Punalipulle suomennettu.
Värivalikoimassasi on kirkkaanpunaista väriä —karmiinia. Ja kun sinä värität laatimaasi piirustusta, niin pensselisi on kaikkein useimmin kastettu liuotettuun karmiiniväriin. Kokoelmassasi ei ole kauniimpaa ja kirkkaampaa väriä kuin karmiini.
Kaulanauhasi on värjätty punaisella karmiinivärillä. Pioneerilippusi on kirkkaan punainen, siis karmiininvärinen. Ja melkein jokaisen ensimmäisenä vastaasi sattuneen ihmisen vaatteissa näet karmiinivärisen paidan tai karmiinivärisen koristeen tai tiiviin karmiinilla värjätyn kankaan. Koska ei ole kutomatehtaitten enemmä npitämää väriä kuin punainen karmiini.
Karmiinivärillä on kaksi kotimaata ja kaksi historiaa.
Karmiinikaktus, jonka piikkisillä oksilta kuoriaisia metsästellään.
KERTOMUS TROOPILLISESTA MEXIKOSTA, JAGUAARISTA, KROKODIILISTA JA KUORIAISSOPASTA.
Aikaiseen keväällä Ranskasta, Marseillen satamasta lähtee kummallinen retkikunta. Se kulkee yli Atlanninmeren ja nousee maihin kaukaisen Mexikon rannalle.
Ensin rannikkojen hiekkaista maaperää, missä kasvaa piikillisiä pensaita ja maahan kaatuvaa ruohoa.
Hietasärkkien takana on aarniometsäinen seinä. On tavatonta europalaiselle mennä tuohon metsään. Siellä on ruusunvärisiä, punaisia ja mustia puita, tuoksuvia setripuita, viikunapuita, mimoseja, valtavan suuria palmuja, erivärisiä kämmekköjä ja ikivihantia tammia. Täällä on pienen pieniä kolibreja ja jättiläisperhoja, eri värisiä papukaijoja ja huvittavia nokallisia muurahaiskarhuja. Täällä on kauneutta, jota ei europalainen ole edes voinut uneksia.
Mutta sen sijaan täällä jokaisen pensaan, jokaisen noron takana vartioi kuolema. Kuka voi taata, ettei tuon ikivihannan tammen lehvistään ole voinut kätkeytyä jaguaari? Kuka voi sanoa, ettei tuosta suosta, joka on korkean ruovikon peittämä, pistä kuonoaan krokodiili? Ja voiko edes yhtä hetkistä olla varma, etteivät käy kimppuun mexikolaiset käärmeet tai pure pienet myrkylliset hyttyset, jotka kuljettavat mukanaan kauhean troopillisen kuumeen tartuntaa?
Troopillisen metsän elämä on täynnänsä kuoleman vaaroja. Ja tämän kauhean metsän läpi, kirveillä itsellensä pensaikkoon tietä raivaten, retkikunta kulkee kaksi viikkoa.
Satojen erilaisten kaktuslajien joukosta europalaiset löytävät erään erikoisen kaktuslajin: Ja löydettyään sen he alkavat metsästyksen. He pyydystävät siinä eläviä pieniä, korkeintaan seitsemän millimetrin pituisia, paksuja, siivettömiä kuoriaisia. Satoja tuhansia he keräävät näitä pikku toukkia, pakkaavat ne huolellisesti erikoisiin laatikkoihin, ja lähtevät paluumatkalle.
Mexikolaisten toukkien ruumiit viedään Marseilleen ja lähetetään rautateitse Lyoniin — Ranskan silkkiteollisuuskeskukseen. Täällä puretaan toukkien ruumiit säntillisesti laatikoista, asetetaan erikoisiin ruukkuihin ja niistä keitetään "soppaa". Ja tämä jähmettynyt "soppa", joka on keitetty mexikolaisista kuoriaisista, on kirkkaan punaista karmiiniväriä.
Niin syntyi karmiiniväri kaukaisessa Mexikossa. Sen ensimmäinen historia tuntee troopillisten metsien kauhut, kuolemantapaukset troopilliseen kuumeeseen, jaguaarien kynsien repimät, verta vuotavat haavat, ja raskaan pakkotyön. Koska täytyy pyydystää 140 kuoriaista, jotta saadaan kilogramma karmiiniväriä!
(Jatkuu ensi numerossa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti