Miten muodit syntyvät.

Uusi Suomi 6, 9.1.1927

Me olemme kaikki moneen kertaan kuulleet juttuja siitä, kuinka muodit syntyvät. Me tiedämme, että tärkeimpiä tekijöitä tuossa prosessissa ovat muotikuninkaat ja -kauppiaat, maailmannaiset, kuuluisat kaunottaret ja näyttelijättäret - tähdet.

Ennenvanhaan, kun maailma ei vielä ollut niin täynnä kuuluisuuksia kuin nykyään, saattoi jokin yksityinen henkilö tavalla taikka toisella kohota niin huomattuun asemaan, että hänen ulkonaistakin olemustansa kuten pukujansa, tapojansa j.n.e. koko maailmassa jäljiteltiin. Vanhemman polven ihmiset muistavat esimerkiksi vielä hyvin isänsä polttaneen Garibaldi-piippua, käyttäneen Garibaldi-lakkia, äitinsä leiponeen Garibaldi-kakkuja ja ihmeellistä kyllä - käyttäneen Garibaldi-hameitakin.

Nykyään yhä harvemmin kuulee muotiesineitä nimitettävän henkilöiden mukaan; eivätpä itse yleismaailmalliset filmidiivatkaan ole saaneet vakiinnutetuksi käytäntöön omia lempivärejään tai nimikkohameitaan. Mutta lienee ehkä niin että heidän elämänsä kulkee niin kiivaasti vaihtelusta toiseen, ettei heillä ehdi mitään oikein omaa ja tunnusomaista käytäntöön vakiintuakaan.

Nyt kaupitaan kuitenkin kaikissa suurissa muotikeskuksissa hartiahuiveja à la Raquel Meller, samoin käsilaukkuja ynnä muita muotihienouksia à la Raquel Meller. Ja tietämättänsä ovat useimmat meistä jo toista vuotta kantaneet pukuja, hattuja, takkeja ja ennenkaikkea sukkia, joiden väri on ollut à la Raquel Meller.

Kuka on Raquel Meller? Tuntematon suuruus luultavasti melkein jokaiselle tämän pakinan lukijalle.

Mutta jos haluat kuulla, kerron hieman hänestä sekä siitä, kuinka hänen ympärillänsä muotia luodaan.

Raquel Meller kuuluu tietysti näyttämön maailmaan, ja toissa kesänä hän esiintyi Parisissa Palace Music-Hallissa laulaen espanjalaisia kansanlauluja. Hän oli jo silloin kuuluisuus, ja hänen nimensä veti tuon suuren varieteteatterin joka ilta yleisöä täyteen. Siinä hänen esiintymistänsä odotellessamme kertoi parisilainen impressiario hänen ainutlaatuisen kuuluisuutensa synnyn.

Vielä muutama vuosi sitten oli Raquel Meller tavallinen pieni espanjalainen laulajatar, joka ravintoloissa ilahdutti isänmaansa yleisöä vaatimattomalla suloudellaan sekä pienillä lauluillaan. Hänen silmänsä olivat suuret ja viattoman näköiset ja hänen äänensä vieno kuin lapsen. Multa Raquel Meller ei laulanut yksinomaan surullisia kansanlaulujaan vaan yltyi toisinaan esittämään iloisen laulun katolilaisista papeista ja munkeista. Ja tuo laulu aiheutti laulajalle maailmanmaineen. Sillä siitä seurasi pajjon harmia ja rettelöltä kirkon pyhien miesten kanssa.

Raquel Meller oli taiteilija ja tietysti itsepäinen eikä suostunut mihinkään anteeksipyyntöihin eikä muihinkaan nöyryytyksiin. Ja sitten seurasi se kaikista suurin tapaus pikkuisen laulajattaan elämässä: itse Rooman nyhä Isä julisti hänet pannaan. - Kahdenkymmenen vuosisadan ehkä kaikista iloisimpana ja kevytmielisimpänä ajanjaksona!

Nyt oli pikku laulajattaren olo siksi epämukavaa, eitä hänen täytyi tehdä jotakin muutakin kuin vain olla itsepäinen. Ei ollut muuta neuvoa kuin matkakapineet kokoon ja Roomaan. Hän pukeutui kauneimpaan mantillaansa ja leveimpään silkkihameeseensa ja kumartui pyhän Isän eteen. Ja suudeltuansa pyhän Isän varvasta nosti hän viattomat lapsensilmänsä kohti pyhän Isän keltaisia kasvoja, katsoi häneen maailman liikuttavimmalla katseella ja pyhä Isä heltyi niinkuin vaha tulen edessä. Siinä vaihdettiin sitten hengellisiä kohteliaisuuksia kummaltakin puolelta ja loppujen lopuksi lauloi Raquel Meller Rooman Paaville kaikista surumielisimmän espanjalaisen kansanlaulunsa ja - sai kaikki syntinsä anteeksi niin menneet kuin tulevatkin.

Tämän jälkeen ei pienen espanjalaisen laulajattaren enää tarvinnut tehdä mitään tullakseen kuuluisaksi. Hän vain harkitsi, mitä kaikista tulvivista esiintymistarjouksista oli edullisin ja otti sen.

Rooman maykansa jälkeen esiintyi hän vuoden Parisissa ja sitten hänet otti Amerikka. Syksystä asti on hän esiintynyt siellä tietystikin huimaavista hinnoista ja nyt hän povaillaan ottaa ensi askeleitaan filmikamoran edessä, sillä täytyyhän hänen tulla silläkin tavoin ikuistetuksi.

Mutta kuten jo mainittiin, oli Raquel Meller Parisissa-olo-aikanaan suurena tekijänä muodin maailmassa Parisin kuuluisimmat muotikuninkaat kutsuivat hänet loistoateljeereihinsä, kietoivat hänen ympärilleen ihmeellisimmät harsonsa ja lame'nsa, loivat hänelle sekä tyyli- että muotipukuja ja saivat nimensä ohjelmalehtisiin. Samoin tekivät suuret jalkineliikkeet. Mutta Marnyn kuuluisa sukkaliike teki parhaimman keksinnön. Se valmisti Raquel Mellerille sen värisiä sukkia kuin oli se maa, jota hänen jalkansa lapsena olivat polkeneet. Hän oli kotoisin Andalusiasta ja maa, hiekka, siellä on punertavaa, ocran väristä. Tämän värisiä sukkia ei ennen oltu nähty, Parisin hienosto ihastui niihin suuresti ja me kaikki muut sitten sen jäljessä. Näin siis Raquol Mellerin pieniä jalkoja varten syntyi se väri, jonka kaikki vivahteet ovat kulkeutuneet kaikkeen maailmaan. Eikä sitä väriä suinkaan ole käytetty yksinomaan sukissa, vaan on meidän hameemme, takkimme ja lakkimmekin vivahdelleet sen värin kummankin äärimmäisen asteen välillä. Olemme siis tietämättämme olleet väreissämme à la Raquel Meller.

Mitenkähän syntynee seuraavalla kertaa valtaan pääsevä muotiväri? Ja mitähän se lienee! Onkohan jälleen jonkun näyttelijättären punaista, vaiko Mussolinin mustaa, sitä ei osaa edeltäkäsin ennustaa.

- Annette.