Valo ja värit.

Maalarilehti 12, 1929

Kuten tiedämme, heijastavat muutamat värit enemmän valoa ja toiset vähemmän. Koetamme tässä selvittää värien valovoimaa, sekä myöskin millä tavoin se voisi olla värinsekoittajan ohjattavissa määrättyihin asteisiin, joista selvästi voisimme määritellä värin miellyttävyyden ja erilaiset vaikutukset silmään.

Jokainen maalattu väri on muodostunut kahdesta osasta, väriaineesta ja sideaineesta. Värin laadun mukaan on toinen tahi toinen näistä voittavampana. Tukevassa liimavärissä on sideaine vähäisenä osana, mutta useissa lakkaväreissä se taas muodostaa pääaineen. Tällä seikalla on melkoisen tärkeä osuus värien valoisuuteen.

Värillä tarkoitamme myöskin kahta käsitettä, sitä vaikutusta jonka määrätty valon säteily silmäämme tekee, mutta myös ainetta jolla sivelemme pintoja. Edellisessä mielessä on kaikki väri silmäämme tulevaa heikompaa tahi vahvempaa valoa, yhdistyneenä toisaalta väripinnan muodostukseen ja eri tavalla valoa säteileviin aineisiin. Tässä lehdessä olemme aikaisemmin selostaneet amerikkalaisia tutkimuksia, jotka lähemmin ovat osoittaneet että väri sävy, punainen, sininen, keltainen, harmaankeltainen, tahi sinipunainen, voidaan määritellä toteamalla valon kulkunopeus, siis aaltopituus jolla se heijastuu määrätystä pinnasta. Siten voidaan asettamalla valo aaltoamaan tässä nopeudessa, aiheuttaa sama väri valaistulle pinnalle. Toisaalta on kuitenkin muistettava että useammat värit heijastavat vain osan valoa, toisen osan n.s. imiessään sisälle. Siten emme voi saada punaista pintaa heijastamaan kyllin vahvasti sinistä, vaikka ohjaisimmekin siihen sinisen valon, emmekä esim. mustaa pintaa säteilemään keltaista. Toisin on valkoisen laita joka soveltuu värin mittaamispinnaksi. Se säteilee ulospäin koko punaisen ja esim. sinisen. Sinisessä valossa se muuttuu täydellisesti siniseksi ja punaisessa valossa punaiseksi, viheriässä viheriäiseksi j.n.e. Ihmeellisintä valkoisen suhteen on, että jos siihen yhtaikaa ohjaamme viheriän ja punaisen valon, vastakkaisvärit, joiden tulisi synnyttää musta, se muuttuu valkoiseksi! Nämä seikat, varsinkin viimeinen, saattavat meille tehdä monenlaisia yllätyksiä ja sivuhäiriöitä sekoittaessamme heijastuvilla valoilla valaistuihin huoneisiin rakennusten käytäviin y.m. maalivärejämme, t.s. värejä, jotka eivät ole välitöntä auringonvaloa. Jopa voi olla niinkin, että pilvisäällä, tahi vaikka johonkin määrättyyn vuorokaudenaikaan sekoitettu väri saattaa kirkkaalla säällä tahi toiseen vuorokauden aikaan näyttääkokonaan erilaiselta. Jokainen maalari tietää kuinka värisokeita olemme lampun valossa. Lampun valo on keltaista ja häiritsee kaikki tietomme värien ominaisuuksista välittömässä auringon valossa. Monasti saattaa se tehdä turhaksi suuret vaivalloiset työmme. Otaksumme esim. että olemme maalanneet teatterin, jota aina aiotaan valaista keinotekoisella valolla. Mutta sattuu sitten kerta 10 vuodessa että sinne järjestetään keskipäiväksi joku isänmaallinen juhla. Sen kunniaksi poistetaan luukut akkunain edestä. Kun maalarikin sitten saapuu juhlaan, on hän revetä häpeästä, nähdessään kättensä työt, suuren juhlayleisön katseltavana. Siellä on kuoleman kelmeää harmaata, jota hän luuli hienoksi vihertäväksi, ja toisaalla siellä on sapenkarvaista ruskeaa, jota hän piti hienona silkinkeltaisena. Tavallisen sähkölampunkin ääressä me todella kaikki olemme enemmän tai vähemmän värisokeita.

Toisella asteella vivahdusten rikkaudessa ovat kuultavat, s.o. läpinäkyvät värit, joita maalarit usein käyttävät työssään ja joiden esikuvina voimme pitää värillisiä laseja. Sointuja joita saamme kuullotusväreillä syntymään, on usein mahdoton jäljentää peittoväreillä.

Useammat maalarin käyttämät värit ovat peittovärejä, joiden värisävy siis on yksinkertainen, suorassa päivän valossa. Mutta, kuten yllä on viitattu, heijasteleva päivän valo tekee kaikki värit kuullotusväreiksi.

Rajoittuaksemme peittäviin väreihin, nähtynä suorassa auringon valossa, teemme ensinnä sen huomautuksen, että sideainekin paljon määrää värin laatua. Öljyiset värit vaikuttavat raskaammilta ja lihavammilta, kuin vesivärit. Kuitenkin voi himmeä öljyväri kadottaa öljyn lihavuuden vaikutusta.

Lopuksi vielä huomautus eri värisävyjen valovahvuudesta silloinkuin näemme ne suorassa päivän valossa. Kokeiluissa ovat eräät tutkijat saaneet seuraavan taulukon:

Valkoinen .....57 % (valkoinen maalattu väri heijastaa siis takaisin vähän yli puolet suorasta valosta.)
vaalea karmosiini .....45 %
vaalea oranssi .....43 "
vaalea herneen viheriä .....22 "
vaalea ruskea .....15 "
tumma herneen viheriä .....13 "
kirkas sininen .....11 "
kirsikka punainen .....9 "

Sama kokeilija jonka numeroita yllä olemme käyttänee, osoittaa että eri valkoiset joita maalaaja tavallisesti käyttää ovat valovahvuudeltaan seuraavia:
Sinkkivalkoinen ..... 76 %
litoponi puhtaana .....75 "
Lietetty puhdas liitu .....66 "
Erilaiset vivahduksell. liidut vähint. .....40 "

Ylläolevissa taulukoissa on sinisen valovahvuus joutunut kovin alhaalle. Tutkija on kirjavien värien kokeiluunsa käyttänyt erivärisiä tapetteja, joissa värin sideaineen tahi kiillon on täytynyt vaikuttaa tuloksiin.