Otavainen 5, 1924
Silmän kyky erottaa värejä on rajoitettu samoin kuin koko näkökykymme. Mitä kauemmaksi tarkastettava esine näköpiiristämme siirtyy, sitä huonommin erotamme siinä yksityisiä seikkoja. Värien erottamiskyky riippuu samoin tarkastettavan esineen värin voimakkuudesta, etäisyydestä ja kaikkien eniten valaistuksesta.
Yhtä voimakkaasti valaistuista väreistä silmä kykenee erottamaan kauimpaa sellaiset värit joilla on pienin aaltopituus, siis siniset. Värit, joiden aaltopituus on suurempi kuin 495 µµ näkyvät silmään tarpeelliselta etäisyydeltä kellertävinä ja ne värit, joilla on pienempi sinertävinä.
Maisemiemme yleisväri on vihreä, ja vihreä kuuluu juuri viimeksi mainittuihin väreihin. Sen näemme siis tarpeeksi kaukaa sinisenä.
Kun vielä ottaa huomioon ilmakehän himmentävän vaikutuksen varsinkin sumuisina ja kosteina päivinä, jolloin saamme katsella maisemia ikäänkuin harson läpi, kuu taas kirkkaalla ilmalla kaukaisetkin seudut näkyvät selvinä, saamme selityksen, miksi maisemien kaukaisimmat imat erotamme vain sinisillä rykelminä.
H. P.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti