Värien puute.

Uusi Suometar 279, 13.10.1914

Ollen miltei yksinvaltias väriteollisuuden aloilla on Saksa äskettäin yllättänyt sen kanssa sotivat muut Europan suurvallat värien maasta vientikiellolla.

Toimenpiteen tarkoituksena on saada Venäjän, Ranskan ja Englannin teollisuus, sikäli kuin se värejä käyttää, lamaannuksiin.

Kun ottaa lukuun, että kullakin kyseessäolevista maista on kyllä oma väriteollisuutensa, mutta että nämä, sikäli kuin on kyseessä värien moninaisuus ja määrä, eivät voi kilpailla Saksan jättiläismäiseksi kehittyneen väriteoilisuuden kanssa, käy helposti ymmärrettäväksi, että värien puuten voi saada tuntuvaa taloudellisia häiriötä aikaan. Ja jos ilmenneihin tiedonantoihin voi luottaa, ovat useat Englannin kutomateollisuustehtaat jo siinä asemassa, että saavat supistaa värien puutteesta työolojaan melkoisesti. Onpa tehty ehdotus, että värinä käytettäisiin vaan mustaa, jota on helpommin saatavissa. Samaan viitannee se tamperelaisten tehtaiden Englannista saama tiedonanto, että eräs sikäläinen suuri väritehdas ei lainkaan myy värejä ja että eräästä toisesta olisi saatavissa vaan rajoitettuja lajeja.

Yliolkaisella toimenpitellään ei Saksa tietenkään voi olla vahingoittamatta omaakaan teollisuuttaan. Sen väriteollisuus on vientiteollisuutena ja kieltäen värien viennin se samalla antaa tuntuvan iskun nvkvään varsin vaikeissa oloissa elävälle omalle teollisuudelleen. Osana Venäjän valtakuntaa saa Suomi myöskin tuntea Saksan värivientikiellon seurauksia. Onneksi on niillä teollisuusaloilla, jotka meidän maassa suuremmassa määrin väriä tarvitsevat, yleensä hyvät varastot väriaineita. Tämä johtuu siitä, että meikäläinen teollisuus yleensä on pyrkinyt uutuuksia värien käytössä ottamaan huomioon ja monasti on entinen varasto suuremmalta osalla vielä käyttämättä kun saksalainen kauppamatkustaja tuo toisen värin uutuutena tarjolle. Pitkää aikaa eivät tehtaamme silti voi varastoillaan elää, ellei ne tavalla tai toisella ole tilaisuudessa niitä täydentämään. Kun mahdollisuus saada värejä Ruotsista nykyään näyttää toivottomalta, ei meidänkään maan teollisuudelle jäänee muuta keinoa lähelle kuin käyttää vanhatkin varastonsa varsin tyystin ja rajoittaa värien lajia tuotteissaan.

Niitä varten, joilla on vanhoja värejä varastossaan, mutta joiden käytöstä he eivät ole varsin selvillä, huomauttaa "Paperi- ja Kutomateollisuuslehti", että nykyään, jolloin jokainen gramma väriä on varsin kallista, on täysi syy tutkia mihin vanhat varastoissa maanneet väriaineet kelpaavat. Ken itse sellaista tutkimista ei voi toimittaa, käyttäköön apunaan asiantuntijoita. Sellaisena suosittelee lehti Tampereen Teknillisen Opiston värilaboratoriota, jolla on kaikki tarpeelliset laitteet tällaisten tutkimusten suorittamiseksi. Nyt on maamme tehtailla tilaisuus päästä vuosi vuodelta inventarioissaan kulkevista vanhoista väreistä ja toivottavasti ne eivät jätä tätä tilaisuutta hvväkseen käyttämättä.