Maalarilehti 5, 1926
(Vapaita otteita samannimisestä kirjoituksesta "The Painter's magazinessa.")
Maalareista ja koristajista meillä Suomessa, jotka eivät ole automaalaajia, moni tuskin on kiinnittänyt autojen koristeelliseen väritykseen erikoista huomiota. Musta, keikkuva Ford-auto menee ohitsemme (kiitos kohtalon, jos se aina säädyllisesti menisi ohitsemme, eikä tulisi päällemme) samassa jonossa kuin Buick, Nasch, Fiat tahi joku muu, harkinnalla väritetty auto. Autot ovat meillä uusia, joten olemme tyytyväisiä päästessämme (etempää) toteamaan, että tässäkin olemme ajan tasalla; me emme vielä osaa niiltä mitään vaatia, tahi eroitella niissä ohdakkeita nisujen seasta.
Amerikassa sensijasta näkyy olevan laaja viljelys kauniiden autonvärien etsinnässä. "The Painter's magazine" kirjoittaa tämän alan taiteilusta, että ranskalaiset ja englantilaiset ovat parhaita autojen värisointujen löytäjiä. Mutta lehti lisää, että Amerikan maalarit tekevät parhaan viivoittelun, väittäen että Europan maalareilta on "sleepparin" käyttötaito kadonnut. Me myönnämme, että meillä ei todellakaan ole enää niin hyviä ajopelien viivoittajia kuin ennen. Ja tunnustettavaa on sekin, että amerikkalaisissa autoissa on viivoitus siroa ja joustavaa, olkoonpa sitten tehty "sleepparilla" tahi muulla uudemmanaikaisella kojeella.
Lehti selittää, että autojen värisävyjen etsintään on jo kaikki kukkaset ja heinäniityt ja ennen kaikkea kaikki kalat tarkasteltu ja niistä väriaiheet otettu. Missään tapauksessa eivät hienot autot käytä räikeitä perusvärejä, ei mustaa ei keltaista, ei punaista ei viheriää tahi sinistä, vaan pehmeäksi sekoitettuja vivahduksia.
Viimeiseksi on eräs professori tehnyt päätelmän, että kiitävälle kulkuneuvolle on etsittävä värit linnuista. Hän on tutkinut 300 linnun värit, tehden samalla sen havainnon, että niissä soinnutus on aina tavattoman lakiperäisesti sointuva ja hieno. Hän on tehnyt värisovitukset variksesta ja harakasta, pingvinistä ja riikinkukoista; antaen ne sitten erään suuren autotehtaan käytettäväksi. Puhumassamme lehdessä luetellaan joukko suosittavia väriyhdistelmiä. Kävisi pitkäksi niitä tässä selostaa; mainitsemme vain, että hienossa autossa korin reunassa näköjään aina on ohut lista noin 10 cm levyinen reunus. Tämä kapea pinta väritetään aina hiukan tummemmalla samansävyisellä värillä kuin sitä alempi osa. Ja yleensä väritys pysyy saman perusvärin pohjalla, vaihdellen vain kylmemmäksi ja lämpöisemmäksi tahi tummemmaksi ja vaaleammaksi.
- E. E.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti