7.2.20

Kahvista. XVI.

Tiedotuksia jäsenkaupoille 39, 9.10.1926

Värjätty kahvi on nyt Suomessa "päiväjärjestyksessä" Hallituksen Eduskunnalle tekemän esityksen johdosta, että sen tuontitullia korotettaisiin 50 %:11a. Edistysmielisen osuuskauppaliikkeen kanta ja toimenpiteet tässä kysymyksessä ovat luonnollisesti kaikille tunnetut ja hyvin muistettaneen Hämeen—Satakunnan piirin Liikkeenhoitajain kerhon vuonna 1923 tekemä päätös ja sitä seurannut KK:n samana vuonna valtioneuvostolle jättämä anomus väärennystarkoituksessa värjätyn kahvin kaupan kieltämiseksi. Nyt ovat nämä toimenpiteet siis lopultakin johtaneet niin pitkälle, että tullinkoroitus joutuu eduskunnan pohdittavaksi.

Värjätyn kahvin arvottomuudesta ja jopa useissa tapauksessa vahingollisuudestakin, sekä sitäpaitsi sen kaupan maallemme tuottamista suurista taloudellisista tappioista on paljon puhuttu ja kirjoitettu. Useimmat yksityiskauppiaatkin ainakin väittävät olevansa sen kauppaa vastaan, mutta kun kuluttajat itsepintaisesti sitä suosivat ja nimenomaan kauppiailta vaativat, on näiden ollut mukauduttava ja pidettävä sitä saatavana. Eipä OTK:kaan ole voinut pysyä kokonaan siitä erossa.

Kuitenkin on tämäkin kysymys aiheuttanut vastakkaisiakin mielipiteiden ilmaisuja ja varsinkin saksalaiset kahvinvälittäjät, jotka värjätyn kahvin kaupasta ovat enimmin hyötyneet, ovat tehneet voitavansa edelläselostettujen rajoittamistoimenpiteiden estämiseksi. Esim. Hampurin Liikemiesyhdistys on lähettänyt Helsinkiin lähetystön selittelemään suomalaisille liikemiehille ja taloudellisille järjestöille saksalaisen liikemaailman kantaa tässä Suomen sisäisessä kysymyksessä, jopa mainitaan Saksan Hallituksenkin sekaantuneen siihen tekemällä huomautuksiaan Suomen Ulkoasiainministeriölle. Samoin tuntuu Suomessakin vielä olevan erilaisia mielipiteitä värjätystä kahvista. Sitä ainakin todistaa erään "ammattimiehen" Suomalais-Saksalaiselle Kauppakamariyhdistykselle lähettämä kirjelmä, jossa koetetaan selittää värjätyn kahvin suuria "ansioita" ja samalla painostaa sitä seikkaa, että sen eroittaminen luonnollisesta kahvista on tullitarkastuksessa muka mahdotonta.

Vastaukseksi tähän lausuntoon on sitten m.m. eräs kahvikauppias lähettänyt kirjoituksen, jossa sanotaan niin selviä tosiasioita värjätystä kahvista, että katsomme olevan syytä sen tässäkin julkaisemiseen. Vastauksesta selviää sitäpaitsi jokseenkin kohta kohdalta edellämainitulle Kauppakamariyhdistykselle lähetetyn lausunnon sisältö, joten viimemainitun julkaiseminen ei tässä ole tarpeellinen. Vastaus kuului:


"Värjätyn kahvin tuonti maahamme.

Arvoisassa lehdessänne oli v.k:n 27 p:nä julkaistuna erään ammattimiehen suomalais-saksalaiselle kauppakamarille jättämä värjätyn kahvin tullinkoroitussuunnitelmaa koskeva lausunto. Kun se mielestäni kaipaa selvittelyjä, pyydän lehdessänne sijaa seuraavalle:

Saadakseen värjättävän kahvin tasaiseksi europalailäinen kahvinvärjääjä täyttää kahvissa esiintyvät rosot ja suuret saumat, s.o. hän paklaa kahvin. Paklausaineena on vesi ja sahajauho, lyhyesti sanottuna: sahajauho-tahdas. Jokainen voi itse arvostella, missä määrin kahvin arvo edellä mainittua menetelmää käyttämällä parantuu.

