kun aniliinivärit ovat yleensä luonnon mineraalivärejä halvempia ja antavampiakin lienee ilman muuta selvää että aniliinivärien käyttö pääasiallisesti halpojen painovärien valmistuksessa tulee kysymykseen. Kalleimmat jamyöskin kaikkein kestävimmät painovärit ovat kauttaaltaan mineraaliväriaineista valmistetut. Molempia edellä mainittuja sopivissa suhteissa käyttämällä saadaan hintansa ja muittenkin ominaisuuksiensa puolesta vaihtelevia painovärejä.
Mutta paitsi puhdasta väriainetta on myöskin värin valmistukseen käytetyllä niin sanotulla sideaineella hyvin suuri merkitys ja painovärien suhteen useasti ratkaisevakin merkitys. Parhain sideaine on puhtaasti valkaistusta pellavasiemenöljystä eli liinaöljystä valmistettu painovernissa; se on sideaineista kallein. Tämän tuotteen valmistuksessa, erityisesti juuri hinnan alentamiseksi, käytetään lisäkkeenä monenlaisia muita öljyjä, hartsia yms., jotka useimmiten voivat aiheuttaa ikävyyksiä. Tällaisia on värin liian nopea kuivuminen ja takertuminen teloihin kuin myöskin väriseoksia tehtäessä mahdollisesti esiintyvät yllä mainitut kemialliset muutokset jne. Kun painovärit tavallisesti valmistetaan tehtaissa ja lähetetään näistä eri tarkoituksiinsa käytettäviksi eivät värien käyttäjät koskaan tiedä minkälaisista aineista väri kulloinkin on valmistettu. Tästä syystä, kun vielä tuntemattoman tuottajan väriä on käytettävä, tulisi aina ensin kokeilla miten se käytännössä suhtautuu. Samoin myöskin eri värilähetysten suhteen jo ennestään tunnetusta tehtaasta, koska värin valmistuksessa m.m. vernissan keitossa jne. voi sattua seikkoja joitten vaikutuksesta väri jossain suhteissa on voinut suhtautumiseensa nähden käytännössä jossain määrin muuttua. Etukäteen kokeilemalla ja mahdollisten vikojen auttamisella voidaan monikin, muutoin harmillinen ja kalliiksi käynyt ikävyys välttää.
Kirjapainoalalla tarvittavien painovärien valmistukseen käytettyjä puhtaasti mineraalista alkuperää olevia väriaineita, eri värisoinnun mukaan ryhmiteltynä, ovat seuraavat:
Punaisia: antimon-sinnoberi, kromipunainen ja sinnoberi.
Sinisiä: pariisin-sini ja ultramarini.
Viheriöitä: Kromi-vihreä ja schweinfurter-vihreä.
Keltaisia: Kromikeltainen ja kromi-oranssi.
Ruskeita: poltettu keltamulta, kasseler-ruskea ja mahogani-ruskea.
Valkoisia: Lyijyvalkoinen ja sinkkivalkea.
Purppuraa: karmini ja lakkavärit.
Antimon-sinnoberia valmistetaan tehdasmaisesti luonnossa esiintyvästä antimonikiilteestä ilman ja vesihöyryjen sekaisessa atmosferissa pasuttamalla tätä varten sommitelluissa uuneissa. Pasutettaessa osittain syntynyt antimoni-oksidi saadaan poistetuksi pasutustulosta suolahapolla käsiteltäessä johon se liukenee. Saatu mineraaliväri pestään vedellä moneen otteeseen, kuivataan ja jauhetaan tarpeellisen hienoksi. Antimon-sinnoberi on sangen kestävä, erittäin kaunis punainen väri, melkeinpä saman veroinen luontaisen sinnoberin kanssa.
Englantilaisen patentin N:o 14355 vuodelta 1912 valmistetaan antimone-sinnoberia antimoni-liuoksista tiosulfateilla käsiteltäessä alkalien tai karbonatien läsnäollessa jne. Tämä valmistustapa on siis puhtaasti kemiallinen.
Kromi-punainen so. emäksinen lyijy-kromaatti eli kromi-sinnoberi saadaan kemiallisesti käsittelemällä kromi-keltaista kalilipeällä tai alkalikarbonaateilla so. soodalla tai potaskalla mutta myöskin saostamalla emäksistä etikkahappoista lyijyliuosta natriumkromaattiliuoksella. Varsinkin viimemainittu tapa on helppo, sen voikuka tahansa suorittaa rohdoskaupasta ostamillaan aineilla. Syntynyt väriainesaostuma kerätään suotimelle, pestään moneen kertaan, kuivataan ja hienonnetaan.
(Jatkuu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti