Vaakuna ja lippu.

Sosialisti 141, 20.6.1928

Minkäslainen on Suomen vaakuna?

Täytyy vastata kysymysmerkillä, sillä näyttää siltä, että Suomi sattuu tällä kerralla olemaan kokonaan ilman vaakunaa.

Eräässä helsinkiläisessä lehdessä tekee nim. muuan kansalainen ylläolevan kysymyksen opetusministerille. Kansalainen sanoo tuntevansa kolmekin eri mallista vaakunaa, mutta kukaan ei tiedä, mikä niistä olisi oikea, sillä kaikki asiaa tarkoittavat lait ja asetukset ovat keskenään ristiriitaisia.

Suomi siis kaikesta päättäen on vaakunaa vailla ja koska sitä ei ole, niin on se tehtävä ja tehtävä harkinnalla sekä kokonaan uusi. Ei pidä hutiloida, sillä silloin voi käydä kuten Suomen lipullekin, joka ei näöltän petraa paljoakaan liehuavasta lakanasta.

Me olemme yhden jos toisenkin kerran ihmetelleet katsellessamme taivasta vasten liehuvaa Suomen lippua, että miksei tuohon lippuun ole saatu väriä, jotta ihmisen silmä sen näkisi.

Taivas on yleensä sininen ja pilvet valkoisia ja kun tuota taustaa vasten katselee sinivalkoista lippua, niin häipyy se taustaan eikä koko lippua pitkältäkään erota.

Lippu on tarkoitettu juhlatunnelman herättämiseksi, mutta mitä tunnelmaa herättää lippu, jonka nähdäkseen vähänkin pitemmälti täytyy käyttää kiikaria? Lipun tarkoitus on herättää juhlapäivänä lämminhenkistä tunnelmaa, mutta kuinka kykenee väri, joka on kylmää ja muistuttaa lunta ja jäätä, herättämään lämmintä tunnelmaa? - päinvastoin pistää se mieluummin korvat palelemaan.

Lippumme on siis plattu.

Miksi sen täytyy olla tällaisen?

Jos aukaisemme sivun, jossa on kuvattuna kaikkien kansallisuuksien liput, niin avautuu eteemme mitä loistavin ja kirkkain värimeri, kokonaisuus, joka värikylläisyydellään ihan hurmaa ja lämmittää ihmissielua. Yli kaiken loistaa tuo kirkkain ja voimakkain väreistä: punainen, joukossa siellä täällä kohtalaisesti keltaista, sinistä ja vihreätä.

Katsellessa tuota kansojen loistavan väristä lippunäytelmää, nousee väkisinkin mieleen kysymys, miksi meidän lippumme täytyy olla niin auttamattoman köyhä väreistään, miksi sen täytyy olla niin tyhjän plattu?

Muut kansat ovat oikein ymmärtäneet lipun tarkoituksen: iloinen, väreiltään hurmaavaa, lämmittävä ja juhlamieltä nostattava, mutta Suomi on antanut lipullaan vain köyhyyden todistuksen.

Miksi?

Siksi, että lippumme on tyngän työtä.

Englannin, Tanskan, Norjan, Sveitsin ja useiden muiden kansojen liput ovat lähes kokonaan punaisia, mutta aivan Tannerin hallitukseen saakka oli Suomessa punaisen lipun käyttö kokonaan kielletty.

Kun lippukysymystä käsiteltiin tyngässä lausui m.m. maalaisliiton profeetta Alkio:
"Olisi veristä pilkkaa ottaa Suomen lipuksi punainen, silloin, kun kerran Suomessa on täytynyt punainen kapina kukistaa valkoisen merkeissä.

Alkio ei tahtonut koko lipussa nähdä edes tippaakaan punaista.

Maalaisliittolaiset käsittelivät siis valtakunnan lippukysymystä kuin härät - molemmilla on yhteistä punaisen vaatteen kauhu. Jos nelijalkaiset härät olisivat saaneet määrätä, niin varmaankin olisivat nekin äänestäneet lippua, jossa ei vain olisi ollut tippaakaan tuota kulttuurimaiden lipuissaan niin suosimaa punaista.

Niin käy, kun esteettisissä kysymyksissä annetaan pitkät paltut estetiikalle ja maun määrääjäksi asetetaan poliittinen härkäpäisyys.

Valittaa täytyy, että tuo valtakunnan lippukysymyskin joutui ratkaistavaksi juuri tuossa surullisen kuuluisassa tyngässä.

Olisi ollut maamme lipulle suuri onni, jos sen värien määrääminen olisi jätetty muutaman opinkäyneen plankkumaalarin tehtäväksi.

- Muste-maalari