Herra ammattimies mainitsee, että kahvi värjättäessä papuluokkiin. Kuin näin tehdään, on siitä etua, sillä eri suuruisiin papuluokkiin lajiteltu kahvi paahtuu tasaisesti. Mutta lajittelua ei suinkaan tarvitse toimittaa värjäyksen yhteydessä, eikä näin läheskään aina tapahdu. Lajittelu ei suinkaan edellytä sekä paklausta että värjäystä, sillä lajitteluhan on aivan itsenäinen, yksinkertainen menettely. Kone, jolla se toimitetaan, maksaa vain muutaman tuhannen Suomen rahassa.

Peittelemättä sanottuna on kahvin värjäämisen tarkoituksena saada kahvi paremman näköiseksi kuin mitä se luonnossa on. Sittenkun kahvit paklaus- ja värjäysmenetelmin on saatu paremman näköisiksi, antaa värjääjä niille tavallisesti erilaisia kauniita nimiä. Niinpä esim. kauniiksi värjättyä Rio-kahvia voidaan sanoa nimellä Portorico-Nikaragua-art. Jos värjääminen onnistuu hyvin sekä jos kahvin väri ja sen muoto y.m. suhteet sen sallivat, voi värjääjä jättää art-nimityksen pois ja ristiä kahvinsa kokonaan toiseksi - ja merkillistä kyllä - aina korkeampiluokkaiseksi kahviksi kuin se todella on. Niinpä esim. hyvin värjättyä Minas-kahvia tarjotaan usein Santos-kahvina. Olisi hauska tietää, millä tavalla hra ammattimies tämän selittää.

Hra ammattimies selvittelee edelleen, ettei Saksassa saisi käyttää kahvin värjäämiseen myrkyllisiä! värejä. Kun Saksassa itsessään ei myydä värjättyä kahvia, toimitetaan siellä tapahtuva kahvin värjääminen melkein poikkeuksetta vapaasatama-alueilla. Olisi näin ollen suotavaa, että hra ammattimies toteaisi sen saksalaisen viraston tai virkamiehen, joka valvoo kahvin värjäystä. Ja ennen kaikkea olisi hra ammattimiehen selvitettävä, miten tarkka ja effektiivinen kysymyksessä oleva valvonta ja tarkastus on.

Hra ammattimies väittää vielä, että kahvin "jalostaminen" ei kallistaisi kahvin hintoja. Hänen lauseensa kuuluu: "Tätä suosittua ja parannettua kahvia saa joskus halvemmalla kuin alkuperäistä Brasiliasta". Onhan sattunut niinkin, että Ruotsista on lähetetty New-Yorkiin alkuperäistä Santos-kahvia. Tämä tietysti todistaa vain sitä, että hyvien konjunktuurien vallitessa voi sattua yllätyksiä. Mutta jos kahvin Jalostaminen" maksaa ainoastaan 5 markkaa 50 kilolta, kuten ammaittimies väittää, niin mistä johtuu, että meidän on värjätystä kahvista maksettava 5 à 8 shillingiä enemmän 50 kilolta samana aikana kuin suoraan alkuperämaasta tuotetusta? Esimerkiksi tätä kirjoitettaessa maksaa poimittu, värjätty kahvi noin 90 sh. 50 kilolta, kun taas parhaiden Riolaatujen ykkönen maksaa 84 shillingiä cwt:ltä. Hintaero on varsin huomattava. Ja vaikuttipa tähän eroon "jalostaminen" tai mikä tahansa, on eroon käytetty raha hukkaan heitettyä.

1 Tästä on OTK lilakin monta kokemusta.Kuten edellä mainitsin, käytetään kahvin värjäämisessä sahajauhojen ohella vettä. Viimemainittu lisää tietysti huomattavasti kahvin painoa. Hra ammattimies on kaiketi usein ostanut Saksasta värjättyä kahvia. Luultavasti yhtä usein on hänen ostamissaan värjätyissä kahvilajeissa esiintynyt mittatappiota siitä huolimatta, että konnossementtia seurannut virallinen painotodistus on osoittanut kahvimäärän täysipainoiseksi ja että tavara on tullut suoraan Hampurista saksalaisella laivalla ja on heti Suomen satamaan saavuttuaan virallisesti punnittu, jolloin mittatappiot on havaittu. Onko hra ammattimies koskaan tullut ajatelleeksi, että tämä merkillinen ilmiö johtuu haihtumisesta? "Jalostusveden" haihtumisilmiöstä ostajalle johtuvaa tappiota ei korvaa lähettäjä ja vain ani harvoin sen tekee vakuutusyhtiökään.1 Tämän seikan hra ammattimies kai hyvin tuntee. Ja hän tietänee myös, että kauppiaan on laskelmissaan otettava huomioon tällainen painotappio, joten Suomen kansa saapi maksaa nämä "viulut".

Se seikka, että elintarpeitakin väärennetään värjäämällä, ei suinkaan oikeuta ketään kahvin väärentämiseen. Eräs saksalainen riisimylläri pahoitteli kerran allekirjoittaneelle sitä seikkaa, että kilpailu pakoittaa "puleeraamaan" riisiä. Hän näytti näitä riisin "puleeramiseen" käytettäviä, sangen epämieluisia värejä eikä sanonut kotitaloudessaan sallivansa "puleeratun" riisin käyttöä. Mitä Suomen voin värjäämiseen tulee, lienee tuo aika jo ohi eletty. Luulen Voinvientiosuusliike Valion antavan näistä seikoista kysyttäessä auliisti tietoja jos hra ammattimies niitä haluaa saada.

2 Myöskin Ruijassa, Pohjois-Norjassa, käytetään värjättyä kahvia. - Kauppalehden huomautus.Kuvaavaa muuten on, että värjättyä kahvia käytetään melkein yksinomaan Suomessa ja varsin vähän aivan pohjoisimmassa Ruotsissa.2 Ennen maailmansotaa vei Saksa värjättyä kahvia paljon Afrikaan, mutta lienee mainitun kahvin vienti sinne nyt loppunut.

Hra ammattimies selittää myös, että Rio-kahvin vientipaikoilla värjätään niinikään kahvia. Tässä hän on oikeassa, mutta huomattava on, että Riö-kahvin vientipaikoilla tuo värjäys on varsin vähäistä. Eikä se siellä kuuman ilmanalan ja tarkoitukseen sopimattoman sahajauhon vuoksi soveltuisikaan suuremmassa mittakaavassa. Se pieni määrä, mikä näillä seuduin kahvia värjätään, lähetetään aivan kehittymättömimpiin maihin. Suomelle ei ole kunniakasta kuulua näiden maiden joukkoon. Keski-Amerikassa n.s. "pestyt" kahvit "puleerataan", mutta ei värjätä. Tämä tapahtunee sen toimituksen yhteydessä, jolloin kahvipapujen ympärillä oleva hedelmäliha poistetaan kosteamenetelmän avulla ja jolloin itse pavuissa syntyy pieni käymisprosessi. Missään tapauksessa ei tätä toimitusta ja eurooppalaista kahvin värjäämistä tule sekoittaa toisiinsa.

Hra ammattimies väittää vielä, että olisi mahdotonta aina erottaa värjätty ja alkuperäinen kahvi toisistaan, joten siis värjätyn kahvin tuontikielto ei olisi mahdollinen toteutettavaksi. Tämä väite ei pidä paikkaansa. Mutta sensijaan on kyllä varsinkin ei-ammattimiehelle vaikea tehtävä erottaa toisistaan vähän värjätty ja vain puleerattu kahvi. Mutta olivatpa vaikeudet vaikka suuretkin, on kuitenkin syytä luopua värjätyn ja useimmiten pahasti paklatun kahvin käytöstä, sillä se on taloudellisesti järjetöntä. Sitäpaitsi esiintyy värjätyn ja puleeratun kahvin myynnissä sellaisia seikkoja, jotka eivät ole hyväksyttäviä.

Hra ammattimiehen lausunnosta saapi sen käsityksen kuin värjätyn kahvin kaupassa olisi kysymys vain Hampurin, Lyypekin, Bremenin ja mahdollisesti Amsterdamin, jopa Tukholman eräitten liikepiirien eduista. Tässä on kuminkin kysymys tuontimaan, siis Suomen eduista. Ja jos Suomi kieltää värjätyn kahvin tuonnin tai asettaa sille korkeamman tullin kuin alkuperäiselle kahville, ei se suinkaan sillä estä kahvin tuontia mainituiltakaan paikkakunnilta, kunhan vain tuo kahvi on oikeaa, alkuperäistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti